Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

43-vuotias äitini taas raskaana....hävettää :(

Vierailija
12.03.2007 |

Isäni vielä vanhempi ja kuudes lapsi tulossa. Minä ja kaksi muuta jo täysi-ikäisiä, kaksi pikkulapsia ja nyt kun nuorinkin täyttää jo viisi niin pitää vielä kuudes hankkia. En ymmärrä. Vasta sai lapsenlapsenkin, niin luulisi, että olisi edes se riittänyt.

Kommentit (146)

Vierailija
1/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Sain nuorimman lapsitani ollessani 40- vuotias ja vanhimman kun olin täyttänyt 19-vuotta.



Väitän että olen kypsempi vanhempana nyt kuin silloin nuorena, toki pärjäsin silloinkin muttei minulla ollut elämänkokemusta ja samaa persepktiiviä asioihin kun varttuneempana.



Vanhempiensa häpeäminen kuuluu kehitysvaiheeseen jossa irtaudutaan heistä ja se yleensä ajoittuu puberteettiin. Olet ilmeisesti myöhäisherännäinen tässä suhteessa.

Vierailija
2/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Käsitän ihan hyvin, että ap suree sitä, ettei lapsilla ole mummolaa hoitopaikkana. Kyllähän kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät, että hoitoapu on tosi tärkeää! Muutoin kyllä 43-vuotias voi vielä nykyään saada lapsen.

Mutta ehkä sun äitisuhteessa/perheessä hiertää joku muukin? (Ihan hyvällä kysyn.)

Minun vanhempani asuvat lähes 500 kilometrin päässä ja mieheni vanhemmat asuvat ulkomailla. Minun äitini oli onnettomuudessa kymmenisen vuotta sitten ja sen seurauksena kunto on sen verran heikko, että ei pysty olemaan lastenlasten kanssa kahden kesken. Mielellään meidät kyllä perheenä ottaa vastaan. Toisaalta tuntuu, että vaikka isovanhemmat vieressä asuisivat, niin en pitäisi itsestäänselvyytenä, että he lapsiani katsoisivat. Mielestäni se saisi olla heidän oma päätöksensä ja riippuisi aivan heidän omasta vapaasta tahdostaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottakai kuopuksen hoitaminen menee enemmän rutiinilla kuin esikoisen! Eihän se liity äidin ikään mitenkään, vaan siihen että esikoinen on tosiaan ensimmäinen oma lapsi jota hoidat, ja seuraavia varten olet jo saanut reilusti kokemusta.

Jos olisit tehnyt esikoisesi vasta 40-vuotiaana, olisit tumpeloinut takuulla ihan samalla tavalla kuin nuorenakin.

Äitiyteen oppii vain tulemalla äidiksi, sitä ei missään koulussa, työssä tai matkustelemalla opi.

Vierailija:


Sain nuorimman lapsitani ollessani 40- vuotias ja vanhimman kun olin täyttänyt 19-vuotta.

Väitän että olen kypsempi vanhempana nyt kuin silloin nuorena, toki pärjäsin silloinkin muttei minulla ollut elämänkokemusta ja samaa persepktiiviä asioihin kun varttuneempana.

Vanhempiensa häpeäminen kuuluu kehitysvaiheeseen jossa irtaudutaan heistä ja se yleensä ajoittuu puberteettiin. Olet ilmeisesti myöhäisherännäinen tässä suhteessa.

Vierailija
4/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Tottakai kuopuksen hoitaminen menee enemmän rutiinilla kuin esikoisen! Eihän se liity äidin ikään mitenkään, vaan siihen että esikoinen on tosiaan ensimmäinen oma lapsi jota hoidat, ja seuraavia varten olet jo saanut reilusti kokemusta.

Jos olisit tehnyt esikoisesi vasta 40-vuotiaana, olisit tumpeloinut takuulla ihan samalla tavalla kuin nuorenakin.

Äitiyteen oppii vain tulemalla äidiksi, sitä ei missään koulussa, työssä tai matkustelemalla opi.

Sinun elämänkokemuksellasi ei näemmä vielä ymmärretty arvostelemasi äidin kirjoittamaa ;)

Vierailija
5/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

pituutta 178 cm, kiloja 64 kg, ei sairauksia, voisin vielä iltatähden haluta. aikaisemmissa raskauksissa/synnytyksissä ei mitään ongelmia.

