Lue keskustelun säännöt.
En saa itseäni liikkumaan enkä syömään terveellisesti. Vaikka haluan mutta mistä motivaatio?
Ottaa jo päähän tämä oma laiska olemus kun en vain kykene lähtemään ulos ja lenkille. Keho on fyysisesti koko ajan jotenkin väsynyt ja tiedän että varmaan helpottaisi jos joskus tekisin sillä jotain. Ennen tein mutta viime vuodet olen vain ollut ihan jossain omassa kuplassa missä en saa yhtään mitään järkevää aikaiseksi. Syöminen on toinen ongelma, en jaksa viikkoa kauempaa noudattaa mitään. Alan syömään taas mitä sattuu.
Joskus olin luonteeltani vahva ja määrätietoinen. Ei se kai voi olla mikään poistuva piirre ihmisestä vai voiko? Mikään ei minua estä, on paljon vapaa-aikaa, ei vastuuta ei ole mitään velvollisuuksia tai muutakaan. Minulla olisi kaikki eväät juuri nyt tehdä itsestäni parempi ja vahvempi versio mutta en käsitä miksi en sitä tee ja miksi en nosta itseäni ylös. Tämä oleminenkin näin kyllästyttää ihan helvetisti. On niin pettynyt ja ahdas olo itseensä.
Mistä helvetistä sen tarmon ja motivaation itselleen hakee?
Kommentit (138)
Itse olen aloittanut kävelyn tässä pari kuukautta sitten. Olen aiemminkin kävellyt, koiran kanssa ja sitten kun koira kuoli niin sauvojen kanssa. En vaan ole tainnut koskaan oikein nauttia siitä suuremmin ja oli satunnaista usein pitkilläkin tauoilla. Sitten kun tuli lapsi, niin muutama vuosi meni, etten liikkunut lainkaan. Nyt päätin, että pakko pitää itsestä parempaa huolta. Alkuun alotin liian kovaa, joten totesin, että alkuun tavoite on 30-40min muutaman kerran viikossa. En ole tuossa ihan enää pysynyt, mutta sykkeitä seurailen ettei nouse liikaa, koska muuten menee herkästi yli ja huonolla kunnolla tulee huono olo. Ja ekan kerran huomaan, että lenkit on oikeasti kivoja ja tiedän, että kunto kasvaa kaiken aikaa! Ja mietin siellä lenkillä usein, miten mahtava oon, kun oon lähtenyt! Miten hyvää tekee siinä itelleen, vaikkei kävisi edes mitään hirveätä lenkkiä, vaan saa raitista ilmaa ja hien kuitenkin pintaan. Sitten on usein tosi ihana ja virkeä olo koko päivän ja se jos mikä motivoi. Tsemppiä! Kyllä se tekeminen ruokkii itseään ja alkuun vähempikin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Olen itse kova kävelemään, mutta nyt kun oli paljon opintoja niin jäi liikunta talvella ja syksyllä tosi vähäiseksi. On ollut kankea aloittaa, kun kunto on heikentynyt. Mutta pikkuhiljaa lenkit pitenee kun lihasvoimaa tulee lisää. Eli kokeile vaikka lihasvoimaharjoituksia himassa, kyykkyä jne. että sulla kroppa alkaa herää liikunnan nälkään.
Kokeile 2 viikkoa oot koukussa. Reippaasti vaan alussa 10-15 min jo siit lähtee. Olet voittaja! !!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tunti kävelyä takana, 5 km tuli täyteen. Hyvin tämä päivä mennyt, ihanaa ja kellon vielä aika vähän :) nyt kenkäkauppoille. -ap
Hyvä sinä!
Kyllä tuli tosi hyvä olo :) onneksi kirjoitin tänne aamulla kun oli tosi veemäinen olo itseni kanssa ja ammensin täältä voimaa ja takapuoleen tönäisyä. Nyt menen tällä variaatiolla päivä kerrallaan, kokeilen tosissani miten se toimii.
