Lue keskustelun säännöt.
Maatilan jatkaminen, sisarusten tilanne
Hei,
Onko täällä muita, joiden vanhemmat on olleet maanviljelijöitä ja kun he ovat luopuneet tilasta, se on "annettu" yhdelle lapselle ja muut eivät ole saaneet tilasta mitään? Ennen sukupolven vaihdoksen jälkeen jatkaja maksoi sisarusosuudet sisaruksilleen. Nykyään taidetaan perustaa yhtiö, josta lapset saavat osuudet.
Itsellä tämä oli ajankohtaista vuosituhannen vaihteessa. Vanhemmat "myivät" yli sada hehtaarin tilan uusine isoine eläinkasvatushalleineen sisarukselleni suurinpiirtein uuden omakotitalon hinnalla. Minä ja muut sisarukset eivät saaneet talosta mitään, emme myöskään voineet ostaa mitään osuutta tilasta. Nyt neljännesvuosisata myöhemmin talon jatkaja on odotetusti menestynyt erinomaisesti ja rahaa ja omaisuutta on yllinkyllin. Muut sisarukset pärjäävät niin kuin nollasta aloittaneet ihmiset pärjää: jos hyvin käy ja työpaikan saa pitää niin asuntolaina saadaan maksettua ennen kun 70v tärähtää tauluun ja eläkeikä alkaa. Nyt kun vanhemmat eivät enää tule itsenäisesti toimeen ja he tarvitsevat apua he odottavat tyttäriensä hoitavan ja auttavan heitä. Tilan jatkajalta apua ei edellytetä, onhan hän mies ja talollinen. Jos teitä on muita niin kysymys: miten käsittelette epäoikeudenmukaisuuden tunnetta?
Kommentit (374)
Kusettetu on ja raskaasti. Miljoonien arvoinen omaisuus ei ole tilanvaihdossa vaihtajan hallittavissa vaan on ihan normaali pesäjako. Ei sukupolvenvaihto. Pesäjaon voi tehdä joko elävänä tai kuolleena. Jos se tehdään eläessä on parempi kun se on osakeyhtiö jolloin oskaat saavat osuutensa. Muuten on AA paikallan. Jo se on tehty väärin niin voidaan se laittaa kaupan teon piikkiin jossa vanhenemin on 5v mutta jos siinä on tehty rikos niin sillä ei ole vanhenemisaikaa ennen kuin se on tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näissä ennen oltiin vielä härskimpiä. Minun isä ei saanut yhtään mitään kun toisen avioliiton aikana syntynyt poika otti tilan. No nyt on hänen lapsillaan komeat omakotitalot kun pistetty metsää matalaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko nyt muka tosiaan niin että vanhemmat voi myydä (eli lahjoittaa) vaikka euron hinnalla koko omaisuuden yhdelle lapselle, muille ei mitään ja se siitä.
En vaan nyt usko että näin voi tehdä. Tuon omaisuuden käypä arvo on se perintö ja kun vanhemmista sika jättää, siitä kuuluu vähintään lakiosa jokaiselle lapselle.
Lakimiehiä linjoilla?
Voivat lahjoiittaa, mutta lahjoituksen voi riitauttaa.
Perinnönjaossa sitten lakiosuus nykyarvosta... tai enemmän, jos kalliin mulkkujuristin hankkii ja pokka riittää.
Tuskin on lahjoituksella mennyt mutta siitä sitten vain riitauttamaan elävät kun saavat tehdä omaisuudellaan mitä haluavat..
Vierailija kirjoitti:
Kusettetu on ja raskaasti. Miljoonien arvoinen omaisuus ei ole tilanvaihdossa vaihtajan hallittavissa vaan on ihan normaali pesäjako. Ei sukupolvenvaihto. Pesäjaon voi tehdä joko elävänä tai kuolleena. Jos se tehdään eläessä on parempi kun se on osakeyhtiö jolloin oskaat saavat osuutensa. Muuten on AA paikallan. Jo se on tehty väärin niin voidaan se laittaa kaupan teon piikkiin jossa vanhenemin on 5v mutta jos siinä on tehty rikos niin sillä ei ole vanhenemisaikaa ennen kuin se on tutkittu.
Niin että otetaan vain eläviltä omaisuus ja jaetaan ukko mustilaisille. Oletko aineissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö sisarukset saa tuossa jaossa ihan oikean arvon mukaan osansa siitä maatilan arvosta? Jos ei niin epäreilulta kuulostaa. Mutta nyt lienee myöhäistä asioita muuttaa.
Vanhempien auttaminen on jokaisen oma asia, jos katkeruus kalvaa niin vetäydy vaan tuosta vanhusten auttamisesta. Mutta onko se sitten sen arvoista, sen tiedät vain sinä itse.
Jos jatkaja joutuisi maksamaan tilan oikean arvon mukaisen hinnan, ei hän voisi sitä jatkaa, ei hän saisi mistään rahoitustakaan tilakauppaan.
Tilan arvo maineen, rakennuksineen ja kalustoineen voi olla vaikkapa miljoonan, tilan liikevaihto 150 000€.
