Lue keskustelun säännöt.
43-vuotias äitini taas raskaana....hävettää :(
12.03.2007 |
Isäni vielä vanhempi ja kuudes lapsi tulossa. Minä ja kaksi muuta jo täysi-ikäisiä, kaksi pikkulapsia ja nyt kun nuorinkin täyttää jo viisi niin pitää vielä kuudes hankkia. En ymmärrä. Vasta sai lapsenlapsenkin, niin luulisi, että olisi edes se riittänyt.
Kommentit (146)
Mieheni isä teki uuden " tyttöystävänsä" kanssa vauvan, kun isä oli 53v. ja äiti 46v. Ikäeroa miehellä ja vauvalla on 25v.
Ennen läheiset isä ja poika eivät tapaa enää juuri koskaan, sillä uusi nainen ei sitä salli. Hän tarvii jatkuvasti apua lastenhoidossa, eikä mikään onnistu yksin. Hän on myös sairaalloisen kateellinen miehensä vanhemmasta lapsesta, ja on sitä mieltä että koska hän on jo aikuinen, ei hänestä tarvi enää välittää.
On järkyttävää katsoa mieheni surua, hän on käytännössä menettänyt isänsä. Minua suorastaan oksettaa, kun nainen hymistelee " teinivanhempia" ja sitä miten lapset tekevät lapsia. Hän ohittaa sujuvasti sen, että me pari-kolmekymppiset " teinit" hoidamme perheemme, kotimme ja työmme kunnialla, kun taas he ovat väsyksissä, eivät pärjää yksin hetkeäkään (siis edes kaupassa ei voi käydä yksin yhden lapsen kanssa!!!) ja kaipaavat jatkuvasti apua.
Näinkö sen kuuluukin mennä, keski-ikäiset tekevät lapsia ja itkevät sitten omia aikaisempia lapsiaan hoitamaan heidän velvollisuuksiaan??
Ja vielä; mummo on nainen, jolla on lapsenlapsia. Ihan sama mitä mieltä kukakin on, jos sinun lapsellasi on lapsia, olet MUMMOIKÄINEN!
Miksi ihmeessä niin monet naiset pitävät ikääntymistä niin hirvittävän pahana asiana?? Miksi vauvasta mummoon kaikkien pitäisi käyttäytyä, näyttää ja olla samanlaisia? Miksi pikkutytöt eivät saa rauhassa olla lapsia ja vanhukset vanhoja? Miksi ikä koetaan loukkauksena?
Eräs elämäni merkityksellisin ihminen on ollut isoäitini. Hän oli ihana, lämmin ja rakastava ihminen, joka kasvatti perheensä ja jolta riitti rakkautta myös lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille. Hän ei koskaan esittänyt ikäistään nuorempaa, vaan kantoi aina itsensa kunnialla. Hän ehti olla vuosia vanha, ja vuosia myös todella vanha. Hänelle ikä oli saavutus ja kunnia, ei loukkaus tai riippakivi jota piti peitellä mitä epätoivoisemmilla yrityksillä. Kunpa nykyajan naisetkin ymmärtäisivät tämän, eivätkä roikkuisi epätoivoisesti ikuisessa nuoruudessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KUINKA MONI ON KOKENUT SAMAN TILANTEEN KUIN AP ?
Vastatkaa ja kirjoittakaa vasta kun tiedätte mistä puhutte.
Jos oikein sain laskettua niin 3-4 oli kokenut saman kuin ap.
Noinhan tuolla juuri todettiin; jokainen hoitakoot omat lapsensa. Vai eivätkö samat säännöt pädekään " kypsiin" äiteihin..?
Vierailija:
On tainnut itseltäsi jäädä lukematta aika monta muuta kommenttia. Et ole tainnut lukaista läpi edes kaikkia ap:n tekstejä...
Vierailija:
Muistelkaa omaa lapsuuttanne (jos mummunne oli silloin vielä elossa, kuten ehkä ei tämän ap. kaikkein pienimmän sisarruksen mummo luultavasti ole, kun on vanhana tehty) muistelkaa kesälomaa mummolassa ja kaikkia muitakin hetkiä ja lomia.
Varmasti olette saaneet viettää aikaa mummolassa, mummon ja papan hoivassa. Kuinka ihana siellä aina olikaan olla.
Nukkua mummon ja papan välissä, tehdä ja touhuta kaikkea kivaa heidän kanssaan. Heillä oli sinulle aina sitä aikaa, jota ei omilla vanhemmilla ollut.
Ei ei ja ei. Ei ikinä päästy mummolaan mitään touhuilemaan. Kyllä sellanen joutilas aika lastenlasten kanssa on heikkoilua ja laiskottelua. Turha syyllistää.
Minä itse en ymmärrä, että ei olla valmiita toivottamaan omalle äidille onnea, kun tämä saa vauvan. Olisipa minun lapsillani heidän ikäinen täti/eno. Vaan kun ei ole. Serkkujakaan ei ole kuin yksi vaivainen, sillä itse olen ainoa lapsi, miehellä on tasan yksi veli, jolla tasan yksi lapsi.