Tuolla oli niin ihana aurinkoinen keli ja kun päätti reippaasti lähteä kävelemään niin tuntuikin yllättäen todella kevyeltä ja hyvältä että voisin mennä melkein uudestaankin pienen lenkin kävelemään. Toisaalta haen kohtuutta joten mietin nyt. Joka tapauksessa olen jo nyt hyvin iloinen tästä päivästä ja päätöksistä. Oli niin lähellä että olisin tänäänkin vain maannut koto
Hienoa! Ap! Muista tämä tyytyväisyydentunne, mikä tuli, kun saavutit päivittäiset tavoitteet! Muista mikä mahtiolo siitä tulee ja käytä tätä muistoa hyväksesi aina niinä hetkinä kun se kurja "pikkupiru" siellä takaraivossa alkaa houkutella että nyt maistuisi roskaruoka ja nyt et kyllä tee mitään liikuntajuttuja, et jaksa tänään, veto on poissa ja mieli maassa, voi minua raukkaa kun en nyt millään viitsi jne. Muista mikä itsevarmuus ja tyytyväisyyden tunne siitä tuli, kun taklasit sen pikkupeikon ja teit hyviä tekoja itseäsi kohtaan.
Tuo itsetyytyväisyys aiheuttaa pitkäkestoisemman mielihyvän päivään, kuin se roskaruoka-annos, mikä on "hetken herkku" mutta aiheuttaa vain pahan mielen ja itsetyytymättömyyttä loppupäivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa, mikä saa mut liikkeelle on, että lähden heti aamulla kun *herään* - siis aikaisin. Nousen, puen ja vessan kautta menoksi. Korkeintaan tipan voi juoda ja pastilleja taskuun.
Sitten se kävely, juoksu, mieluiten pyöräily, koska on nopeaa ja tehokasta. Palattua aamujumppaa, selkälihakset, vatsalihakset, muutama kyykky ja venytyksiä.
Sitten suihkuun heräämään päivään.
Iltaisin sama ei onnistu mitenkään.
En jaksa tommosta rääkkiä missään kohtaa päivää. Huono kunto ja kipeät polvet esteenä.
Tää just estää laihtumisen kun neuvoja ei pysty noudattamaan paitsi ruoka mahdollisuuksien rajoissa. Motivaation puute taas estää sen.
Pääsisitkö uimahalliin vesijumpalle tai - juoksulle tai uimaan?
Pudotan itse ne isoimmat kilolukemat näin ensin pois näin ja sitten kun oon keventynyt tarpeeksi, voin mennä lenkille. 14 kiloa oon pudottanut elokuusta lähinnä vesiliikunnalla ja ruokavaliolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, hupsista vaan. Puhuin aiemmin kohtuudesta mutta tänään meni vahingossa kävely aika pitkäksi.
Menin lääkäriin kävellen ja siitä hakemaan tori-ostoksia. Toinen ostopaikka olikin kauempana kuin olin hahmottanut. No päätin että ihan sama se on kävellä nyt enemmän, että käyn samalla kaupassa, tuleepahan liikuttua. Yhteensä reilu 16 000 askelta ja 12 km tuli käveltyä. :D nyt on jalat vähän kipeänä mutta hyvä fiilis.
Tulin kotiin niin tein heti ruokaa eli paistettua kesäkurpitsaa ja paprikaa, fetaa, naudan jauhelihapihvi voissa paistettuna. Herkkua.
Aamupalaksi söin munakkaan ja illalla myös viimeisenä ateriana. Makrot laskettu, just hyvät ovat.
Mukava päivä ollu tämäkin. Huomenna jätän lenkin ehkä väliin ja ajattelin hyötyliikuntaa eli kunnon siivoukset tehdä kaappeja myöten. -ap
Voisiko sinulla olla esim. krooninen stressi tai muu vastaava juurisyy sille, miksi muutoksen tekeminen ei onnistu? Tahdonvoiman puute on mielestäni vanhentunutta tiedettä laihdutusalalla. Koeta pohtia kovasti ja rehellisesti, voisiko kyseessä olla jokin ihan muu syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä aloita liian rankasti. Ruokaremontti helppo tehdä jos on jonkun verran itsekuria. Koostaa ateriat aamusta iltaan aina aamiaisesta illalliseen sopivaksi. Ei liian isoja annoskokoja tai herkkuja ylenpalttisesti. Ruisleipää, puuroa, perunaa, riisiä, kanaa, kasviksia nyt ainakin. Itse aloitin pari kertaa viikossa kävelystä joku muutama kuukausi sitten ja nyt menee joka päivä 30-45min lenkki. Kun säät lämpenee ja tiet sulaa niin alan tekemään tunnin lenkkiä. Jostain se on aloitettava ja pienin askelinkin voi mennä eteenpäin. Ja muistaa ettei heti tarvi tulla valmista, tämä on pitkän ajan suunnitelma kohti terveempää elämää. Ja elämän muutos.
