Lue keskustelun säännöt.
Maatilan jatkaminen, sisarusten tilanne
Hei,
Onko täällä muita, joiden vanhemmat on olleet maanviljelijöitä ja kun he ovat luopuneet tilasta, se on "annettu" yhdelle lapselle ja muut eivät ole saaneet tilasta mitään? Ennen sukupolven vaihdoksen jälkeen jatkaja maksoi sisarusosuudet sisaruksilleen. Nykyään taidetaan perustaa yhtiö, josta lapset saavat osuudet.
Itsellä tämä oli ajankohtaista vuosituhannen vaihteessa. Vanhemmat "myivät" yli sada hehtaarin tilan uusine isoine eläinkasvatushalleineen sisarukselleni suurinpiirtein uuden omakotitalon hinnalla. Minä ja muut sisarukset eivät saaneet talosta mitään, emme myöskään voineet ostaa mitään osuutta tilasta. Nyt neljännesvuosisata myöhemmin talon jatkaja on odotetusti menestynyt erinomaisesti ja rahaa ja omaisuutta on yllinkyllin. Muut sisarukset pärjäävät niin kuin nollasta aloittaneet ihmiset pärjää: jos hyvin käy ja työpaikan saa pitää niin asuntolaina saadaan maksettua ennen kun 70v tärähtää tauluun ja eläkeikä alkaa. Nyt kun vanhemmat eivät enää tule itsenäisesti toimeen ja he tarvitsevat apua he odottavat tyttäriensä hoitavan ja auttavan heitä. Tilan jatkajalta apua ei edellytetä, onhan hän mies ja talollinen. Jos teitä on muita niin kysymys: miten käsittelette epäoikeudenmukaisuuden tunnetta?
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Kute aiemmin sanoin tämä maatilakenttä on aikamoinen miinakenttä. Lapset kasvavat manipuloituina Pyhään jakamattomaan sukuperintöön. Teet sitten ajan tullessa kypsäksi pikaisuuttasi vanhempiesi suositteleman jaon. Voi onnistua ilman jälkiharmitusta tai sitten ei.
Karmivin juttu tuttavapiirissäni on sellainen, että maatilan tyttärillä on kestämistä hautaan asti.
Iso toimiva maatila, joka käsitti yli 1000ha, lapsia yksi poika ja kaksi tyttöä. Talon vanhaisäntä oli rokotettu nuukuudella ja säästäväisyydellä. Sanomatta oli selvää, että joulukuuset haettiin aina naapurin mailta, malli oli sellainen. Vanha isäntä puhui aina tyyliiin... tätä tilaa ei koskaan saa jakaa ja yhtään hehtaaria ei myydä, niitä vain ostetaan.
Talon ainoa poika oli hyvä kaverini, joten tiesin hyvin missä mennään. Raitis ja hyväluonteinen kaveri. Ajastaan tuli tilan jatkaminen ajankohtaiseksi. Kaverini jatkoi tilanpitoa, tytöt lähtivät. Rehel
Keksi vähän uskottavampi satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jatkaa: Asia tässä on se, että tilan jatkaja menestyy erittäin hyvin siitä syystä, että hän ei joutunut maksamaan tilasta juuri mitään. Myöskään vanhemmille ei jäänyt omaisuutta. Käytännössä koko omaisuus luovutettiin yhdelle lapselle, eikä vanhemmat edes ymmärrä kohdelleensa lapsiaan eriarvoisesti. Eikä kaikki maanviljelijät kärsi talousongelmista ja raada itse raskaissa töissä, joukossa on paljon näitä, joille omaisuutta on kerätty ja keskitetty sukupolvien ajan ja työt tilalla tekee palkkatyön tekijät.
Suomessa ei voi vain antaa maatilaa toiselle. Kerralla verottomana voi antaa 4999eur / 3 vuoden välein.
Hohhoijaa. Kyllä on kateellista porukkaa. Keskittykää omaan elämäänne ja siihen mikä siinä on hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Kyllä on kateellista porukkaa. Keskittykää omaan elämäänne ja siihen mikä siinä on hyvin!
Ei kai mikään ole hyvin kun ei saanut ilmaista maatilaa.
