Usein kuulee sanottavan 'vaimo vei erossa kaiken'. Eli miten käytännössä vaimo pystyy erossa viemään kaiken?

Se vain tuntuu siltä kun omakotitalo vaihtuu yksiöön ja monipuoliset perheaktiviteetit baarireissuihin ja krapulaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo vei kaiken on vain tapa sanoa, että köyhtyi erossa tai saa tavata lapsiaan rajoitetusti. Tuskin sillä tarkoitetaan kirjaimellisesti, että vaimo vei koko omaisuuden

"Hei älä mee, tai viet multa kaiken

ilman sua elää en enää voi"

Laulusta poimintoja:

Oo mun ystävä ja kuule

vaikka sua mä liion kuunnellutkaan en,

nyt vasta huomaan kuinka sua mä tarvitsen

Sua laimin löin ja koskaan ymmärtänyt en,

kun sydän itkee

Ethän mee, sä et jättää mua saa

Kukaan nainen ei ole koskaan joutunut laulamaan tuota miehelleen. Olisikohan peiliinkatsomisen paikka miehillä, ettei tarvitse sitten heittäytyä dramaattiseksi.

Ne tässä heittäytyy dramaattisiksi, jotka ottaa tuon lausahduksen kirjaimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun lähihuoltajuus on äidillä ja näkevät etäisää harvemmin, äiti yleensä jää siihen kotiin ja kaikki tavarat ja kalusteet jäävät sinne. Olisi se aikamoista, jos isä veisi lasten kodista ruokapöydät ja pesukoneet yms.

Missä haavemaailmassa elät? Äiti voi jäädä kotiinsa, jos hän omistaa sen yksin ja on avioehto ja avioliitto on kestänyt muutaman vuoden tai jos hän maksaa siitä isän ulos.

Tuossakin tapauksessa mies voi esim. viedä esim. tv:n, jos hän on sen ostanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AVIOEHTO!

Nuoreni ei ole vielä naimisissa. Olen kuitenkin kertonut avioehdosta ja muista lakiasioista, kun on itse kasannut omaisuutensa.

Ettei vaimo vie.

Mun exällä ei ollut kuin Berce ja sekin kahdesta kappaleesta.

 

Jos tehdään avioehto asunnosta ym tavalliseen elämään kuuluvasta varallisuudesta ( maatilat, firmat, yms poislukien) , on sitten katsottava että nuoresi hoitaa sekä kotitöitä että lapsia yhtä paljon kuin kumppaninsa tai vaihtoehtoisesti korvaa jotenkin hänelle, jos kumppani hoitaa näitä asioita enemmän.

Avioehtoa ei pidä tehdä avioliiton aikana kertyvistä tuloista ja omaisuudesta vaan ainoastaan siitä, joka oli olemassa ennen liiton solmimista ja perinnöistä. Kaikki muu on toisen sumutusta.

Naispuolisella sukulaisellamme oli avioehto ja talo omissa nimissään ja liitto kestänyt vain 5 vuotta, joten hän vain potkaisi ukon siitä pihalle. Lapsista tuli yhteishuoltajuus ja etävanhemmuus jaettiin.

Yritys, asunto, lapset. Kyllä siinä kaikesta täytyy luopua.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun lähihuoltajuus on äidillä ja näkevät etäisää harvemmin, äiti yleensä jää siihen kotiin ja kaikki tavarat ja kalusteet jäävät sinne. Olisi se aikamoista, jos isä veisi lasten kodista ruokapöydät ja pesukoneet yms.

Erossa tehdään ositus. Oma moka jos ei älyä sitä ajallaan vaatia. Se on paljon työläämpi ja kalliimpi juttu sitten kun jompi kumpi kuolee ja ositetaan kuolinpesiä, joissa uudet puolisot mukana.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen jolla on 5 prosenttia omaisuutta vie miehen omaisuudesta erossa 45 prosenttia, niin onhan se aika paljon.

Trump korjasi tämän Yhdysvalloissa. Sama meille

Vierailija kirjoitti:

Naispuolisella sukulaisellamme oli avioehto ja talo omissa nimissään ja liitto kestänyt vain 5 vuotta, joten hän vain potkaisi ukon siitä pihalle. Lapsista tuli yhteishuoltajuus ja etävanhemmuus jaettiin.

Avioliiton kesto ei vaikuta asiaan. Avoliitossa merkitsee kesto ja yhteiset lapset.