Säälittää omat lapseni, jolla sukua on niin vähän. Itsellä oli serkkuja ja tätejä/setiä/enoja pilvin pimein. Valitettavasti asumme serkut ovat muuttaneet ympäri suomea ja maailmaa, emme enää pidä niin tiiviisti yhteyttä. lapsemme eivät tunne toisiaan. Olisin minä sen lapsilleni suonut. Onneksi heillä kolmella on edes toisensa. Lisääkin heilel haluaisin sisaruksia, vaan valitettavasti se ei meille ole mahdollista enää - ainakaan biologisiesti.
Esikoiseni täti, siskoni, on vuoden nuorempi kauin lapseni. Ei ole ollut mitään ongelmaa asian suhteen, kivaa vaan kun lapsella on mummolassa leikkikaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ikuisesti itsekäs, ympäri kyliä itse naiskenteleva isäni pakotti äitini abortoimaan meidän perheen iltatähden. Äiti ei ole koskaan toipunut siitä.
Onkohän koskaan leperrellyt sinun lapsellesi?
Sanonut mummun kullaksi tai vastaavaa?
Jos näin on niin ole onnellinen, minäkin olen sinun puolestasi, sinulla on harvinainen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Onkohän koskaan leperrellyt sinun lapsellesi?
Sanonut mummun kullaksi tai vastaavaa?
Jos näin on niin ole onnellinen, minäkin olen sinun puolestasi, sinulla on harvinainen äiti.
Hyi hemmetti sua ap. Mitä äitisi sitten olisi pitänyt tehdä, aborttiko, että pieni sisko ei pääsisi häiritsemään paneutumista sinuun ja lapseesi???
Vierailija:
yli 4-kymppisenä ole edes kovinkaan terveellistä raskautua, olisi voinut sen vauvakuumeensa käyttää ennemmin lapsenlapseensa, jota kyllä näkee niin usein kuin haluaa. Ajattelin jo kauhulla sitä tulevaa lasta, niin vanhat vanhemmatkin.t. ap
Itse olet kamala teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä tekee äidistäni harvinaislaatuisen?
EIhän lapseni tietenkään ole mummolassa se " ykköslapsi" ja kaiken keskipiste, mutta mielestäni ei tarvitse ollakaan.
Ajattelehan ap tätä:
Vierailija:
Mutta ikuisesti itsekäs, ympäri kyliä itse naiskenteleva isäni pakotti äitini abortoimaan meidän perheen iltatähden. Äiti ei ole koskaan toipunut siitä.
Voimia sinulle ja äidillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monenlaisia ajatuksia. Minä vaan kirjoitan, että olen juuri 43-vuotias ja tässä yrittelen toista lastani enkä ollenkaan osaa pitää itseäni liian vanhana. Nykyäänhän tämä iäkkäämpänä synnyttäminen yleistyy koko ajan johtuen uusperheistä, joissa halutaan yhteinen lapsi uuden puolison kanssa. Itse en kylläkään kuulu tähän ryhmään.
Miksi aina tosiaan pitää uusi vauva, voihan niitä vähän isompiakin hellitellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kyllä vielä 30-vuotiaskin tarvitsee äitiä t. ap
Minä en ainakaan tarvitsemalla tarvitse äitiä vaikka ikää on vasta 25. Onhan se mukava että vanhempani ovat elossa mutta kyllä minä ilman niitäkin pärjäisin, ei minun maailmani siihen lopu kun vanhempani kuolevat. Meillä on todella lämpimät välit vanhempieni kanssa mutta silti en heitä enää " tarvitse" .
vanhimmat jo yli kaksikymppisiä seuraavaa, kun tulette tähän ikään, huomaatte että ei se ikä paina mitenkään. Sitä ei tunne itseään mitenkään erilaiseksi, tai vanhemmaksi, kuin mitä on 30 vuotiaana. Raskaus yli nelikymppisenä nuorentaa fyysisesti vielä lisää koska hormonitoiminnalle se on suuri myllerrys. Kukaan ei voi tietää etukäteen miltä joku ikä tulee tuntumaan. Omat vanhempani ovat yli 75 vuotiaita, molemmat vielä osapäivätöissä, ja sen lisäksi ehtivät auttaa 40-50 vuotiaita lapsiaan, esim remontoinneissa, investoinneissa, ja matkustelevat mielellään lastenlasten kanssa ympäri eurooppaa, hoitavat tarvittaessa 2 vuotiasta, tai opettavat matikkaa ylioppilaskokelaalle, eivät mitenkään muuten poikkea nuoremmista ihmisistä, mutta ovat suvaitsevaisempia, ja ymmärtävät paljon paremmin erilaisuuksia etc, kun monet keskustelijat täällä. Ihmiselle on tärkeää että häntä tarvitaan. Miksi jossain iässä pitäisi pysähtyä, ja alkaa vanhaksi. Haudassa ehtii sitten levätä.
