Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia, ettei lahjoista kiitetä?
26.03.2025 |
En tajua enää tätä yleistä touhua. Kukaan ei yleensä kiitä lahjoista: ei kummilapset, ei omat sisarukset. Annan yleensä lahjakortteja tai ihan suoraan rahaa ( sekä joskus mieleisiä viinejä tai viskejä) eli luulisi kelpaavan. Nyt annoin siskolle synttärinä lahjakortin, josta ajattelin hänen ilahtuvan, maalasin kortin ja näin aika paljon vaivaa, jotta sain vielä erään hänelle henkkoht jutun mukaan. Hän ei kiittänyt antaessani lahjaa, eikä jälkikäteen. Ei hiiskahdustakaan lahjasta. Itse kiitän aina ja pienten lastenikin puolesta, jotka osaavat itsekin kiittää mutta joiden saamista lahjoista vielä laitan kiitosviestin lahjan antajalle perään.
Onko tää nyt ihan tavanomaista, ettei kiitetä enää mistään? Varsinkin saman perheen sisällä tuntuu käsittämättömän huonolta käytökseltä olla kiittämättä. Silti aina tulee kutsu synttäreille ja lahjaa pitää olla.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tavanomaista, vaan huonoa käytöstä.
Tulipa mieleen, että omat kummilapset eivät ole kertaakaan itse kiittäneet sellaisista lahjoista, joita eivät ole saaneet kasvotusten (vaan postissa tms.). Vanhempansa ovat saattaneet kiittää, eivät aina hekään.
Olisi todella helppoa näinä päivinä vaikka lähettää viesti puhelimesta, jollainen lapsillakin on.
Lapset ovat usein ujoja kiittämään vieraita ihmisiä.
Tuskin kummilapset pitävät kummejaan ihan vieraina 🤫
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tavanomaista, vaan huonoa käytöstä.
Tulipa mieleen, että omat kummilapset eivät ole kertaakaan itse kiittäneet sellaisista lahjoista, joita eivät ole saaneet kasvotusten (vaan postissa tms.). Vanhempansa ovat saattaneet kiittää, eivät aina hekään.
Olisi todella helppoa näinä päivinä vaikka lähettää viesti puhelimesta, jollainen lapsillakin on.
Lapset ovat usein ujoja kiittämään vieraita ihmisiä.
Eivät kummit ja sukulaiset ole vieraita.
Kaikenlainen kohteliaisuus on vähentynyt. Ihan oudoilta tuntuu kun joku esim. avaa minulle oven tai kiittää vaikkapa hiihtoladulla kun annan nopeammalle tilaa. Ole hyvä ja kiitos on ne mukavat pikku sanat joista tulee hyvä mieli eikä niitä tarvitse hinnoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesassa joo.
Väärin. Täällä on kasvatetut lapset, ihan toisin kuin teillä jossain maalla! Omaa kokemusta todella on, sillä mieheni maallla asuvat sukulaiset pitävät meidän lahjojamme sellaisina ,,no hesalaisilla on pätäkkää tietysti juu,, -juttuina, oli kyseessä mikä ikinä iso tai pienempi lahja. Kun taas täällä pääkaunkiseudulla osataan arvostaa sellaisia lahjoja (esim. kummien antamia) joissa on tunnetta ja työtä mukana, esim. vauvan viemistä ulos, ikkunanpesua, konsertti-ilta, viikonloppubrunch vauvanhoidolla jne.
Älä puhu paskaa.-maalla asuva
Kissa kiitoksilla elää.
Tyydytkö yhteen sanaan "kiitos" vai pitääkö vuolaasti ylistää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ostanut siskon lapsille aina kivat joululahjat. Rippikouluiän tietämissä siirryin hankkimaan herkkuja ja niiden lisäksi lahjakortit, kun eihän sen ikäisille enää osaa mitään ostaa. Kieltämättä tuli viime jouluna vähän paha mieli, kun yksikään neljästä ei kiittänyt sen paremmin kuin äitinsäkään hänelle hankituista lahjoista. Siskon ja pesueen lahjoihin meni kuitenkin useampi satanen. Saattaapi olla, että ensi jouluna jäävät ilman.
Jos on lapseni syntymäpäivä, hän kiittää lahjan saadessa, vielä uudestaan vieraan lähtiessä ja joskus laitan tekstarin perään (kiitän selkeästi lahjasta "kiitos kirjasta, on tosi mieluinen Joosualle"). Ihan normaalia. Lapsi on 5-vuotias.