Avioliittolain mukaan kaikki on yhteistä, mitä ei ole avioehdolla tai lahjakirjalla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu. Ja siksi avioeron osituksessa jaetaan kaikki kahtia.

Duunarimiehiltä viedään yleensä kaikki kun tyhmiä ovat.Koulutetut ja varakkaat tuntevat lakia sen verran että näin ei käy.

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3668047/tuttava-ei-tajunnut-tehda-avioe…

"Ihmettelen miten nykyään on vielä mahdollista, että avioeron sattuessa sen puolison, joka ei ole tuonut rahaa yhteiseen pottiin, saa kuitenkin viedä puolet. Eräs tuttava teki töitä peräsuoli pitkänä, jotta perheellä olisi talo ja autot. Ex-vaimo kävi pienipalkkaisessa työssä eikä voinut osallistua suuriin kuluihin. Kuitenkin hän haki eroa ja nyt on vaatimassa puolta omaisuudesta itselleen. Minusta tämä on hävytöntä, sillä hän ei olisi itse voinut koskaan saavuttaa tuollaista elintasoa omalla pikkupalkallaan. Luulisi, että edes naisen oikeustaju sanoisi jotain ja luovuttaisi suosiolla enemmistön omaisuudesta ex-puolisolle. Pohdinkin tässä, että kannattaisiko tuttavalle ehdottaa juristin palkkaamista, jotta saisi pitää hankkimansa omaisuuden itsellään. Hän pystyisi tiliotteilla helposti todistamaan, että on maksanut kaiken."

Hah. Avioliiton solmimishetkestä lähtien kaikki on yhteistä. Lue avioliittolaki.

Sovin ex-mieheni kanssa, että kumpikin ottaa mukaan maksamansa tavarat. Koska eron syynä oli miehen pettäminen, niin toteutin sen kirjaimellisesti. Hänelle jäi tietokone, pelituoli, telkkari, stereot, partakone, pari ihonhototuotetta, kolme oluttuoppia ja muovikassillinen vaatteita. Kaikki muu kodin irtaimisto ja pesuaineet sekä loput vaatteistaan olivat ostamiani. Hiukan hän yllättyi, kun muuttokuormaa pakkasin. Sohvan sitten osti takaisin, että sai nukkumapaikan yöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AVIOEHTO!

Nuoreni ei ole vielä naimisissa. Olen kuitenkin kertonut avioehdosta ja muista lakiasioista, kun on itse kasannut omaisuutensa.

Ettei vaimo vie.

Mun exällä ei ollut kuin Berce ja sekin kahdesta kappaleesta.

 

Jos tehdään avioehto asunnosta ym tavalliseen elämään kuuluvasta varallisuudesta ( maatilat, firmat, yms poislukien) , on sitten katsottava että nuoresi hoitaa sekä kotitöitä että lapsia yhtä paljon kuin kumppaninsa tai vaihtoehtoisesti korvaa jotenkin hänelle, jos kumppani hoitaa näitä asioita enemmän.

Avioehtoa ei pidä tehdä avioliiton aikana kertyvistä tuloista ja omaisuudesta vaan ainoastaan siitä, joka oli olemassa ennen liiton solmimista ja perinnöistä. Kaikki muu on toisen sumutusta.

Millä lailla oli ex-puolison sumutusta, että minä opiskelin toisen tutkinnon, tein hurjasti töitä ja säästin ja sijoitin liiton aikana, ja lopulta perustin oman yrityksen, ja eron tullen pidin kaiken omaisuuteni (koska kaiken kattava avioehto)? Kaiken tämän aikana maksoin vähintään puolet yhteisistä menoista, osittain enemmänkin.

Millä logiikalla ex tuli sumutetuksi tässä, kun hän ei millään lailla mahdollistanut tai edes tukenut urapolkuani sen kummemmin? Hän ei esim ikinä olisi maksanut osuuttani laskuista jos yritykseni olisi kosahtanut, eikä maksanut mitään enemmän välillä kun olin esim pitkällä sairauslomalla burnoutin takia.

Miksi hänelle olisi kuulunut osa omaisuudestani jonka kertymisen eteen vain minä tein töitä ja vain minä otin riskejä? 

Avioehtoa ei pidä tehdä avioliiton aikana kertyvistä tuloista ja omaisuudesta vaan ainoastaan siitä, joka oli olemassa ennen liiton solmimista ja perinnöistä. Kaikki muu on toisen sumutusta.

