Mihin tukeutua, kun elämässä ei ole yhtään ns. turvallista ihmistä?

Ajatusmalli 1, että kun tuet itse itseäsi tapahtui mitä tahansa niin se tuki ei petä eikä sitä ota kukaan pois. Itsetunnolle hyvä asia

Ajatusmalli 2 on sitten ulkopuolelta tuleva tuki, mutta enemmän tilapäistä ja toki kenenkään ei tarvitse yksin pärjätä läpi elämän eikä kukaan pärjääkkään.

Vierailija kirjoitti:

Voikun me samanlaiset löydettäis toisemme ja oltais toistemme tuki ja turva..Olen kokenut saman ja se on ihan äärettömän rankka todellisuus ymmärtää että muihin ei voi luottaa missään asiassa.

 

 

Ihana ajatus, mutta luultavasti luottamuspula kaataisi orastavan ihmissuhteen jo alkumetreillä. 

Vierailija kirjoitti:

Itseensä. Pakko. Samalla se on myös  henkisen lujuuden kasvua, mikä voi jopa yllättää itseä. Voi myös aiheuttaa jatkossa myötätunnon puutetta toisia ja ketään kohtaan. Lakkaat välittämästä kenestäkään. 

Näin kävi minullekin.

Omaan itseen luottaminen toimii tasan niin kauan kuin on itse kunnossa.

Olen pahoillani, tuollaisen täytyy olla todella raskasta. Jos ei ole ketään kehen voi luottaa edes mahdollisen hädän hetkellä. Olisiko mitään yhdistystoimintaa, mihin voisit liittyä ja saada kenties luotettavis ystäviä. Tai seurakunnan toiminta.

Mulla luottamusta ihmisiin on parantanut pitkä terapia. Terapeutilleni on saanut soittaa myös käyntien välissä. Tämä on mun pointti: terapiaa vieroksutaan mutta usein ihmisillä on tarve siihen, että olisi edes yksi ihminen, kehen luottaa. Ja terapeutti voi olla ainakin jonkin aikaa se ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, tuollaisen täytyy olla todella raskasta. Jos ei ole ketään kehen voi luottaa edes mahdollisen hädän hetkellä. Olisiko mitään yhdistystoimintaa, mihin voisit liittyä ja saada kenties luotettavis ystäviä. Tai seurakunnan toiminta.

Ihmiset käy noissa vain harrastamassa eikä siinä useinkaan synny todella aidosti läheisiä ystävyyksiä. Täytyisi olla todella läheinen, että kukaan alkaisi auttamaan hätätilanteessa. 

Esimerkkejä joku kysyi. Tässä on nyt koontia vuosien varrelta:

-Henkilö, jota olet tapaillut, tai jonka kanssa olet jopa ollut parisuhteessa pidempään, heittäytyy yhtäkkiä ilkeäksi ja alkaa tehdä ohareita, harjoittaa henkistä väkivaltaa tms. Lopulta selviää pettäminen, tai on levitellyt yksityisiä asioitasi, joskus jopa suoranaisia valheita pitkin kyliä ja yrittänyt tuhota elämäsi.

-Yrität hakea apua mihin tahansa asiaan tässä yhteiskunnassa niitä ns. virallisia kanavia pitkin, niin koskaan et tiedä mitä saat. Se on ihan arpapeliä. Todennäköisesti sinua rikotaan lisää ja jäät joka tapauksessa ilman sitä apua, jota hait, tai se hankaloittaa muita asioita elämässäsi.

-Työkaveri puukottaa selkään. Keksii sinusta valheellisen tarinan asioista, joita et todellakaan ole tehnyt ja järjestää sillä sinulle potkut. Itse saa ylennuksen tästä hyvästä.

Täällä kanssa yksi jolla samanlaisia kokemuksia, kelpaan kyllä silloin jos se toinen tarvitsee jotain. Nyt olen yrittänyt opetella jättämään myös heidät huomiotta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla luottamusta ihmisiin on parantanut pitkä terapia. Terapeutilleni on saanut soittaa myös käyntien välissä. Tämä on mun pointti: terapiaa vieroksutaan mutta usein ihmisillä on tarve siihen, että olisi edes yksi ihminen, kehen luottaa. Ja terapeutti voi olla ainakin jonkin aikaa se ihminen. 

Eikö häiritse se, että kun terapia loppuu, niin tämänkin henkilö häipyy ja enää ei saa soitella?

Vierailija kirjoitti:

Mulla luottamusta ihmisiin on parantanut pitkä terapia. Terapeutilleni on saanut soittaa myös käyntien välissä. Tämä on mun pointti: terapiaa vieroksutaan mutta usein ihmisillä on tarve siihen, että olisi edes yksi ihminen, kehen luottaa. Ja terapeutti voi olla ainakin jonkin aikaa se ihminen. 

