Hakija on osallistunut yo-kirjoituksiin viidesti ja päntännyt pääsykokeisiin kolme vuotta kokoaikaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä katkeraa porukkaa :D miten voikaan muiden ihmisten sisukkuus olla joillekin niin kova paikka. Samalla valmennuskurssilla oli nainen, joka haki lääkikseen 7. kerran ja sillä kerralla onnistui pääsemään sisään. Hänestäkin tuli lääkäri ja on nyt erikoistumassa.

Ja millainen lääkäri? Täysin tynnyrissä elänyt pakkomielteinen?

Mikä nyt noin harmittaa? Jos pääsee lääkikseen esim. 29-vuotiaana, niin siinä on vielä 30-35v työuraa tehtävänä.

Mutta millaisena? Jos kolmekymppiseksi asti on vain wannabe-opiskelija?

Vierailija kirjoitti:

Sekä yo-kirjoitusten että pääsykokeiden osallistumiskerroissa pitäisi olla joku maksimi. Esim. kolme kertaa ja se on siinä, jos ei riitä niin b-suunnitelma esiin. Ei mitään tolkkua, että kolmeakymppiä lähestyvät ihmiset ei tee elämällään mitään muuta kuin parantelee koesuorituksia vuodesta toiseen. Samaan aikaan alanvaihtajilta on käytännössä kaikki ovet suljettu. Nauratti kun tajusin että jos näin nelikymppisenä haluaisin parantaa mahdollisuuksiani uudelleenkouluttautumiseen niin munkin kannattais mennä ensin uudestaan yö-kirjoituksiin. 

No ei kyllä kannattaisi, kun suurimmalla osalla aloista todistusvalintaan osallistuvat vain ensikertalaiset. Näin ollen korottaminen toimisi ainoastaan vaadittavien aineiden kertauksena pääsykokeita varten. Opiskelupaikkaa muulta alalta ei kannata ottaa vastaan, jos aikomuksena on päästä lääkikseen sisään todistusvalinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä katkeraa porukkaa :D miten voikaan muiden ihmisten sisukkuus olla joillekin niin kova paikka. Samalla valmennuskurssilla oli nainen, joka haki lääkikseen 7. kerran ja sillä kerralla onnistui pääsemään sisään. Hänestäkin tuli lääkäri ja on nyt erikoistumassa.

Ja millainen lääkäri? Täysin tynnyrissä elänyt pakkomielteinen?

Jos sillä saa vältettyä sun kaltaiset sekopäämammat, niin en pidä sitä yhtään huonona vaihtoehtona

Mikä tällä yhdellä jänkkääjällä on ongelmana? 

Vierailija kirjoitti:

Mikä tällä yhdellä jänkkääjällä on ongelmana? 

Elämässä epäonnistuminen, ja elämätön elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä katkeraa porukkaa :D miten voikaan muiden ihmisten sisukkuus olla joillekin niin kova paikka. Samalla valmennuskurssilla oli nainen, joka haki lääkikseen 7. kerran ja sillä kerralla onnistui pääsemään sisään. Hänestäkin tuli lääkäri ja on nyt erikoistumassa.

Ja millainen lääkäri? Täysin tynnyrissä elänyt pakkomielteinen?

Jos sillä saa vältettyä sun kaltaiset sekopäämammat, niin en pidä sitä yhtään huonona vaihtoehtona

Sillä ei vaan vältä hoitovirheitä. Ja potilaiden traumoja.

Joku juurikin tuollainen sen Tapani Kansankin laittoi kotiin - kun osaa vain teorian tynnyriperspektiivistä.

Minusta tämä nuori nainen ihan fiksusti tuossa totesikin jotenkin niin, että useamman vuoden haku on ollut ihan hyvä asia, koska on saanut kokemusta tarjoilijan työstä ja kehittynyt opiskelijana ja on nyt jo paljon kypsempi ja valmiimpi yliopistoon, mitä olisi ollut suoraan lukiosta.

Olen ihan samaa mieltä. Karkeasti yleistäen he, jotka joutuvat vähän tekemään töitä sen sisäänpääsyn eteen ja lukion sekä yliopiston väliin jää vähän elämänkokemusta, saavat niistä opinnoista paljon enemmän irti ja heistä tulee parempia ammattilaisia kuin niistä, jotka valitsevat suoraan lukiosta sen "eliittialan" sen enempää itse alaan perehtymättä ja pääsevät yo-papereilla suoraan sisään. Oman kokemukseni mukaan valtaosa näistä keskittyy siihen yliopistoelämän vapaa-aikapuoleen ja itse opinnot suoritetaan rimaa hipoen vasemmalla kädellä kun krapulaltaan ehtii.

Poikkeuksia toki suuntaan ja toiseen.

Peruslääkärin hommaa oppii kyllä tekemään huonommillakin papereilla. Lääkäri on sellainen ala, jossa 50 vuotias otetaan mielummin töihin, kuin 30 vuotias.

Suomessa koulutetaan liian vähän ja siksi onkin hyvä, että mennään muihin maihin opiskelemaan. Suomessa kyllä töitä kaikille riittää.

