Mies on ''riitansa riidellyt''

Vierailija kirjoitti:

Okei. Siis kun nainen vetää raivarit jostain asiasta, ja tulee mulle raivopäänä huutamaan, niin MINÄ huudatan naista - ja on myös minun syytäni etten silloin keskustele rauhallisesti(normipuhe ei edes kuulu sen huutamisen takia)

Päteehän sama kai huutaviin miehiinkin?

Jos ei, perusteletko?

Suomalainen nainen on aina oikeassa ja täydellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene kotiin vähän vielä kasvamaan. 

Älähän nyt, ap eka parisuhde. 

Ap Valehtelee.

Ap oppii nyt, että opiskelee kommunikointitapojaan ja hankkii huonojen tapojen tilalle parempia ratkaisuja

sekä keskittyy kehittymään, ettei olisi niin herkkähermoinen

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa:

 

En siivoa miehen puolesta, vastuu on jaettu kahden. Minä kuitenkin osoitan kiitollisuutta kun esim auto on pesty, mies ei vastaavasta vaivastani. Se on omassa mielessäni se ongelma, ajattelen, että kerta itse ilmaisen arvostavani toisen vaivaa, olisi kiva kuulla että mies arvostaa minun tekemää osuutta.

Ehkä pitäisi lopettaa tuollainen ajattelu. Omassa kasvatuksessani on vain opetettu, että toisen hyvistä teoista kuuluu kiittää, ja parisuhteessa, kun asiat tavallistuu, suuremmalla syyllä. Puolin ja toisin. Se on rakkauden osoittamista..

 

Ensimmäistä kertaa ajattelen, että parisuhteessa kuuluu luopua jostakin lapsuudessa opituista ennakkooletuksista...

 

No onhan sana Kiitos mukava kuulla, kyllähän ruoastakin kiitetään, kun noustaan pöydästä. Mutta niin kuin aiemmin totesitkin, miehet näyttävät kiitostaan enemmän teoilla kuin sanoilla. Ja se on ihan ok. Ja parisuhteessa se kiitos voi tapahtua vaikka pusuttelun ja halittelun muodossa. Mutta ei tuollaisesta voi alkaa riitaa haastamaan, että että toinen ei sano Kiitos tarpeeksi usein.

Tappelisin todellakin nyrkkien avulla ap:n kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten niin iso osa on sitä mieltä ettei parisuhteessa kuulu riidellä. Minusta se on ihan normaalia. Välillä riita puhdistaa ilmaa kun molemmat "saavat" sanoa sanottavansa. Joillekin oman mielipiteen tai tarpeen sanominen on todella vaikeaa ja useimmat eivät osaa ottaa onkeensa itselle epämiellyttävistä asioista jos niistä vain keskustellaan normaalisti. Kaikille on kuitenkin niin paljon helpompaa jatkaa kuten ennenkin kuin muuttaa omaa käytöstä ja toimintaa. Riidellessä on kuitenkin todella tärkeää ettei mennä henkilökohtaisuuksiin eikä lyödä vyön alle. Riitelystä ei myöskään saa tulla joka viikkoinen paineenpurkutilanne tai kommunikointitapa. 

Sinusta asia on noin, yritä ymmärtää, että kaikki eivät tarvitse mitään ilmanpuhdistuksia riidan merkeissä

Kyllä minä haluan nähdä sen pariskunnan joka on ollut yhdessä yli 20 vuotta ja kasvattanut pari lasta ilman että ovat ikinä riidelleet. Molemmat parisuhteen osapuolet, myös se mies, ovat aina osanneet kertoa avoimesti kaikista hankalista ja hiertävistä asioista toiselle ja niistä on aina pystytty keskustelemaan rakentavasti ja löytämään ratkaisut molempia tyydyttävällä tavalla. Riitely on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se että junttaa vain kaikki ikävät tunteet ja ajatukset sisäänsä ja puree päivästä toiseen hammasta ettei vaan tulisi riitaa. Lisäksi ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä riitelystä, joillekin riidellään vasta kun huudetaan suoraan huutoa ja paiskotaan tavaroita. Kaikki muu on keskustelua. Minunkaan vanhemmat eivät koskaan riidelleet vaan he aina vain keskustelivat. Jokainen ulkopuolinen piti kyllä heidän jokapäiväistä keskusteluaan riitelynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Toisin sanoen: mies pyytämässä koko ajan anteeksi? Näinhän se hyvin usein menee. Ei tule riitaa kun mies alistuu lapatossuksi