Ja todellakin oletan, että jos menemme synttäreille, että lahjasta kiitetään. Täysin, täysin itsestäänselvää kohteliaisuutta. Sen puuttuminen taas on kuin ilmaan pölähtänyt tunkkainen moukkamaisuuden pilvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään, joka ei olisi kiittänyt lahjasta. Olen koko ikäni asunut suurissa kaupungissa, joista yksi pienimmistä on Helsinki, jossa lähes kaikki sukulaiseni asuvat. Kiitos kuuluu tapakasvatukseen. Jos ei kasvateta, ei osaa! Suomessa maalla ei kasvateta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen kohteliaisuus on vähentynyt. Ihan oudoilta tuntuu kun joku esim. avaa minulle oven tai kiittää vaikkapa hiihtoladulla kun annan nopeammalle tilaa. Ole hyvä ja kiitos on ne mukavat pikku sanat joista tulee hyvä mieli eikä niitä tarvitse hinnoitella.
Kohteliaisuus erottaa jyvät akanoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissa kiitoksilla elää.
Tyydytkö yhteen sanaan "kiitos" vai pitääkö vuolaasti ylistää?
Ilman muuta tyydyn.
Miksi sen yhden sanan tiristäminen on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Kissa kiitoksilla elää.
Tyydytkö yhteen sanaan "kiitos" vai pitääkö vuolaasti ylistää?
Ja onko lahjan saaja koskaan vihjannut, ettei halua lahjoja? Siitä kun jää monelle ikävä kiitollisuuden velan tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tekee aina kummeilleen jouluna ja synttärinä kortit ja ehkä jonkin pienen lahjan hänen nimissään annetaan, yleensä suklaata tai lahjakortti tms. Kummit eivät ole kiittäneet kertaakaan. Nuoria järkeviä ihmisiä mutta kiitos sieltäkin suunnalta olisi mielestäni paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa kiitoksilla elää.
Tyydytkö yhteen sanaan "kiitos" vai pitääkö vuolaasti ylistää?
Ilman muuta tyydyn.
Miksi sen yhden sanan tiristäminen on niin vaikeaa?
No tilanne missä ojennat ahjan voi tulla yllättäin ja silloin unohtuu muut asiat, kuten esim. se "kiitos". Olen itse monesti jäänyt myöhemmin miettimään että muistinkohan kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapseni syntymäpäivä, hän kiittää lahjan saadessa, vielä uudestaan vieraan lähtiessä ja joskus laitan tekstarin perään (kiitän selkeästi lahjasta "kiitos kirjasta, on tosi mieluinen Joosualle"). Ihan normaalia. Lapsi on 5-vuotias.
Ja todellakin oletan, että jos menemme synttäreille, että lahjasta kiitetään. Täysin, täysin itsestäänselvää kohteliaisuutta. Sen puuttuminen taas on kuin ilmaan pölähtänyt tunkkainen moukkamaisuuden pilvi.
Juuri näin. Lapset kiittävät lahjasta ja lähtijälle sanovat että kiva kun kävit.
En ymmärrä, miksi vanhemmat sabotoivat oman lapsensa tulevaisuutta olemalla opettamatta käytöstapoja. Hyvät käytöstavat vievät yllättävän pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa kiitoksilla elää.
Tyydytkö yhteen sanaan "kiitos" vai pitääkö vuolaasti ylistää?
Ja onko lahjan saaja koskaan vihjannut, ettei halua lahjoja? Siitä kun jää monelle ikävä kiitollisuuden velan tunne.
Ajatteles, siitäkin selviäisit ihan vaan sanomalla kiitos.
*Itse keksityt ongelmat🙄*
Mikä pakkomielle niitä lahjoja on jaella. Mitään mitalia ja kunnioitusta et kuitenkaan saa. Matkustele rahasi tai jaa vaikka hyväntekeväisyyteen jos ei muutakaan keksi.
Järkevintä olisi säästääkkin vanhuudenpäiville jotta voi ostaa palveluja kun muuten jätetään vanhukset tulevaisuudessa heitteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa kiitoksilla elää.
Tyydytkö yhteen sanaan "kiitos" vai pitääkö vuolaasti ylistää?
Ilman muuta tyydyn.
Miksi sen yhden sanan tiristäminen on niin vaikeaa?
No tilanne missä ojennat ahjan voi tulla yllättäin ja silloin unohtuu muut asiat, kuten esim. se "kiitos". Olen itse monesti jäänyt myöhemmin miettimään että muistinkohan kiittää.
Ja sitten otit kännykän käteen. "Oli kiva nähdä, mahdoinko edes siinä tohinassa kiittää lahjasta?"
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle niitä lahjoja on jaella. Mitään mitalia ja kunnioitusta et kuitenkaan saa. Matkustele rahasi tai jaa vaikka hyväntekeväisyyteen jos ei muutakaan keksi.
Järkevintä olisi säästääkkin vanhuudenpäiville jotta voi ostaa palveluja kun muuten jätetään vanhukset tulevaisuudessa heitteille.
Ei tää elämä ihan noin köyhää ole.
Alue: Aihe vapaa
Kiittäminen on myös itsestäänselvyys, mutta ei ilmeisesti kaikille.