Mies on ''riitansa riidellyt''

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon ylipainoa AP:lla on? Se perinteinen 20 kiloa vai jopa enemmän?

 

Ei yhtään 170 cm 60 kg

Tämä kertoo kaiken oleellisen sinusta AP. Miksi edes alennu vastaamaan mitään tällaiseen täysin epäasialliseen ja epäoleelliseen kysymykseen? Kasvata selkäranka ja yritä edes hieman kunnioittaa itseäsi.

Pika-analyysi AP:sta: Liian kiltti ihminen, joka ei ymmärrä milloin ihmiset pitävät häntä pilkkanaan ja kävelevät hänen ylitseen ja ylittävät hänen rajojaan. Ei paskaa käytöstä tarvitse sietää, pidä puoliasi hyvä ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä..

 

Tilanteita, jotka eivät ole olleet mieleeni, joista olen sitten sanonut miehelleni, ja riita on saanut alkunsa:

 

- Mies ei ole ajoissa jossakin; nykyään ymmärrän, että mies ei ole tässä asiassa luotettava, enkä aloitakaan riitoja jotka liittyvät tähän

- Mies kommentoi toisen naisen ulkonäköä seksuaalissävytteisesti (useita kertoja); nykyään en enää välitä, ja tuntuukin ettei mies enää tee sitä

- Viimeisin riidanaihe syntyi hyvin yleisestä keskustelunaiheesta: siivouksesta. Koin, että mies ei ole kiittänyt pitkään aikaan, olettanut vaan, että asiat on hoidettu hänen puolestaan. 

Nyt kun mietin syvemmin esim. tuota viimeisintä riitaa, mies varmaankin osoittaa kiitollisuuttaan enemmän tekojen muodossa. Hän on tekojen suhteen ollut hyvin antelias.

Eli Ap nöyrtyy ja miettii nyt, miten lähestyisi miestä seuraavaksi. Olemme nyt riitatilanteen keskellä. Neuvoja tähän?

Ap ei kyllä nyt nöyrry yhtään enempää kuin on jo tehnyt, (tyyliin no mies nyt saakin koko ajan myöhästellä, koska kun asiasta sanoo niin suuttuu, niin olen sitten hiljaa....) vaan sen sijaan olettaa, että asioista keskustellaan tasavertaisesti, ja ap pitää puolensa.

Minusta ap kertoi tuossa asioita, joista on ollut ihan aiheellista sanoa. Mies on aloittanut niistä riidan, kun ei ole halunnut kuulla ap:ta ja ottaa tätä ja hänen näkökantojaan ja tunteitaan huomioon, eikä ole voinut myöntää omaa huonoa käytöstään.

Mies on "opettanut" ap:ta suostumaan huonoihin tapohinsa tuolla suuttumisellaan epäkohdista sanottaessa. Olisi normaalia esim. pahoitella sitä myöhästelyään ja sanoa, että edes koittaa paremmin jatkossa olla sovittuna aikana, kun kerran tietää, että itsellä on tuollainen huono tapa.

Mies haluaa, että vain ap muuttuu ja joustaa, ja vain miehen mukaan mennään, sellaisissakin asioissa, joissa itse toimii kehnosti. Ei ole tervettä, vaan myrkyllistä. 

Oliko siis tuo siivoamisasia ja miehen oletus, että ap itsestäänselvästi siivoaa hänenkin osuutensa, eikä tarvi edes arvostaa ja kiittää, nyt siis akuuttina? 

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä vauvapalstan keksimää limerenssiä. 😂😂😂😂😂😂

Että mitä? Tässäpä mainio esimerkki kommentista jossa ei ole päätä ei häntää yhdessäkään sanassa.

Aikuiset keskustelevat ja sopivat asioita, esiteinit kiihdyttelevät ja riitelevät.

Epäilen että ap:n ongelma on että hän ei osaa ilmaista asioita ja harminaiheitaan _rauhallisesti_ ja ilman agressivista valitusnuottia.

Miksi AP haluat haastaa kritisoida ja riidellä?

Miehesi on sanonut ettei halua riitaa. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa. Pitääkö hänen alistua vai lähteä?

Minusta sinä olet vain lapsellinen. Miehesi ajattelee aikuisen lailla.

Minusta teidän on syytä erota. Sinä haluat riitaa. Miehesi haluaa rauhaa. Ette sovi yhteen.