Mun entinen lääkäri vaihtaa aina paikkakuntaa muutaman vuoden väkein,

On vuokrannut halvalla omakotitalon, joka on myynnissä. Asuu siellä, kunnes menee kaupaksi. Vaimo tekee töitä etänä. Sanoo on kiva vaihtaa työpaikkaa ja kaupunkia

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä katkeraa porukkaa :D miten voikaan muiden ihmisten sisukkuus olla joillekin niin kova paikka. Samalla valmennuskurssilla oli nainen, joka haki lääkikseen 7. kerran ja sillä kerralla onnistui pääsemään sisään. Hänestäkin tuli lääkäri ja on nyt erikoistumassa.

Sisukkuus on hieno asia, mutta en kyllä itse kehtaisi mainostaa, jos olisin hakenut johonkin kouluun 7 kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiinnostavaa kyllä että millä nämä elää. Nuorilla työttömillä on sekä työnhakupakko että pakko hakea useita opiskelupaikkoja yhteishauissa. Siinä saa jo aika aktiivisesti vältellä hyväksytyksi tulemista jos ei muka ole 23-vuotiaana edennyt mihinkään. 

Jos asuu lapsuudenkodissa niin eihän niitä menojakaan juuri ole.

Menoja on mutta vanhemmat maksavat vaatteet, puhelimen, bailauksen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiinnostavaa kyllä että millä nämä elää. Nuorilla työttömillä on sekä työnhakupakko että pakko hakea useita opiskelupaikkoja yhteishauissa. Siinä saa jo aika aktiivisesti vältellä hyväksytyksi tulemista jos ei muka ole 23-vuotiaana edennyt mihinkään. 

Jos asuu lapsuudenkodissa niin eihän niitä menojakaan juuri ole.

Menoja on mutta vanhemmat maksavat vaatteet, puhelimen, bailauksen jne.

Oleellista lienee se, että fyrkkaa tulee riittävästi, jotta voi keskittyä siihen mihin haluaa keskittyä. Ja voihan vanhemmillakin olla suurempi motivaatio sponssata, jos lapsella on kovat tavoitteet, joiden eteen tekee töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan käsittämätön tuo lääkis-pakkomielle joillakin. 10 pistettä on tosi paljon pääsykokeessa, joten ehkä hänen kykynsä eivät vaan riitä.

Sillähän riitti jo lukioarvosanat Kuopioon ja Ouluun. Nirsoilee vaan paikan suhteen, kun haluaa Tampereelle. Ei sillä hätää ole, nuori ihminen, pääsee kyllä lopulta sisään ja tolla määrätietoisuudella myös ulos tutkintopaperi kourassa

Ei, vaan hänellä pitäisi tänä vuonna riittää paperit Kuopioon ja Ouluun, jos on samat rajat kuin viime vuonna. Jos tämän kevään korotus nousee ällään, niin pisteiden pitäisi riittää Tampereelle.

Ihmettelen vaan sitä, miten ylioppilaat täysin surkeilla papereilla haaveilevat lääkiksestä. Tiedän yhden tapauksen, jossa a:n ja b:n papereilla oli hakemassa pääsykokeen kautta lääkikseen. Aika epätodennäköistä, ja ihmettelen, että lukion opo tai vanhemmat eivät yhtään puutu asiaan. Ei tuollaisilla papereilla taida päästä edes hoitajakoulutukseen. Ehkä lähärikoulutus voisi olla sopiva?

Vierailija kirjoitti:

Tapasin viime vuonna 26-vuotiaan naisen, jolta kysyin siinä muun juttelun lomassa, että mitä hän tekee työkseen tai onko vielä opiskelija. Ilmoitti hakevansa lääkikseen, mihin olin ensin silleen että jaa, miltä alalta olet vaihtamassa. Ei yhtään mitään, on vaan hakenut lääkikseen siitä lähtien kun pääsi lukiosta. 

Sehän on hyvä että jaksaa uskoa unelmaan, meillä on aivan liikaa kyynisiä ja elämäänsä kyllästyneitä aikuisia, joilla ei ole mitään himoa työhönsä. Vika on systeemissä, kun nämä nuoret joutuvat pänttäämään lukiokirjoja kun sen sijaan voisivat edistää opintoja omalla alallaan. Lääkikseen ei ole edes mahdollista hakea avoimen väylän kautta.

Vierailija kirjoitti:

Hakija on yksinkertaisesti liian tyhmä korkeakouluun ja hänen olisi jo aika hyväksyä se. Yliopistoon tulisi päästä kuukauden omatoimisella lukemisella. 

Huomaa ettei sulla ole lääkikseen hakemisesta mitään tajua. Tuskin kukaan ei pääse sinne kuukauden lukemisella, valmennuskurssitkin alkavat jo syksyllä.  

Vierailija kirjoitti:

Tapasin viime vuonna 26-vuotiaan naisen, jolta kysyin siinä muun juttelun lomassa, että mitä hän tekee työkseen tai onko vielä opiskelija. Ilmoitti hakevansa lääkikseen, mihin olin ensin silleen että jaa, miltä alalta olet vaihtamassa. Ei yhtään mitään, on vaan hakenut lääkikseen siitä lähtien kun pääsi lukiosta. 

