Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia, ettei lahjoista kiitetä?
26.03.2025 |
En tajua enää tätä yleistä touhua. Kukaan ei yleensä kiitä lahjoista: ei kummilapset, ei omat sisarukset. Annan yleensä lahjakortteja tai ihan suoraan rahaa ( sekä joskus mieleisiä viinejä tai viskejä) eli luulisi kelpaavan. Nyt annoin siskolle synttärinä lahjakortin, josta ajattelin hänen ilahtuvan, maalasin kortin ja näin aika paljon vaivaa, jotta sain vielä erään hänelle henkkoht jutun mukaan. Hän ei kiittänyt antaessani lahjaa, eikä jälkikäteen. Ei hiiskahdustakaan lahjasta. Itse kiitän aina ja pienten lastenikin puolesta, jotka osaavat itsekin kiittää mutta joiden saamista lahjoista vielä laitan kiitosviestin lahjan antajalle perään.
Onko tää nyt ihan tavanomaista, ettei kiitetä enää mistään? Varsinkin saman perheen sisällä tuntuu käsittämättömän huonolta käytökseltä olla kiittämättä. Silti aina tulee kutsu synttäreille ja lahjaa pitää olla.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa kiitoksilla elää.
Tyydytkö yhteen sanaan "kiitos" vai pitääkö vuolaasti ylistää?
Ilman muuta tyydyn.
Miksi sen yhden sanan tiristäminen on niin vaikeaa?
No tilanne missä ojennat ahjan voi tulla yllättäin ja silloin unohtuu muut asiat, kuten esim. se "kiitos". Olen itse monesti jäänyt myöhemmin miettimään että muistinkohan kiittää.
Ja sitten otit kännykän käteen. "Oli kiva nähdä, mahdoinko edes siinä tohinassa kiittää lahjasta?"
Mulla ei ole älykännykkää.
Etkä osaa soittaa?
😂😂😂
Älykäs ei tarvitse älykännykkää. Minulla on soittamisentaito huonontunut kun ostin älypuhelimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle niitä lahjoja on jaella. Mitään mitalia ja kunnioitusta et kuitenkaan saa. Matkustele rahasi tai jaa vaikka hyväntekeväisyyteen jos ei muutakaan keksi.
Järkevintä olisi säästääkkin vanhuudenpäiville jotta voi ostaa palveluja kun muuten jätetään vanhukset tulevaisuudessa heitteille.
Ei tää elämä ihan noin köyhää ole.
Älä sitten valita jos ei niistä kiitellä. Minä en ainakaan kiittelisi jos joku väkisin tunkee lahjojaan.
Tämä. Mä tiedän tapauksen jossa annettiin lahjaksi (rihkama)korvikset vaikka lahjan saajalla ei ole edes reikiä korvissa. Tästäkö pitäisi kiittää? Tiedän myös tapauksen,
Miksi lahjot ihmisiä lahjoilla jotka ei ole tarkkaan harkittuja, maailma hukkuu paskaan ilmankin epäsopivia lahjoja.
Voi luoja että ihmiset on typeriä kaiken maailman kirjoittamattomien kohteliaisuussääntöjen kanssa. Nyt ei ollut kyse mun ystäväpiiriin kuuluvasta lahjoittajasta mutta pääsitpä senkin haukkumaan. Sulla on oikeasti jotain vakavampaakin ongelmaa kuin kiitoksen puuttuminen.
Lahjon ihmisiä joko harkituilla lahjoilla, tai sitten täysin geneerisillä kukilla, lahjakorteilla tai rahalla. Riippuen täysin siitä, miten hyvin tunnen lahjan saajan ja mistä lahjomisesta on kyse.
Minusta on typerää ahdistua siitä, että joku osoittaa ystävällisyyttä. Se on yhtä typerää kuin ahdistua siitä, että jollain on vaikka punaiset kengät tai tukka leikattu tavalla joka ei sovi minun makuuni.
En ahdistu. Ei siis ole ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
En kiitä jos lahjaa ei anneta minulle henkilökohtaisesti, vaan jollekin sukulaiselle joka antaa sen minulle. Tulee fiilis että minua ei haluta tavata mutta halutaan kuitenkin että olisin kiitollisuudenvelassa tms.