Olen pohtinut tuotakin. Nykyisellään ei todellakaan ole varaa terapiaan, mutta ihmettelen sitä, että jos lähden nyt alusta rakentamaan luottamusta muihin ihmisiin, ja sitten se rikotaan taas jälleen, kuten on käynyt tasaisin väliajoin jo 30 vuotta, niin tuohan tarkoittaa sitä, että olen koko loppuelämän terapiassa hakemassa jotain luottamusta, jota ei omalla kohdallani ole olemassakaan konkreettisena asiana todellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Itseensä. Pakko. Samalla se on myös  henkisen lujuuden kasvua, mikä voi jopa yllättää itseä. Voi myös aiheuttaa jatkossa myötätunnon puutetta toisia ja ketään kohtaan. Lakkaat välittämästä kenestäkään. 

Valetta 

Ap, kenelle sinä olet turvallinen ihminen? Kenelle olet empaattinen, toivot hyvää?

Onko sellaisia?

Samoin täällä. En luota ihmisiin. 

Jumalaan ja Jeesukseen.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä joku kysyi. Tässä on nyt koontia vuosien varrelta:

-Henkilö, jota olet tapaillut, tai jonka kanssa olet jopa ollut parisuhteessa pidempään, heittäytyy yhtäkkiä ilkeäksi ja alkaa tehdä ohareita, harjoittaa henkistä väkivaltaa tms. Lopulta selviää pettäminen, tai on levitellyt yksityisiä asioitasi, joskus jopa suoranaisia valheita pitkin kyliä ja yrittänyt tuhota elämäsi.

-Yrität hakea apua mihin tahansa asiaan tässä yhteiskunnassa niitä ns. virallisia kanavia pitkin, niin koskaan et tiedä mitä saat. Se on ihan arpapeliä. Todennäköisesti sinua rikotaan lisää ja jäät joka tapauksessa ilman sitä apua, jota hait, tai se hankaloittaa muita asioita elämässäsi.

-Työkaveri puukottaa selkään. Keksii sinusta valheellisen tarinan asioista, joita et todellakaan ole tehnyt ja järjestää sillä sinulle potkut. Itse saa ylennuksen tästä hyvästä.

Joo, tällaisia ihmisiä riittää.

Äiti oli ainoa ihminen joka ei pettänyt luottamustani koskaan. Pelkäsin hänen kuolemaansa tavattoman paljon, koska tiesin että sen jälkeen odottaa loppuelämän yksinäisyys. Olen kyllä uskossa, ehkä se on auttanut vähän. Tavallaan tunnen olevani rakastettu äitini ja jumalani takia.

Nuorena kävin terapiassakin, silloin halusin vielä arkuudestani eroon, mutta en enää. Arkuus suojelee tutustumasta ihmisiin, eli se on ihan hyvä asia.

N40

On pakko luottaa ja tukeutua vain itseensä. Ainakin minun elämä on opettanut ihan kantapään kautta että vain minä olen itseni tuki ja turva. Tämä maailma on valitettavasti sellainen että täällä hyvin usein lyödään lyötyä. Puheet on usein vain peräkkäisiä sanoja ja sopimukset on pelkästään paperia. Joku voisi todeta että onpa kyynisiä sanoja, mutta valitettavasti totta. Mitä enempi on tullut ikää ja kokemusta, sitä useammin tämän joutuu toteamaan. Elämää sumentavat lasit on jo karissut silmiltä.

Vierailija kirjoitti:

Ole itsesi paras, luotettava ystävä! 

 

🎒 🥾  

 

Taas mennään, en tiedä mihin, mutta mä meen. Kuin kulkuri kuljen, uutta laulua teen .. 🙂

 Ap olen pahoillani puolestasi. Valitettavasti on niin, että jos lapsuudenperhe on emotionaalisesti turvaton, niin ihminen sitten huomaamattaan toistaa sitä mallia parisuhteissa ja ystävyyssuhteissa. Ja joku sellainen tapa olla ja alistua on, milä sitten vetää puoleensa näitä kiusaajia esim. työpaikalla. Olisi tosi tärkeää, että käyt juuria myöten läpi ne omat käytösmallit, jotka ovat olleet sinulle lapsena selviytymiskeino, mutta ovat nyt kääntyneet sinua vastaan. Ja tulee myös käsitellä se, että mikä toksisissa ihmisissä viehättää. Se on siis alitajuista ja en syytä sinua, mutta jos perheessäsi olet kasvanut tällaisten ihmisten kanssa, niin senkaltaiset ihmiset myös usein viehättävät ja pääsevät muuriesi läpi. Maailmassa on paljon mukavia ihmisiä ja parantuminen on mahdollista. Jos on mahdollisuus terapiaan, niin käytä se. Jos ei, niin netistä löytyy kyllä paljon tietoa. Esim. Dr Ramani youtubessa (englanniksi). Voimia sinulle ja tulet kyllä selviämään!