Hävettääkö vanhempia, jos oma lapsi on kehitysvammainen?

No, eihän se mikään ylpeyden aihe ole. 

No eihän kukaan nyt sairasta lasta/ihmistä häpeäisi. Herranen aika. Mutta häpeäsin silmät päästä jos terve lapsi ei osaisi käyttäytyä.

Ei hävetä, jos vanhemmat ovat yhdessä hyväksyneet asian ja toimivat järkevästi kehitysvammaisuuden suhteen.

Enemmän hävettää, korjaan harmittaa ja surettaa tällaisen asian kyselijät ja tivaajat.

Ne vammaisten lasten vanhemmat, jotka itse tunnen, ovat kyllä kaikki todella ylpeitä lapsistaan! Muutenkin jollain tavalla ns. normista eroavat lapset kasvattavat vanhempiaan aivan erityisellä tavalla. Näyttävät, mikä maailmassa on tärkeintä ja avartavat maailmankatsomusta. Vammaisten lasten vanhemmat ovat usein vanhoja sieluja, sellaisia jotka osaavat ottaa lapsensa oikealla tavalla vastaan. Aivan ihania perheitä siis!

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä, jos vanhemmat ovat yhdessä hyväksyneet asian ja toimivat järkevästi kehitysvammaisuuden suhteen.

Miten sitä voi edes hyväksyä? Itse antaisin kehitysvammaisen adoptioon. 

No, ei pitäisi eikä tarvitse. Kaikki me ihmiset olemme samanarvoisia. Kuka tahansa voi saada kehitysvammaisen lapsen. Eikä ole kenenkään omaa ansioita, että on syntynyt ilman vammaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ne vammaisten lasten vanhemmat, jotka itse tunnen, ovat kyllä kaikki todella ylpeitä lapsistaan! Muutenkin jollain tavalla ns. normista eroavat lapset kasvattavat vanhempiaan aivan erityisellä tavalla. Näyttävät, mikä maailmassa on tärkeintä ja avartavat maailmankatsomusta. Vammaisten lasten vanhemmat ovat usein vanhoja sieluja, sellaisia jotka osaavat ottaa lapsensa oikealla tavalla vastaan. Aivan ihania perheitä siis!

Voi hitto mitä lässytystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vammaisten lasten vanhemmat, jotka itse tunnen, ovat kyllä kaikki todella ylpeitä lapsistaan! Muutenkin jollain tavalla ns. normista eroavat lapset kasvattavat vanhempiaan aivan erityisellä tavalla. Näyttävät, mikä maailmassa on tärkeintä ja avartavat maailmankatsomusta. Vammaisten lasten vanhemmat ovat usein vanhoja sieluja, sellaisia jotka osaavat ottaa lapsensa oikealla tavalla vastaan. Aivan ihania perheitä siis!

Voi hitto mitä lässytystä. 

Toivottavasti löydät paremman väylän purkaa pahaa oloasi, voimia ja tsemppiä!

Minun lapseni on kehitysvammainen, adhd ja autismin kirjolla. En ryypännyt tai käyttänyt lääkkeitä raskausaikana. Olin myös nuori, 21v kun sain hänet. Hän on elämäni valo ja ihan parasta tässä maailmassa. En häpeä häntä, olen ylpeä kaikesta mitä hän oppii ja sen rakkauden mitä hän ympärilleen levittää.

Se on kuitenkin hienao että meillä on Ap:m kaltaisia valioyksilöitä, jolla ei taatusti ole yhtään mitään vammaa tai virhettä, nahtaako llla mitään muutakaan? Empatiaa ja ymmärrystä erilaisuutta kohtaan ainakin kovin miuaksti ja vähän. Mutta ei kais isllä väljä jos on niin virheetön ja täydellinen ja vaatimatonkin kun suurin huoli on, että kuinka kansakuntamme taloudrellinen katokyky kestää kun kaikki eivät olekaan niin täydellsii ja virheettömiä kuin hän. Puhaltaako tuuli kovastikin korvien läpi?

