Mies on ''riitansa riidellyt''

Luin tekstisi ajatuksella AP, ja tein seuraavat havainnot:

Et osaa sanallistaa inhimillisiä tarpeitasi miehellesi ja siksi ilmaiset ne epäkypsällä tavalla miehellesi jonka miehesi tulkitsee riidanhaastamiseksi. Tämän paljastaa seuraava kohta aloituksessasi:

"Suhteen alussa emme riidelleet. Nyttemmin syntyneiden riitojen aiheet ovat olleet pieniä, liittyneet esim. kiitollisuuden näyttämiseen, miehen typeriin kommentteihin, joihin olen halunnut puuttua" 

Sanallistan sinulle nyt sinun tarpeesi selkosuomella:

Sinulla on täyttymätön arvostetuksitulemisen tarve, siksi haluaisit että miehesi näyttäisi ja osoittaisi sinulle kiitollisuutensa. Lisäksi sinulla on täyttymätön kunnioitetuksitulemisen tarve, ja miehen epäkunnioittavat kommentit ovat myrkkyä juuri siihen kohtaan.

Se, että miehesi sanoo sinua lapselliseksi koska aloitat riitoja mitättömistä aiheista kertoo kaiken tarvittavan. Hänellä ei ole aikomustakaan yrittää ymmärtää sinun näkökantaasi asioihin saatika muuttaa omaa käytöstään tuosta noin vain. 

Loppupäätelmänä totean, että molemmat kotiin kasvamaan siitä. 

Nyt sinulla on kolme vaihtoehtoa:

Joko jäät onnettomaan ja toimimattomaan parisuhteeseesi, mikään ei muutu vaan päinvastoin pahenee vuosi vuodelta ja lopulta katkeruutesi menee yli ja ero on riitaisa.

Yrität saada miehesi mukaan parisuhdeterapiaan tai jollekin parisuhdekurssille ja aidon dialogin ja vuorovaikutuksen kautta selätätte parisuhteenne kommunikaatio-ongelmat ja vuorovaikutuksenne alkaa kukoistamaan ja molemmat kasvatte ihmisinä tämän prosessin myötä. Teidän tapauksessanne sanoisin, että ei kannata lähteä yrittämään edes, miehesi kuulostaa toivottomalta tapaukselta.

Eroat ja hoidat oman nuppisi kuntoon. Uutta miestä tuskin tulet löytämään elämääsi, koska hyvät miehet ovat jo varattuja ja loput ovat täyttä p a s k a a. Toki joku järkevä mies saattaa vapautua markkinoille leskeytymisen kautta, mutta hän onkin sitten kuumaa tavaraa naisten keskuudessa.

Kaikki tämä sinulle rakkaudella AP. Tämä on niin nähty. 

Vierailija kirjoitti:

Okei. Siis kun nainen vetää raivarit jostain asiasta, ja tulee mulle raivopäänä huutamaan, niin MINÄ huudatan naista - ja on myös minun syytäni etten silloin keskustele rauhallisesti(normipuhe ei edes kuulu sen huutamisen takia)

Päteehän sama kai huutaviin miehiinkin?

Jos ei, perusteletko?

Joo ei. Mikään raivarien vetäminen tyhjästä ei ole nyt tämän ketjun aihe. Jis sinulla ei ole ihmisuhdetaitoja riittävästi hahmottaaksesi tilannetta, opiskele vähän lisää ja tule sitten uudelleen tai avaa oma ketju tyhjästä huutavista raivopäistä.

Ap ylisyyllistää itseään jo nyt. Ei hän tarvitse kaltaistasi tyyppiä sekoittamaan pakkaa.

Tulkitseeko mies riidaksi ja riitelyksi sen, jos hänelle vain sanoo jostakin asiasta, josta olet pahoittanut mielesi tai joka mielestäsi ei mene aivan oikein?

Mulla oli yksi ex, joka kuvasi aina jälkeenpäin että meillä oli silloin se hirveä riita, kun olin vain sanonut jostakin asiasta. Hän ei kyennyt ottamaan rakentavaa palautetta vastaan vaikka sen olisi sanonut kuinka hyvällä ja rauhallisesti. Ei siis kyennyt keskustelemaan, vaan meni mykäksi ja vetäytyi kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Riitely on lapsille. Aikuiset keskustelevat ja neuvottelevat. 

