Lue keskustelun säännöt.
Hävettääkö vanhempia, jos oma lapsi on kehitysvammainen?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei häpeä. Iskä ei koskaan uskonut, että minussa oli mitään vikaa vaikka jo lapsena olin saanut diagnoosin ja kävin erityiskoulua. 30-vuotiaana eli muutama vuosi sitten sain tämän nykyisen, lopullisen diagnoosini, sitten iskä uskoi. En tiedä osasiko iskä koskaan hävetä, koska ei uskonut näihin mun vammoihin.terv.keskivaikea aspenger nainen
Onko sinulla myös kehitysvammadiagnoosi, vai "pelkkä" asperger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisen ideaali tila olla vammainen? Siitä ei saa näköjään tuntea pienintäkään harmitusta jos lapsi syntyy vammaisena. Jos toivoo, että olisi saanut terveen lapsen niin silloin on alimpaan kastiin kuuluva hirviö.
Häpeä ja harmitus on kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on kuitenkin hienao että meillä on Ap:m kaltaisia valioyksilöitä, jolla ei taatusti ole yhtään mitään vammaa tai virhettä, nahtaako llla mitään muutakaan? Empatiaa ja ymmärrystä erilaisuutta kohtaan ainakin kovin miuaksti ja vähän. Mutta ei kais isllä väljä jos on niin virheetön ja täydellinen ja vaatimatonkin kun suurin huoli on, että kuinka kansakuntamme taloudrellinen katokyky kestää kun kaikki eivät olekaan niin täydellsii ja virheettömiä kuin hän. Puhaltaako tuuli kovastikin korvien läpi?
Sinkkumeis
Parhaasta täydellisestä valioyksilöstä tulee mieleen tapaus Michael Schumacherin tapaus.
Aina puhutaan että vammainen on ihanan aurinkoinen ja perheen ilo. No, olen kuullut kertomuksia ihmisiltä, jotka työskentelevät vammaisten parissa ja todelas moni vammainen on aggressiivinen ja väkivaltainen. Miksi luodaan kuvaa, että vammainen on jokin aurinkoihminen?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pitäisi. Siinä on mahdollisesti ryypätty raskausaikana, tai alettu tekemään vanhana vauvoja. Ja vielä skipattu seulat raskausaikana, tuloksena ikuinen taakka yhteiskunnalle.
Haista pas ka vit un huocra
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pitäisi. Siinä on mahdollisesti ryypätty raskausaikana, tai alettu tekemään vanhana vauvoja. Ja vielä skipattu seulat raskausaikana, tuloksena ikuinen taakka yhteiskunnalle.
Näin näppärästi voi osoittaa, ettei tiedä yhtään mistä puhuu, well done.
Ja ei, en häpeä, mutta sun vanhempasi varmasto häpeävät sitä, ettå omq lapsi on niin tyhmä, ettei tajua edes yrittää peittää oma yksinkertaisuuttaan.
terveisin kehitysvammaisen lapsen äiti, jonka lapsella seuloissa näkymätön sattumamutaation aiheuttama kehitysvamma, joita maailmassa muutamia.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista bullshittiä osalta, että vammaisen lapsen vanhemmuus olisi vain ylpeyttä ja rakkautta. Kai nyt jokainen tajuaa, miten raskasta se voi olla ja onkin. Mun työkaveri on 60-vuotias, yksi hänen lapsistaan on ei nyt kehitysvammainen mutta jotain vakavampaa kehitysviivettä ja probleemaa on, ei esim. osaa oikein lukea mutta tietokoneita käyttää sujuvasti. Ja kyllä työkaverin puheista välillä paistaa huoli lapsen, joka on siis jo varmaan 30v, pärjäämisestä. Eikä tämä kyseinen lapsi ole edes hoidettava, vaan hän syö ja pukeutuu jne itse.
Oma teinini on autistinen, ei kehitysviiveitä eikä oppimishäiriöitä. Sen sijaan on probleemaa kaverisuhteissa, vaikeaa olla koulussa aistikuorman takia, on joustamattomuutta ja kaikenlaista arkielämää haittaavaa. Tämäkin on toisinaan raskasta.
En uskalla edes kuvitella, millaista on jos lapsi on täysin hoidettava, ei osaa ehkä puhua tai syödä itse jne.
On kyllä aina surullista tavata erityisen vanhempi, joka tylyttää ja kauhistelee, kuinka raskasta olisi vielä vammaisemman lapsen vanhempi. Onneksi vertaisryhmissä ym. selkeä vähemmistö.
Ei tietenkään vammaisen lapsen vanhemmuus ole ruusuilla tanssia, mutta hyvin harvan lapsen vanhemmuus on. Jonkun ihan tavallisen teinin vanhempi valvoo nyt viikonlopun huolesta soikeana, että missä lapsensa on ja jonkun lapsen äiti itkee tänäkin iltana, kun omaa lasta kiusataan rajusti.
T. Toinen autistin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaa havettaa ja osaa ei. Mielestani siina ei ole mitaan hapeamista. Jokainen on tarkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisen ideaali tila olla vammainen? Siitä ei saa näköjään tuntea pienintäkään harmitusta jos lapsi syntyy vammaisena. Jos toivoo, että olisi saanut terveen lapsen niin silloin on alimpaan kastiin kuuluva hirviö.
Häpeä ja harmitus on kaksi eri asiaa.
Monenmoisia tunteita on tullut ja monet niistä negatiivisia. Mutta häpeä ei ole niiden joukossa. Mitä siinä Siis ihan tarkkaan tulisi hävetä?