Vierailija:
Mihin 30v. tarvitsee äitiä?
En minäkään ole TARVINNUT sitten aikuisiän saavutettuani. Mutta mukavahan sellainen kai on olla olemassa ;)
Vielä ei muutamiin vuosiin varmasti sitä tapahdu, mutta toivon että lapseni eivät tekisi lapsia kovin vanhana vaan heti, kun opiskelut ovat saaneet päätökseen.
Ja missään nimessä en haluaisi, että minun tarvisi jakaa sitä kaikkea rakkautta mustankipeälle omalle lapselle silloin, kun minulla on pieni lapsenlapsi hoidettavana.
Minusta olisi yököttävä ajatuskin, että samaan aikaan minulla olisi oma lapsi, kun saan lapsenlapsen.
Nyt jo vaikka vanhin lapseni on vasta 13-v. niin usein mietin, että kuinka on sitten kivaa, kun minulla on oma lapsenlapsi. Hemmottelen hänet ihan pilalle. Kierrän taas kirppareilta ostelemassa ihania edullisia vaatteita ja leluja hänelle. Aina loma aikaan haluan lapsenlapseni viettävän minun kanssa kaiken ajan. Saan viedä häntä joka paikkaan, jonne oma lapseni ja hänen miehellään ei välttämättä ole mahdollisuuksia. Silloin minulla on paljon enemmän mahdollisuuksia antaa hänelle kaikkeni, kun ei ole omia pieniä lapsia.
Ja ennen kaikkea minusta tuntuu itkettävän ihanalta se ajatus, että saan/voin näin olla tärkeä ja avuksi rakkaalle lapselleni!!!
Ja EI, EI en halua vielä tehdä iltatähteä, en todellakaan.
En todellakaan jaksaisi olla enään kiinni 24/7 pienessä lapsessa, aaarrgghh...mikä ajatuskin.
Ettekö te jotka haukutte ap:a koskaan haaveile mommoudesta?
Kuinka ihanaa se olisi kun saat ylpeänä käydä esittelemässä pientä ihanaa lapsenlastasi.
Mutta kumminkaan sinun ei tarvitse olla vastuussa tästä pienestä kullannupusta vuorokauden ympäri ja joka päivä.
Jos minulla olisi siinä vielä itselläni pieni lapsi niin en todellakaan voisi nauttia lapsenlapsestani samalla tavalla.
Jos nyt kun nuorimmaiseni vielä on pieni niin kuvittelisin tähän sotkuun lapsenlapsen niin en todella jaksaisi edes olla siitä millään tavoin ylpeä, en vaan jaksaisi.
Mutta voi kuinka ihanaa se olisi, jos ei ole itsellä enään pientä lasta.
Minulle ainakin esikoisen syntymä toi tunteen, että kaipasin hirveesti äitiäni, elossa hän tosin oli ja on yhä, mutta toisella paikkakunnalla.
Minä ainakin kaipaan äidin syliä, äidin halia, kun murheet painaa.
Kuka paremmin osaakaan lohduttaa kuin oma äiti.
Minä kaipaan suuresti usein äidin rakkautta, huolenpitoa ja hellyyttä, varsinkin tosiaan surun/murheen keskellä.
Ja tämä tunne minulle oikeastaan tuli vasta 26-vuotiaana, kun sain oman esikoiseni.
Edelleen minä koen ja tiedän olevani äitini " lapsi" .
Samoin kuin olen aina sanonut, että minulle on ihan sama vaikka lapseni olisivat 60-vuotiaita niin aina silloinkin he ovat minun rakkaita pikku lapsia, joista kannan huolta ja joista pidän rakkaudella hyvää huolta.
Vierailija:
Ettekö te jotka haukutte ap:a koskaan haaveile mommoudesta?
Kuinka ihanaa se olisi kun saat ylpeänä käydä esittelemässä pientä ihanaa lapsenlastasi.
Mutta kumminkaan sinun ei tarvitse olla vastuussa tästä pienestä kullannupusta vuorokauden ympäri ja joka päivä.
Ja minä olen mielelläni vastuussa lapsistani. Miksi ihmeessä olisin heidät muuten edes tehnyt? Vanhin on nyt 12, nuorempi 8 ja iltatähti matkalla maailmaan. En ymmärrä lainkaan, miksi en saisi elää tässä hetkessä, lapsistani nauttien. Tulevaisuus eletään sitten kun se tulee.
t. äiti 4-kympin paremmalta puolelta
Vierailija:
Hän on nyt n.70v. Eikä siis jaksa leikkiä lasteni kanssa. Harmi, ettei paappa tiennyt tätä viime viikolla. Olisi jättänyt painit lasten kanssa väliin. Ehkä sitten ensi vierailulla...