Vanhemmillasi on ollut oikeus myydä omaisuutensa haluamalleen taholle. Kun se tehdään elinaikana, niin sitä ei lueta perinnöksi: siinä on kyse kinteistön myynnistä. Ilmeisesti sisaruksesi halusi jäädä tekemään siitä itselleen työuran. Tehän olisitten voineet pyytää vanhemmiltanne samaa (lue: turha kadehtia sisaruksesi menestymistä. Varmasti on vaatinut työtä)
Olisit iloinen, että sisaruksesi jatkaa sukutilan olemassaoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmillasi on ollut oikeus myydä omaisuutensa haluamalleen taholle. Kun se tehdään elinaikana, niin sitä ei lueta perinnöksi: siinä on kyse kinteistön myynnistä. Ilmeisesti sisaruksesi halusi jäädä tekemään siitä itselleen työuran. Tehän olisitten voineet pyytää vanhemmiltanne samaa (lue: turha kadehtia sisaruksesi menestymistä. Varmasti on vaatinut työtä)
Olisit iloinen, että sisaruksesi jatkaa sukutilan olemassaoloa.
Miksi siitä pitäisi olla iloinen? Jonkilainen narsismin muoto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmillasi on ollut oikeus myydä omaisuutensa haluamalleen taholle. Kun se tehdään elinaikana, niin sitä ei lueta perinnöksi: siinä on kyse kinteistön myynnistä. Ilmeisesti sisaruksesi halusi jäädä tekemään siitä itselleen työuran. Tehän olisitten voineet pyytää vanhemmiltanne samaa (lue: turha kadehtia sisaruksesi menestymistä. Varmasti on vaatinut työtä)
Olisit iloinen, että sisaruksesi jatkaa sukutilan olemassaoloa.
Miksi siitä pitäisi olla iloinen? Jonkilainen narsismin muoto?
Vain narsisti voi kysyä tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se on "naisten hommaa" huolehtia vanhuksista ...tällainen mielikuva on minulle tullut kun vastaavassa tilanteessa ollaan (ei tosin ole maatilaa) ja ärsyttää ihan huolella
Jokainen saa tehdä omaisuudelleen mitä haluaa, jos vanhemmat olisivat myyneet tilan ulkopuoliselle, niin heillä olisi vapaa valinta käyttää saadut rahat mihin lystää, lahjoittaa vaikka niille kodittomille kissoille ilman että kukaan perillisistä mitään saa.
Nyt myydessä lahjanluonteisesti yhdelle lapselle, on muilla lapsilla vanhemman kuoltua oikeus vaatia lakiosaansa, jossa huomioidaan se että yksi lapsi saanut lahjanluonteisesti tilan. Järkevää suunnittelua on se että vanhemmat olisivat edes jotain omaisuutta rahaa tai mökkejä jne jättäneet itselleen paikkaamaan nämä lakiosat. Koska jos vanhemmilla ei ole omaisuutta, on lakiosan maksajana tämä lahjan saanut sisarus.
Maatilat eivät ole tuottavaa bisnestä, ei kenelläkään ole varaa maksaa niistä täyttä hintaa. Siksi ne myydään enemmän tai vähemmän lahjanluonteisesti yhdelle. Harva haluaa lohkoa tilaa pienemmäksi että jokaiselle sisarukselle on jotakin, koska yksinkertaisesti isommat alat tulee paremmin ja kannattavammin hoidettua. Se 30 ha metsäala on enemmänkin rasite jos omistaja asuu kaukana eikä kuitenkaan tee itse mitään töitä.
Ja ainahan voi perustaa yhtymän jos innokkaita jatkajia on useampi, mutta harvemmin on. Yleensä se on vaan se raha mikä valtaosaa kiinnostaa eikä se työ mitä sen eteen joutuu tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä naapurissa maatilan sai (tosin perinnönjaossa) tytär, jolla oli isot unelmat tilanhoidosta. Investoitiin ylämaankarjaan ja tilamyymälään ja alpakkalaumaan tms. ja kuudessa vuodessa tila oli konkurssikypsä. Veli osti tilan tai oikeastaan sai pankin kanssa aikaan sopimuksen, että hän saa velat taakakseen, siskolle ei tarvinnut maksaa mitään. Myytiin kaikki eläimet pois, veli jatkaa tilanpitoa päätyönsä ohessa ja sisko jaksaa valittaa, että veli varasti häneltä perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä maatilaa "ilmaiseksi" saa!
Kyllä verottaja pitää huolen, että maksat tilasta lähes käyvän hinnan, otat pankista ison lainan ja makselet vuosia sitä "ilmaiseksi" saamaasi työpaikkaa. Turhaan kadehditte tilalle jäävää, alku on velkojen kanssa taistelua! Ei heti voi tontteja/metsää myydä, verottaja kyllä rankaisee.