Kyllä. Ja jos mies kaivaa minusta esiin niin ahdistuneen puolen, että alan riidellä, se on merkki siitä, että suhde on toksinen ja syytä lopettaa.

Ap:

Ajattelen, että jatkon kannalta kasvatan itseäni siten, että mietin uudelleen triggereitäni ja sitä, mikä kannattaa nostaa puheenaiheeksi ja mikä ei

Jos tulee vielä jotakin josta haluan keskustella mieheni kanssa, muutan lähestymistapaani... Enemmän keskustelua, kun tunteet eivät ole mukana niin ei synny riitaakaan.

Varmaankin olisi myös syytä lisätä erilläoloaikaa, huomaan, että jos olemme paljon yhdessä, kynnys turhautua jostakin on pienempi vs kun viettää aikaa erillään

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. 

Aloitukseni oli siinä mielessä väärin ilmaistu, että aloittaisin riitoja. En aloita riitoja, aloitan keskusteluita, jotka sitten saattavat kärjistyä riidoiksi.

 

Olen ymmärtänyt, että miehen asenne on se, että hänen kuuluu riittää sellaisena, kun on.

Vain minun on kasvettava tässä suhteessa.

Ehkä asia todella onkin niin? Suurentelenko päässäni vain sitä, että olisin alisteisessa asemassa?

 

 

Ajattelen, että omassa kommunikointitavassani on kehittävää, varmasti. Tähän minun tulee perehtyä enemmän kirjallisuuden ja ammattiavun avulla. Minulla on tahtoa kehittyä ja olen näissä aiemmissakin tilanteissa pyrkinyt itsereflektoimaan, miten toimia ensikerralla paremmin, miksi jokin toisen käytöksessä herättää kritiikin antamisen tarvetta

Varm

Tarkoitatko nyt siis sitä, että otat jonkin asian ihan nätisti esille, ja mies ärsyyntyy heti siitä, eikä suostu normaalisti kuuntelemaan ja keskustelmaan. Jos jatkat ja koitat edelleen selittää asiaa, niin ärsyyntyy enemmän ja suuttuu? Ja siitä alkaa se riita.

Jos noin, niin kyllä sellainen minusta on vääränlaista vallankäyttöä, jos kategorisesti torjuu käytännössä suuttumalla kaikki keskusteluyritykset jostain ongelmakohdasta. Voi olla eri mieltä ja siitä sanoa, mutta totaalitorjunta keskusteluun ei ole ok. 

Toki asiaan vähän vaikuttaa se, millaisia asioita nostat keskusteluun? Millaisia ongelmakohtia teillä on parisuhteessa tai yhteiselämässä, joita on ollut terve puhua ja selvittää?

Minulle tuollainen miehen käytös olisi iso red fag, mahdollisesti hyvinkin itsekeskeisestä, toisen normaaliin huomiointiin kykenemättömästä henkilöstä. Minusta tuossa se on mies joka aloittaa riidan huonolla käytöksellään. Eikä huomioi toisen tarpeita.

Mutta millaisia ne asiat on, joista haluaisit keskustella, tai joista olet miehelle sanonut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oon sitä mieltä että mulle ei saa agressiivisesti huutaa niin "pakotan naisen tukahduttamaan tunteensa"

Mitä mieltä naiset tästä?

Jos et myöskään normaalisti keskustellen hoida ristiriitoja, et ole parisuhdekelpoinen mies.

Ap, oletko tietoinen, että osa miehistä ihan tahallaan huudattaa naisiaan, koska se on heille viihdettä ja kontrollia ja voivat asettua yläpuolelle. Jo se, että jouduit tekemään avauksen tänne puhuu eron puolesta.

Lopulta voivat alkaa selittämään kuinka olet mielisairas yms.

Meillä tuli yhtänä päivänä kinaa jostakin ja mies sanoi, että hän tahallaa ärsyttää minua ja koska haluaa nähdä koska suutun.(miehen äänensävy oli vielä niin ylimielinen ja antoi ymmärtää miten mahtava ihminen hän on, kun voi tehdä tuollaista) Ja kyllä on mies on halunnutkin usein käytöksestään päätellen  nähdä minut suuttuneena. 