Vierailija
6/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi sentään kasvaa aika pian itsenäisemmäksi ja on paljon helpompi käsitellä ja hoitaa, kuin unirytminsä sekoittanutta ja vaipoissa olevaa vanhusta, joka voi olla väkivaltainen ja karkailee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti toivoisi tyttäreltään jo tietynlaista kypsyyttä... kun tytär sentään on itsekin äiti.

Vierailija
8/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kypsät vanhemmat...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Mutta mielestäni äitini voisi jättää lasten teon jo nuoremmille. Kyllä vielä 30-vuotiaskin tarvitsee äitiä ja ikävää on jos vanhemmat jo puolikuolleita silloin. Kyllä minua ainakin harmittaisi jos omilla lapsillani ei olisi isovanhempia elossa. Valitettavasti se tulee olemaan melko todennäköistä nuorempien sisarusteni kohdalla.

t. ap

... sinähän voit silloin toimia mummin korvikkeena :)

Vierailija
10/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuinka helppoa onkaan piiloutua sen taakse, että vastapuoli on kateellinen tai liian tyhmä ymmärtämään. Paljon vaikeampi on sanoa mielipiteensä ja perustella se. Minä perustelin omani, pystytkö sinä perustelemaan omasi? Ehkä voit jopa selventää minulle niitä asioita joita en mielestäsi ymmärtänyt?

128

Vierailija:


Sinun elämänkokemuksellasi ei näemmä vielä ymmärretty arvostelemasi äidin kirjoittamaa ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


kypsät vanhemmat...

Varmaan häiriintyi ihan siitä syystä, että oli liian vanhat vanhemmat :O! Mulla taas on lähipiirissä perhe, jossa vanhemmat olivat 18, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Tytär on nyt itse 18 ja yrittänyt elämänsä aikana kolme kertaa itsemurhaa, sairastaa anoreksiaa ja viiltelee itseään. Tiedossa on myös perhe, jossa vanhemmat olivat ihanteellisen ikäisiä, molemmat n. 25 v. ensimmäisen lapsen syntyessä. Lapsi, nykyisin jo itse aikuinen, on osastohoidossa mielisairaalassa. Jne, jne. Eiköhän näitä tapauksia löydy kaikisat ikäryhmistä. Hellanduudeli sentään.

Ja ap:lle: periaatteessa ymmärrän tuon paistavan katkeruutesi mutta oikeutettuahan se ei ole. Äidilläsi on yhtä suuri oikeus elämään kuin sullakin. Vanhemmilla ja isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta ikuisesti uhrata omaa elämäänsä lasten (kuvitellun) hyvinvoinnin takia!

Vierailija
12/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Mun ystävän äiti sai iltatähden yli 40-vuotiaana, lapsi ei tänä päivänä pysty asumaan kotona, koska on niin väkivaltainen ja psyykkisesti häiriintynyt. Niin hienoa se on , kun on

kypsät vanhemmat...

Naapurissamme on sama ongelma. Ainoa vain, että äiti oli hilkun päälle 20 kun pojan sai.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemmeko todella niin suvaitsemattomia, että noin 20-vuotias häpeää tällaisa, jos äiti saa lapsen vielä yli 40-vuotiaana. Lisäksi äidiksi tulemista häpeää yli 40-vuotias, kun pitäisi nuorempi, mutta eihän sitä ikäänsä pysty valitsemaan, eikä sitä koskaan ole sopivan ikäinen.



Jotain mätää on meillä koko yhteiskunnassa ja asenteissa!!!

Vierailija
14/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työskentelen lapsien kanssa. Heillä on kaikenikäisiä vanhempia. En ole ainakaan itse nähnyt mitään yhteyttä asialla. En tiedä, tuskin tätä on edes tieteellisesti todistettu. Totuus on vain, että lapsemme voivat huonosti, mikä ehkä johtuu siitä, että vanhemmat voivat huonosti ja se johtuu taas monista yhteiskunnassa vallitsevista asioista ja moraalista ym. Toki joskus ongelmat voidaan selittää biologisestikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja haaveilen vielä parista iltatähdestä tuossa 4-kympin paremmalla puolella. Toivottavasti tämä vauva ei jää meidän kuopukseksi.