Naisessa ei ole mitään vikaa 

Näin se meilläkin meni, viisaampi antaa periksi.

Ei tarvitse riidellä. Sanotaan heti jos joku asia kaivelee ja kuunnellaan toisenkin mielipide, ei pidetä mykkäkouluja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se peilissä näkyy syypää tähän ap:n tilanteeseen.

Oot apn mies?

Riitely on lapsille. Aikuiset keskustelevat ja neuvottelevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa:

 

En siivoa miehen puolesta, vastuu on jaettu kahden. Minä kuitenkin osoitan kiitollisuutta kun esim auto on pesty, mies ei vastaavasta vaivastani. Se on omassa mielessäni se ongelma, ajattelen, että kerta itse ilmaisen arvostavani toisen vaivaa, olisi kiva kuulla että mies arvostaa minun tekemää osuutta.

Ehkä pitäisi lopettaa tuollainen ajattelu. Omassa kasvatuksessani on vain opetettu, että toisen hyvistä teoista kuuluu kiittää, ja parisuhteessa, kun asiat tavallistuu, suuremmalla syyllä. Puolin ja toisin. Se on rakkauden osoittamista..

 

Ensimmäistä kertaa ajattelen, että parisuhteessa kuuluu luopua jostakin lapsuudessa opituista ennakkooletuksista...

 

No onhan sana Kiitos mukava kuulla, kyllähän ruoastakin kiitetään, kun noustaan pöydästä. Mutta niin kuin aiemmi

Tuosta riidan kehkeytyminen oli varmaankin jokin purkautuminen jota oma stressi ja henkkoht huoli paisutti

Tuli huonoon hetkeen ja nyt kun analysoin tilannetta taaksepäin, osasin ilmaista alkuun ensin rauhassa että asia harmitti, mutta sitten jatkoin keskustelua kohtuuttoman ja tarpeettoman pitkään ja sekä minun että miehen pinna katkesi

Minulla on vielä paljon oppimista ja kehittymistä. Mieheni on varmaankin jo oppinut sen kaiken? Siksi ilmaisee, ettei riitely kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten niin iso osa on sitä mieltä ettei parisuhteessa kuulu riidellä. Minusta se on ihan normaalia. Välillä riita puhdistaa ilmaa kun molemmat "saavat" sanoa sanottavansa. Joillekin oman mielipiteen tai tarpeen sanominen on todella vaikeaa ja useimmat eivät osaa ottaa onkeensa itselle epämiellyttävistä asioista jos niistä vain keskustellaan normaalisti. Kaikille on kuitenkin niin paljon helpompaa jatkaa kuten ennenkin kuin muuttaa omaa käytöstä ja toimintaa. Riidellessä on kuitenkin todella tärkeää ettei mennä henkilökohtaisuuksiin eikä lyödä vyön alle. Riitelystä ei myöskään saa tulla joka viikkoinen paineenpurkutilanne tai kommunikointitapa. 

Sinusta asia on noin, yritä ymmärtää, että kaikki eivät tarvitse mitään ilmanpuhdistuksia riidan merkeissä

Kyllä minä haluan nähdä s

Joo, sinusta se keskustelu ei sitten ole hyvä tapa? Pitää riidellä tai sitten jumittaa? Katsos kun meitä ihmisiä on erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kun miesten ilkeyttään keksimä evoluutiobiologia kertoo, että aivan kuten kaikilla muillakin eläimillä myös ihmisen sukupuolilla on eroja, kuin karkkivarkaista kiinni jääneet lapset te valehdellaan, että eipäs ole. Mutta tätä on siltikin tutkittu, tunteiden vatvominen on miehille huono keino päästä eroon harmituksesta. Naisilla taas tunteiden vatvominen auttaa harmitukseen. Kun miehellä on ongelmia, hän haluaa puhua jostain ihan muusta. Miehelle ikävien asioiden "käsittely" saattaa johtaa jopa suurempaan ahdistukseen.