Vanhemmat olis voineet huomioida sisarukset ennen sukupolven vaihdosta antamalla ennakkoperintönä maata/rahaa, josta maksetaan perintövero. Kukaan ei saa mitään ilmaiseksi, verottaja pitää siitä huolen.
Näin juuri, mutta jatkakoon nyt nämä kateelliset öyhöttäjät öyhötystään. Totuus on kuitenkin se, että kukaan näistä ei olisi todellisuudessa valmis siihen työmäärään, sitoutumiseen, riskeihin ja velkataakkaan, mitän tilallisuus tuo tullessaan. Ikävä tulisi sitä säännöllistä palkkapäivää, säännöllistä työaikaa ja vapaa-aikaa ja mukavaa toimistotyötä pienellä vastuulla ilman riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi olla onnellisempi, jos veljeni tai hänen lapsensa jatkaisivat maatilaa, joka on ollut suvussa 1500-luvulta asti. Minä en sitä tule tekemään. Ei näytä kovin hyvältä, mutta onneksi faija on vasta 74v. Jaksaa siis hyvin vielä tehdä 12h päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä naapurissa maatilan sai (tosin perinnönjaossa) tytär, jolla oli isot unelmat tilanhoidosta. Investoitiin ylämaankarjaan ja tilamyymälään ja alpakkalaumaan tms. ja kuudessa vuodessa tila oli konkurssikypsä. Veli osti tilan tai oikeastaan sai pankin kanssa aikaan sopimuksen, että hän saa velat taakakseen, siskolle ei tarvinnut maksaa mitään. Myytiin kaikki eläimet pois, veli jatkaa tilanpitoa päätyönsä ohessa ja sisko jaksaa valittaa, että veli varasti häneltä perinnön.
Kuulostaa ihan aloittajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja jatkaa: Asia tässä on se, että tilan jatkaja menestyy erittäin hyvin siitä syystä, että hän ei joutunut maksamaan tilasta juuri mitään. Myöskään vanhemmille ei jäänyt omaisuutta. Käytännössä koko omaisuus luovutettiin yhdelle lapselle, eikä vanhemmat edes ymmärrä kohdelleensa lapsiaan eriarvoisesti. Eikä kaikki maanviljelijät kärsi talousongelmista ja raada itse raskaissa töissä, joukossa on paljon näitä, joille omaisuutta on kerätty ja keskitetty sukupolvien ajan ja työt tilalla tekee palkkatyön tekijät.
Suomessa ei voi vain antaa maatilaa toiselle. Kerralla verottomana voi antaa 4999eur / 3 vuoden välein.
Nyt en ymmärrä. Kyllä Suomessa voi antaa maatilan toiselle, mutta silloin pitää maksaa lahjavero. Ihan hauska ajatella, että jonkun mielestä lahja ei saa olla 4999 e arvokkaampi.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa tehdä omaisuudelleen mitä haluaa, jos vanhemmat olisivat myyneet tilan ulkopuoliselle, niin heillä olisi vapaa valinta käyttää saadut rahat mihin lystää, lahjoittaa vaikka niille kodittomille kissoille ilman että kukaan perillisistä mitään saa.
Nyt myydessä lahjanluonteisesti yhdelle lapselle, on muilla lapsilla vanhemman kuoltua oikeus vaatia lakiosaansa, jossa huomioidaan se että yksi lapsi saanut lahjanluonteisesti tilan. Järkevää suunnittelua on se että vanhemmat olisivat edes jotain omaisuutta rahaa tai mökkejä jne jättäneet itselleen paikkaamaan nämä lakiosat. Koska jos vanhemmilla ei ole omaisuutta, on lakiosan maksajana tämä lahjan saanut sisarus.
Maatilat eivät ole tuottavaa bisnestä, ei kenelläkään ole varaa maksaa niistä täyttä hintaa. Siksi ne myydään enemmän tai vähemmän lahjanluonteisesti yhdelle. Harva haluaa lohkoa tilaa pienemmäksi että jokaiselle sisarukselle on jotakin, koska yksinkertaisest
Tiedätkö edes, mikä on lakiosa.
Jos vanhemmat sivuuttavat testamentissaan rintaperillisensä, voivat nämä vaatia lakiosaansa, joka on puolet siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ei saatu mitään sisarosuuksia. Käsittääkseni tämä otetaan sitten aikanaan perinnönjaossa huomioon. Kateeksi ei kuitenkaan missään nimessä käy, vaikka tilan sai halvalla ja muut ei mitään. On se sellainen työleiri, eikä sillä tosiaankaan rikastu. Rahaa tehdään ihan muualla kuin maataloushommissa.