On raskasta, mutta lapsi on aivan yhtä rakas kuin tuo kaunis ja lahjakas kympin tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden kehitysvammaisen isän joka haukkuu kaikkia introverttejä autisteiksi. Ei sitten lapsen vammaisuus opettanut erilaisuuden hyväksyntää. Voin vain kuvitella kuinka kovistelee lastaan joka ei opi kuten muut. Uskon, että on ollut kova pala hänelle, jolle täydellisyys on kaikki kaikessa. Ku ei kaikki mennytkään kuten ajatteli.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden kehitysvammaisen isän joka haukkuu kaikkia introverttejä autisteiksi. Ei sitten lapsen vammaisuus opettanut erilaisuuden hyväksyntää. Voin vain kuvitella kuinka kovistelee lastaan joka ei opi kuten muut. Uskon, että on ollut kova pala hänelle, jolle täydellisyys on kaikki kaikessa. Ku ei kaikki mennytkään kuten ajatteli.
Siis kehitysvammaisen lapsen isän. Ei kehitysvammaisen isän.
Korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina puhutaan että vammainen on ihanan aurinkoinen ja perheen ilo. No, olen kuullut kertomuksia ihmisiltä, jotka työskentelevät vammaisten parissa ja todelas moni vammainen on aggressiivinen ja väkivaltainen. Miksi luodaan kuvaa, että vammainen on jokin aurinkoihminen?
Vammaisella ihmisellä on erilaisia luonteenpiirteitä kuten kaikilla. Ei tämän ymmärtämiseen vaadita kovin paljoa nappuloita.
Aivan ihana ja aito oli kehitysvammaisista tehty VPK sarja todella hyvänmielen ohjelma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina puhutaan että vammainen on ihanan aurinkoinen ja perheen ilo. No, olen kuullut kertomuksia ihmisiltä, jotka työskentelevät vammaisten parissa ja todelas moni vammainen on aggressiivinen ja väkivaltainen. Miksi luodaan kuvaa, että vammainen on jokin aurinkoihminen?
Tuntuu että eniten noita hokee ne ihmiset, joiden käytännön kokemus kehitysvammaisista on se, että on nähnyt jonkun Salkkari-Roosan telkkarissa ja kauppajonossa joku tuntematon down-lapsi on hymyillyt hänelle. Useinhan tuo aurinkoisuus liitetään vahvasti juuri downiin (ehkä siksi että se on ainoa vamma jonka tietää nimeltä ja tunnistaa ulkonäöltä?). Minusta se on lähinnä alentavaa vammaisia kohtaan. Vammaiset ovat hyvin moninainen joukko, he ovat ihmisiä vaihtelevine ominaisuuksineen kuten muutkin ihmiset. Ne lievät ja "helpot" downitkin ovat ihmisiä tunneskaaloineen, ei ne aurinkoisimmatkaan ole aina hyvällä tuulella kuten ei kukaan muukaan. Kehitysvammaisuuden alle mahtuu kymmeniä eri diagnooseja, diagnoosien sisällä on vaihtelevuuksia, vammaisten ihmisten välillä on luonne-, kiinnostus- ja persoonallisuuseroja yms. vaikka diagnoosi olisi sama. Korostanpa vielä että he ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ei kukaan ajattele "tavallisista" ihmisistäkään että kaikki ovat sellaisia ja tällaisia koska ovat normaaliälyisiä. Työssäni olen tavannut vammaisia, joita en käytännössä koskaan näe hyvällä tuulella ja voin joskus myöntää miettineeni, että onko heidän elämänsä elämisen arvoista kun suunnilleen ainoat näkyvät tunteet ovat viha ja pelko ja kiihtyneisyys, on jatkuvaa aggressiivisuutta yms. Toki minä en voi sitä määritellä enkä tarkoita että minun tai muiden soteihmisten pitäisikään sitä määritellä. Olen myös nähnyt ihmisiä jotka ovat luonteeltaan pääosin positiivisia ja helppoja ja tuovat usein läsnäolollaan itsellekin hyvää mieltä. Ja kaikkea siltä väliltä. Eniten iloa minulle tuo ne asukkaat, jotka ovat usein huonolla tuulella, ja sitten harvemmin heidät näkeekin superhyvällä tuulella hymyilemässä kaikille ja kehumassa kaikkia. Se tuo iloa ja merkityksellisyyden tunnetta.
Sori, ehkä tästä tuli vähän sekava ja pitkä sepustus, toivottavasti pointistani saa kiinni eikä ymmärrä sanomiani asioita väärin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hävettää jos lapsi down. Peltsi Peltolakin kertoi kuinka päivittäin pillahti itkuun.
Eiköhän tuo ollut sitä alku järkytystä. Hyvinhän heillä menee, ja Peltsi on varmasti ylpeä pojastaan. Molemmilla samat kiinnostuksen kohteet ja seikkailunhalu.
Asennevammaisuutesi on tässä tämä hävettävä ongelma.
Ap:llä ei taida olla lapsia ollenkaan.
Kehitysvammaiset ova iloisia (pääsääntöisesti) ihmisiä. Heille saa nauraa, mutta heitä ei saa naureskella.
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihana ja aito oli kehitysvammaisista tehty VPK sarja todella hyvänmielen ohjelma
Taitaakin olla ensimmäinen kommentti tästä sarjasta täällä, vaikka jo 2 kk sitten alkoi. Ja nyt on sarja jo loppunutkin.
Mitäs pappa ja mamma Purra tuumas.
Se jää aina vanhemman harkintaan, mikäli seulonnassa poikkeavuutta esiintyy. Minä en viimeiseltä seulontaan mennyt. Päätimme mieheni kanssa, että otamme vastaan mitä annetaan. Terve on.