"tunteiden vatvominen on miehille huono keino päästä eroon harmituksesta."

Parisuhteessa on kyse kahdesta ihmisestä, ei vain siitä miehestä, ja että mies pääsisi nopeasti "harmituksesta eroon".

Sinkku voi käsitellä asiat kuten vain itse tahtoo, mutta jos on parisuhdeasioista kyse, niin tarkoitus on silloin, että asiat kyllä käsitellään yhdessä niin, että molemmille lopputulos on ok. Ja nimenomaan ne käsitellään, ei vain "päästä nopeasti harmituksesta eroon" ja lakaista ongelma maton alle, josta se sitten taas ilmestyy uudestaan ja uudestaan.

Sen jälkeen voi mies mennä vaikka harrastukseensa kavereiden kanssa ajattelemaan ja tekemän ihan muuta ja nainen voi soittaa ystävälleen vielä lisäksi, jos nuo ovat heillä niitä ominaisia tapojaan. Toki nainenkin voi haluta ajatella ja tehdä ihan muuta asioiden selvittelyn jälkeen ja mies voi haluta puhua kaverilleen kuitenkin siellä harrastuksessaan jossain välissä. 

On lapsellista ja itsekästä ajatella, että parisuhteessa olisi kyse vain siitä, mikä olisi vain itselle kaikista helpointa, ollenkaan väittämättä siitä toisesta osapuolesta. Yhteiset ongelmat eivät ratkea myöskään itsestään vain sillä, että on ajattelematta niitä, ettei harmittaisi. Kyllä joskus tarvii vähän ajatellakin, ja sitä toista osapuolta myös, ei vain itseään.

Jos naisella on tarvetta paljoon asioiden käsittelyyn juttelmalla, niin hänkin voi tulla tässä vastaan mainitulla tavalla, eli vaikka ystävänsä kanssa puhuu asiasta vielä sen lisäksi, että miehen kanssa kanssa selvitettään asia.

Puhumatta ja yhdessä käsittelemättä parisuhteen ongelmat harvemmin ratkeaa. 

No montako pariskuntaa täällä on minun lisäkseni jossa HIrrrMUINEN riita ja 15 minuutin päästä tilanne on kuin ei oikeastaan mitään olisi tapahtunut ?? Täällä on kaksi tosi kovakalloista hakkaamassa päätään yhteen. Yli 15 vuotta. 

Ap:



Riita sovittu ja mietin nyt neuvojanne jatkoon.

Kuulostaa siltä että mies ei ole suhteessa ihan tosisaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. 

Aloitukseni oli siinä mielessä väärin ilmaistu, että aloittaisin riitoja. En aloita riitoja, aloitan keskusteluita, jotka sitten saattavat kärjistyä riidoiksi.

 

Olen ymmärtänyt, että miehen asenne on se, että hänen kuuluu riittää sellaisena, kun on.

Vain minun on kasvettava tässä suhteessa.

Ehkä asia todella onkin niin? Suurentelenko päässäni vain sitä, että olisin alisteisessa asemassa?

 

 

Ajattelen, että omassa kommunikointitavassani on kehittävää, varmasti. Tähän minun tulee perehtyä enemmän kirjallisuuden ja ammattiavun avulla. Minulla on tahtoa kehittyä ja olen näissä aiemmissakin tilanteissa pyrkinyt itsereflektoimaan, miten toimia ensikerralla paremmin, miksi jokin toisen käytöksessä herättää

Edelleen, parisuhdeterapeutti on oikea paikka teille. Ja niin kuin yksi aikaisempi kirjoittaja mainitsi, ei ole sinun tehtäväsi osoittaa toisen virheitä. 

