43-vuotias äitini taas raskaana....hävettää :(

saavat vielä lapsia. t.53

Varmasti löytyy joku -75 syntynyt, jonka mummo on syntynyt vuonna 1945. Kaikessa on aina puolensa ja minusta on aika turha kuvitella, että olisi joku yksiselitteinen oikea ikä tulla äidiksi. Minunkin isoäitini ehti tulla äidiksi 19-vuotiaana ja sitten tosiaan 44-vuotiaana ja vielä neljä kertaa siinä välissäkin. Minäkin hänet ehdin tuntea, hän eli 96-vuotiaaksi ja 94-vuotiaaksi pystyi asumaan omassa talossaan. 45

Vierailija:

joten mun mummo ja sun äiti lähes yhtä vanhoja. Mummoa kyllä luultiinkin mun äidiksi kun olin lapsi. Musta oikeesti hienoa että naisetkin voi saada lapsia eri ikäisinä, sekä nuorissa että " mummoikäisissä" äideissä puolensa. Nuorena sitä jaksaa ja vanhana enemmän kokemusta kaikesta.

vaikka tavallaan en tiedä mistä olen jäänyt paitsi, olen aina " kaivannut" isovanhempia,jostain syystä olisi ollut kiva jos ois ollut mummo ja pappa.

oo näin, kuten joku tos väittää.

Mä oon 35 ja ei mun mielestä oo mitenkään kauheaa, että yli nelikymppinen saa lapsia. Tosin mulla on oma lehmä ojassa siinä mielessä, että mun isä sai 57-vuotiaana lapsen 45-v vaimokkeensa kanssa. Itse olin tuolloin 29v, enkä silloinkaan tuntenut, että asiassa olisi ollut jotain hävettävää.

Kyllä tää vaan on nyt ap:n asennevikaa ;) No, ei nyt sentään, mielipiteitähän saa jokaisella olla, mutta kun asialle et ap nyt mitään mahda, niin kehottaisin sopeutumaan ajatukseen. Onneksi on useampi kuukausi aikaa. Uskon, että tuleva sisaruksesi hurmaa sinutkin, etkä enää ajattele noin sitten kun se lapsi on siinä ja kasvaa. Mieti sitten muutaman vuoden päästä, että sen lapsukaisen olisit suonut jäädä syntymättä...

Vierailija:

Ainoastaan nro. 35 huomas näköjään saman.

Taitaa nyt olla niin, että ap. sai hiiltyyn kaikki yli 40-vuotiaat, jotka vielä haaveilevat lapsista.

Ymmärrän toki jos on yli 40-vuotias ja haluaisi sen esikoisen edes vielä saada. Mutta en todella ymmärrä, jos on jo entuudestaan lapsia saati, että vielä pieniä lapsia ja jopa mummo niin miksi ihmeessä pitää hankkia lapsia.

Te jotka pilkkasitte ap. että pelkääkö hän vain, että mummo ei katso ja hoida hänen lastaan.

Muistelkaa omaa lapsuuttanne (jos mummunne oli silloin vielä elossa, kuten ehkä ei tämän ap. kaikkein pienimmän sisarruksen mummo luultavasti ole, kun on vanhana tehty) muistelkaa kesälomaa mummolassa ja kaikkia muitakin hetkiä ja lomia.

Varmasti olette saaneet viettää aikaa mummolassa, mummon ja papan hoivassa. Kuinka ihana siellä aina olikaan olla.

Nukkua mummon ja papan välissä, tehdä ja touhuta kaikkea kivaa heidän kanssaan. Heillä oli sinulle aina sitä aikaa, jota ei omilla vanhemmilla ollut.

Mutta olisiko se tuntunut samalta, jos siinä olisi samalla pyörinyt paljon muitakin. Mummolla vauva sylissä koko ajan, ei aikaa touhuta yhdessä mitään, ei koskaan öitä mummon ja papan välissä...jne...

Ei, ei se todellakaan olisi ollut kivaa.

Onneksi minun isovanhemmilla ei ollut pieniä lapsia...sain viettää onnellisen lapsuuden heidän keskipisteenä, serkkujen kanssa vuorotellen.

Itse olen nyt 35-vuotta ja kolmen lapsen äiti ja olen ollut 28-vuotiaasta asti sitä mieltä, että 30-vuotta oli raja pyykki lasten tekoon.

Ei todellakaan kävisi mielessä enään vauva.

Odotan aina innolla, että saan kummilapsia hoitoon (ovat siis vauvoja vielä) ja on ihanaa leperrellä vauvojen kanssa, eli kyse ei ole siitä että jotenkaan vaan en pitäisi vauvoista vaan siitä, että en vaan halua enään näin " vanhana" lapsia.

Ymmärrän ap. mitä tarkoitat ja uskon, että sinulla on tosiaan rankkaa...

eikä täällä nämä inhottavat ihmiset yhtään paranna oloasi, koitahan jaksaa!!!