Sinkkumeis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä, jos vanhemmat ovat yhdessä hyväksyneet asian ja toimivat järkevästi kehitysvammaisuuden suhteen.

Miten sitä voi edes hyväksyä? Itse antaisin kehitysvammaisen adoptioon. 

No, hyväksythän sinäkin itsesi kaikkine runsaine puutteinesi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hävettää. Vammainenhan käyttäytyy hölmösti. Mutta varmaan väsymys ja ahdistus näkyvät enemmän vanhemmista.

No kato kuule vaikka Donald Trumpia, kuulemma normaali älyinen mutta käyttäytyy kuin sika

Ei hävetä. En ennen omaani ole myöskään ajatellut muita kehitysvammaisia ihmisiä häpeän aiheena. Laitettuani lapsen palvelukotiin asumaan tunsin kyllä häpeää vaikka tiesin ettei tarvitsisi (hän vaatii ympärivuorokautista hoivaa, enkä minä suoraan sanottuna jaksa tai kykene sitä hänelle antamaan vuosikymmeniä kotona lapsen kuolemaan saakka, täysi-ikäiseksi asti kuitenkin asui kotona).

Joitakin hävettää, toisia ei.

t. lievästi vammainen, jonka toinen vanhempi häpeää minua, toinen ei.

Nykyajan suurin ongelma on kyllä empatian puute. Se vasta vamma onkin.

Entä jos itse olisitte syntyneet vammaisiksi ja teitä hävettäisiin? Eihän sitä tiedä, vaikka joskus vammaudutte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on kehitysvammainen, adhd ja autismin kirjolla. En ryypännyt tai käyttänyt lääkkeitä raskausaikana. Olin myös nuori, 21v kun sain hänet. Hän on elämäni valo ja ihan parasta tässä maailmassa. En häpeä häntä, olen ylpeä kaikesta mitä hän oppii ja sen rakkauden mitä hän ympärilleen levittää.

Mahtaa olla hienoa, kun ei ole saanut elämässään mitään muuta aikaan kuin viallisen lapsen. Noloa. 

t. Tässä tämä, millä minä päden elämässäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on kehitysvammainen, adhd ja autismin kirjolla. En ryypännyt tai käyttänyt lääkkeitä raskausaikana. Olin myös nuori, 21v kun sain hänet. Hän on elämäni valo ja ihan parasta tässä maailmassa. En häpeä häntä, olen ylpeä kaikesta mitä hän oppii ja sen rakkauden mitä hän ympärilleen levittää.

Mahtaa olla hienoa, kun ei ole saanut elämässään mitään muuta aikaan kuin viallisen lapsen. Noloa. 

Enemmän tuosta vammaisesta lapsesta on varmasti iloa kuin sinusta. Et taida olla äitisi elämän valo?

Mua hävettäis jos lapseni puhuisi noin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pitäisi. Siinä on mahdollisesti ryypätty raskausaikana, tai alettu tekemään vanhana vauvoja. Ja vielä skipattu seulat raskausaikana, tuloksena ikuinen taakka yhteiskunnalle. 

Olet ihan kauhea ihminen. Enemmän häpeän sinun kaltaistesi pahoista ja hoitamatta jätetyistä mt-ongelmista kärsivien puolesta. Ja myös vanhempiesi, että heillä on tuollainen lapsi. Jos ei keksi mitään hyvää sanotta koskaan, niin kannattaa pysyä ihan hiljaa.

Lasten harrastuksissa on näkynyt muutama selvästi kehitysvammainen lapsi niin kyllä sen näkee vanhemmista miten heitä harmittaa, ettei oma lapsi pysy muiden mukana, ei opi, eikä jaksa keskittyä.

Tosi moni vanhempi ei pysty pienten lasten kohdalla ymmärtämään, että ei se vammainen opi yhtä nopeasti. Yksi vanhempi ei pystynyt katsomaan lapsen outoa käytöstä harrastuksessa, yhtä isää otti selvästi rankasti päähän, ettei lapsen kunto riittänyt samaan kuin muiden. Varmaan vasta isomman lapsen kohdalla asian voi jotenkin hyväksyä.