Ei IKINÄ pariterapiaan narsistin tai ap:n miehen kaltaisen tyypin kanssa. Ja jos suhde on tuore, eikä avioliittoa ja lapsia, miksi mennä pariterapiaan, kun ero on fiksumpi vaihtoehto (ja yksilöterapia).

Ap, oliko mies kovinkin ihastunut ja rakastunut sinuun aluksi ja nyt olet hämilläsi tapahtumien saamasta käänteestä? 

Mies ei ole loppuelämäksi sitoutuvaa tyyppiä eikä siksi edes aio tehdä omaa osaansa suhteen eteen. Toki voi puhua olevansa,että saa hyvän naisen sietämään itseään. Mutta suhdehistoria kertoo totuuden.

Cut your losses ja pistä mies kiertoon. Kaikkea hyvää sinulle, ap!

Minulla on vielä paljon oppimista ja kehittymistä. Mieheni on varmaankin jo oppinut sen kaiken? Siksi ilmaisee, ettei riitely kannata.

#####

No huhuu, älä nyt sentään kaasuvalota itse itseäsi. Jos oltaisiin fyysisesti läsnä, pitäisin sinulle parin tunnin oppitunnin reliteeteista.

Juokse!

No tuohan on näppärää! Ei tarvitse selvittää mitään ristiriitoja parisuhteessa, voi vedota siihen että on selvitättänyt niitä edellisissä suhteissa. :D

Samaa kastia kuin se, että mustasukkainen kumppani perustelee kyyläämisensä ja kiukuttelunsa sillä että ex oli petollinen. Miksi uusi kumppani maksaisi eksän sakkoja? Järjetöntä.

Ap, ukko luiskaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa ei riidellä koskaan. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Jos jompikumpi on johonkin tilanteeseen tyytymätön, hän saa kuitenkin sanoa, että minusta tuntui pahalta, kun

Ja toinen ymmärtää kyllä asian, pahoittelee, että on sanonut/tehnyt niin ja asia on sillä selvä. 

 

Miksi toisen pitää aina ymmärtää? Entä jos se mielensäpahoittaja onkin väärässä? Tuskin joka kerta olette samaa mieltä siitä kumman näkökulma on oikea.

Mua itse huolestuttaa parit joissa "ollaan aina samaa mieltä". Silloin on dynamiikassa jotain pahasti pielessä. 

Eihän tuossa

Jompikumpi taipuu? En ymmärrä yhtään tätä. Totta kai täytyy löytää se kompromissi, että ollaan yhtä mieltä. En yhtään ymmärrä, miten voi olla parisuhteessa, jossa ollaan asioista eri mieltä??

Tarkoitat nyt ehkä sitä, että kompromissista molemmat ovat samaa mieltä ja tyytyväisiä ratkaisuun? Ei se silti tarkoita sitä, etteikö itse tekisi yksin erillä tavalla, eli sillä tavalla voi olla eri mieltä edelleen.

Kaikissa omissa mielipiteissä ei tietenkään myöskään tarvi olla samaa mieltä. Arkissakin asioissa voi olla eroavaistuutta, voi vaikka tykätä erilaisesta ruoasta. Tärkeintä on, että samanmielisyys, tai riittävä kompromissihalu löytyy parisuhteen ja yhteiselämän kannalta tärkeissä oleellissa asioissa. Riittävän samankaltainen arvomaailma on myös parisuhteen onnistumista vahvasti edistävä asia. Kaikesta ei tietenkään tarvi kuitenkaan samaa mieltä olla. Tietyt isot linjat ennemminkin ratkaisee, ja niissäkin voi jonkin verran joustaa ja molemmat toimia vähän erillä tavalla.

Eihän parishteessa mitään samiksia tarvi olla, tehdä kaikkea samoin ja tykätä kaikesta samasta.