ketään toista jolla on todettu Fibromyalgia.

Siis tahtoisin jutella toisen kanssa. jolal sama vaiva. ja kysellä.mm. mitä mahdollinen raskaus teke fibromyalgialle jne..

Kun tyyppi meni parin kuukauden päästä kontrolliin, lääkäri olikin vaihtunut, ja uusi lääkäri sanoi, että sori, en usko fibromyalgiaan! Sulla on vaan kolkyt kiloa liikaa painoa. Laihduta liikkumalla niin uni tulee paremmin ja säryt jää pois. Ja näin myös kävi!

sieltä saa asianmukaista tietoa (mun äidillä on fm).



Ainakin kylmä- ja lämminhoidot on läkkeettömiä hoitoja, josita on monille apua.

nimetty myöhään, n. 1990-luvulla, ennemminkin (kipu)oireyhtymä kuin yksi sairaus.



eikä oikeastaan ole reuma, vaikka reumaksi kutsutaan.

Psyykenlääkkeet ovat totta tosiaan oikea ratkaisu " fibromyalgian" hoitoon.



t. Lääkäri joka on kurkkuaan myöten täynnä vastaanotolle tulevia itsensä fibromyalgikoiksi diagnosoineita huomionkipeitä naisihmisiä. Useimmilla heistä todellinen ongelma on vaihdevuosioireet, jotka sitten halutaan tulkita joksikin muuksi kun oman naiseuden menetystä eli vaihdevuosia ei haluta hyväksyä.

toiselta särkylääkkeitä ja määräyksen liikkua. Kun anoppi jäi eläkkeelle, ja työelämän paineet poistui, pystyi lopettamaan sekä psyyke- että särkylääkkeet. Sanoo itsekin nyt että selvästi oli psykkinen vaiva.

ylipainoinen 5 lapsen äiti, ikää 40v. Kokkaa ruokaa eikä liiku. Särkee sinne ja tänne. Voi hyvinkin olla psyykkistä?

kipu on aina subjektiivista!

Jos noin on niin kannattaisko sitten ottaa vakavasti se " todellinen syy" eli potilaan masennus, työrasitus, stressi ja yrittää hoitaa sitä? Etsä raukka tajua, että vaikka se oire olisikin huuhaata niin kivun tunne voi olla aitoa ja jotain joka sun lääkärinä pitäisi ymmärtää, laajemminkin. ihminen ei ole kasa spesifsiä, tarkaan paikantuneita oireita, vaan kokonaisuus.



Suoraan sanoen: vittu mä vihaan ylimielisiä lääkäreitä, ja niiden koulutusta joka kerta kerran jälkeen osoittaa kuinka puuttellisesti siellä opetetaan ymmärtämään ja kohtaamaan se potilas. Tuntuu että lääkärien sosiaaliset taidot on täys nolla, isoissa sairaaloissa viestintä- ja organisatooriset kyvyt kanssa.

Lisäksi kehosta pitää löytyä tietyt kipupisteet jotta diagnoosi voidaan antaa. Googlatkaa vaikka tietoa jos ette muuten usko.

Aika painavaa tekstiä sulta " lääkäri" . . Mä rukoilen, että jonain kauniina päivänä sinäkin saisit tuntea tämän huuhaataudin kivut ja tuskat.

Ehkä sinä päivänä sinäkin tajuaisit, että tämä ei todellakaan ole mitää huuhaata eikä tarkoitus hakea huomiota vaihdevuosiin.

Itse " sairastuin" tähän fibrikseen jo yläasteella. Se ei siis todellakaan ole mikään vaihdevuotisten tauti. Reumalla ollessani kuulin, että siellä oli jopa pieniä lapsia joilla oli fibro.

Tämä kipu on välillä niin helvetillistä, että ei ihme, että jotkut ihmiset masentuvatkin.

Sinulle ja muille sanoisin sen, että tutkikaa ennen ku hutkitte!