Onko kyseessä salaliitto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kiitä jos lahjaa ei anneta minulle henkilökohtaisesti, vaan jollekin sukulaiselle joka antaa sen minulle. Tulee fiilis että minua ei haluta tavata mutta halutaan kuitenkin että olisin kiitollisuudenvelassa tms.
Onko kyseessä salaliitto?
Sinä tiedät varmaan paremmin kun asian mainitsit.
Käytöstapakeskusteluun ryömivät näköjään metsänpeikot jostain kivien alta todistamaan ahdistustaan.
No, kaipa se on hyvä että pääsevät jossain purkamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle niitä lahjoja on jaella. Mitään mitalia ja kunnioitusta et kuitenkaan saa. Matkustele rahasi tai jaa vaikka hyväntekeväisyyteen jos ei muutakaan keksi.
Järkevintä olisi säästääkkin vanhuudenpäiville jotta voi ostaa palveluja kun muuten jätetään vanhukset tulevaisuudessa heitteille.
Ei tää elämä ihan noin köyhää ole.
Älä sitten valita jos ei niistä kiitellä. Minä en ainakaan kiittelisi jos joku väkisin tunkee lahjojaan.
Tämä. Mä tiedän tapauksen jossa annettiin lahjaksi (rihkama)korvikset vaikka lahjan saajalla ei ole edes reikiä korvissa. Täs
Lahjon ihmisiä joko harkituilla lahjoilla, tai sitten täysin geneerisillä kukilla, lahjakorteilla tai rahalla. Riippuen täysin siitä, miten hyvin tunnen lahjan saajan ja mistä lahjomisesta on kyse.
Minusta on typerää ahdistua siitä, että joku osoittaa ystävällisyyttä. Se on yhtä typerää kuin ahdistua siitä, että jollain on vaikka punaiset kengät tai tukka leikattu tavalla joka ei sovi minun makuuni.
En ahdistu. Ei siis ole ongelmaa.
Sepä se just on ongelma, kun sulla ei ole tunteita, itse tunnustit.
Huono käytös tuntuu olevan maan tapa nykyään. Ei kiitellä, tervehditä, eikä pyydetä anteeksi.
Sanojahan ne vain ovat, mutta kyllä esim. syntymäpäiväjuhlista, joihin on vieraana panostanut sen vähintään satasen lahjan, jäisi parempi mieli, jos sankari vaivautuisi edes kiittämään. Jos lahjoja ei haluta, se pitää mainita kutsussa, koska eiköhän yleinen oletus vieläkin ole, että lahja annetaan, ellei sitä ole erikseen kielletty.
Itse olen 80-luvulla syntynyt ja minulle on kauniit käytöstavat opetettu niin vanhempien kuin koulun toimesta, mutta sama ei päde läheskään kaikkiin oman sukupolveni edustajiinkaan tai edes minua vanhempiin. Nuorempien kanssa en niin paljon ole tekemisissä, että tietäisin heidän käytöstavoistaan tai niiden puutteesta ja sen pystyn jotenkin ymmärtämään, ettei alle kouluikäinen kummilapsi vielä osaa kiittää lahjoista ilman vanhemman kehotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle niitä lahjoja on jaella. Mitään mitalia ja kunnioitusta et kuitenkaan saa. Matkustele rahasi tai jaa vaikka hyväntekeväisyyteen jos ei muutakaan keksi.
Järkevintä olisi säästääkkin vanhuudenpäiville jotta voi ostaa palveluja kun muuten jätetään vanhukset tulevaisuudessa heitteille.
Ei tää elämä ihan noin köyhää ole.
Älä sitten valita jos ei niistä kiitellä. Minä en ainakaan kiittelisi jos joku väkisin tunkee lahjojaan.
Tämä. Mä tiedän tapauksen jossa annettiin lahjaksi (rihkama)korvikset vaikka lahjan saajalla ei ole edes reikiä korvissa. Täs
Lahjon ihmisiä joko harkituilla lahjoilla, tai sitten täysin geneerisillä kukilla, lahjakorteilla tai rahalla. Riippuen täysin siitä, miten hyvin tunnen lahjan saajan ja mistä lahjomisesta on kyse.