Olisi ehtiny opiskella vaikka lähihoitajaksi ja työskentelystä saanut kokemusta jota ei kouluista löydy. On jo nyt vieraantunut elämästä. Toivottavasti ei pääse lääkäriksi ikinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä katkeraa porukkaa :D miten voikaan muiden ihmisten sisukkuus olla joillekin niin kova paikka. Samalla valmennuskurssilla oli nainen, joka haki lääkikseen 7. kerran ja sillä kerralla onnistui pääsemään sisään. Hänestäkin tuli lääkäri ja on nyt erikoistumassa.

Ja millainen lääkäri? Täysin tynnyrissä elänyt pakkomielteinen?

Äites oli pakkomielteinen, kun sua teki

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä nuori nainen ihan fiksusti tuossa totesikin jotenkin niin, että useamman vuoden haku on ollut ihan hyvä asia, koska on saanut kokemusta tarjoilijan työstä ja kehittynyt opiskelijana ja on nyt jo paljon kypsempi ja valmiimpi yliopistoon, mitä olisi ollut suoraan lukiosta.

Olen ihan samaa mieltä. Karkeasti yleistäen he, jotka joutuvat vähän tekemään töitä sen sisäänpääsyn eteen ja lukion sekä yliopiston väliin jää vähän elämänkokemusta, saavat niistä opinnoista paljon enemmän irti ja heistä tulee parempia ammattilaisia kuin niistä, jotka valitsevat suoraan lukiosta sen "eliittialan" sen enempää itse alaan perehtymättä ja pääsevät yo-papereilla suoraan sisään. Oman kokemukseni mukaan valtaosa näistä keskittyy siihen yliopistoelämän vapaa-aikapuoleen ja itse opinnot suoritetaan rimaa hipoen vasemmalla kädellä kun krapulaltaan ehtii.

Poikkeuksia toki suuntaan ja toiseen.

Tämä! Ja tämän takia jokaisella alalla pitäisi nostaa pääsykoekiintiöitä eikä todistusvalintoja. Pänttäämällä osoitat motivaation, joku voi pääsykokeeseen lukiessa tajuta ettei unelma-ala olekaan sitä mitä haluaa. Ylppäreissä hyvin pärjänneet ei välttämättä edes mieti tosissaan, mille alalle kannattaa mennä, he menevät vaan sinne minne pisteet riittää kun ei tarvitse nähdä vaivaa opiskelupaikan eteen. Ensimmäisen syksyn jälkeen tajutaan että ala oli väärä eikä kiinnosta yhtään. Kas kummaa kun keskeyttäjien ja mt-ongelmien määrä on kasvanut tämän todistusvalintahuuman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Sekä yo-kirjoitusten että pääsykokeiden osallistumiskerroissa pitäisi olla joku maksimi. Esim. kolme kertaa ja se on siinä, jos ei riitä niin b-suunnitelma esiin. Ei mitään tolkkua, että kolmeakymppiä lähestyvät ihmiset ei tee elämällään mitään muuta kuin parantelee koesuorituksia vuodesta toiseen. Samaan aikaan alanvaihtajilta on käytännössä kaikki ovet suljettu. Nauratti kun tajusin että jos näin nelikymppisenä haluaisin parantaa mahdollisuuksiani uudelleenkouluttautumiseen niin munkin kannattais mennä ensin uudestaan yö-kirjoituksiin. 

Onpahan pöhkö ehdotus. Tuon jälkeen 4-5 vuoden lukion suosio kasvaisi, kun ei uskalleta kirjoittaa kuin 100% panostuksella. Automaattisesti tulisi pari välivuotta, kun pääsykokeisiin ei uskalla mennä pienemmällä panostuksella. Itsekin kävin kolmekymppisenä korottamassa yhden yo-arvosanan laudaturiin ja pääsin sen turvin yliopistoon opiskelemaan toista tutkintoa. En ymmärrä mikä ongelma tässä on.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen vaan sitä, miten ylioppilaat täysin surkeilla papereilla haaveilevat lääkiksestä. Tiedän yhden tapauksen, jossa a:n ja b:n papereilla oli hakemassa pääsykokeen kautta lääkikseen. Aika epätodennäköistä, ja ihmettelen, että lukion opo tai vanhemmat eivät yhtään puutu asiaan. Ei tuollaisilla papereilla taida päästä edes hoitajakoulutukseen. Ehkä lähärikoulutus voisi olla sopiva?

Samaa mieltä. Lääkis on L:n ja E:n oppilaita, ehkä joitakin alisuoriutuneita M:n oppilaita varten. Jos biologia ja kemia ei ole lukiossa kiinnostanut A/B:n papereita enemmän, niin miten ne alkaisivat jotenkin enemmän lääkiksessä kiinnostaa. Jos ei pääse E:n papereilla suoraan todistuksella ja joutuu pääsykokeissa käymään, niin sen vielä jotenkin ymmärtää, mutta A/B:n papereilla ei.