Mies on ''riitansa riidellyt''

Nyt kun pettäminen tuli mainituksi, olen ehdottanut miehelle avointa suhdetta ja tämä ei ole miehelle ok.

Ap

Ei kukaan tykkää arvostelusta. Asioista voi keskustella rakentavasti ilman arvostelua

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tykkää arvostelusta. Asioista voi keskustella rakentavasti ilman arvostelua

Keskusteluni on ollut nimenomaan rakentavaa

Ap

Olen mies, tarkemmin sanottuna eronnut 50 v mies.

Exän kanssa se oli usein sellaista, että teki mieli paeta muualle kun se valitus alkoi. Jos nyt olin vaikka unohtanut tehdä jonkun kotityön tai olin (muka) tehnyt sen väärin, alkoi sellainen valitus, että huh huh. Eikä siinä vielä kaikki, että hän olisi huomauttanut ainoastaan itse asiasta, vaan alkoi tenttaamaan riidanhaluisesti, että "eikö me olla puhuttu miljoona kertaa tästä asiasta? Onko sulla ongelmia muistissa vai asenteessa? Vai haluatko sä tahallaan tehdä kaikesta vaikeaa? Mitä sä ajattelit kun teit sen tolla tavalla? Mua niin vituttaa kälä kälä..."

No, erottiin sitten myöhemmin. Nykyisen naisen kanssa on ihan erilaista. Hän saattaa sanoa vastaavassa tilanteessa, vaikka että "mä teen sen kotityön yleensä eri tavalla, koska *perustelu*", ja asia on sillä käsitelty. Ei olla viiden ja puolen yhdessäolon aikana riidelty kertaakaan. Exän kanssa riideltiin viisi ja puoli kertaa päivässä. 

AP, kummalla tavalla sinä puhut miehellesi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä..

 

Tilanteita, jotka eivät ole olleet mieleeni, joista olen sitten sanonut miehelleni, ja riita on saanut alkunsa:

 

- Mies ei ole ajoissa jossakin; nykyään ymmärrän, että mies ei ole tässä asiassa luotettava, enkä aloitakaan riitoja jotka liittyvät tähän

- Mies kommentoi toisen naisen ulkonäköä seksuaalissävytteisesti (useita kertoja); nykyään en enää välitä, ja tuntuukin ettei mies enää tee sitä

- Viimeisin riidanaihe syntyi hyvin yleisestä keskustelunaiheesta: siivouksesta. Koin, että mies ei ole kiittänyt pitkään aikaan, olettanut vaan, että asiat on hoidettu hänen puolestaan. 

Nyt kun mietin syvemmin esim. tuota viimeisintä riitaa, mies varmaankin osoittaa kiitollisuutta

 

Ap:n mies on onnistunut manipuloimaan ap:n uskomaan, että tämä aloittaa riitoja ottaessaan esiin miehen käytöksen epäkohtia. Eli mies perseilee, ap on miehen mukaan *riidan aloittaja* jos kehtaa kommentoida perseilyistä, ja päätyy lopulta pyytämään anteeksi että aloitti riidan. 

Hyvin huono kuvio. Aloituksesta sai käsityksen, että ap aloittaa riitoja, mutta tosiasiassa mies on vain saanut hänet uskomaan, että hän aloittaa riitoja. Ap on pahis ja on muka pakko alkaa riidellä, kun toinen sanoo poikkipuolisen sanan.

On kokemusta vastaavasta, ja sanoisin että ap suhde on vahingollinen sinulle. Mies pyrkii kontrolloimaan sinua; pitämään sinut tossun alla määräämällä mitä saa sanoa ja mitä ei, ja toisaalta käyttäytyy itse miten sattuu. Hän ei tuosta muutu, ei edes terapioissa. Joten alkaisin miettiä kytkimen nostamista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, tarkemmin sanottuna eronnut 50 v mies.

Exän kanssa se oli usein sellaista, että teki mieli paeta muualle kun se valitus alkoi. Jos nyt olin vaikka unohtanut tehdä jonkun kotityön tai olin (muka) tehnyt sen väärin, alkoi sellainen valitus, että huh huh. Eikä siinä vielä kaikki, että hän olisi huomauttanut ainoastaan itse asiasta, vaan alkoi tenttaamaan riidanhaluisesti, että "eikö me olla puhuttu miljoona kertaa tästä asiasta? Onko sulla ongelmia muistissa vai asenteessa? Vai haluatko sä tahallaan tehdä kaikesta vaikeaa? Mitä sä ajattelit kun teit sen tolla tavalla? Mua niin vituttaa kälä kälä..."

