Lue keskustelun säännöt.
En saa itseäni liikkumaan enkä syömään terveellisesti. Vaikka haluan mutta mistä motivaatio?
Ottaa jo päähän tämä oma laiska olemus kun en vain kykene lähtemään ulos ja lenkille. Keho on fyysisesti koko ajan jotenkin väsynyt ja tiedän että varmaan helpottaisi jos joskus tekisin sillä jotain. Ennen tein mutta viime vuodet olen vain ollut ihan jossain omassa kuplassa missä en saa yhtään mitään järkevää aikaiseksi. Syöminen on toinen ongelma, en jaksa viikkoa kauempaa noudattaa mitään. Alan syömään taas mitä sattuu.
Joskus olin luonteeltani vahva ja määrätietoinen. Ei se kai voi olla mikään poistuva piirre ihmisestä vai voiko? Mikään ei minua estä, on paljon vapaa-aikaa, ei vastuuta ei ole mitään velvollisuuksia tai muutakaan. Minulla olisi kaikki eväät juuri nyt tehdä itsestäni parempi ja vahvempi versio mutta en käsitä miksi en sitä tee ja miksi en nosta itseäni ylös. Tämä oleminenkin näin kyllästyttää ihan helvetisti. On niin pettynyt ja ahdas olo itseensä.
Mistä helvetistä sen tarmon ja motivaation itselleen hakee?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
pystytkö tekemään 5km lenkkejä vaikka 3 kertaa viikossa?
sekin on hyvä määrä
No en mitenkään. Kävelen 1,2 kilometriä prismaan ja se jo itkettää niin että ostan 4 suklaapatukkaa että jaksan ja viitsin kävellä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tunti kävelyä takana, 5 km tuli täyteen. Hyvin tämä päivä mennyt, ihanaa ja kellon vielä aika vähän :) nyt kenkäkauppoille. -ap
Vierailija kirjoitti:
Tää ois voinu olla mun näppikseltä. Oon raitistunut yli 4 vuotta sitten, ja tuntuu, että olen jotenkin ihan jumissa elämässäni ja tarvon vaan paikoillani.
En ymmärrä mikä mättää. Mäkin olen aiemmin saanut pudotettua 20 kg, se kaikki on tullut takaisin korkojen kera.
Oon miettinyt sitäkin, olenko jotenkin piilomasentunut vai vain laiska. Mutta en ole aiemmin ollut laiska, voiko ihmisen luonne muuttua näin radikaalisti.
Joten en osaa antaa neuvoja, mutta jään seuraamaan ketjua.
Yli nelikymppisenä vaikeampi laihduttaa koska aineenvaihdunta hidastunut.
Et ole laiska tai tyhmä. Vaatii erilaista tekemistä kuin aiemmin. Yksikin suklaapatukka jumittaa viikon kehossa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tunti kävelyä takana, 5 km tuli täyteen. Hyvin tämä päivä mennyt, ihanaa ja kellon vielä aika vähän :) nyt kenkäkauppoille. -ap
Hyvä sinä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tunti kävelyä takana, 5 km tuli täyteen. Hyvin tämä päivä mennyt, ihanaa ja kellon vielä aika vähän :) nyt kenkäkauppoille. -ap
Hyvä sinä!
Kyllä tuli tosi hyvä olo :) onneksi kirjoitin tänne aamulla kun oli tosi veemäinen olo itseni kanssa ja ammensin täältä voimaa ja takapuoleen tönäisyä. Nyt menen tällä variaatiolla päivä kerrallaan, kokeilen tosissani miten se toimii.
Tuolla oli niin ihana aurinkoinen keli ja kun päätti reippaasti lähteä kävelemään niin tuntuikin yllättäen todella kevyeltä ja hyvältä että voisin mennä melkein uudestaankin pienen lenkin kävelemään. Toisaalta haen kohtuutta joten mietin nyt. Joka tapauksessa olen jo nyt hyvin iloinen tästä päivästä ja päätöksistä. Oli niin lähellä että olisin tänäänkin vain maannut kotona syöden kaikkea joka nostattaa sokerit kattoon. Täytyy olla kiitollinen nyt tähän päivään. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ois voinu olla mun näppikseltä. Oon raitistunut yli 4 vuotta sitten, ja tuntuu, että olen jotenkin ihan jumissa elämässäni ja tarvon vaan paikoillani.
