Lapsi ei suostu syömään muuta kuin nugetteja ja ranskalaisia, mitä voin tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikon vanhemman tunnuslause on "valitse taistelusi", koska yleensä lapsi voittaa taistelut.

Heikko vanhempi on se, joka kokee tarvetta voittaa "taisteluita" omaa lastaan vastaan. 

Teillä ei ilmeisesti ole kuria ollenkaan jos kerran annat lapsen aina saada tahtonsa läpi?

Eikö tärkeintä olisi että lapsen saisi syömään? Eikä taistelun voittaminen lapsen tai vauvafoorumin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikon vanhemman tunnuslause on "valitse taistelusi", koska yleensä lapsi voittaa taistelut.

Heikko vanhempi on se, joka kokee tarvetta voittaa "taisteluita" omaa lastaan vastaan. 

Teillä ei ilmeisesti ole kuria ollenkaan jos kerran annat lapsen aina saada tahtonsa läpi?

Eikö tärkeintä olisi että lapsen saisi syömään? Eikä taistelun voittaminen lapsen tai vauvafoorumin kanssa?

Niin...?

Lapsen saa syömään joko luopumalla taistelusta (eli antamalla lapselle nugetteja, jäätelöä, keksejä tai mitä hän sattuu haluamaankaan) tai sitten voittamalla taistelun.

Miksi annoit niitä sille alunperin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikon vanhemman tunnuslause on "valitse taistelusi", koska yleensä lapsi voittaa taistelut.

Heikko vanhempi on se, joka kokee tarvetta voittaa "taisteluita" omaa lastaan vastaan. 

Teillä ei ilmeisesti ole kuria ollenkaan jos kerran annat lapsen aina saada tahtonsa läpi?

Eikö tärkeintä olisi että lapsen saisi syömään? Eikä taistelun voittaminen lapsen tai vauvafoorumin kanssa?

Niin...?

Lapsen saa syömään joko luopumalla taistelusta (eli antamalla lapselle nugetteja, jäätelöä, keksejä tai mitä hän sattuu haluamaankaan) tai sitten voittamalla taistelun.

Joo mut se mitä mä en itse tajunnut aiemmin on että joissakin vammoissa lapsi kirjaimellisesti kokee ruuat joko vastenmielisinä tai kamalina, kun itse luuli että kyse on vain siitä että ei halua maistaa kun on joku normaali epäluulo ja kyllä se siitä oppii kun maistaa tarpeeksi monta kertaa. Mutta aistiyliherkkyyteen kuuluu näköjään se että ruuat koetaan täysin eri tavalla kuin normaalisti, ja suihkussa käyntikin sattuu. Pieni lapsi ei osaa edes sanallistaa asiaa kunnolla muuten ku että jokin pahaa, ei esim että "ruoka tuntuu suussa lasinsiruilta".

Kyse on sit siitä että miten lapsen saa syömään monipuolisesti jos sillä on joku vamma että se ei vaan onnistu, ja mikään normaali tapa ei auta. Oli mullakin skidinä ruokia joista en tykännyt, mutta silti niitä pystyi maistamaan itkemättä. Jos lapsi kokee että sille syötetään, en tiedä, niitä lasinsiruja, niin miten sen saa syömään normaalisti pakottamalla? Kun ei voi antaa sen syödä vain niitä lapsen mielestä kivoja ja turvallisia asioita, joista suurin osa on muutenkin makeita.

Lapsi kokeilee rajojaan.  Laitat hänelle annoksen samaa ruokaa, kuin muillekin.  Ruokailun jälkeen nostat sen pois ja sama uudelleen seuraavana päivänä, ja niin edelleen.  Jos raivoaa, niin jäähylle.  Ei kuole nälkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsi kuulee suostuu syömään muutakin, kun on tarpeeksi kova nälkä. Vai tiedätkö jonkun lapsen, joka olisi tapattanut itsensä nälkälakolla?

Kysymys on siis sinun kestokyvystäsi tai sen puutteesta.

Voit koittaa laittaa lautaselle vain yhden nugetin ja ranskalaisen, loput muuta ruokaa ja sanoa, että on opittava syömään myös muuta ruokaa. Tai voit luvata lapselle nugetteja ja ranskalaisia vähän kuin palkintona sen jälkeen, kun hän on syönyt ensin vähintään puolet muusta ruoasta.