No, erottiin sitten myöhemmin. Nykyisen naisen kanssa on ihan erilaista. Hän saattaa sanoa vastaavassa tilanteessa, vaikka että "mä teen sen kotityön yleensä eri tavalla, koska *perustelu*", ja asia on sillä käsitelty. Ei olla viiden ja puolen yhdessäolon aikana riidelty kertaakaan. Exän kanssa riideltiin viisi ja puoli kertaa

Keskustelen miehelleni jälkimmäisen esimerkin tavoin, silti välillä tilanne paisuu suuremmaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ap, jos sinä sanot ihan normaalilla äänellä jostain asiasta, joka sinun mieltäsi vaivaa, mies välittömästi pitää sitä riidan aloittamisena? Hänelle itselleen on siis keskustelu tuntematon käsite, vaihtoehdot ovat riita tai se, että sinä pidät suusi kiinni. No, valitse, haluatko suhteen, jossa elätte vain miehen ehdoilla ja mielen mukaan. Itse lähtisin ihan jo pelkästään tuon erokortin heiluttelusta.

Yleensä tapahtumakulku näissä on ollut se, että olen sanonut asiasta x, esim. ''tuo miten puhuit tuosta naisesta mun kuullen tuntui minusta epämukavalta''

--> mies on ehkä naurahtanut, ollut hiljaa --> olen jatkanut ''..siinä tuntui epämukavalta se, että olet kiinnostunut hänestä'' (puheet pahimmillaan olleet tasoa jossa vieras nainen on upea ja seksikäs ja se on tullut selväksi, kerran suhteemme aikana hän on myös pussaillut vier

Yök mikä mies

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt vaihtoehtona että olisin vaan hiljaa. Muuttuisin varmaan sitten joksikin muuksi kuin mitä olen tänä päivänä mutta ehkä se on hyvä?



Purkisin herkät tunteeni jonnekin muualle, harrastukseen esim?

t. Ap

Älä. Minulle tulee paha olo kun edes mietin sinun valitsevan noin, sillä olen itse elänyt tuon vaiheen elämässäni. On myös mahdollista, että miehen käytös muuttuu entistä ikävämmäksi, kun annat siimaa. 

Mies on näitä (kritiikin annosta alkaneita) riitatilanteita lukuunottamatta ihana, tekee paljon eteeni, pitää huolta

On tosi vaikea ajatus erota, koska nuo negatiiviset hetket on arjessamme ehkä 5% kommunikaatiostamme

t. Ap

Ei kannata väistellä. Veikkaan, että olette menneet yhteen sen kummemmin tulevasta sopimatta ja nyt miestä on alkanut ahdistaa suhteessa olo. Nuo on pieniä ensi merkkejä siitä.

Sen sijaan että käytät energiaa sen miettimiseen miten sanoisit asiat paremmin tai olisit toisenlainen, ala selvittää erilleen muuttoa. Sitten panet kovan kovaa vastaan suhteen jatkamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, tarkemmin sanottuna eronnut 50 v mies.

Exän kanssa se oli usein sellaista, että teki mieli paeta muualle kun se valitus alkoi. Jos nyt olin vaikka unohtanut tehdä jonkun kotityön tai olin (muka) tehnyt sen väärin, alkoi sellainen valitus, että huh huh. Eikä siinä vielä kaikki, että hän olisi huomauttanut ainoastaan itse asiasta, vaan alkoi tenttaamaan riidanhaluisesti, että "eikö me olla puhuttu miljoona kertaa tästä asiasta? Onko sulla ongelmia muistissa vai asenteessa? Vai haluatko sä tahallaan tehdä kaikesta vaikeaa? Mitä sä ajattelit kun teit sen tolla tavalla? Mua niin vituttaa kälä kälä..."

No, erottiin sitten myöhemmin. Nykyisen naisen kanssa on ihan erilaista. Hän saattaa sanoa vastaavassa tilanteessa, vaikka että "mä teen sen kotityön yleensä eri tavalla, koska *perustelu*", ja asia on sillä käsitelty. Ei olla viiden ja puolen yhdessäolon aikana riidelty kertaakaan. Exän kanssa riideltiin viisi ja puoli kertaa

Onpa hyvä että olette eronneet, koska olet selvästi myös käynyt exäsi hermoille. Varmaan nyxäkin hermostuisi, jos rikot sopimuksia miljoonannen kerran. Nythän puhut ihan eri asiasta kun toisen kanssa teillä on ilmeisesti ollut sopimus miten joku asia hoidetaan ja toisen kanssa ei. Mutta summa summarum: kaikki ihmiset eivät sovi yhteen ja väkisin yrittäminen on tuhoisaa kaikille osapuolille. 