Minusta on typerää ahdistua siitä, että joku osoittaa ystävällisyyttä. Se on yhtä typerää kuin ahdistua siitä, että jollain on vaikka punaiset kengät tai tukka leikattu tavalla joka ei sovi minun makuuni.
En ahdistu. Ei siis ole ongelmaa.
Sepä se just on ongelma, kun sulla ei ole tunteita, itse tunnustit.
Jäi äsken huomaamatta, että on sulla yksi tunne ja se on katkeruus, kun joku ei sano sulle sitä yhtä sanaa "kiitos".
Vierailija kirjoitti:
Käytöstapakeskusteluun ryömivät näköjään metsänpeikot jostain kivien alta todistamaan ahdistustaan.
No, kaipa se on hyvä että pääsevät jossain purkamaan.
Ja sinä olet metsänpeikkojen kuningas, koska kuittaat kaikkien muiden mielipiteet pilkalla? Hyvä että pääset ylemmyydentuntoasi johonkin purkamaan, niin ehkä irl olet säyseämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain yksi tuttavaperhe ei kiitä..
Ottavat lahjan vastaan. Uteliaana tutkivat ja sitten sanovat mielipiteensä asiasta.
Esim tuttavaperheen kanssa miehelle ostettiin 50v lahjaksi sikareita (5) ja konjakkia pullo. Yhteensä 100€. Ukko ronkki ja haisteli ja maistoi siin kaikkien vieraiden edessä ja sano, että sikarit ei ollut hyviä ja konjakki voisi olla laadukkaampaa. Ei kiitosta.
Se oli joku ohjelmanumero, vain työpaikan lahjasta kertoi positiivista. Jopa vanhempiensa rahalahjasta sanoi, että olishan teillä ollut enemmänkin antaa..
Tiedettiin hän ton tapa, että mähän osallistuin vain noiden törkeiden kommenttien takia.
Naiselle ostellut joskus viiniä kiitokseksi lapsenvahtipalvelusta, niin toi avattuna takas, kun hän on sitä joskus maistanut, eikä tykännyt.
Kerran kysyin, että kasvimaalta tulee liikaa maa-artisokkaa ja kesäkurpitsaa, ottaisko? Maa-artisokat se mies palautti, ettei ollut niin rupisia perunoita koskaan nähnyt. Vaikka olin printannut pari reseptiäkin mukaan. 🙄
Niiden tytär pääsi ripille, niin ostin hengellisen runokirjan, jonka sivujen väliin laittelin vitosen seteleitä viiden kympin eestä.
Kierrätti kirjan avaamatta. Naapurin likka sai rahalahjankin! Kiitti mua kauniisti ja huumorilla.
Näitä tarinoita piisaa.
Toi perhe on ainutlaatuinen. Toisaalta niin raivostuttava ja järjettömän hauska tajuamattaan.
Yhteinen kaveri tekee sitä, että aina kysyy, että miten sanotaan?? Kun kiitosta ei kuulu. Sitten nappaa lahjan pois, jos mykäksi menevät. Aikuiseltakin.
Kerran sitten tää kiittämätön rouva puuskahti, että hän kyllä kiittää aina, kun on nähnyt mitä saa! Nope, lahjasta kiitetään just silloin, kun sen ottaa vastaan. Ihan perusjuttuja.
Vierailija kirjoitti:
En kiitä jos lahjaa ei anneta minulle henkilökohtaisesti, vaan jollekin sukulaiselle joka antaa sen minulle. Tulee fiilis että minua ei haluta tavata mutta halutaan kuitenkin että olisin kiitollisuudenvelassa tms.
Meillä on sisarusten (5) kesken tapana, että viedään joululahjat meidän vanhemmille ennen joulua. Kaikki kuitenkin pyörähtää edes siellä jouluna, niin ei tarvii sitten kaikkialla ja näin säästetään stressiä ja aikaa.
Tavataan kyllä pitkin vuotta isollakin porukalla, mutta jouluista on tullut tapa, että se vietetään puolisoiden perheen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tuo on joku yleistymässä oleva tapa.
Esim. siskoni lapset (kohta 10v) eivät koskaan kiitä mistään, eikä sisko edes huomauta heitä tästä.
Kai ajatellaan, että "kiitos" on vanhanaikainen sana ja kiitollisuuden voi näyttää muullakin tavalla - sitten joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa kiitoksilla elää.