Sanoin miehelle, että ymmärtääkö hän miten sairasta tuollainen käytös on ja miten alentavaa. Ihminen, jota hänen kuulusi rakastaa ja jonka kuuluisi olla hänen elämänsä tärkein ihminen onkin hänelle vai kiusanteon kohde. 

Mies meni ihan hiljaiseksi. Ymmärsi kai itsekin meneensä liian pitkälle. On kyllä tuon jälkeen selvästi yrittänyt parantaa käytöstään. 

Kuinka paljon ylipainoa AP:lla on? Se perinteinen 20 kiloa vai jopa enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon ylipainoa AP:lla on? Se perinteinen 20 kiloa vai jopa enemmän?

Ei yhtään 170 cm 60 kg

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko tietoinen, että osa miehistä ihan tahallaan huudattaa naisiaan, koska se on heille viihdettä ja kontrollia ja voivat asettua yläpuolelle. Jo se, että jouduit tekemään avauksen tänne puhuu eron puolesta.

Lopulta voivat alkaa selittämään kuinka olet mielisairas yms.

Mun edellisen kanssa tilanteet päättyivät aina siihen, että hän isällisellä äänellä luennoi miten minun kanssani joutuu koko ajan varomaan sanojaan, minulla on ongelmia ja tarvitsen  terapiaa. Jossakin vaiheessa huomasin, että ellen pahoittanutkaan mieltäni samoista tekemisistä ja sanomisista kuin aiemmin, hän teki ne kohta korostetusti tai sanoi astetta ilkeämmin. Hän nautti kiusaamisestani. 

Vierailija kirjoitti:

Luin tekstisi ajatuksella AP, ja tein seuraavat havainnot:

Et osaa sanallistaa inhimillisiä tarpeitasi miehellesi ja siksi ilmaiset ne epäkypsällä tavalla miehellesi jonka miehesi tulkitsee riidanhaastamiseksi. Tämän paljastaa seuraava kohta aloituksessasi:

"Suhteen alussa emme riidelleet. Nyttemmin syntyneiden riitojen aiheet ovat olleet pieniä, liittyneet esim. kiitollisuuden näyttämiseen, miehen typeriin kommentteihin, joihin olen halunnut puuttua" 

Sanallistan sinulle nyt sinun tarpeesi selkosuomella:

Sinulla on täyttymätön arvostetuksitulemisen tarve, siksi haluaisit että miehesi näyttäisi ja osoittaisi sinulle kiitollisuutensa. Lisäksi sinulla on täyttymätön kunnioitetuksitulemisen tarve, ja miehen epäkunnioittavat kommentit ovat myrkkyä juuri siihen kohtaan.

Se, että miehesi sanoo sinua lapselliseksi koska aloitat riitoja mitättömistä aiheista kertoo kaiken tarvittavan. Hänellä ei ole aikomustak

Tuosta arvostuksen tunteesta sen verran, että jos se menee niin, että vaimo aina pesee miehen pyykit, aina kokkaa miehelle ja aina siivoaa kodin ja sitten, kun mies kerran imuroi, häntä pitäisi siitä kiitellä ja ylistää. Ja jos vaimo toivoo, että vastavuoroisesti mieskin sitten joskus kiittäisi vaimoa tämän tekemästä työstä, se onkin arvostetuksitulemisen tarvetta naisen puolelta, niin jo on ihme. 

Kyllä jokainen ihminen haluaa tulla arvostetuksi omassa parisuhteessaan. Jos olet se itsestään selvä kynnysmatto, on se tietenkin sille toiselle osapuolella helppoa ja mukavaa, mutta sen kynnysmaton elämä on aika surkeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat nyt ehkä sitä, että kompromissista molemmat ovat samaa mieltä ja tyytyväisiä ratkaisuun? Ei se silti tarkoita sitä, etteikö itse tekisi yksin erillä tavalla, eli sillä tavalla voi olla eri mieltä edelleen.

Kaikissa omissa mielipiteissä ei tietenkään myöskään tarvi olla samaa mieltä. Arkissakin asioissa voi olla eroavaistuutta, voi vaikka tykätä erilaisesta ruoasta. Tärkeintä on, että samanmielisyys, tai riittävä kompromissihalu löytyy parisuhteen ja yhteiselämän kannalta tärkeissä oleellissa asioissa. Riittävän samankaltainen arvomaailma on myös parisuhteen onnistumista vahvasti edistävä asia. Kaikesta ei tietenkään tarvi kuitenkaan samaa mieltä olla. Tietyt isot linjat ennemminkin ratkaisee, ja niissäkin voi jonkin verran joustaa ja molemmat toimia vähän erillä tavalla.