Nykäisin hatusta, mutta summat ovat aika realistiset, itse tein viimeisimmän tilinpäätöksen mukaan 145 000€ liikevaihdolla n. 40 000€ tuloksen.
Maata on omaa n. 60ha ja mets
Tila on pohjoisessa, metsästä ei ole jatkuvaksi tuloksi. Salaojitettu peltohehtaari on täällä n. 10 000€.
Edelleenkin: Tilan liikevaihto ja tulos asettavat katon hinnalle, jonka jatkaja voi siitä enimmillään maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos käypä hinta on 10 000€/ha, 100ha tilan pellot siis ovat miljoonan arvoiset.
Siihen koneiden ja rakennusten arvo toinen miljoona.
100ha viljatilalla tukineen voi pyörittää n. 150 000€ liikevaihtoa. Juoksevia kuluja on n. 80 000€/vuosi.
Olisitko valmis maksamaan kaksi miljoonaa tällaisesta bisneksestä? Talvella jää aikaa tehdä vaikka lumenaurausta tms. urakointia lisäksi.
Tuo omien vanhempien auttamisen "kokonaan" välttely sitten, kun ikänsä vuoksi tarvitsevat apua.
Missä yliopistossa siihen saa pätevyyden, että sen valtavan tuntimäärän, jotka vanhemmat on lapsistaan vastuussa 18-vuotiaaksi saa kuitattua olan kohautuksin tilanteen kääntyessä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin ajattelen minä! Opiskelin aikanaan hyvän ammatin yliopistossa ja olen oikein tyytyväinen, ettei minun oletettu jatkavan tilaa. Ennen tunne katkeruutta. Vanhempani auttoivat välillä taloudellisesti opiskeluaikana ja nyt vahtivat välillä lastani
Vierailija kirjoitti:
No on se hyvä tietää, että maailmassa on yksi maatilalliselle kateellinen. Sen verran työläs ja vaikea ala suomessa nykyään.
Alalle ryhtyminen on vapaaehtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:lla tietoa, montako miljoonaa veljellä on velkaa omaisuuden lisäksi. Ottaisitko osuutena yhtiöstä myös velkaa, vai pelkkää omaisuutta. Vanhemmilla on oikeus eläessään lahjoittaa omaisuuttaan miten tahansa ja tuo lienee ainoa keno pitää tila elinkelpoisena nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jatkaa: Asia tässä on se, että tilan jatkaja menestyy erittäin hyvin siitä syystä, että hän ei joutunut maksamaan tilasta juuri mitään. Myöskään vanhemmille ei jäänyt omaisuutta. Käytännössä koko omaisuus luovutettiin yhdelle lapselle, eikä vanhemmat edes ymmärrä kohdelleensa lapsiaan eriarvoisesti. Eikä kaikki maanviljelijät kärsi talousongelmista ja raada itse raskaissa töissä, joukossa on paljon näitä, joille omaisuutta on kerätty ja keskitetty sukupolvien ajan ja työt tilalla tekee palkkatyön tekijät.
Kyllähän heille jäi se "omakotitalon hinta", jonka veli tilasta maksoi.
Sisarusten olisi pitänyt palkata juristi kun tilan jatkajasta alkaa puheet yleistyä edes käypäisen tilan arvon määrittämiseen. Moni pelkää että juristi maksaa sitten monta tonnia. Euroissa. Takkiin
Ai sisarusten olisi pitänyt päästä väliin huudattamaan hintaa oikein juristin kanssa ylöspäin? Siihen lienee syynsä että kaupan osapuolet haluavat keskenään sopia kaupasta, turhaa päästää kateelliset ja asiaankuulumattomat henkilöt paikalle sotkemaan selviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se on annettu niin siitä on jouduttu maksamaan älyttömät lahjaverot.
Näin menisi.
Mutta ei tainnu mennä..
AP vain luulee kaikenlaista.
On muuten yksi "herkku" siinä tilan jatkajalla, mistä ei pesästä muualle lentävät saa koskaan edes maistiaisia. Nimittäin rajanaapureiden ja oikeastaan koko maalaiskylän sukujen väliset erimielisyydet mahdollisesti satojen vuosien takaa asti periytyvät sille tilan jatkajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa sivusta kuullut, miten katkeria nelilapsisen perheen kolme tyttöä ovat, kun vanhemmat myivät ainoalle pojalle maatilan ja sisaret saivat hyvin pienet perintöosuudet aikanaan. Maatilaa poika ei jatkanut, laittoi lehmät pois hyvin nopeasti. Mutta, se tila sattuu olemaan nykyään isoksi kasvaneen laskettelukeskuksen läheisyydessä. Poika myi suurimmaksi osaksi pellot ja maat, jotka on nyt täynnä loma-asuntoja. Jätti itselleen parhaat paikat, rakennutti ne täyteen ja myi sitten eteenpäin. Ai että siskot on nyt katkeria, ovat olleet kymmeniä vuosia.