Kyllä joku ymmärtääkin sinua ;)

isoäitini synyti 1886 ja isäni joka oli kuopus syntyi 1930, Itse synniyin 1969.

Häpeän edelleen tänä päivänä (vaikka jo kohta itsekkin olen mummo ikäinen) kertoa kenellekkään minkä ikäisiä sisarruksia minulla on.

Ja nämä " iltatähti" sisarrukset häpeää sitä, kun muiden vanhemmat ovat nuorempia, jotka ymmärtävät nyt teini ikäisten esim. musiikki maailmasta jotain.



Ja muistan myös oikein hyvin ne kaikki itkut mitä olen itkenyt kun lapseni olivat pieniä ja äiti alkoi tekemään nuorempi sisarruksia 43-vuotiaana ja 45-vuotiaana. Ja niimpä vaan kävi, että ei minun lapseni minun äidistä oikein mummua saanut, joten kyllä se pelko on aiheellista eikä mitään rumaa niin kuin edellisistä kirjoituksista sellainen käsitys on sinulle yritetty antaa. Jokainen lapsi tarvii isovanhemmat, vanhemmat, kummit ja muut sukulaiset ympärilleen.



Noh, muista että on lapsellasi/lapsillasi toinenkin mummo, toivottavasti.



Muistan kuinka omatkin lapseni sanoivat pieninä, että toinen mummo on kivempi, kun se ottaa syliin ja pitää kauan sylissä ja se haluaa aina että sen viereen mennään nukkumaan :)



Tottahan äitini piti myös joskus minun lapsiani sylissään, kun olivat pieniä, mutta voitte kuvitella kuinka kauan ehtii pitämään mummo lastenlapsia sylissä, jos vieressä oli toinen pieni mustasukkaisena itkemässä jaloissa ja sillä välin se mummon oma vauva jo olikin päästänyt vetelät housuun, ja pitihän jossain välissä ehtiä mummon peseen pyykki, tiskaan, kokkaan ynm.



Että älkäähän nyt oikeesti viitsikö mitään sen kummemmin ajattelematta alkaa käyttäytyyn ap. kohtaan nuan tylysti.



Ja tietenkinhän asia olisi ihan eri, jos yli 40-vuotiaana esikoisen saisi.



Itse ainakin odotan nyt vain lastenlapsia ja sitä, että saan antaa kaikkeni heille!



Ja lopuksi vielä todeta, että kyllä se vaan niin on miten muutama jo asian ilmaisikin, että:

MUMMU ON MUMMU VAIKKA VOISSA PAISTETTAS, JOS ON LAPSENLAPSI!

Jokainen lapsi tarvii isovanhemmat, vanhemmat, kummit ja muut sukulaiset ympärilleen.





oishan toi mukavaa mut ei tarpeellista. ite oon kasvanu ilman isovanhempia, ilman toista vanhempaa ja ilman kummeja ja muita sukulaisia ja ihan normaalin ja ihanan lapsuuden oon saanu. ei siihen sukua tarvita. tietenki ois ollu kiva isovanhempia sillon tuntea mutta täytyy sanoo että nyt ku ne tunnen niin oli huomattavasti helpompaa kun en ollut niiden kanssa tekemisissä lapsena. ja omat lapset kasvaa kans ilman isovanhempia ja sukulaisia ja toista vanhempaa ku asutaan eri maassa ja ihan ilosia nekin on. joten ei niitä tarvii. ne on vaan mukava lisä.

Eli tietenkään kaikilla ei syystä tai toisesta ole sitä sukua siinä ympärillä ja aivan varmasti heistä tulee yhtä onnellisia.



Mutta silloin jos sellaiset ovat siinä ympärillä, mutta he eivätkään halua olla sinun kanssasi vaan mieluummin sinun pienen tädin/enon niin kyllä tuntuu pahalta. Silloin ei välttämättä kasvakaan niin onnellisessa lapsuudessa.



Mietin tuossa juuri, että ap:n voisi olla hyvä ottaa tämä asia puheeksi äitinsä kanssa ja keskustella heidän isovanhempien roolistaan vauvan syntymän jälkeen. Mitä he itse haluavat jne.



Itse en aikoinani keskustellut mitenkään asiasta ja nyt kaduttaa, että olis se ollut hyvä etukäteen puhua niin silloin olisi äitinikin voinut ymmärtää, että hänellä oli uusi, iso tehtävä jo juuri meneillään, hän oli myös mummu. Ei vain äiti.



Tai sitten minun olisi vaan pitänyt tehdä niin kuin jos oikein ymmärsin, että nro. 62 äiti eli ei olla missään tekemisissä äitini kanssa.

Olisi ollut minulle helpompaa ja lapsilleni, kun eivät olisi tunteneet mummua, joka ei voinut olla heille sellainen mummu kuin mummut yleensä ovat.



Ja näköjään tälläistä asiaa ei monikaan pysty ymmärtämään ilman, että on kokenut sen saman. Silloin vasta tietävät mistä ap. puhuu.