"Millä lailla oli ex-puolison sumutusta, että minä opiskelin toisen tutkinnon, tein hurjasti töitä ja säästin ja sijoitin liiton aikana, ja lopulta perustin oman yrityksen, ja eron tullen pidin kaiken omaisuuteni (koska kaiken kattava avioehto)? Kaiken tämän aikana maksoin vähintään puolet yhteisistä menoista, osittain enemmänkin.

Millä logiikalla ex tuli sumutetuksi tässä, kun hän ei millään lailla mahdollistanut tai edes tukenut urapolkuani sen kummemmin? Hän ei esim ikinä olisi maksanut osuuttani laskuista jos yritykseni olisi kosahtanut, eikä maksanut mitään enemmän välillä kun olin esim pitkällä sairauslomalla burnoutin takia.

Miksi hänelle olisi kuulunut osa omaisuudestani jonka kertymisen eteen vain minä tein töitä ja vain minä otin riskejä?"

Hän varmaan mahdollisti sinulle kaiken tuen ja tuki sinua. Kuka hoiti kodin ja lapset? Oliko sinulle kamalaa parempituloisena maksaa yli puolet yhteisistä menoista? Voin kertoa sinulle, että sellainen on normaalia, vastuullisen ihmisen toimintaa. Avioliitto on juridinen sopimus yhteisestä elämästä. Siihen ei kuulu liiton aikaisten tulojen omiminen vain itselle. Valitettavasti jotkut suostuvat tuollaisin avioehtoihin. Tyhmyydestä sakotetaan eron sattuessa.

Vierailija kirjoitti:

Avioehtoa ei pidä tehdä avioliiton aikana kertyvistä tuloista ja omaisuudesta vaan ainoastaan siitä, joka oli olemassa ennen liiton solmimista ja perinnöistä. Kaikki muu on toisen sumutusta.

 

"Millä lailla oli ex-puolison sumutusta, että minä opiskelin toisen tutkinnon, tein hurjasti töitä ja säästin ja sijoitin liiton aikana, ja lopulta perustin oman yrityksen, ja eron tullen pidin kaiken omaisuuteni (koska kaiken kattava avioehto)? Kaiken tämän aikana maksoin vähintään puolet yhteisistä menoista, osittain enemmänkin.

Millä logiikalla ex tuli sumutetuksi tässä, kun hän ei millään lailla mahdollistanut tai edes tukenut urapolkuani sen kummemmin? Hän ei esim ikinä olisi maksanut osuuttani laskuista jos yritykseni olisi kosahtanut, eikä maksanut mitään enemmän välillä kun olin esim pitkällä sairauslomalla burnoutin takia.

Miksi hänelle olisi kuulunut os

Ei ole lapsia, kukaan ei joutunut hoitamaan lapsia tai muutenkaan osuuttani kotitöistä. Puoliso ei myöskään maksanut yhtään enempää kuluista kun hän oli välillä parempi tuloinen, eikä olisi kattanut tulojani jos yritykseni olisi epäonnistunut. Hän itse sanoi niin. En yhäkään ymmärrä, etkä vastannut, miksi minun olisi pitänyt maksaa hänelle jotain erossa? 

Jos meille tulisi ero, en minä mitään rahaa saisi. Talo on miehen nimissä, samoin laina. Tämä on hänen omaisuuttaan, mutta totuus on, ettei hän tätä olisi yksin pystynyt ostamaan. Minä olen maksanut puolet lainasta ja laskuista. Minä olen käyttänyt omat (paremmat) tuloni lapseen, autoon, perheen matkusteluun ja harrastuksiin ja yleensä minä käyn myös kaupassa. Olen maksanut kaikki huonekalut, televisiot ja tietokoneet. Jos eroaisimme, muuttaisin ihan mielelläni pois vaikka vuokralle keskikaupungille. Veisin tarpeellisen määrän huonekaluja, yhden telkkareista ja puolet astioista. Varmaan muksu ja koira tulisivat mukaan. Yksinäistä miehelle tulisi puolityhjässä isossa omakotitalossa, eikä raha riittäisi enää laskuihin. Siksi hän kohteleekin minua säyseästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, ei voi muuta sanoa kuin että onneksi en ole joutunut taloudellisen väkivallan uhriksi johonkin ikävään liittoon.

MInä olen ja onneksi katkaisin sen jo alkuunsa. Silti saan kuulla vielä vuosikausia jälkikäteen, miten MINÄ olin se taloudellinen hyväksikäyttäjä, joka ei koskaan rakastanut oikeasti. 