Autistiset lapset voi ihan tyypillisesti päätyä sairaalaan tiputukseen syömättömyyden vuoksi. Eli ei todellakaan voi laskea sen varaan, että kyllä se lapsi syö kun on tarpeeksi nälkäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihme juttua, aivan kuin jengin mielipide olisi joko se että lapsi pitää pakottaa syömään ja mitään diagnooseja ei ole olemassakaan, tai sit että vanhemmat ovat hirviöitä jos pyytävät maistamaan koska lapsi voi olla autisti ja silloin on vain vanhempien vika jos syö roskaruokaa  vielä aikuisena. Ei kai todellisuus ole ihan noin joko-tai?

No mun mielestä on ihan selvää, että jos lapsi suostuu syömään vain paria ruokaa, saa raivarin muiden ruokien tarjoamisestakin jne., niin kyseessä ei ole normaali, neurotyypillinen lapsi ilman mitään aistiyliherkkyyksiä (paitsi jos koko perheessä ei oo koskaan syöty mitään muuta kuin niitä paria ruokaa). Siksi olen tähän kommentoinut vain autismin kirjoon, PDAhan jne. liittyen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikon vanhemman tunnuslause on "valitse taistelusi", koska yleensä lapsi voittaa taistelut.

Heikko vanhempi on se, joka kokee tarvetta voittaa "taisteluita" omaa lastaan vastaan. 

Teillä ei ilmeisesti ole kuria ollenkaan jos kerran annat lapsen aina saada tahtonsa läpi?

Eikö tärkeintä olisi että lapsen saisi syömään? Eikä taistelun voittaminen lapsen tai vauvafoorumin kanssa?

Niin...?

Lapsen saa syömään joko luopumalla taistelusta (eli antamalla lapselle nugetteja, jäätelöä, keksejä tai mitä hän sattuu haluamaankaan) tai sitten voittamalla taistelun.

Jos lapsella on PDA tai ARFID, niin millä lailla sä voit vanhempana voittaa sen taistelun niitä vastaan? 

Kysymys, jos lapsella on PDA tai ARFID tai joku vastaava joka aiheuttaa ruokarajoitteita, voiko niistä päästä eroon itse aikuisena? Pieni lapsihan ei osaa järkeillä asiaa pidemmälle kuin että ruoka A on pahaa ja ruoka B on hyvää joten syödään pelkästään ruokaa B, vaikka olisi epäterveellistä.

Tiedän ihmisiä jotka olivat lapsena tosi kranttuja, eli kelpas lähinnä ne kalapuikot, nugetit, ranskikset, mäkkärin hampurilaiset jne, mutta ovat myöhemmin aktiivisesti opetelleet syömään muutakin. En usko että heillä oli mitään diagnoosia eikä nirsoilu ollut luokkaa että paahtoleipä ei käy kun se on hiukan erilaista kuin se mitä on tottunut syömään.

Onnistuuko sama neuroepätyypilliseltä henkilöltä jos haluaa syödä monipuolisemmin?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys, jos lapsella on PDA tai ARFID tai joku vastaava joka aiheuttaa ruokarajoitteita, voiko niistä päästä eroon itse aikuisena? Pieni lapsihan ei osaa järkeillä asiaa pidemmälle kuin että ruoka A on pahaa ja ruoka B on hyvää joten syödään pelkästään ruokaa B, vaikka olisi epäterveellistä.

Tiedän ihmisiä jotka olivat lapsena tosi kranttuja, eli kelpas lähinnä ne kalapuikot, nugetit, ranskikset, mäkkärin hampurilaiset jne, mutta ovat myöhemmin aktiivisesti opetelleet syömään muutakin. En usko että heillä oli mitään diagnoosia eikä nirsoilu ollut luokkaa että paahtoleipä ei käy kun se on hiukan erilaista kuin se mitä on tottunut syömään.

Onnistuuko sama neuroepätyypilliseltä henkilöltä jos haluaa syödä monipuolisemmin?

Kyllä. Mulla on PDA ja lapsena suht rajoittunut ruokavalio. Nykyään syön kaikkea paitsi vuohenjuustoa (ja lihaa, kun olen kasvissyöjä). Suurin osa asioista on alkanut maistua sen kummemmin yrittämättä, ja ne muutamat erityisinhokitkin kun olen aktiivisesti yrittänyt opetella syömään niitä - ainoastaan sen vuohenjuuston kohdalla ei oo onnistunut.

Mutta mun vanhemmat olikin ymmärtäväisiä, eikä yrittäneet ikinä pakottaa tai painostaa, eivätkä vähätelleet mun kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys, jos lapsella on PDA tai ARFID tai joku vastaava joka aiheuttaa ruokarajoitteita, voiko niistä päästä eroon itse aikuisena? Pieni lapsihan ei osaa järkeillä asiaa pidemmälle kuin että ruoka A on pahaa ja ruoka B on hyvää joten syödään pelkästään ruokaa B, vaikka olisi epäterveellistä.