Mulla on kokemusta. Miehen käytös, siis välittömästi taistele (riita) tai pakene (erolla uhkailu) - moodiin meneminen, jos minulla on mitään häneen liittyviä negatiivisia tunteita, on hänen lapsuudenperheensä tapa ja mies itsekin myöntää tämän. Hänen lapsuudenperheessä mm. sisaruksilta mennyt välit vuosiksi (ei ollut mieheni mukana tuossa), ja kyseessä juurikin äärimmäisyyksiin meneminen, jos toinen sanoo mitään negatiiviseksi tulkittavaa. Mies itse tiedostaa tämän, ja siksi uskonkin, että meillä on jotain mahdollisuuksia päästä normaaliin suhteeseen, jossa on ok tuntea ja käsitellä myös negatiivisia tunteita. 

 

Esimerkiksi minä loukkaannuin/tulin kovin surulliseksi ja epävarmaksi, kun mies rahaan vedoten halusi jättää yhden viikonlopun väliin, vaikka minä olisin maksanut sen. Ihan siis ajattelemattomuuttaan pohti, että ehkä se ei kannata. Kun vihdoin sanoin hänelle, että asia on vaivannut minua, olen ollut siitä todella suruissani, ja minä koin, ettei hän vain halunnut viettää laatuaikaa kanssani, hän alkoi välittömästi riitaisasti puolustelemaan sanojaan, jopa siihen pisteeseen, että totesi, ettei tästä suhteesta tule mitään. 

Lopulta hän kuitenkin rauhoittui, ja ymmärsi, että minä vain kaipasin sitä laatuaikaa hänen kanssaan ja pelkäsin, ettei hän enää halua minua (vaikka sanoin tämän kyllä jo alussa). Sitten hän vihdoin sanoi, että kyllä hän haluaa, ja varasimme sen laatuaikaviikonlopunkin sitten. 

 

Mutta juuri tuollaista on meilläkin, ettei mitään negatiivista saisi tuoda esille, vaan heti tämä yksi keskittyy puolustautumaan. Tosiaan meillä mies ns. jälkikäteen aina ymmärtää tämän käytöksensä, ja sitten sovitaan, ja voin jossain määrin hyväksyä nuo reaktiot häneltä, kun hän sitten rauhoittuu lopulta. Mutta kyllä tuo saa minut välttelemään noita keskustelunaiheita, mikä etäännyttää meitä toisistamme (esim. jos en olisi kertonut, että ajattelin, ettei hän halua minua, niin ehkä olisin alkanut suunnitella sitten eroa).

Riitely on myrkkyä parisuhteelle. Miten rakennatte yhteistä kotia riitaisassa ilmapiirissä? Ei sellaisessa kodissa kukaan halua olla ja elää.

Varaudu siihen että saat riidanhaastajan leiman ja miehesi alkaa inhoamaan jo sinun näkemistäsi ja lähtee.

Siis mitä helevetin vattua nyt taas?? Ei ole ap:n tehtävä osoittaa miehen virheitä? Aloituksessa mainittiin esim miehen typerät möläytykset. Eikö niitä saa ottaa puheeksi?? Jos mies on tölväissyt jotakin aivan ääliömäistä, niin mitä aloittajan pitäisi tehdä? Sanoa hymyillen Kiitos tiedosta rakas? Jos mies uhkailee erolla, voin helposti kuvitella että nämä aiheet jotka ap on nostanut esiin ovat aivan oikeita typeriä tekoja, joista nyt yksinkertaisesti PITÄÄ puhua. Vaikuttaa siltä, että miehellä ei ole minkäänlaista kykyä katsoa peiliin ja ymmärtää, että omassa toiminnassa voi YHÄ olla korjaamisen varaa. Hän on päättänyt että hän on täydellinen.

Todella klassinen vuorovaikuksen ja toisen tunteiden kunnioittamisen ongelma: kun kerrot, että sinua loukkaa jokin miehen teko, sinusta tuleekin se syyllinen joka haluaa vaan riidellä. Näin ap oppii nielemään pettymykset ja loukkaukset, ja päätyy katkeroitumaan suhteessaan joka päättyy jossain kohtaa väistämättä.

Vierailija kirjoitti:

:D Ai pitääkö teillä erikseen kiittää siivouksesta??? Häh? En ole moisesta koskaan kuullut 

Kyllä minä ainakin odottaisin jonkinaista arvostuksen osoittamista, jos olisin hoitanut toisenkin osuuden, kuten ap jo ilmeisesti pidemmän aikaa. Ankeaa jos mies pitää itsestäänselvänä piikana. Ihan helppoa on sanoa "ihana kun siivostit" tms. 

Itse lopettaisin miehen ylimääräisen passauksen tuon siivoamisen muodossa, jos sitä ei osata arvostaa.

Näin olen itse asiassa tehnytkin. Halusin jeesata miestä siivoamalla usein hänen luonaan, jossa vietinmme aikaa, emme asuneet yhdessä. Minulla oli tuolloin ylimääräistä aikaa ja mies teki pitkää päivää töissä. Halveksi sitten tuota panostani, ihan ilkeyttään (toisen alentamisen tarve) vissiin, niin sai kyllä siivoilla sen jälkeen kämppänsä ihan itse. Ei se suhde siitä kauaa enää jatkunut muutenkaan, suhteessa ja miehen kohtelussa oli paljon mätää muutenkin ja minä joustin liikaa, mutta tuli sille joustolle sitten rajat.  

