Lapsi ei suostu syömään muuta kuin nugetteja ja ranskalaisia, mitä voin tehdä?
Lapsi muuttuu agressiiviseksi jos ei saa nugetteja ja ranskalaisia
Kommentit (200)
Minulle pakkojuotettiin maitoa kunnes olin niin kipeä että meinasi taju lähteä. Vasta kun olin jo aikuinen keksittiin laktoosi-intoleranssi.
Serkkuni oli lapsena tuollainen.
On vielä aikuisenakin sairaalloisen hintelä, lyhytkasvuinen ja jatkuvasti kipeänä.
Mitä muuta olet kokeillut? Käykö paistettu kana? Syökö hedelmiä, porkkanaa, leipää, juustoa vai siis aina pelkästästään nugetteja ja ranskalaisia? Miten pitkään tätä on jatkunut? Minkä ikäinen lapsi? Syökö hoidossa tai koulussa?
Mä tekisin niitä ranskalaisia, mutta en pakastealtaan eineksistä vaan oikeasta perunasta. Jossain vaiheessa laittaisin mukaan bataattiranskiksia ja jos sama muoto ja tekotapa uskalluttaa maistamaan, voisi joku kerta kokeilla tarjota porkkanatikkuja jne. Nugetit tekisin myös itse, ujuttaen mukaan pieniä ripauksia jotain uutta ainesta.
Tosin jos ruuan suhteen on oikein valikoiva, riskinä voisi olla, ettei kelpaa enää ne ranut ja nugetitkaan. Mutta ei kukaan nälkään kuolee täyden puurokattilan ääressä, sanoo vanha sanonta.
Tämä oli keksitty aloitus ns provo. Paljasti toteamus, että pelkää lapsen saavan raivokohtauksen , jos ei saa haluamaansa.
Mitähän piltti söi ennen kuin aloitit sille nugettien ja ranskalaisten syöttämisen?
Jos lapsi saa raivokohtauksen niin voit vain yrittää olla lapselle mieliksi ja toivoa, että lapsi tulee paremmalle päälle.
Fyysisesti et voi lasta lähteä rajoittamaan (esim. kaappiin sulkemalla) koska lapsella on oikeus koskemattomuuteen. Et myöskään voi rangaista lasta (esim. jäähyllä tai remmillä) koska se ei ole positiivista ja pilaa lapsen ja sinun välisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot että nugetteja ja ranskalaisia ei ole enää tarjolla ja tästä eteenpäin syödään näitä ja näitä. Voi olla ettei syö vähään aikaan mitään. Mitä sitten? Et sitten stressaa asiasta vähään aikaan sinäkään. Ei se lapsi parin päivän aikana kuole. Sitten alat laittaa pöytään itse paistamiasi kanapaloja riisiä, kastiketta ja salaattia. Jollei vieläkään auta ota yhteyttä Pia Penttalaan.
Pelkään että lapsi saa raivokohtauksen ja lyö minua
ap
Älä viitsi provoilla. Pelkäät 5-vuotiasta lasta! Miten aiot pärjätä hänen kanssaan 5, 10 vuoden kuluttua?
Aikansa kutakin. Anna sen syödä. Luin joskus, jos lapsi ei halua syödä kuin karkkia, antaa syödä karkkia. Kaikki pitää kuitenkin ruoansulatuksen ja aineenvaihdunnan toiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Älä tarjoa tuollaisia ruokia. Keittele kynnon kotiruokaa. Jaa että mitä se on, no vaikka perunoita porkkanoita lihapullia salaattia jne.
kyllä lapsi syö niitä, kun nälkä tulee. Älä anna periksi. Ole napakka ja pidä sanasi lapselle. Se on A ja O.
Olen tehnyt kunnon kotiruokaa mutta lapsi ei suostu syömään sitä
Ap
Bataatin hiilijalanjälki on moninkertainen perunaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot että nugetteja ja ranskalaisia ei ole enää tarjolla ja tästä eteenpäin syödään näitä ja näitä. Voi olla ettei syö vähään aikaan mitään. Mitä sitten? Et sitten stressaa asiasta vähään aikaan sinäkään. Ei se lapsi parin päivän aikana kuole. Sitten alat laittaa pöytään itse paistamiasi kanapaloja riisiä, kastiketta ja salaattia. Jollei vieläkään auta ota yhteyttä Pia Penttalaan.