Eihän parishteessa mitään samiksia tarvi olla, tehdä kaikkea samoin ja tykätä kaikesta samasta.

Ei kai kukaan nyt mielipiteistä riitele, niitä on niin montaa kuin persreikää. Meillä riitoja aiheuttaa vain isot ja merkitykselliset asiat. Esim. lasten kasvatus. Näissä jutuissa ei ole edes kyse siitä että olisimme asiasta eri mieltä. Olemme keskusteluiden jälkeen aina samaa mieltä mitä pitää tehdä, mutta totuus on lopulta aina se että mikään ei koskaan muutu, koska jostakin syystä toisen on lähes mahdotonta toteuttaa sitä minkä tietää itsekin parhaaksi vaihtoehdoksi. Jossakin vaiheessa se käpy sitten kärähtää ja asiasta riidellään. Usein asia ei muutu paremmaksi kuin hetkeksi, mutta paine kattilassa helpottaa vähäksi aikaa. Samassa yhteydessä se toinenkin osapuoli saa saa sanottua niitä asioita joita hän on jättänyt sanomatta ja pantannut. Meillä kaikilla kun ei ole ollut täydellinen lapsuudenperhe vaan perheistämme löytyy tunnelukkoja kuin pienestä kylästä.

Mikä on sinun ratkaisu tilanteessa jossa asiasta voidaan aina keskustella ja sopia, mutta tulosta ei vain koskaan tule. Alistua ja niellä vain kiltisti kaikki ja kiristellä hampaita, nalkuttaa samasta asiasta päivästä toiseen, erota vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko tietoinen, että osa miehistä ihan tahallaan huudattaa naisiaan, koska se on heille viihdettä ja kontrollia ja voivat asettua yläpuolelle. Jo se, että jouduit tekemään avauksen tänne puhuu eron puolesta.

Lopulta voivat alkaa selittämään kuinka olet mielisairas yms.

Mun edellisen kanssa tilanteet päättyivät aina siihen, että hän isällisellä äänellä luennoi miten minun kanssani joutuu koko ajan varomaan sanojaan, minulla on ongelmia ja tarvitsen  terapiaa. Jossakin vaiheessa huomasin, että ellen pahoittanutkaan mieltäni samoista tekemisistä ja sanomisista kuin aiemmin, hän teki ne kohta korostetusti tai sanoi astetta ilkeämmin. Hän nautti kiusaamisestani. 

No hän oli ihan oikeassa. Tarvitset terapiaa. Mutta ei siinä mielessä kuin hän sen tarkoitti vaan siinä mielessä, että jotain on omanarvontunnossa ja ihmissuhdekompassissa pielessä, ettei ole lähtenyt jo heti tuon alettua. 

Oma terapiani on edennyt jo puoliväliin ja voi kun olisin saanut tämän opetuksen jo lapsuuskotona. 

Sama sinulle ap. Lopeta sen miettiminen, miten vielä enemmän voit mennä rusetille, että saat suhteen toimimaan. MIssä on omat tarpeesi? Oma rimasi? Miksi katselet tuollaista? Onko suhde sellainen, millaiseksi sen alussa kuvittelit ja halusit tulevan? Jos ei, miksi olet siinä edelleen?

Yksi perusopeista on se, että älä koskaan seurustele potentiaalin kanssa vaan sen kanssa, mitä oikeasti juuri sillä hetkellä tapahtuu. Jos alussa oli ihanaa ja nyt ei, se alku ei palaa ikinä, se on varma. Se voi palata hetkeksi, että toinen saa sinut jäämään. Jos edes alussa ei ollut ihanaa, muista, ettei ketään voi rakastaa ehjäksi eikä ketään voi opettaa kohtelemaan itseään oikein - he joko tekevät sen luonnostaan ja omasta tahdostaan tai eivät. 