Tiedän ihmisiä jotka olivat lapsena tosi kranttuja, eli kelpas lähinnä ne kalapuikot, nugetit, ranskikset, mäkkärin hampurilaiset jne, mutta ovat myöhemmin aktiivisesti opetelleet syömään muutakin. En usko että heillä oli mitään diagnoosia eikä nirsoilu ollut luokkaa että paahtoleipä ei käy kun se on hiukan erilaista kuin se mitä on tottunut syömään.

Onnistuuko sama neuroepätyypilliseltä henkilöltä jos haluaa syödä monipuolisemmin?

Kyllä. Mulla on PDA ja lapsena suht rajoittunut ruokavalio. Nykyään syön kaikkea paitsi vuohenjuustoa (ja lihaa, kun ole

Eli kuulostaa siltä että se voi mennä osittain jopa vähän itsestäänkin ohi. Se on huojentava tieto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys, jos lapsella on PDA tai ARFID tai joku vastaava joka aiheuttaa ruokarajoitteita, voiko niistä päästä eroon itse aikuisena? Pieni lapsihan ei osaa järkeillä asiaa pidemmälle kuin että ruoka A on pahaa ja ruoka B on hyvää joten syödään pelkästään ruokaa B, vaikka olisi epäterveellistä.

Tiedän ihmisiä jotka olivat lapsena tosi kranttuja, eli kelpas lähinnä ne kalapuikot, nugetit, ranskikset, mäkkärin hampurilaiset jne, mutta ovat myöhemmin aktiivisesti opetelleet syömään muutakin. En usko että heillä oli mitään diagnoosia eikä nirsoilu ollut luokkaa että paahtoleipä ei käy kun se on hiukan erilaista kuin se mitä on tottunut syömään.

Onnistuuko sama neuroepätyypilliseltä henkilöltä jos haluaa syödä monipuolisemmin?

Kyllä. Mulla on PDA ja lapsena suht rajoittunut ruokavalio. Nykyään s

Eli kuulostaa siltä että se voi mennä osittain jopa vähän itsestäänkin ohi. Se on huojentava tieto. 

Kyllä varmasti suurimmalla osalla helpottaa iän myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsi kuulee suostuu syömään muutakin, kun on tarpeeksi kova nälkä. Vai tiedätkö jonkun lapsen, joka olisi tapattanut itsensä nälkälakolla?

Kysymys on siis sinun kestokyvystäsi tai sen puutteesta.

Voit koittaa laittaa lautaselle vain yhden nugetin ja ranskalaisen, loput muuta ruokaa ja sanoa, että on opittava syömään myös muuta ruokaa. Tai voit luvata lapselle nugetteja ja ranskalaisia vähän kuin palkintona sen jälkeen, kun hän on syönyt ensin vähintään puolet muusta ruoasta.

Autistiset lapset voi ihan tyypillisesti päätyä sairaalaan tiputukseen syömättömyyden vuoksi. Eli ei todellakaan voi laskea sen varaan, että kyllä se lapsi syö kun on tarpeeksi nälkäinen. 

Aivan totta ja koska kaikilla on nykyisin joku ASD-diagnoosi, tämän taakse on hyvä kaikkien mennä. Ja me kaikkihan tunnetaan monta perhettä, joissa lapset on vähän väliä nälkälakon vuoksi tipassa. Kun taas periaatteellisia nirsoilijoita ja rajojen kokeilijoita ei tunne kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsi kuulee suostuu syömään muutakin, kun on tarpeeksi kova nälkä. Vai tiedätkö jonkun lapsen, joka olisi tapattanut itsensä nälkälakolla?

Kysymys on siis sinun kestokyvystäsi tai sen puutteesta.

Voit koittaa laittaa lautaselle vain yhden nugetin ja ranskalaisen, loput muuta ruokaa ja sanoa, että on opittava syömään myös muuta ruokaa. Tai voit luvata lapselle nugetteja ja ranskalaisia vähän kuin palkintona sen jälkeen, kun hän on syönyt ensin vähintään puolet muusta ruoasta.

Autistiset lapset voi ihan tyypillisesti päätyä sairaalaan tiputukseen syömättömyyden vuoksi. Eli ei todellakaan voi laskea sen varaan, että kyllä se lapsi syö kun on tarpeeksi nälkäinen. 

Aivan totta ja koska kaikilla on nykyisin joku ASD-diagnoosi, tämän taakse on hyvä kaikkien mennä. Ja me kaikkihan tunnetaan monta perhettä, joissa lapset on vähän väliä nälkälakon vuoksi tipassa. Kun taas periaatteellisia nirsoilijoita ja rajojen kokeilijoita ei tunne kukaan.