En katselisi tuollaista.

Jos ei asioista voi puhua ilman, että se tulkitaan riitelyksi ja kaikki asiat jää selvittämättä, on täysin selvää, että jossain kohtaa sitten napsahtaa ja tulee t u r p i i n.

Eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt vaihtoehtona että olisin vaan hiljaa. Muuttuisin varmaan sitten joksikin muuksi kuin mitä olen tänä päivänä mutta ehkä se on hyvä?



Purkisin herkät tunteeni jonnekin muualle, harrastukseen esim?

t. Ap

Älä. Minulle tulee paha olo kun edes mietin sinun valitsevan noin, sillä olen itse elänyt tuon vaiheen elämässäni. On myös mahdollista, että miehen käytös muuttuu entistä ikävämmäksi, kun annat siimaa. 

Pahinta mitä ap voi itselleen tehdä on ajatella, että hänen pitää vain venyä ja hillitä omia tunteitaan entistä enemmän. Ap:n tunteet ovat oikeutettuja ja kypsä ihminen pystyy keskustelemaan asioista puolison kanssa eikä pakota tätä tukahduttamaan niitä. Jos homma ei toimi, on parempi jatkaa eri suuntiin kuin alkaa taipua loputtomille mutkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitely on myrkkyä parisuhteelle. Miten rakennatte yhteistä kotia riitaisassa ilmapiirissä? Ei sellaisessa kodissa kukaan halua olla ja elää.

Varaudu siihen että saat riidanhaastajan leiman ja miehesi alkaa inhoamaan jo sinun näkemistäsi ja lähtee.

P a s k a n marjat riitely kaikissa tapauksissa ole myrkkyä parisuhteelle. Jos kaksi keskeneräistä mutta hyvällä itsereflektiokyvyllä varustettua ihmistä tappelee keskenään niin lopputuloksena on hyvin todennäköisesti jopa katharsis niminen ilmiö. Toki iso osa ihmisistä ei ole varustettu hyvällä itsereflektiokyvyllä jolloin riitelykään ei voi olla rakentavaa. Ei riitelyssä itsessään ole mitään vikaa jos sen osaa hoitaa hyvin. 

Juurikin näin. Lisäksi paljon vahingollisempaa parisuhteelle on se jos epäkohtia ei uskalleta ottaa puheeksi riid

Mitä kummaa??? Ethän sinä töissäkään riitele ja riehu. Normaalit ihmiset osaavat keskustella ja sopia ilman riitelyä. Riitely on kyvyttömyyttä ratkaista ongelma puhumalla. Lapsi riehuu ja riitelee. Ei aikuinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

En katselisi tuollaista.

Jos ei asioista voi puhua ilman, että se tulkitaan riitelyksi ja kaikki asiat jää selvittämättä, on täysin selvää, että jossain kohtaa sitten napsahtaa ja tulee t u r p i i n.

Eroa.

jos ei osata puhua on syytä erota.

Minä en riitele. Naisen pitää esittää ongelmiansa normaalisti keskustelemalla. Jos se ei onnistu näytän hänelle ovea. 

Voi ap. Kuulostaa niin paljon omalta ensimmäiseltä suhteeltani, joka käytännössä tuhosi loppuelämäni. Saanko arvata, että mies on sinua reippaasti vanhempi? Päätellen siitä, että hän on ehtinyt riidellä useissa suhteissa kun taas sinulla on ensimmäinen vakava suhde. Näin oli minullakin. Jotenkin se, että mies oli vanhempi, entisestään manipuloi minua uskomaan että kaikki vika on minussa ja mies kyllä tietää kun on kokeneempi. Näin ihan hirveästi vaivaa analysoidakseni itseäni ja käytöstäni, tein päätöksiä kuinka minun tulee vastaisuudessa käyttäytyä miehelle, koin että kunhan minä vain opin elämään oikein parisuhteessa niin suhteesta tulee hyvä.