En ymmärrä mikä mättää. Mäkin olen aiemmin saanut pudotettua 20 kg, se kaikki on tullut takaisin korkojen kera.
Oon miettinyt sitäkin, olenko jotenkin piilomasentunut vai vain laiska. Mutta en ole aiemmin ollut laiska, voiko ihmisen luonne muuttua näin radikaalisti.
Joten en osaa antaa neuvoja, mutta jään seuraamaan ketjua.
Yli nelikymppisenä vaikeampi laihduttaa koska aineenvaihdunta hidastunut.
Et ole laiska tai tyhmä. Vaatii erilaista tekemistä kuin aiemmin. Yksikin suklaapatukka jumittaa viikon kehossa.
Tämä on uskomus. Neli- tai viisikymppisenä ei aineenvaihdunta ole hidastunut juurikaan. Eri asia on niillä yli 70v jolla lihasmassa on vähentynyt fyysisen liikunnan puutteen takia. Se vaikuttaa energiantarpeen vähenemisenä.
Nyt vuorossa tämän päivän toinen ateria. Syön naudan jauhelihapihvin ja paistettua kesäkurpitsaa sekä paprikaa. Yksi suosikeistani koska on niin nopea ja maukas ateria.
Neljän tunnin päästä syön viimeisen aterian ja uskon että se on riittävästi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin muutama vuosi sitten vähentää herkkujen syöntiä. Motivaatiota ei ollut. Ajattelin, että olen 3kk herkuitta ja sitten voin palata herkkujen syöntiin jos niin haluan. Ajattelin, että vaikka ei ole motivaatiota lainkaan, 3kk elämästäni on tosi lyhyt aika tehdä ns epämieluisaa asiaa. Päivien kuluessa ajattelin vain lyhyttä ajanjaksoa koko elämäni janalla.
Huomasin, että oloni virkistyi ja housut istuivat paremmin, se toi iloa, ei niinkään motivaatiota. Söin kyllä tietoisesti joitakin kertoja herkkuja ajanjakson aikana, mutta kun joulu saapui ja 3kk täyttyi, oivalsin monta asiaa. Aina ei tarvitse olla motivaatiota. Riittää päätös ja ajanjakso. Ja edelleen olen vähemmän herkkuja -taipaleella.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsemppaajille kovasti ja omista kokemuksistanna ja näkökulmista. :)
Nyt on vuorossa viimeinen tälle päivälle eli munakas.
Kolme ateriaa olen siis syönyt, lisäksi pari kuppia mustaa kahvia ja vettä reilusti kuten yleensä.
Hyvin on tämä päivä mennyt, huomenna uusi päivä. -ap
Tuttua. Joskus harvoin saan kuntoiltua, mutta kun se pitäisi ottaa tavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä hallintaa ja hillintää. Ei se muuta vaadi. Jos niitä ei ole, ei tule mitään.
Onko sulla muuten ollut mont koronatartuntaa? Ne aiheuttavat sekä muutoksia aineenvaihduntaan (lihoo helpommin), lihaksiin ja kudoksiin sekä aivoihin, mm. motivaatioon ja keskittymiseen.
Ehkä sun tavoite on liian kova ja siksi aloittaminen on vaikeaa, koska pelkäät epäonnistuvasi.
Se aloittaminen mulle ainakin on kaikkein vaikeinta. Pari asiaa päivässä, esim. syöt porkkanan pari ja kävelet talon ympäri. Pieniä juttuja, joissa onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jollei huvita lähteä kävelylle, kun mietit tunnin lenkkiä, niin ajattele, että lähdet kävelemään vain vähän. Vaikka kortttelin ympäri vaan. Pistät päälle mukavat vaatteet, ja keskityt nauttimaan ulkonaolemisen hyvästä olosta. Vedä muutaman kerran keuhkot täyteen pohjaa myöten happea ja keskity siihen, miten hyvän tunteen se antaa. Katsele ympärillesi, ja haistele kevättä, keskity tuntemaan auringon lämpö. Ajatus tunnin puskemisesta pakolla voi tuntua siltä, että enpä lähde ollenkaan.