Jos on selvä kauppa tehty niin ei sitä enää perinnönjaossa oteta huomioon.
Kirjoittaja suhtautuu ongelmaan aivan kuin hänen vanhempansa olisivat "taloudellisesti kuolleet" sillä hetkellä kun he luovuttivat tilan tässä matalaksi koetulla hinnalla veljelle. Veljen varallisuus on kasvanut ehkä päätoimisena viljelijänä. Se ei ole yleensä mahdollista ilman sekä työpanoksen että osin vanhemmilta, osin muuten hankittujen tuotantovälineiden viisasta, kestävää, taloudellista käyttöä.
Vain osa maatilojen yrittäjistä saavuttaa taloudelliset tavoitteensa. Olen itse nyt hankaluuksissa kun vihannesviljely-yritys, joka on materiaali- ja palveluostajana asiakkaani, teki palkkakulujen vuoksi tappiota viime vuonna ja on maksuvaikeuksissa.
Kun vanhemmista aika jättää, jäljellä saattaa olla tilan luovutuksesta saatuja varoja. Jos ne ovat olleet pankissa, inflaatio on syönyt ison osan niistä. Ne on voitu käyttää kulutukseen. Mutta tämä on täysivaltaisten, tolkullisten vanhempien päätettävissä oleva asia, johon sisaruksilla ei ole puhevaltaa. Kukin saa lopulta perinnönjaossa osansa näistä ja mahdollisista eläketuloista kertyneistä säästöistä, elleivät vanhemmat ole eläkevuosinaan velkaantuneet.
Tuossa tapauksessa ei ole maksettu ennakkoperintöä kertomuksesta päätellen. Sen maksaminen on varsin tavallista. Näiden sisarosuuksien maksamiseen nuori jatkaja joutuu normaalisti ottamaan pankkilainaa, jolle on ollut takavuosina maatalouden rahoitusjärjestelmästä ollut haettavissa korkotukea. Takavuosien nollakorkoaikaan se oli hyvin vähämerkityksistä.
Tarkka tasajako maatilasta olisi toteutunut vääjäämättä vain, mikäli nuo vanhemmat olisivat oikeasti ollet kuolleita silloin kun nuo päätökset tehtiin. Olisiko veli jatkanut tilaa vai olisiko se myyty korkeimpaan hintaan naapureille tai sijoittajille? Vanhemmat ovat halunneet suosia elämäntavan jatkumista. Näin ei aina käy, moni kotikontu on hiljennyt, eikä ole paikkaa missä vierailla samaan tapaan. Tilasta luopuvien vanhempien asumisen järjestäminen ja keskinäinen avunanto ovatkin sitten luku sinänsä.
61-vuotias, luopunut vanhaisäntä ja nyt pienyrittäjä
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Kyllä on kateellista porukkaa. Keskittykää omaan elämäänne ja siihen mikä siinä on hyvin!
Ei niillä taida olla mikään hyvin. Luultavasti asuvat jossain pienessä vuokraluukussa.
Minäkin olen huomannut ihmisten sekoittavan lakiosan ja normaalin perintöosan. Mitä tulee maatilan kauppoihin, niin niitä ei voi tehdä halvemmalla kuin verohallinnon määräämällä hinnalla. Yleensä kaupassa siirtyvät velat, joita nykyaikaisilla tiloilla on aina. Suomen maatilat, joihin on tehty suuret navetat ja robottiasemat, on kiinnitetty viimeistä puuta myöten.
Mahdoton tehtävä. Velipoika sai maata, metsää ja koneita parin miljoonan edestä sillä kuuluisalla omakotitalon hinnalla. Vapailta markkinoilta hankittuna vastaavan tilan hinta olisi se pari miljoonaa, johon rahoituksen saanti on täysi mahdottomuus kannattavasta toiminnasta puhumattakaan.
Sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa yritin ehdottaa, että saisin ostaa edes pienen osan tilasta, mutta tämän jälkeen tilakauppa hoidettiin minulta salassa. Se oli loukkasi asiassa kaikkein eniten.
Näyttämisenhalua ei ole niinkään veljeä kohtaan. Hän on kuitenkin rakas ja toivon hänelle hyvää elämää. Vanhempieni asenne sen sijaan järkytti, en ollut heille minkään arvoinen.