Vierailija
16/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyrmäämme täällä tietyn ikäiset vanhemmat liian vanhoiksi. Vain tietyn ikäisillä on OIKEUS lisääntyä. Kukahan nämä oikeudet on päähämme syöttänyt?

Vierailija
17/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsiinsa, joista taas tulee moraalin vartijoita, jotka vartioivat, minkä ikäisenä kuka tekee lapsen. Mikäli et näitä normeja täytä, olet syyllinen ja paha. Tämä sitten jatkuu sukupolvelta toiselle. Aikaa kuluu ja energiaa, sillä kasvatettaisiin jo muutama terve lapsi. Eikö ole aina parempi, mitä enemmän niitä lapsia syntyy Suomeen, kun muutenkin meitä uhkaa jo sellainen vanhuus, ettei löydy hoitajia.

Vierailija
18/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritän selitää, vaikka huono siinä olenkin :)



Hävettävää asiassa on aina se, että jokainen jolle kerrot asiasta (siis vastaavissa kuin ap. tapaus eli että on jo oma/omia lapsia) niin vastapuolen ihminen aina yleensä toteaa " Häh...siis saako niin iäkäs äitisi tudella vauvan" tai naureskellaan " siinä on sitten eno/täti melkein samaa ikäluokkaa kuin siskon tyttö/poika" JA SE ON NOLOA!

Eli yhteiskunta tekee sen, että asia on olllut aikoinaan minulle yhtä häpeällinen kuin ap:lle nyt.



Lisäksi olen vielä myös sitä mieltä, että kyllä mummun pitäisi saada nauttia lapsenlapsestaan. Milläs nautit jos sinulla on pieni vauva.

Totta kai olet kiinnostunut siitä omastasi aina enemmän, enkä tarkoita että mummulle pitäisi lapsenlapsen olla ehdottomasti ykkönen.

Mutta kyllä se loukkaa, jos/kun mummu ei sinun pientäsi arvosta ja näytä sitä sinulle ja lapsellesi, että hän välittää ja pitää tärkeänä.



Ja lapsi on aina lapsi, vaikka olisi kuinka vanha sitten tahansa...

Pitäisi sitä pystyä pitämään sitä pienintä sekä vanhinta aina tasavertaisina lapsina. Totta kai pienempi vaatii enemmän huomiota, mutta yhtään enempää ei saa näyttää rakastavansa sitä pientä lastaan kuin sitä iso aikuista.



Minulle itselleni on ainakin hyvin hyvin tärkeää, että kaikki lapseni jokaisen iästä huolimatta ovat tasavertaisia.



Vierailija
19/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Minne se ap. muuten on hävinnyt?

Eipä ole tainnut alin jälkeen vastailla?

Vierailija
20/146 |
13.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

eniten huomiota. JOkainen aikanaan, kun on aivan pieni. Lapsi tarvitsee ensimmäisinä elinvuosinaan niin paljon vanhempiaan, että siinä joutuu välttämättömästi vanhemmat tyytymään vähempään. Tästä kyllä sitten seuraa sisarkateutta, mutta ikävä kyllä yksi äiti ei joka paikkaan repeä. Mikäli joku haluaa omistaa äidin lähes kokonaan tarkoittaa tämä sitä, ettei voi koskaan hankkia kuin yhden lapsen.



Minun äitini (lapseni mummo) ei ole koskaan hoitanut lapsenlapsiaan ei minun eikä siskoni. Ei kaikki ole mummotyyppejä. Kyllähän se katkeraksi vetää, mutta eihän meitäkään juurikaan hoitanut. Isosiskoni on jatkuvasti minulle kateellinen, sillä vääjämättömästi hän on joutunut näkemään, kun minua on hoidettu, sillä olen sen verran nuorempi kuin hän, että hän muistaa vauva-aikani. Vauvathan eivät ainakaan selviä ilman syöttämistä ja vaippojen vaihtamista. Ei hän minustakaan ole sen enempää sitten isompana huolehtinut, mutta siskolleni nämä minun vauva-aikani ovat jääneet mieleen katkerina paloina.