Ei siitä tullut. Opin ihan hirveästi itselleni haitallisia käyttäytymismalleja tuossa, kuten sinäkin vaikutat oppineen ja kehität niitä koko ajan lisää koska et voi olla oma itsesi. Mies on manipuloinut sinut uskomaan että vain sinun pitää muuttua ja tunteesi ovat vääriä ja koet asioita väärin. Lisäksi olet vastuussa myös hänen käytöksestään, koska hänen on pakko riidellä jos et käyttäydy hänen haluamalla tavalla. 

Itse olin eron tullessa jo aivan hukassa. En enää tiennyt kuka olin, mitä tunsin tai tahdoin. Kuvittelin, että minussa oli jokin aivan perustavanlaatuinen vika, kun koin miehet tietyt teot loukkaaviksi enkä osannut niitä niellä vaan halusin puhua asioista vaikka mies olisi toki halunnut että hyväksyn häneltä hiljaa kaiken. Kuvittelin lopussa olevani täysin parisuhdekelvoton, hankala ja mahdoton nainen kun en vieläkään osannut täysin vaimentaa esim. sitä jos minusta tuntui pahalta. 

Nyt jälkikäteen voin sanoa, että opin tunteiden vaimentamista silti aivan liikaa. Tuon jälkeisissä suhteissa on ollut vaikeaa ymmärtää että minun on oikeasti toivottavaa tuoda esiin jos kärsin tai jos olen pahoittanut mieleni. Toinen on kiinnostunut siitä ja haluaa tietää jos näin on. Hän myös kokee että on yhteinen tehtävä löytää keinoja miten kumpikin voi tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksi. Joskus saatamme myös riidellä. Se ei kuitenkaan tarkoita että olemme eroamassa, kuten entisessä suhteessa oli aina eron uhka päällä. Nyt se tarkoittaa vain että olemme eri mieltä ja tunteet ovat ottaneet hetkeksi vallan. Riitaa ei tarvitse pelätä, koska riitakin on parempi kuin vaikeneminen. Se mikä ennen oli kiellettyä, onkin nyt toivottua. Sitä on välillä vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Kuulostaa niin paljon omalta ensimmäiseltä suhteeltani, joka käytännössä tuhosi loppuelämäni. Saanko arvata, että mies on sinua reippaasti vanhempi? Päätellen siitä, että hän on ehtinyt riidellä useissa suhteissa kun taas sinulla on ensimmäinen vakava suhde. Näin oli minullakin. Jotenkin se, että mies oli vanhempi, entisestään manipuloi minua uskomaan että kaikki vika on minussa ja mies kyllä tietää kun on kokeneempi. Näin ihan hirveästi vaivaa analysoidakseni itseäni ja käytöstäni, tein päätöksiä kuinka minun tulee vastaisuudessa käyttäytyä miehelle, koin että kunhan minä vain opin elämään oikein parisuhteessa niin suhteesta tulee hyvä.

Ei siitä tullut. Opin ihan hirveästi itselleni haitallisia käyttäytymismalleja tuossa, kuten sinäkin vaikutat oppineen ja kehität niitä koko ajan lisää koska et voi olla oma itsesi. Mies on manipuloinut sinut uskomaan että vain sinun pitää muuttua ja tunteesi ovat vääriä ja

Kiitos vastauksestastasi.

Voisitko avata, selvisikö sinulle myöhemmin miehestä, että hänellä olisi ollut joku persoonallisuushäiriö tai oliko hän muuten ei-diagnosoidusti toksinen?

t. Ap

Olen alkanut kyseenalaistamaan paljon itseäni, miestäni, vaikka nuo riitatilanteet onkin 5% kommunikaatiostamme, kuten aikaisemmin kirjoitinkin.

Olenko minä yliherkkä ja rasittava nainen, kun koen jonkin asian loukkaavaksi ja koen sitten tarvetta keskustella siitä toivoen että mies ymmärtäisi minua, toimisi ainakin minun seurassa kunnioittavammin? 

Yrittääkö mieheni ihan tarkoituksellisesti jyrätä minua?

Vai onko tämä oikeasti normaalia ja ihan yleistä... 

Tarkoittaa että on riitansa riidellyt ja jos tarvitsee riidellä, lähtee mielummin. Jos sanot aiheesta, niin anna miehen mennä. Jos epäilet sanotko aiheesta, niin pohdi hetki omaa käytöstäsi. Jeesus naiset, kasvattakaa selkäranka.