Olisi suotavaa, että ei nyt kukaan jatkaisi ap. pilkkaamisella tai muulla pahalla, koska kun muistelen itseni tuohon ap. tilaan niin sitä ei teille näköjään pysty millään selittämään miltä se tuntui.



Mieluummin ap. tarvii nyt myötätuntoa ja tukea.



Kertokaa te joilla on vastaavasta tilanteesta muutkin omat kokemuksenne.

Sehän voi olla niin että joku onkin kokenut juuri toisin päin vastaavassa tilanteessa. Vaikka silloin kyllä hieman epäilen kirjoittajan kirjoituksen todenperäisyyttä :)

tuttavalleni on syntymässä lapsi ja tuleva isä on samaa ikäluokkaa naisen vanhempien kanssa.

Itsensä mielestä heillä kaikki ok, mutta jokaiselle nainen saa olla selvittämässä, ett tämä mies ei ole hänen isänsä vaan mies. Samoin joka paikassa oletetaan, että lapsen isä on hänen isoisä.

muissa ketjuissa syyllistetään iäkkäämpiä äitejä, ja hoetaan sitä miten lapset pitää tehdä nuorena. tässä kaikki käännettiin päinvastoin ap:tä vastaan.

esim käynyt kuntosal

illa tai kaupassa! Ja ihan omasta halustaan. Kyllä sitä normaali 70-kymppinenkin jaksaa jos halua löytyy.

Vierailija:

Kun lapsi on parikymppinen niin vanhemmat 70-kymppisiä eivätkä jaksa enää edes mahdollisten lastenlasten kanssa leikkiä.

t. ap

ia uudelleen, tällä kertaa ihmisen biologia.. Niin kauan kun nainen voi luonnollisesti saada lapsia vaikka 50kymppisenä niin miten ihmeessä se voi olla epänormaalia??

Vierailija:

Ihmisiltä on kadonnut kokonaan taju näissä asioissa. Ei ole mitenkään normaalia ja ihailtavaa tehdä lapsia yli 4-kymppisenä vaikka miten muuta väitätte. Tästä ei pitäisi tehdä mitään trendiä tai normaalia asiaa. Joo, eivät tarvitse minun lupaani eivät, mutta näin se asia on. On eri asia olla 44-v lapsen syntyessä kuin 35-vuotias äiti. Kun lapsi menee kouluun, ni äiti on 51-v. Joopa joo. MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ.

Vierailija:

1880-luvulla syntynyt nainen olisi voinut synnyttää äitisi viim. 1920-luvulla, jolloin sinun olisi pitänyt syntyä viim. 1960-luvulla ja olisit nyt jo yli 40v

Oma äitini tais olla samanikäinen kun sai viel yhden lapsen. En pitänyt ajatuksesta yhtään. Ikäeroa meillä on 20v. Meitä on viisi. En ole ikinä tykännyt tuosta pikkuveljestä. Heiluu ku heinämies ja ei usko mitään.

Tää poika menee kohtapuoliin ekaluokalle ja siitä ei tule kyl yhtikäs mitään. Muutenkin äitini lastenhoidon tietäen olisin itse siinä asemassa jättänyt tekemättä. Mut empä minä voi häntä tuomita, omapahan on asiansa.

Joku oli kirjoittanut, että tilanne ja asia muuttuu, kun syntyy se pieni ja suloinen vauveli.

Juuh...minun kohdallani muuttui juuri inhoksi.

Kaikesta näki/näkee kuinka hemmoteltu lapsi hän on.

Todella rasittava. Vanhentanut äitiä monilla vuosilla, äiti aivan rikki henkisesti sekä fyysisesti, ei selkeästi olisi enään jaksanut/pystynyt kasvattamaan ja hoitamaan lasta.

Mutta eipä sitä nyt varmaan ole helppo mennä aborttiakaan tekemään siinä iässä.

Kasvoin isovanhempieni kanssa aikuiseksi, ja he olivat 60v kun synnyin.

Nyt päälle 90v ja vielä hyvissä voimissa. Repikää siitä.

Vierailija:

olisi voinut sen vauvakuumeensa käyttää ennemmin lapsenlapseensa, jota kyllä näkee niin usein kuin haluaa.

t. ap

Ap on kateellinen ja huolissaan kun menetti hyvän hoitopaikan omaltaan. Voi elämän kevät tuota nykyihmisten itsekkyyden määrää!!!

Omat lapseni ovat pieniä, joten lapsenlapsia ei ole vielä tulossa, mutta voisin kuvitella hoitavani lapsenlapsenkin siinä samalla. Tietysti vain päivähoitokaverina, ei 24/7, kuten oman lapsen.

hän haluaisi vielä lapsen, mutta ei saa enää.

Mutta koska rakastan häntä enkä ole itsekeskeinen ihminen, toivoisin että hän ois onnellinen ja sais sen mitä ikinä haluaakin sitten.



Minun äitini ei tarvitse enää elää minua varten, hänellä on myös oma elämä ja oikeus siihen.