Miksi ei myyty tyttärille,vaan pojalle? Kysyttiinkö tytöiltä,haluavatko ostaa vai eivät? Aivan sairasta tämä suomalainen sukupuolisyrjintä ja pas ka epätasapuolinen vanhemmuus.
Kyllä se siinä lasten lapsuudessa ja nuoruudessa tulee vanhemmille
Olen agronomi koulutukseltani, mutta en silti kelvannut jatkajaksi. Tila meni veljelleni jolla ei ole edes maatalousalan koulutusta. Oikeat vehkeet jalkojen välissä riitti.
Tuossa agronomin, jolla erilaiset vehkeet tilanteessa näkisin, että jostain se oma tila hankittava ja ns hiihdettävä paremmin niin silloinhan on veljelle näytetty.
ei voi lahjoittaa, verottaja pitää siitä huolen. Nykyään ei ole sisarosuuksia , eihän missään muissakaan yrityskaupoissa ole muita kuin ostaja ja myyjä. Aloittaja perii vanhempansa heidän kuoltua.
tänäpäivänä ei ole hääviä olla maanviljelijä, tiedän koska olen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa sivusta kuullut, miten katkeria nelilapsisen perheen kolme tyttöä ovat, kun vanhemmat myivät ainoalle pojalle maatilan ja sisaret saivat hyvin pienet perintöosuudet aikanaan. Maatilaa poika ei jatkanut, laittoi lehmät pois hyvin nopeasti. Mutta, se tila sattuu olemaan nykyään isoksi kasvaneen laskettelukeskuksen läheisyydessä. Poika myi suurimmaksi osaksi pellot ja maat, jotka on nyt täynnä loma-asuntoja. Jätti itselleen parhaat paikat, rakennutti ne täyteen ja myi sitten eteenpäin. Ai että siskot on nyt katkeria, ovat olleet kymmeniä vuosia.
Miksi ei myyty tyttärille,vaan pojalle? Kysyttiinkö tytöiltä,haluavatko ostaa vai eivät? Aivan sairasta tämä suomalainen sukupuolisyrjintä ja pas ka epätasapuolinen vanhemmuus.
Kyllä se siinä
Tai sitten sitä veljeäsi on aina kiinnostanut tehdä maatilan töitä, korjata koneita, olla vanhempien apuna, ehkä hän on ahkera ja kätevä käytännön töissä. Ehkä sinä puolestasi et ole osoittanut samanlaista intoa siihen arkiseen työntekoon?
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun. Aika hurjaa että maataloudessa voi näin tehdä.
Mulla on tutut hoitaneet sukupolvenvaihdoksen niin että se joka halusi jatkaa otti lainaa ja maksoi reilusti sisarukset ulos tilalta. Kaikki oli tyytyväisiä ja oli reilu meininki.
Näin se tässäkin meni, paitsi että
AP oli kateellinen p.kasa ja mistään tietämätön kateellinen laiskamato.
Kute aiemmin sanoin tämä maatilakenttä on aikamoinen miinakenttä. Lapset kasvavat manipuloituina Pyhään jakamattomaan sukuperintöön. Teet sitten ajan tullessa kypsäksi pikaisuuttasi vanhempiesi suositteleman jaon. Voi onnistua ilman jälkiharmitusta tai sitten ei.
Karmivin juttu tuttavapiirissäni on sellainen, että maatilan tyttärillä on kestämistä hautaan asti.
Iso toimiva maatila, joka käsitti yli 1000ha, lapsia yksi poika ja kaksi tyttöä. Talon vanhaisäntä oli rokotettu nuukuudella ja säästäväisyydellä. Sanomatta oli selvää, että joulukuuset haettiin aina naapurin mailta, malli oli sellainen. Vanha isäntä puhui aina tyyliiin... tätä tilaa ei koskaan saa jakaa ja yhtään hehtaaria ei myydä, niitä vain ostetaan.
Talon ainoa poika oli hyvä kaverini, joten tiesin hyvin missä mennään. Raitis ja hyväluonteinen kaveri. Ajastaan tuli tilan jatkaminen ajankohtaiseksi. Kaverini jatkoi tilanpitoa, tytöt lähtivät. Rehellisesti puhuttuna sisarosuuksien suuruuksista en voi sanoa mitään. Ulkoisesti tytöt eivät vaikuta vaurailta, toinen asuu rivarissa ja toisella todella pieni omakotitalo. Autot vanhaa Tojota tasoa jne..
Poika ei löytänyt jostainsyystä kumppania ja niinpä alkoi alko kelvata. Vauhti kiihtyi vuosi vuodelta. Taksi päivysti navetan nurkalla jatkuvasti. 25 vuotta ja kaikki oli mennyttä. Pää rakennuksessa asusti uudet omistajat, metsät hävitetty. Poika ei ehtinyt täyttää viittäkymppiä, kun kuolo korjasi rahattoman. Tosi surullinen tapaus. Uskon että moni tunnisttaa tämän jutun henkilöt-
Tasapuolisuus tietysti tärkeää, mutta maatilan jakamisessa hankalaa vähän sama, kun vaikka veneen sahaisi järvellä moneen osaan. Kaikki hukkuu