Aloita yhdestä asiasta. Älä lähde yrittämään mitään suurta muutosta ja montaa asiaa yhtäaikaa. Mieti mikä on suurin haasteesi ja keksi yksi asia minkä korjaat. Kun siitä tulee rutiini ota toinen asia mukaan. Takapakkeja tulee, se on varma. Jos isoin ongelma on liikkuminen, niin voisitko vaikka roskien viennin yhteydessä kiertää korttelin? Eli näin pienillä askeleilla. Tai, jos isompi ongelma on syömisessä, niin lisää syömistä aamupäivään. Sen on todettu vähentävän iltaherkuttelua. Eli pienin askelin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin painin motivaation kanssa, mutta toisella elämänalueella. Ilmeisesti motivaatio tulee teoista. Eli ensin pitää toimia ja se motivaatio seuraa siitä. Jos haluat alkaa liikkumaan, niin aloita pienestä. Monesti tyypit tuntuu tekevän niin, että mennään nollasta sataan pariksi viikoksi, ja sitten ei enää jakseta. Aloita vaikka ihan vartin kävelyllä joka toinen päivä. Tai vaikka 3 kertaa viikossa. Pidennä sitä vähän pikkuhiljaa. Ja jos joku päivä tuntuu, että ei jaksa, niin sitten käy taas vaan vartti tai korttelin ympäri ja ole tyytyväinen siihen.
Motivaatio on yliarvostettua. Tärkeämpi on tapa, ja alussa kun tapaa alkaa muodostaa, ei tarvitse tehdä mitään hurjia urheilusuorituksia. Tärkeämpää on tehdä jotain, vaikka kävellä vain korttelin ympäri. Tekeminen vahvistaa tekemistä. Eli kun mietit, että lähdenkö kävelylle vai en, niin lähteminen vahvistaa lähtemistä myös seuraavana päivänä. Samoin kuin kävelylle lähtemättömyys. Eli joo tekee seuraavan joon helpommaksi, ei tekee seuraavan ein helpommaksi.
Tavan muodostamisessa tärkeää on myös itsensä kehuminen. Eli kun saat lähdettyä ovesta ulos, muista kehua itseäsi. Tuntuu suomalaisesta hullulta, mutta vahvistaa sitä tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta!
Nesteet kehosta alkaa liikkumaan aina heti kun syö oikein ja ehkä tuolla kävelyllä ollut myös vaikutus. Painoa en nyt mitenkään silmä kovana seuraa koska ymmärrän että kehossa tapahtuu niin paljon muutakin kuin painon lasku kun tekee hyviä valintoja. Kuitenkin nyt mielenkiinnolla kävin eilen ja tänä aamuna heti herättyä ja vaa'assa on muutosta eiliseen 0,5 kg.
Tänäänkin tekee mieli lähteä kävelemään. Pienen lenkin käyn. Tänäänkin päätän olla raitis, syödä terveellisesti ja liikkua. Eli kohta teen taas munakkaan, se on ihan erittäin hyvä lounas ja hyvää ja sit aloittelen päivääni. :) -ap
Eli siis tosiaan miinus 0,5 kg, täsmennys tuohon. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tänään lyhyempi lenkki vedettyä, noin 4 km. Siihenkin olen tyytyväinen ja katsoin reitin missä on vähän vastusta eli jyrkkää ylämäkeä sen verran että hiki tuli ja hengästytti. Nyt sitten hyötyliikuntaa, siivoilua ja mukavaa piristävää puuhaa kun saa kaappeja järjestykseen. :) -ap
Tee niin, että menet töihin kävellen tai pyörällä. Siis jos olet töissä ja sulla on alle 10 km työmatkat. Vaatetus sellainen, että on hyvä reippaasi kulkea matkat. Jos sulla on vaikka 3 km:n työmatka, sen voi hyvin taittaa kävellen, tulee sellainen kiva 1/2 h aamupyrähdys ja olet virkeämpi töissä. Jos menet tuon matkan pyörällä, niin aamulla menet suoraan, mutta iltapäivällä tulet sitten ylimääräisen 10 km:n lenkin kautta. Ja avot, päivän liikunta tehty!