Suurin ponnistus siinä on juuri se pukeminen ja lähteminen. Se ei vaan tapahdu. Minusta mitkään Suomessa tarvittavat ulkovaatteet ei koskaan ole tuntuneet mukavilta. Käsitys mukavasta on minulla lähinnä uimapuku tai shortsit, t-paita ja sandaalit sekä tropiikin lämpö. -Eri.
Mua on alkanut vetuttaa sana "herkku". Kun se on oikeasti kaikkea muuta kuin herkkua. Leivonnaiset, sipsit, karkit, maitosuklaa, pizzat, kebabit, hampparit, limut, mehut, siiderit, alkot, energiajuomat, ne on kaikki silkkaa paskaa ja silkkaa myrkkyä elimistölle. Kivan tuntuista suussa ja ehkä pienen hetken mahassa ja mielessä, mutta sitten alkaa pirullinen myrkytysvaikutus, joka vain sairastuttaa ja väsyttää elimistösi ja sinut. Lihavuus on kokovartalotulehdus, koko elimistön tulehdustila, jonka olet tehnyt itsellesi syömällä kaikkea tuota paskaa.
Mulle riitti, ei koskaan enää noita sontaherkkuja.
Huomenta! 🌞
Tänäänkin päätän olla raitis sekä syödä terveellisesti ja liikkua. Lähden muutaman tunnin päästä lääkäriin jonne kävelen ja sen jälkeen lähden kävelellen hakemaan tori-ostoksia. Siinä tulee hyvin liikuttua tälle päivää. :) -ap
Juuri näin ajattelin mennä eteenpäin! Ehkä se on vain psyykkisesti helpompaa ajatella menevänsä pieni etappi kerrallaan kuin ajatella että jatkan näin nyt pitkälle tulevaan. Paljon helpompaa mennä päivä kerrallaan, se on jotenkin innostavampaa ja lempeämpää. Jokainen päivä voi olla onnellinen päätöksestään, kuten olen ollut nyt reilu kaksi kuukautta selvänä ja jokainen päivä on ollut tärkeä.
Vähän jännittää kuitenkin kun tällä viikolla menen ystävien luokse muutamaksi päiväksi ja siellä kyllä syövät mitä sattuvat ja tuputtavat herkkuja. Täytyy vain päättäväisesti kieltäytyä ja pitää pää vaikka kuinka yrittävät saada minutkin syömään niitä ja yrittää pitää järkevä ruokarytmi. Jos voisin peruisin tällä kertaa kyläilyn mutta en voi. Henkisesti valmistaudun etukäteen. -ap
Edellinen viesti vastaus viestiin 41, ei jostain syystä lainaus onnistunut. -ap
Pakota itsesi ulos. Aloita vaikka 20 Min. Lenkeistä.
Laadi itsellesi selkeä tavoite jo aamulla herättyäsi: tänään teen kävelylenkin ja syön terveellisesti ym. Tee siitä tämän päivän tavoite. Sitten illalla vähän ennen nukkumaanmenoa fiilistelet kunnolla sitä tunnetta kun sait suoritettua asettamasi tavoitteet. Seuraavana aamuna heti herättyäsi laadit uudestaan uuden tavoitteen. Muista tuntea tyytyväisyyttä ja ylpeyttä siitä että suoritit tänään tämän tavoitteen. Älä murehdi jos jonain päivinä lipsut koska pidemmällä tähtäimellä lipsumiset ovat vain pisara meressä. Jos tänään et saa itsestäsi irti kävelylenkkiä niin etsi youtubesta joku jännä jumppavideo. Se voi olla vaikka 15min burleskia aloittelijoille tai joku 10min jooga ym. Koko päivä ei ole "piloilla" vaan teit sentään jotain ja "pysyit hevosen selässä". Näin luot itsellesi rutiinit. Kohta mielesi ei enää vastusta liikuntahetkiä vaan alkaa jopa olettaa niitä. Vähän samalla lailla kuin et sinä stressaa ja "unohda" hampaiden pesuakaan ja mieli ei vastusta hampaiden pesua, koska siihen on tullut rutiini.