No mä en tässä puhunut nyt mistään neurotyypillisistä periaatteellisista nirsoilijoista ja rajojen kokeilijoista, vaan mä puhuin autismin kirjolla olevista lapsista. Mulla ei ole mitään sanottavaa neurotyypillisistä lapsista, kun en tiedä niistä mitään. Siihen ei neurotyypillisyyden yleisyys autismiin verrattuna vaikuta mitenkään. 

Täällä tunnutaan unohtavan lahjakkaasti se, että lapsen tai teinin mielestä paha ruoka voi yksinkertaisesti olla huonosti tehtyä moskaa, jota aikuinen ei itsekään söisi. Kouluruoka on usein tällaista ja sitten kehdataan vielä ihmetellä syömättömyyttä. Moni aikuinen tuntuu myös liioittelevan kokkaustaitojaan. Sukulaislapsi 4 vuotta suosikkiruokaa on muuten lohi ja voisi syödä esim. lohikiusausta tai lohikeittoa joka päivä. Omasta mielestäni lohikiusaus on liian suolaista.

Selvittäkää myös lapsen mahdolliset allergiat ja sairaudet ainakin laktoosi-intoleranssi ja keliakia tarpeeksi aikaisin, jos jotain noihin viittaavaa ilmenee. Lapsi voi kieltäytyä syömästä jotakin kun tuosta seuraa paha olo esim. mahakipu, mutta ei osaa sanoittaa tuota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikon vanhemman tunnuslause on "valitse taistelusi", koska yleensä lapsi voittaa taistelut.

Heikko vanhempi on se, joka kokee tarvetta voittaa "taisteluita" omaa lastaan vastaan. 

Teillä ei ilmeisesti ole kuria ollenkaan jos kerran annat lapsen aina saada tahtonsa läpi?

Eikö tärkeintä olisi että lapsen saisi syömään? Eikä taistelun voittaminen lapsen tai vauvafoorumin kanssa?

Niin...?

Lapsen saa syömään joko luopumalla taistelusta (eli antamalla lapselle nugetteja, jäätelöä, keksejä tai mitä hän sattuu haluamaankaan) tai sitten voittamalla taistelun.

Jos lapsella on PDA tai ARFID, niin millä lailla sä voit vanhempana voittaa sen taistelun niitä vastaan? 

Puhumattakaan GRPU:sta tai ZOD:stä. Ne vasta tekevätkin lapsen kasvattamisesta mahdotonta. Lapsi päätyy nopeasti teho-osastolle jollei saa tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot että nugetteja ja ranskalaisia ei ole enää tarjolla ja tästä eteenpäin syödään näitä ja näitä. Voi olla ettei syö vähään aikaan mitään. Mitä sitten? Et sitten stressaa asiasta vähään aikaan sinäkään. Ei se lapsi parin päivän aikana kuole. Sitten alat laittaa pöytään itse paistamiasi kanapaloja riisiä, kastiketta ja salaattia. Jollei vieläkään auta ota yhteyttä Pia Penttalaan.

Pelkään että lapsi saa raivokohtauksen ja lyö minua

 

ap

Lyödä mojauta takaisin.

Mitäs vikaa noissa on? Perunaa mättää suurin osa väestä täällä melekin päivittäin ja kana taas on hyvää valkoista llihaa. Nugeteissa käytetty teurasjätekin tulee käytettyä, mikä on ekologisesti kestävää.

Kyllä se makumaailma siitä aukeaa pikkuhiljaa kun ikää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tunnutaan unohtavan lahjakkaasti se, että lapsen tai teinin mielestä paha ruoka voi yksinkertaisesti olla huonosti tehtyä moskaa, jota aikuinen ei itsekään söisi. Kouluruoka on usein tällaista ja sitten kehdataan vielä ihmetellä syömättömyyttä. Moni aikuinen tuntuu myös liioittelevan kokkaustaitojaan. Sukulaislapsi 4 vuotta suosikkiruokaa on muuten lohi ja voisi syödä esim. lohikiusausta tai lohikeittoa joka päivä. Omasta mielestäni lohikiusaus on liian suolaista.

Eli esimerkkejä huonosti tehdystä moskasta: kurkkuviipale, raejuustonokare, porkkanatikku, väärän muotoinen keitetty makaroni.

Ootko ihan oikeasti sitä mieltä että on normaalia jos lapsi ei syö mitään noista? Siitähän täällä on pääasiassa puhuttu, että mikään ei kelpaa.