Meillä on menossa 7 vuosi. Ollaan riidelty kaksi kertaa. Molemmat tajuavat että riitely erottaa. Rakkaus lähentää. Siksi me olemme yhdessä ja teemme yhteistä elämää. Ei haluta tuhlata aikaa riitelyyn. Se olisi aivan älytöntä. Ja Miksi riidellä? Siksikö kun toinen on epätäydellinen. Et voi muuttaa toista ihmistä. Mutta voit olla ja iloita hänen kanssaan. Sen lyhyen hetken mitä meille on täällä annettu. Riitely on kuin yhteistä oksaa sahaisi. Pilaisi oman ja toisen tulevaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Riitely on myrkkyä parisuhteelle. Miten rakennatte yhteistä kotia riitaisassa ilmapiirissä? Ei sellaisessa kodissa kukaan halua olla ja elää.

Varaudu siihen että saat riidanhaastajan leiman ja miehesi alkaa inhoamaan jo sinun näkemistäsi ja lähtee.

P a s k a n marjat riitely kaikissa tapauksissa ole myrkkyä parisuhteelle. Jos kaksi keskeneräistä mutta hyvällä itsereflektiokyvyllä varustettua ihmistä tappelee keskenään niin lopputuloksena on hyvin todennäköisesti jopa katharsis niminen ilmiö. Toki iso osa ihmisistä ei ole varustettu hyvällä itsereflektiokyvyllä jolloin riitelykään ei voi olla rakentavaa. Ei riitelyssä itsessään ole mitään vikaa jos sen osaa hoitaa hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta. Miehen käytös, siis välittömästi taistele (riita) tai pakene (erolla uhkailu) - moodiin meneminen, jos minulla on mitään häneen liittyviä negatiivisia tunteita, on hänen lapsuudenperheensä tapa ja mies itsekin myöntää tämän. Hänen lapsuudenperheessä mm. sisaruksilta mennyt välit vuosiksi (ei ollut mieheni mukana tuossa), ja kyseessä juurikin äärimmäisyyksiin meneminen, jos toinen sanoo mitään negatiiviseksi tulkittavaa. Mies itse tiedostaa tämän, ja siksi uskonkin, että meillä on jotain mahdollisuuksia päästä normaaliin suhteeseen, jossa on ok tuntea ja käsitellä myös negatiivisia tunteita. 

Esimerkiksi minä loukkaannuin/tulin kovin surulliseksi ja epävarmaksi, kun mies rahaan vedoten halusi jättää yhden viikonlopun väliin, vaikka minä olisin maksanut sen. Ihan siis ajattelemattomuuttaan pohti, että ehkä se ei kannata. Kun vihdoin sanoin hänelle, että asia on vaivannut minua, olen ollut si

Onpas tuttua juttua. Minunkin eksäni vastaus negatiivisiin tunteisiini oli aina, että meidän pitää sitten varmaan erota. Aivan kuin hän olisi tulkinnut olevansa mielestäni perinjuurin huono ja kelpaamaton, jos jokin yksittäinen asia harmitti minua.

Sanoisin kerran, korkeintaan pari, jos jokin asia häiritsee. Sitten pitää hyväksyä, jos ei toinen ole halukas/kykene edes puhumaan asiasta saati tarvittaessa muuttamaan toimintaansa. Sellainen ihminen se sitten on. Seuraavaksi valitset, haluatko sellaisen kanssa elää.

Keskustelemme, vaihdamme ajatuksia, etsimme kompromissejä, joustamme tarvittaessa. Emme ole varsinaisesti riidelleet. Huutaneet toisillemme emme koskaan tai sanoneet sanoja,  jotka  kaduttaisi. Puhukaa.

Siis ap, jos sinä sanot ihan normaalilla äänellä jostain asiasta, joka sinun mieltäsi vaivaa, mies välittömästi pitää sitä riidan aloittamisena? Hänelle itselleen on siis keskustelu tuntematon käsite, vaihtoehdot ovat riita tai se, että sinä pidät suusi kiinni. No, valitse, haluatko suhteen, jossa elätte vain miehen ehdoilla ja mielen mukaan. Itse lähtisin ihan jo pelkästään tuon erokortin heiluttelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitely on myrkkyä parisuhteelle. Miten rakennatte yhteistä kotia riitaisassa ilmapiirissä? Ei sellaisessa kodissa kukaan halua olla ja elää.