Pärjäsit hyvin tähän asti ilman miestä. Miksi nyt väännyt matelemaan jonkun kontrolloivan ja ilkeän kusipään eteen? Olet niin lähellä, ettet pysty näkemään? Et pysty uskomaan kenestäkään niin pahaa (no siihenhän ne toimintansa nojaavat ja onnistuvat saamaan uhreja itselleen). Olet aikuisen koulukiusaajan kanssa hänen kohteenaan ja läheisessä ihmissuhteessa. Tulet voimaan henkisesti ja/tai fyysisesti erittäin huonosti. Pian alkaa masennus/ahdistus/kivut/sairastelu tms. 

Vierailija kirjoitti:

No hän oli ihan oikeassa. Tarvitset terapiaa. Mutta ei siinä mielessä kuin hän sen tarkoitti vaan siinä mielessä, että jotain on omanarvontunnossa ja ihmissuhdekompassissa pielessä, ettei ole lähtenyt jo heti tuon alettua. 

Oma terapiani on edennyt jo puoliväliin ja voi kun olisin saanut tämän opetuksen jo lapsuuskotona. 

Sama sinulle ap. Lopeta sen miettiminen, miten vielä enemmän voit mennä rusetille, että saat suhteen toimimaan. MIssä on omat tarpeesi? Oma rimasi? Miksi katselet tuollaista? Onko suhde sellainen, millaiseksi sen alussa kuvittelit ja halusit tulevan? Jos ei, miksi olet siinä edelleen?

Yksi perusopeista on se, että älä koskaan seurustele potentiaalin kanssa vaan sen kanssa, mitä oikeasti juuri sillä hetkellä tapahtuu. Jos alussa oli ihanaa ja nyt ei, se alku ei palaa ikinä, se on varma. Se voi palata hetkeksi, että toinen saa sinut jäämään. Jos edes alussa ei ollut ihanaa, muista, ettei ketään voi rakastaa ehjäksi eikä ketään voi opettaa kohtelemaan itseään oikein - he joko tekevät sen luonnostaan ja omasta tahdostaan tai eivät. 

Pärjäsit hyvin tähän asti ilman miestä. Miksi nyt väännyt matelemaan jonkun kontrolloivan ja ilkeän kusipään eteen? Olet niin lähellä, ettet pysty näkemään? Et pysty uskomaan kenestäkään niin pahaa (no siihenhän ne toimintansa nojaavat ja onnistuvat saamaan uhreja itselleen). Olet aikuisen koulukiusaajan kanssa hänen kohteenaan ja läheisessä ihmissuhteessa. Tulet voimaan henkisesti ja/tai fyysisesti erittäin huonosti. Pian alkaa masennus/ahdistus/kivut/sairastelu tms. 

Niin, minulla on paha tapa ajatella, että ei kukaan tarkoituksella halua toiselle pahaa, ja että enhän itsekään aina onnistu olemaan hyvä. Se saa sitten jäämään tällaisiin suhteisiin. Suuri kiitos sinulle viestistäsi, ihan sydämeni pohjasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. 

Aloitukseni oli siinä mielessä väärin ilmaistu, että aloittaisin riitoja. En aloita riitoja, aloitan keskusteluita, jotka sitten saattavat kärjistyä riidoiksi.

 

Olen ymmärtänyt, että miehen asenne on se, että hänen kuuluu riittää sellaisena, kun on.

Vain minun on kasvettava tässä suhteessa.

Ehkä asia todella onkin niin? Suurentelenko päässäni vain sitä, että olisin alisteisessa asemassa?

 

 

Ajattelen, että omassa kommunikointitavassani on kehittävää, varmasti. Tähän minun tulee perehtyä enemmän kirjallisuuden ja ammattiavun avulla. Minulla on tahtoa kehittyä ja olen näissä aiemmissakin tilanteissa pyrkinyt itsereflektoimaan, miten toimia ensikerralla paremmin, miksi jokin toisen käytöksessä herättää

Edelleen, parisuhdeterapeutti on oikea paikka teille. Ja niin kuin yksi aikaisempi kirjoittaja mainitsi, ei ole sinun tehtäväsi osoittaa toisen virheitä. 



Jos aloitat keskustelun Sinä et koskaan tai Sinä aina, niin metsään menee heti. 

Kyllä pitää voida sanoa, jos toinen loukkasi jollain, taikka huomauttaa jos ei pitänyt jotain lupaustaan tms. Olet oikassa siinä, että "Sinä et koskaan..." tai "Sinä aina..." avaukset ovat huono tapa.