Muitten vaivojen yhteydessä parikin lääkäriä diagnosoi sen mulle. Olin yllättynyt ja itse sitä mieltä että huuhaata jne. No, eipä ollut.

Tein aikanaan (diagnoosien jälkeen siis) kaksi lasta peräkkäisinä vuosina. Raskausaikana en syönyt mitään lääkitystä fibroon, mutta kivutkin hävisivät jo ekassa raskaudessa ja pikkuhiljaa palautuivat vasta n. 2 v viimeisen synnytyksen jälkeen. Toivottavasti muut fibromyalgikot yhtä onnekkaita, siis raskaus yms. hormonit poistivat kivut minulta väliaikaisesti.



Ja meninpä hölmö ekassa raskaudessa mainitsemaan neuvolalääkärille, että mulla on f. diagnosoitu, kun kysyi mahd. aiempia lääkitystä vaatineita sairauksia. Voi sitä ylimielisyyden määrää mikä tästä(kin) lääkäristä huokui. Sitä virhettä en toiste ole tehnyt.

Sain diagnoosin 12 vuotta sitten, 35-vuotiaana. Sitä ennen oireita oli ollut kymmenisen vuotta, mutta ei diagnoosia, jonka teki reumalääkäri sairaalassa. Olin todella huonossa kunnossa. Särkyjä oli eniten sormissa, jalkapohjissa, polvissa ja lonkissa. Aamuisin tuntui ylös noustua kuin olisi terävien kivien päällä kävellyt. Myös puutumista oli ja huimausta, jotka eivät helpottaneet fysioterapiassa. Olin äärettömän uupunut, kun en saanut öisin kivuiltani nukutuksi, ja nukahtelin sitten pitkin päivää, esim. ruokapöytään. Pääsin sairaalaan kuntoutukseen. Sain vahvan kipulääkityksen, mutta Triptyliä en huolinut. Olin pitkään todella hyvässä kunnossa ja sain vielä kaksi lastakin tuon hoitojakson jälkeen, mutta tänä talvena on kipua taas tullut enemmän. Tässä välilläkin sitä on ollut, mutta ei näin voimakkaana. Se helpottaa, jos pystyn liikkumaan. Huimaukselta se ei aina onnistu. En muuten ole ylipainoinen, vaan ihan normaalipainoinen, pikemminkin hoikan puoleinen. Vaihdevuosioireita ei ole vielä.

yksityisesti sairaalassakin toimivalla kipuun erikoistuneella neurologilla. Hän sanoi minun sairastavan fibromyalgian sukuista sairautta. Eli siis selvästi hän, huippulääkäri, hyväksyy fibromyalgian oikeaksi sairaudeksi. Äidilläni on fibromyalgia.

" lääkärille" tiedoksi että minut on tutkinut ihan lääkäri pitkäaikaisen kipuilun seurauksena. On tehty jos jonkimoista testia ja koetta. mitään epämääräistä ei ole löytynyt paitsi tuo jatkuva kipu. ja todellakaan en kärsi vaihdevuosista. Ja tämä lääkäri diaknosoi minulle tämän fibron. ja ihan ilman että olisin sitä itse ehdottanut.. mielummin ottaisin jonkun tavallisen kivun mitä ei tarvistsisi kantaa loppuelämää kehossa ilman että särkylääkeetkään ei auta. Te ns. lääkärit jotka tietävät kaiken kaikista ja ovat parempai diaknosoimaan sairauksia olette tahra ammattikunallenne. teidän pitäisi ymmärtää että uusiakin sairauksia tullee vaikkei niitäaijemmin tunettu. jne.... no joo turhaan tuohdun.. Eihän amatillinenkoulutus aina takaa amattitaitoa.



Kiitokset tosiaan teille joilla kokemusta kauemmin kuin minulla joten uskalltaudun koettamaan sen seuraavan lapsen tekemiseen.