 

Niimpä niin. Jälleen kerran joku löysi kumppanikseen narsistisesti uhriutuneen ja sumuttavan miehen. Hyvä kun pääsit eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehtoa ei pidä tehdä avioliiton aikana kertyvistä tuloista ja omaisuudesta vaan ainoastaan siitä, joka oli olemassa ennen liiton solmimista ja perinnöistä. Kaikki muu on toisen sumutusta.

 

"Millä lailla oli ex-puolison sumutusta, että minä opiskelin toisen tutkinnon, tein hurjasti töitä ja säästin ja sijoitin liiton aikana, ja lopulta perustin oman yrityksen, ja eron tullen pidin kaiken omaisuuteni (koska kaiken kattava avioehto)? Kaiken tämän aikana maksoin vähintään puolet yhteisistä menoista, osittain enemmänkin.

Millä logiikalla ex tuli sumutetuksi tässä, kun hän ei millään lailla mahdollistanut tai edes tukenut urapolkuani sen kummemmin? Hän ei esim ikinä olisi maksanut osuuttani laskuista jos yritykseni olisi kosahtanut, eikä maksanut mitään enemmän välillä kun olin esim pitkällä sairauslomalla burnoutin takia.

Olen eri. Yrittäjänainen. 

Jos toinen pitää firmaansa samoin kuin työntekijä työpaikkaansa, pitää se ehdottomasti suojata avioehdolla. Eihän sitä sen toisenkaan puolison työpaikkaa tai osaa tulevista palkoista käydä rohmuamaan ja rikkomaan. 

Se on sitten toinen juttu, että oman yrityksen varjolla voi kikkailla paljon. Se ei ole reilua, että työtä tekevän säästöt ovat vaikkapa arvo-osuussalkussa, koska palkka ja bonukset tulevat automaattisesti itselle ja sitten toinen jemmaa vastaavaa rahaa yrityksen taseessa. Ja jos avioehto suojaa vain yrityksen, mutta muu jaetaan tasan, saa yrittäjä aiheetonta hyötyä. Kusipäisimmät jemmaavat rahaa yritykseen, nostavat vain pientä palkkaa ja esittävät kotona pienituloista, jotta toinen maksaisi kuluista enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Jos meille tulisi ero, en minä mitään rahaa saisi. Talo on miehen nimissä, samoin laina. Tämä on hänen omaisuuttaan, mutta totuus on, ettei hän tätä olisi yksin pystynyt ostamaan. Minä olen maksanut puolet lainasta ja laskuista. Minä olen käyttänyt omat (paremmat) tuloni lapseen, autoon, perheen matkusteluun ja harrastuksiin ja yleensä minä käyn myös kaupassa. Olen maksanut kaikki huonekalut, televisiot ja tietokoneet. Jos eroaisimme, muuttaisin ihan mielelläni pois vaikka vuokralle keskikaupungille. Veisin tarpeellisen määrän huonekaluja, yhden telkkareista ja puolet astioista. Varmaan muksu ja koira tulisivat mukaan. Yksinäistä miehelle tulisi puolityhjässä isossa omakotitalossa, eikä raha riittäisi enää laskuihin. Siksi hän kohteleekin minua säyseästi.

Nyt nainen, mene terapiaan! Ja ennen kuin eroat (miehesi on kusipää), pidä huoli, että psyykesi on sen verran terve, että otat mukaasi juuri sen mikä sinulle kuuluu = osuus omaisuudesta. Kynnysmattoilu ei ole tervettä eikä koskaan ole myöhäistä muuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, ei voi muuta sanoa kuin että onneksi en ole joutunut taloudellisen väkivallan uhriksi johonkin ikävään liittoon.

MInä olen ja onneksi katkaisin sen jo alkuunsa. Silti saan kuulla vielä vuosikausia jälkikäteen, miten MINÄ olin se taloudellinen hyväksikäyttäjä, joka ei koskaan rakastanut oikeasti. 

 

Niimpä niin. Jälleen kerran joku löysi kumppanikseen narsistisesti uhriutuneen ja sumuttavan miehen. Hyvä kun pääsit eroon.

Tämä oli 90-luvulla. Meni vuosikausia, että osasin diagnosoida eksäni narsistiksi. Silloin joskus kutsuin häntä vain luonnehäiriöiseksi.