On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka kokevat vahvaa syyllistämistä, vaikka todella koittaisi ihan ystävällisellä tavalla, ja harvemmin, sanoa. En tiedä kuuluuko alottajan mies näihin. Sellainen on oikeasti hankalaa, kun ei voi mistään puhua, kun toinen heti ärsyyntyy ja hermostuu, eikä ollenkaan koita kuunnella ja ymmärtää toista. Omat tunteet ja tarpeet pitäisi kokonaan piilottaa tai toinen suuttuu. Minusta sellainen on kontrolloivaa ja itsekästä käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hän oli ihan oikeassa. Tarvitset terapiaa. Mutta ei siinä mielessä kuin hän sen tarkoitti vaan siinä mielessä, että jotain on omanarvontunnossa ja ihmissuhdekompassissa pielessä, ettei ole lähtenyt jo heti tuon alettua. 

Oma terapiani on edennyt jo puoliväliin ja voi kun olisin saanut tämän opetuksen jo lapsuuskotona. 

Sama sinulle ap. Lopeta sen miettiminen, miten vielä enemmän voit mennä rusetille, että saat suhteen toimimaan. MIssä on omat tarpeesi? Oma rimasi? Miksi katselet tuollaista? Onko suhde sellainen, millaiseksi sen alussa kuvittelit ja halusit tulevan? Jos ei, miksi olet siinä edelleen?

Yksi perusopeista on se, että älä koskaan seurustele potentiaalin kanssa vaan sen kanssa, mitä oikeasti juuri sillä hetkellä tapahtuu. Jos alussa oli ihanaa ja nyt ei, se alku ei palaa ikinä, se on varma. Se voi palata hetkeksi, että toinen saa sinut jäämään. Jos

ap vastailee itselleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oon sitä mieltä että mulle ei saa agressiivisesti huutaa niin "pakotan naisen tukahduttamaan tunteensa"

Mitä mieltä naiset tästä?

Jos et myöskään normaalisti keskustellen hoida ristiriitoja, et ole parisuhdekelpoinen mies.

Ap, oletko tietoinen, että osa miehistä ihan tahallaan huudattaa naisiaan, koska se on heille viihdettä ja kontrollia ja voivat asettua yläpuolelle. Jo se, että jouduit tekemään avauksen tänne puhuu eron puolesta.

Lopulta voivat alkaa selittämään kuinka olet mielisairas yms.

 

Meillä tuli yhtänä päivänä kinaa jostakin ja mies sanoi, että hän tahallaa ärsyttää minua ja koska haluaa nähdä koska suutun.(miehen äänensävy oli vielä niin ylimielinen ja antoi ymmärtä

Se ei mene noin.

Kyllä kymmeniä vuosia vanha ihminen jo tuntee itsensä ja tietää ihan tasan tarkkaan ja on juuri sellainen kuin alussa kuvailet - tekee tahallaan.

Ei hän siksi vaiennut, että olisi nyt havahtunut paskamaisuuteensa. Et jai aidosti kuvittele, että olet hänen ensimmäinen naisensa tuossa tilanteessa. Hän vaikeni, koska testi päättyi. Hän näki, mihin asti hän voi turvallisesti viedä tilanteen sinun juoksematta. Ja ehti saada kiksinsä siihen mennessä tapahtuneesta. Nyt hän pitää taukoa, ettet juoksisi tai testaa/manipuloi sinua eri tavalla.

Jatkoa seuraa, believe me. Eikä se jatko tule olemaan se, että mies havahtui käytttäytyneensä ikävästi ja elätte onnellisina elämänne loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hän oli ihan oikeassa. Tarvitset terapiaa. Mutta ei siinä mielessä kuin hän sen tarkoitti vaan siinä mielessä, että jotain on omanarvontunnossa ja ihmissuhdekompassissa pielessä, ettei ole lähtenyt jo heti tuon alettua. 

Oma terapiani on edennyt jo puoliväliin ja voi kun olisin saanut tämän opetuksen jo lapsuuskotona. 

Sama sinulle ap. Lopeta sen miettiminen, miten vielä enemmän voit mennä rusetille, että saat suhteen toimimaan. MIssä on omat tarpeesi? Oma rimasi? Miksi katselet tuollaista? Onko suhde sellainen, millaiseksi sen alussa kuvittelit ja halusit tulevan? Jos ei, miksi olet siinä edelleen?