Pelkään että lapsi saa raivokohtauksen ja lyö minua
ap
Älä viitsi provoilla. Pelkäät 5-vuotiasta lasta! Miten aiot pärjätä hänen kanssaan 5, 10 vuoden kuluttua?
Miten estät 5-vuotiasta lyömästä sellaisella tavalla ettei siitä tule lasua? Jos esimerkiksi teippaa lapsen kädet kiinni niin ettei tämä pysty lyömään niin lasu tulee kuin manulle illallinen.
Lahjomalla. Ensin jotain samankaltaista ruokaa, esim muusia tai bataattiranskiksia maistettavaksi pieni määrä (lusikallinen, pari ranua). Kun on maistanut ne, saa vaikka jälkkärin. Jos ei syö jälkkäriä vaan elää pelkästään nugeteilla ja ranskalaisilla, voisi maistattaa ruoan yhteydessä. Tarjoilee ensin maistettavan asian ja kun puolet siitä on syöty tarjoilee ruoan. Pikkuhiljaa muuttaa maistettavia ruokia kohti tavallista kotiruokaa ja kasvattaa maisteluannosta.
Miksi lapselle annetaan jatkuvasti ranskalaisia. On kai suikaleperunaa jonka voi paistaa ja suolaa, juustoakin. Nugetin sijaan broileria marketin tiskiltä kokeeksi. Siitä totuttelemaan ruokaan. Tai jotain mikä menee alas. Salaatti voi olla ruokaisa tai kevyt.
Tarjoat ruoan ja lapsi päättää syökö. Yhdessä tai kahdessa päivössä ei kukaan kuole nälkään eikä tule puutostiloja.
Onko siis joku jolla on kokemusta että nirson lapsen saa maistamaan ruokia jos on vain muutama turvaruoka joihin suostuu koskemaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi saa raivokohtauksen niin voit vain yrittää olla lapselle mieliksi ja toivoa, että lapsi tulee paremmalle päälle.
Fyysisesti et voi lasta lähteä rajoittamaan (esim. kaappiin sulkemalla) koska lapsella on oikeus koskemattomuuteen. Et myöskään voi rangaista lasta (esim. jäähyllä tai remmillä) koska se ei ole positiivista ja pilaa lapsen ja sinun välisen suhteen.
Ei täällä kukaan tosissaan rangaistuksia ehdota. Ranskalaiset pois perheen ruokavaliosta, ja tilalle keitetyt perunat tai muusi. Nugetitkin ovat rasvapommeja, ja niitä voisi olla alkuun, kunnes on päästy ranskalaisista eroon, tai saatu harvennettua ne vaikka viikonloppuun. Paistettu kala, lihapullat, jauhelihakastike, lihamakaronilaatikko, erilaisten perunjuttujwn ja salaattien kanssa, tai pastankin välillä. Ellei lapsi syö, ei pakoteta, mutta ei anneta herkkuja tilalle. Lapsi ei määrää perheen ruokavaliota.
Vierailija kirjoitti:
Onko siis joku jolla on kokemusta että nirson lapsen saa maistamaan ruokia jos on vain muutama turvaruoka joihin suostuu koskemaan?
Lapsen ruokailuun ei kiinnitetä huomiota. Syödään itse ja lapsi syö jos on syödäkseen, ellei syö, todetaan vain, että seuraava ateria on kello se ja se. Lapsi ei sanele aterioita, mutta tietysti koetetaan laittaa tavallisia hyviä perusruokia, jotka maittavat lapsillekin.
Tarjoaisin normaalia ruokaa, jos ei kelpaa niin ok. Taas parin tunnin päästä sama. Lopulta on nälkä.
Lapsella pitää olla rajat ja lapsen kiukku pitää sietää. Se on kasvatusta, eikä mikään muu.