Tietenkin tämä tarkoittaa sitä, että sinun täytyy aamulla syödä aamupala että jaksat lähteä kävelemään. Ja iltapäivällä on hyvä syödä vaikka banaani ja mandariini ennen kuin lähtee polkaseen kotia. Mikäli olet perusterve, niin tämä työmatkaliikunta virkistää sinua ja mikä parasta: olen sen ajan, mikä kuluisi autossa/bussissa istumiseen, käyttänytkin fiksusti liikkumiseen. Illan voit sitten huilata kotona / hoitaa lapsia / tehdä kotitöitä.
Joku muu on ottanut hallinan sinusta. Et enää itse päätä asioistasi ja olet kenties pahan hengen valtaama tai riivattu ketun tai näädän puolesta. Onko lähipiirissä kettuja tai näätiä ja kultivoitko mieltäsi säännöllisesti?
Tee paperille sopimus itsesi kanssa ja allekirjoita sopimus. Tee aluksi hyvin helppo sopimus, jossa on kolme päivää viikossa, noin tunnin tai puolentoista tunnin treenit.
Alkulämmittelyt 20-30 min ja varsinainen harjoitus siihen päälle tunti tai neljäkymmentä minuuttia. Kolmesti viikossa.
Jos tilanne on paha, niin et edes harjaa hampaitasi tai käy pesulla. Silloin et enää hallitse edes ajatuksiasi kuin muutaman prosentin päivässä. Olet käytännössä kuollut henksisesti.
Itselläni on täysin sama ongelma kuin sinulla, ja tämä on jatkunut jo vuosikausia! 1-2 viikkoa elän terveesti ja sitten aina iskee romahdus. Ja taas sama uudestaan. Tällä hetkellä kerään voimia ja motivaatiota taas aloittaa terveellisemmät tavat. Jotenkin mikään ei vain tunnu merkitykselliseltä mutta en haluaisi olla näin huonossa kunnossakaan kotona makoillen. Syömihäiriötä oli nuorempana, söin tosi vähän ja liikuin ihan hulluna ja ne ajatukset usein alkaa puskemaan nykyäänkin kun pitäisi liikkua ja tuntuu että mikään määrä ei ole hyvä. Mutta tärkeintä on kai että kuitenkin aina yrittää uudelleen. Ja oppisi vihdoin olemaan itselleen lempeä ja armollinen.
Mulla sama, että vaikeeta lähteä liikkeelle ulos. Mutta sen vaa jotenki pakottaa menemään ulos ja huomaaki lähes nopeasti että olipa hyvä että menin. Tulee parempi olo kun käy kävelemässä edes hetken.
Ekaksi sinun pitäisi miettiä mikä / milloin asia johti tuohon tilanteeseen vai kävikö se vaa jotenkin. Otat vaan niskasta kiinni ja lähet ulos kävelee. huomaat kyllä että onpas kiva :) toki jos et vaan kykene ja ajatus on vaan toivoton, kannattaa käydä juttelemassa jollekki ammattilaiselle,josko sieltä saisi erilaisia ajatuksia kasaan.
En osaa oikein muuta auttaa tässä. jospa vähän pientä rohkaisua tästä edes tuli :)
Alat vaan tekemään lopuutoman miettimisen sijasta. Mieli kitisee vastaan, mutta ruumis jaksaa kyllä kovempaakin rääkkiä.
Monilla ei motivaatiota tähän ole, koska yhteiskunta maksaa kyllä terveydenhuoltomenosi. Suomi on sairaiden paratiisi.