Yksi perusopeista on se, että älä koskaan seurustele potentiaalin kanssa vaan sen kanssa, mitä oikeasti juuri sillä hetkellä tapahtuu. Jos alussa oli ihanaa ja nyt ei, se alku ei palaa ikinä, se on varma. Se voi palata hetkeksi, että toinen saa sinut jäämään. Jos

Niin, minulla on paha tapa ajatella, että ei kukaan tarkoituksella halua toiselle pahaa, ja että enhän itsekään aina onnistu olemaan hyvä. Se saa sitten jäämään tällaisiin suhteisiin. Suuri kiitos sinulle viestistäsi, ihan sydämeni pohjasta. 

Tekee niin pahaa, kun näkee toisia samassa elämässä mitä on itse elänyt. Ja nyt oppinut siitä ulos.

Kotona opetettiin yliymmärtämään ja olemaan aina se "fiksumpi" eivätkä vanhemmat koskaan pitäneet puoliani eivätkä opettaneet siihen (koska olisi pitänyt pitää heti puoliaan heitä itseään vastaan).

Meni lähes 50 vuotta tajuta se, että läheskään kaikki ihmiset eivät pyri hyvään ja osa pyrkii jopa aktiivisesti pahaan, ihan kirkkain silmin kasvojesi edessä. Me hyväuskoiset olemme heille ideaali kohde, muut lähtevät kävelemään.

Muista arvosi ja kuuntele vaistojasi. Siellä on jo jokin soraääni, mikä häiritsee sinua. Luota siihen, niin eläimetkin tekevät eivätkä jää yliymmärtämään.  Meidän piti sammuttaa vaistomme lapsuudessa, nyt on aika kuunnella sen ääntä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei tule kuulluksi, vaikka sanoo suoraan, että on riitansa riidellyt. Aiemmat suhteet ilmeisesti päättyneet riitojen takia. Harkitsee jo tämänkin päättämistä samasta syystä. Haluaa suhteen, jossa ei riidellä. Ihmiset ovat erilaisia. Kuka mitäkin haluaa ja mitä on valmis uhraamaan.

Ap:n pitää kysyä itseltään, hyväksyykö miehen sellaisena kuin hän on. Suostuuko elämään miehen haluamaa riidatonta elämää. Mies ei muutu. Joko tämä tyyli tai ero.

"Haluaa suhteen, jossa ei riidellä."

Haluaako mies suhteen, jossa ei riidellä, vai suhteen, jossa mennään vain hänen pillinsä mukaan? My way or highway?

Saako suhteessa puhua avoimesti, ollaanko samanveroisia, ja huomioidaan toisiaan molempiin suuntiin? Onko molempien toiveet ja hyvinvointi yhtä tärkeitä?

Kaikissa suhteissa on keskustelemista ja yhteensovittamista. Ei voi olla niin, että toinen "on vain oma itsensä" ja toinen joustaa hänen mukaansa. Jos se toisen "oma itse" on hyvin joustamaton ja itsekäs, niin sellaisen kanssa ei kannata parisuhteessa lähtökohtaisesti olla.

Riidattomuus / vähäriitaisuus suhteessa vaatii hyviä keskustelutaitoja ja aitoa halua ymmärtää ja huomioida toinen toista, tasapuolisesti. Onko tuosta miehestä sellaiseen? Eipä kuulosta ihan siltä. "Riidattomuusvaatimus" ilman em. ominaisuuksia on autoritääristä kontrollointia. 

Riidattomuutta on muutenkin aika erikoista vaatia, sillä se on monen asian summa ja seuraus, ei erillinen lähtökohta, ja molempien toiminta vaikuttaa, ei vain toisen. Vain toisen ehdoilla "riidaton elämä" ,on sen toisen alistamista.

Vierailija kirjoitti:

No tuohan on näppärää! Ei tarvitse selvittää mitään ristiriitoja parisuhteessa, voi vedota siihen että on selvitättänyt niitä edellisissä suhteissa. :D

Eipä tarvitse seksiäkään harrastaa, kun olen jo aiemmissa suhteissa tarpeeksi harrastanut! Otan tämän käyttöön.