Hävettääkö vanhempia, jos oma lapsi on kehitysvammainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on kehitysvammainen, adhd ja autismin kirjolla. En ryypännyt tai käyttänyt lääkkeitä raskausaikana. Olin myös nuori, 21v kun sain hänet. Hän on elämäni valo ja ihan parasta tässä maailmassa. En häpeä häntä, olen ylpeä kaikesta mitä hän oppii ja sen rakkauden mitä hän ympärilleen levittää.

Mahtaa olla hienoa, kun ei ole saanut elämässään mitään muuta aikaan kuin viallisen lapsen. Noloa. 

Ehkä hän kuitenkin on vammaisen lapsen lisäksi saanut aikaan paljon muutakin?

"Pahin vamma on asennevamma."

On hetkiä, jolloin taas jälleen kerran huomaan ajattelevani. että ehkö se on oikeasti vain onni, että en ole saanutkaan lapsi(a) vaikka olen laps(i)en saamisesta haaveillut ja unelmoinut vuosia tai oikeammin jo vuosikymmeniä, - Ei siski, ettäolsin kokenut mahd.  vammiaisesta lapsesta häpeää, vaan se, miten selittä itselle tai mahd. myös lapselle, että on ihmisä, joiden mielestä minun pitäisi hävetä sitä, että hän on ja elää, enkä ymmärtänyt keskeyttää raskautta vaikka tiesin, että saattaisin synnyttää vammaisenkin lapsen kun en kuulu niihin AV:la palstaileviin jotka ovat aina olla bvarmoja, että synnyttävtä vain täyden kympin arvosia lapsia jotka ovat tietysti älykkäitä ja kauniita jja komeita unohatamatta tietenkään sitä, että ovat kaikkien ihailemia ja rakastamia 

Minä kunnioitan suuresti kaikkia vammaisten lasten hoitavia vanhempia. Voimia teille ja lapsillesi. 

Mihin siitä voi ilmoittaa, jos keskustelu on hyvin vihamielistä vähempiosaisia kohtaan. Ja siihen ei puututa jonkun modereoinnin puolesta ?

Ei. 

Terveenä syntynyt lapsi todettiin 10 vuotiaana lievästi kehitysvammaiseksi, miksi häpeäisin. Tämä lapsi on aikuinen ja on saanut ammatin käy työtoiminnassa eli ei vaan loikoile kotonaan, asuu siis tukiasunnossa. 

Osa kommenteista on todella loukkaavia. Kyllä provosoida saa, mutta usein menee mauttomuuden puolelle. Ja kertoo paljon kommentoivat tasosta.

Onpa typerä kysymys.

Kyllä hävettää jos lapsi down. Peltsi Peltolakin kertoi kuinka päivittäin pillahti itkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan suurin ongelma on kyllä empatian puute. Se vasta vamma onkin.

Entä jos itse olisitte syntyneet vammaisiksi ja teitä hävettäisiin? Eihän sitä tiedä, vaikka joskus vammaudutte.

Tällä palstalla kuule on paljon, jolle kaikki on vain omaa valintaa ja päätöstä. Siis myö se syntyykö vammaisena vai onko Björn Wahlroos vi sittenkin vain oman elämänsä RiikkaAlekanteri. jolel mikään ei ole mahdotonta varakkuus tai oman lapsen terveys ne nyt on vain omaa valintaa ja päätöstä Sille ainakin moensti tuntuu kun liukee tätä palstaa.

Laittaisin sijoitettavaksi

Äiti ei häpeä. Iskä ei koskaan uskonut, että minussa oli mitään vikaa vaikka jo lapsena olin saanut diagnoosin ja kävin erityiskoulua. 30-vuotiaana eli muutama vuosi sitten sain tämän nykyisen, lopullisen diagnoosini, sitten iskä uskoi. En tiedä osasiko iskä koskaan hävetä, koska ei uskonut näihin mun vammoihin.terv.keskivaikea aspenger nainen

Kysy vanhemmiltasi, ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on kehitysvammainen, adhd ja autismin kirjolla. En ryypännyt tai käyttänyt lääkkeitä raskausaikana. Olin myös nuori, 21v kun sain hänet. Hän on elämäni valo ja ihan parasta tässä maailmassa. En häpeä häntä, olen ylpeä kaikesta mitä hän oppii ja sen rakkauden mitä hän ympärilleen levittää.

Mahtaa olla hienoa, kun ei ole saanut elämässään mitään muuta aikaan kuin viallisen lapsen. Noloa. 

Oliko tässä nyt ajatuksena, että me vammaisten vanhemmat kirjaamme samalla cv:t :D

Luulenpa, että sinä et ole paljoakaan saanut elämässä aikaan. Varmasti haluaisit, mutta äly ja sosiaaliset taidot eivät riitä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se vähän hävettää, kun yhteiskunnan rahoja käytetään niin paljon yhden hyväksi.

Sinä olet häpeäksi yhteiskunnalle.

t. Keva ohjaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä, jos vanhemmat ovat yhdessä hyväksyneet asian ja toimivat järkevästi kehitysvammaisuuden suhteen.

Miten sitä voi edes hyväksyä? Itse antaisin kehitysvammaisen adoptioon. 

Onneksi saisi rakastavat vanhemmat. Sinulta piuhat poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä, jos vanhemmat ovat yhdessä hyväksyneet asian ja toimivat järkevästi kehitysvammaisuuden suhteen.

Miten sitä voi edes hyväksyä? Itse antaisin kehitysvammaisen adoptioon. 

Onneksi saisi rakastavat vanhemmat. Sinulta piuhat poikki.

Kannatat siis pakkosterilointeja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on kehitysvammainen, adhd ja autismin kirjolla. En ryypännyt tai käyttänyt lääkkeitä raskausaikana. Olin myös nuori, 21v kun sain hänet. Hän on elämäni valo ja ihan parasta tässä maailmassa. En häpeä häntä, olen ylpeä kaikesta mitä hän oppii ja sen rakkauden mitä hän ympärilleen levittää.

Mahtaa olla hienoa, kun ei ole saanut elämässään mitään muuta aikaan kuin viallisen lapsen. Noloa. 

No kukas sinut kasvatti?! 

Usein näillä, jotka pilkkaavat esim. vammaisia, on ollut itsellään kokemus siitä, ettei heitä arvosteta ja sitten koetaan jopa kateutta toista ihmisryhmää kohtaan. Tyyliin "miksi tuota vammaista rakastetaan ja pidetään hyvänä, mutta minua ei". 

Tietenkään nämä pilkkaajat eivät osaa näin reflektoida, vaan keskittyvät pilkkaamaan.