Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko pinnallista toivoa kumppania, joka on taloudellisesti samalla tasolla?
26.03.2025 |
Olen 52v, täysipäiväisesti töissä, lapset aikuisia, velaton asunto ja säästöjäkin on pienen osakesalkun verran. Olen treffaillut oman ikäisiäni miehiä, mutta kieltämättä kiinnostus hiipuu kun selviää, ettei ole mitään omaisuutta, erosta jäi vain velkaa ja eletään kädestä suuhun kun on vielä alaikäisiä teinejä elätettävänä. Yhdessä ei voitaisi elää sellaista elämään kuin minä toivoisin eläväni rakkaani kanssa. Toiveena löytää loppuelämän kumppani, muuttaa yhteen, matkustella, mökkeillä ja elää mukavaa elämää. Mun rahat riittää siitä omaan osuuteeni, mutta ei elättämään toista.
Kommentit (214)
Ei ole itsekästä. Kumppanin kanssa elämän tulee olla parempaa kuin yksin. Ei kukaan mitään riippakiveä halua. Varsinkaan tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan järkevää, että puolisoilla samankaltainen taloudellinen tilanne. Väännöksihän se vain menee, jos tilanne epätasapainossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole itsekästä. Kumppanin kanssa elämän tulee olla parempaa kuin yksin. Ei kukaan mitään riippakiveä halua. Varsinkaan tuossa iässä.
Eikä myöskään pinnallista. Jokainen määrittää itse, mikä on suhteessa tärkeää. Tasavertaisuus on yleensä hyvä lähtökohta.
Ei ole pinnallista. Enemmän kuin järkevää, että ottaa puolison, joka ei laske elämänlaatua. Näin ei synny katkeruutta ja suhteella on parempi tulevaisuus.
Mielestäni hyvä nyrkkisääntö on, että kumppaniehdokkailta voi "vaatia" sitä, mitä itselläkin on antaa.
se ei herättäne mitään ajatuksia että "erosta jäi vain velkaa ja eletään kädestä suuhun"
eli naisten julmuus ja itsekkyys erossa?
eipä tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katunut, että menin naimisiin sairaanhoitajan kanssa. Elämä olisi niin paljon helpompaa jos puolisokin saisi kunnon palkkaa.
Sitten se on pinnallista jos löydät jonkun johon rakastua, mutta rahakukkaro estää rakkauden.
Tietysti luottotiedottomat, huonosti rahojaan käyttävät ovat oma kastinsa. Silloin tuskin kyse on pinnallisuudesta, vaan järjen käytöstä ettei halua moista rinnalleen riskeeraamaan elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä ei ehkä ole samaa. Jos nainen on nuori ja nätti, sitä antaa helposti anteeksi sen, että on pätkätöissä matalapalkka-alalla ja luottokortit tapissa
Ei kai se pinnallista ole toivoa, että pystyisi tekemään yhdessä toisen kanssa asioita, joista on itselle iloa ja joita haluaa elämässään tehdä. Eikö se juuri ole parisuhteen idea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
se ei herättäne mitään ajatuksia että "erosta jäi vain velkaa ja eletään kädestä suuhun"
eli naisten julmuus ja itsekkyys erossa?
eipä tietenkään.
Eiköhän tuollaisissa tilanteissa sitä velkaa jäänyt molemmille, jos vaikka talo jouduttu kiireessä myymään alihintaan
Se on tyhmää, turhaa, ja tarpeetonta. Siksi kukaan mies ei sellaista toivo, vaan miehet toivotat että kumppani on nuori, hoikka, sekä kaunis eikä ole pilannut itseään tatuoinneilla tai läväreillä, eikä ole pyöräyttänyt taakkaa tai useampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemminkin olisin huolissani että sinun ikäisen pitää kysyä asiaa ventovierailta jossain keskustelupalstalla XD
Miten olet saanut pidettyä sen omaisuutesi? Jos mietit oikeasti, onko sulla oikeus puolustaa sitä. Ottajia löytyy, jos on omaisuutta. Pitää pitää puolensa. Miehet osaa olla vakuuttavia ja myös kiristää parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, että menin naimisiin sairaanhoitajan kanssa. Elämä olisi niin paljon helpompaa jos puolisokin saisi kunnon palkkaa.
Mikä on kunnon palkka koska ei sairaanhoitajan tulot pienimmästä päästä ole?
En tiedä. Minusta olennaisempaa on suhde rahaan ja siihen miten tai kuinka sitä käytetään; toinen haaveilee omasta kesämökistä toinen siihen että voi käydä mahdollisimman monilla festareilla kolmas olla vain kotona ja säästää säästämsien ilosta.
Itse olen työtön ja siten tulorajoitteinen. - Kyllä minä tiedostan erinomaisen hyvin, että 50+ vuotais mies, joka on työtän aj asuu vuokralla eikä omsit asutoa, eikä oikein mitään muutakaan ole kärkisisoilla silloin kun haetaan parisuhdekumppania, vaikka miten olsi koulutetettu ja mukava,
Vierailija kirjoitti:
se ei herättäne mitään ajatuksia että "erosta jäi vain velkaa ja eletään kädestä suuhun"
eli naisten julmuus ja itsekkyys erossa?
eipä tietenkään.
Ei kyllä herätä mitään ajatuksia. Tällaisessa tilanteessa joko:
- mies on ollut niin hölmö, ettei ole tehnyt avioehtoa, vaikka oli paljon omaisuutta ennen avioliittoa. Tällaisesta miehestä kannattaa joka tapauksessa pysyä erossa, sillä elämänhallinnassa ja vastuullisuudessa on jotain vikaa, jos ei saa vartin hommaa hoidettua.
Tai
- nainen on "vienyt" juurikin sen mitä hänelle kuuluu, eli puolet avioliiton aikana kerrytetystä omaisuudesta, ja mies on vain katkera, koska piti niitä omina rahoinaan. Tällaisesta miehestä kannattaa joka tapauksessa pysyä erossa.
Ja vaikka tilanne olisi niin, että mies on todella ryövätty demonin toimesta, niin eipä sekään ole tulevan kumppanin taakka kantaa säälistä.
Vierailija kirjoitti:
Täysin tarpeeton avaus, AP on jo 52v, menopaussin tuolla puolen.
Mitä tarkoitat? -ei ap
Itse rakastuin mieheen jolla on huomattavasti tiukempi taloudellinen tilanne kuin mulla. Itsekin olen lainani maksanut mutta miehelläni on vielä iso asuntolaina korkoineen. Ollaan molemmat hyvätuloisia mutta ehkä vähän erilaisia rahankäyttäjiä.
Vaikka tilanne ei sinänsä ole mikään ongelma kummallekaan, kai, silti mä poden jonkinlaista huonoa omaatuntoa aina kun mies kommentoi omaa tiukkaa tilannettaan. Mä oon sitten vähän vaivihkaa yrittänyt maksaa enemmän yhteisiä kuluja (meillä ei siis ole yhteistä kattoa tai taloutta) mutta mieskin on sen verran ylpeä että ei kauheasti suostu apua ottamaan vastaan.
Sama taloudellinen tilanne olisi varmasti ihanteellisempi olotila mutta aina ei voi valita keneen rakastuu :)
Alue: Aihe vapaa
Jokainen saa etsiä ihan mitä haluaa.