Varaudu siihen että saat riidanhaastajan leiman ja miehesi alkaa inhoamaan jo sinun näkemistäsi ja lähtee.

P a s k a n marjat riitely kaikissa tapauksissa ole myrkkyä parisuhteelle. Jos kaksi keskeneräistä mutta hyvällä itsereflektiokyvyllä varustettua ihmistä tappelee keskenään niin lopputuloksena on hyvin todennäköisesti jopa katharsis niminen ilmiö. Toki iso osa ihmisistä ei ole varustettu hyvällä itsereflektiokyvyllä jolloin riitelykään ei voi olla rakentavaa. Ei riitelyssä itsessään ole mitään vikaa jos sen osaa hoitaa hyvin. 

Juurikin näin. Lisäksi paljon vahingollisempaa parisuhteelle on se jos epäkohtia ei uskalleta ottaa puheeksi riidan pelossa ja ne jää pinnan alle muhimaan. Lopputulos on jatkuva kireä ilmapiiri ja tunnekylmä suhde. 

MIes käyttäytyy huonosti ja sinä etsit vikaa vain itsestäsi. Huono tie. Vaikka vääntyisit mille mutkalle ja miten kauniisti ilmoittaisit asiasi, niin ei muuta sitä todellisuutta minkäluonteinen miehesi on, ja ettei hän osaa keskustella, eikä voi myöntää ja pahoitlla omia virheitään. Ja sinä kohta kävelet ihan munankuorilla ja pienennät itsesi, tunteesi ja tarpeesi. Miehesi ei näytä oppineen yhtään mitään niissä aiemmissa suhteissaan.

Sinä et voi alkaa tehdä vain miehen mielen mukaan tai kadotat oman itsesi.

Lähde tuosta suhteesta, se ei todella kuulosta terveeltä.

Vierailija kirjoitti:

Siis ap, jos sinä sanot ihan normaalilla äänellä jostain asiasta, joka sinun mieltäsi vaivaa, mies välittömästi pitää sitä riidan aloittamisena? Hänelle itselleen on siis keskustelu tuntematon käsite, vaihtoehdot ovat riita tai se, että sinä pidät suusi kiinni. No, valitse, haluatko suhteen, jossa elätte vain miehen ehdoilla ja mielen mukaan. Itse lähtisin ihan jo pelkästään tuon erokortin heiluttelusta.

Yleensä tapahtumakulku näissä on ollut se, että olen sanonut asiasta x, esim. ''tuo miten puhuit tuosta naisesta mun kuullen tuntui minusta epämukavalta''

--> mies on ehkä naurahtanut, ollut hiljaa --> olen jatkanut ''..siinä tuntui epämukavalta se, että olet kiinnostunut hänestä'' (puheet pahimmillaan olleet tasoa jossa vieras nainen on upea ja seksikäs ja se on tullut selväksi, kerran suhteemme aikana hän on myös pussaillut vieraan naisen kanssa, perusteli tekoaan sillä että nainen on ihana)

--> mies ilmaisee ensin ymmärtävänsä, mutta sitten alkaa syyllistämään epävarmaksi, usein peilaa omaan menneisyyteensä tai kavereiden suhteisiin tyyliin ''kyllä muut pystyvät puhumaan muista ihmisistä ilman että se on jokin ongelma''

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä helevetin vattua nyt taas?? Ei ole ap:n tehtävä osoittaa miehen virheitä? Aloituksessa mainittiin esim miehen typerät möläytykset. Eikö niitä saa ottaa puheeksi?? Jos mies on tölväissyt jotakin aivan ääliömäistä, niin mitä aloittajan pitäisi tehdä? Sanoa hymyillen Kiitos tiedosta rakas? Jos mies uhkailee erolla, voin helposti kuvitella että nämä aiheet jotka ap on nostanut esiin ovat aivan oikeita typeriä tekoja, joista nyt yksinkertaisesti PITÄÄ puhua. Vaikuttaa siltä, että miehellä ei ole minkäänlaista kykyä katsoa peiliin ja ymmärtää, että omassa toiminnassa voi YHÄ olla korjaamisen varaa. Hän on päättänyt että hän on täydellinen.

Todella klassinen vuorovaikuksen ja toisen tunteiden kunnioittamisen ongelma: kun kerrot, että sinua loukkaa jokin miehen teko, sinusta tuleekin se syyllinen joka haluaa vaan riidellä. Näin ap oppii nielemään pettymykset ja loukkaukset, ja päätyy katkeroitumaan suhteessaan joka päät

Olen miettinyt vaihtoehtona että olisin vaan hiljaa. Muuttuisin varmaan sitten joksikin muuksi kuin mitä olen tänä päivänä mutta ehkä se on hyvä?

Purkisin herkät tunteeni jonnekin muualle, harrastukseen esim?

t. Ap