Tyydytkö yhteen sanaan "kiitos" vai pitääkö vuolaasti ylistää?
Ilman muuta tyydyn.
Miksi sen yhden sanan tiristäminen on niin vaikeaa?
No tilanne missä ojennat ahjan voi tulla yllättäin ja silloin unohtuu muut asiat, kuten esim. se "kiitos". Olen itse monesti jäänyt myöhemmin miettimään että muistinkohan kiittää.
Ja sitten otit kännykän käteen. "Oli kiva nähdä, mahdoinko edes siinä tohinassa kiittää lahjasta?"
Mulla ei ole älykännykkää.
Etkä osaa soittaa?
😂😂😂<
Tai näppäillä tekstiviestiä. 90-luvulta saakka on lähetelty tekstiviestejä.
Ei tule loppua tekosyistä ei. :D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luinpa "Lasten suusta" kirjoituksia, siellä oli tällainen:
Kummi oli piipahtamassa perheen luona. Antoi muutaman kolikon 3 vuotiaalle kummilapselleen, että voi ostaa vaikka jäätelön. Lapsi katseli (kiittämättä) kolikoita kämmenellään, jolloin lapsen äiti kysyi lapselta "Mikä unohtui?" johon lapsi vastasi; "Seteli."
No itse en katselisi moista käytöstä, en enää hankkisi yhden yhtäkään lahjaa ihmiselle joka ei osaa kiittää.
Mua vähäsen ärsyttää jo pelkästään se, ettei ruoasta kiitetä. Mä teen meillä aina ruoan, mies ei juuri koskaan muista kiittää siitä, tai sanoa muutakaan kohteliasta. Olisi niin pieni mutta samalla suuri asia sanoa "kiitos ruoasta, oli hyvää". En sitten tiedä onko heillä perheessä ollut edes tapana kiittää ruoasta, kun anoppikaan ei yleensä kiitä, vaikka minä olen aina se joka tekee ruoan kun hän on kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vain yksi tuttavaperhe ei kiitä..
Ottavat lahjan vastaan. Uteliaana tutkivat ja sitten sanovat mielipiteensä asiasta.
Esim tuttavaperheen kanssa miehelle ostettiin 50v lahjaksi sikareita (5) ja konjakkia pullo. Yhteensä 100€. Ukko ronkki ja haisteli ja maistoi siin kaikkien vieraiden edessä ja sano, että sikarit ei ollut hyviä ja konjakki voisi olla laadukkaampaa. Ei kiitosta.
Se oli joku ohjelmanumero, vain työpaikan lahjasta kertoi positiivista. Jopa vanhempiensa rahalahjasta sanoi, että olishan teillä ollut enemmänkin antaa..
Tiedettiin hän ton tapa, että mähän osallistuin vain noiden törkeiden kommenttien takia.
Naiselle ostellut joskus viiniä kiitokseksi lapsenvahtipalvelusta, niin toi avattuna takas, kun hän on sitä joskus maistanut, eikä tykännyt.
Kerran kysyin, että kasvimaalta tulee liikaa maa-artisokkaa ja kesäkurpitsaa, ottaisko? Maa-artisokat se mies palautti, ettei ollut niin rupisia per
Varmasti tuollaisen perheen ottaakin jo huumorilla, jos noin käyttäytyy. En silti millään käsitä, miksi tuollaisten idioottien kanssa ollaan aina vaan tekemisissä? Ja annetaan vielä ilmaista tavaraa, vaikka siitä saa vain loukaavaa käytöstä vastineeksi. Paskan käytöksen voi ottaa huumorilla vain tiettyyn rajaan asti ja vähän vaikuttaa, että se raja on mennyt jo ajat sitten.
Olen tätä myös miettinyt. Vaikkei isoon kirjaan uskoisikaan, niin siellä sanotaan (2 Tim. 3), että lopun aikoina ihmiset ovat mm. juurikin kiittämättömiä. Ketjunkin perusteella makes sense!
Alue: Aihe vapaa
En kiitä jos lahjaa ei anneta minulle henkilökohtaisesti, vaan jollekin sukulaiselle joka antaa sen minulle. Tulee fiilis että minua ei haluta tavata mutta halutaan kuitenkin että olisin kiitollisuudenvelassa tms.