***KOTILOT***Viikko 11

Pikkupilulle onnittelut prinsessa tiedosta!!! Teilläon sitte tyttö trio tulossa! Ihanaa!



Mä olen ihan vakuuttunut , että meille tullee " taas" poika. Toisaaltaan sillä ei ole mitään välilä. Vaatteet olis valmiina. Mutta otetaan sitä mitä tulee :) En tiedä onko meillä rahaa mennä tuohon 4d:hen, vaikka vähän kutkuttais. Mies ei ole halunnut edellisissä tietää sukupuolta, ja luulen ettei nytkään.



Toivottavasti rouvar pääset pian tosi toimin. On varmasti toisaan ärsyttävää, kun " harjoittelee" pitkään. Toisaaltaan sitten se oikea h-hetki voi mennä nopeammin :) Pidän peukkuja!! Ehkäpä ensiyönä!!!!



Täällä on tosiaan ollut vilkasta! Täytyy varmaanloppu viikolle alkaa uus pino!?



Joku kyseli vaataetuksesta..me ollaan vielä pidetty talvihaalareita, vaikka onkin ollut lämmin. Pihalla on vielä lunta ja jäätäkin, joten se on varmempi valinta. Tosin en ole enään alle laittanut kauheasti. Ei varmaan kyllä montaa päivää mee, kun voi näin iltapaivisin alkaa käyttää kevätversioita...varsinkin jos laittaa kurikset. Mä olen kyllä mega laiska käyttää kuriksia. Noi nyky haalarit on kyllä tosi hyviä.



moonshine kyseli raskauden erilaissuutta...no mulla on ehkäpä lievimmät nyt....tosin väsymys ja närästää...mutta esikoisesta oli ehkä pahimmat pahat olot jne. Jossain vaiheessa alkoi molemmissa edellisissä parin viikon kestävä päänsärky...se oli inhottavaa. Eikös sullakin Pikkupilu olluut sellaista nyt siis tässä raskaudessa? Muistelen lukeneeni jossain vaiheessa.



Jaa, täytyy mennä. En ehdi nyt kommentoimaan kaikkien juttuja, mutta luettu on. :) Hyviä vointeja kaikille ja erityisesti supparisäteitä niitä tarvitseville!!!



Ps. Itsekin olen tässä alkanut jo mittimään mitä joudumme hankkimaan...varmaan ne tuplakärryt. Vaikka on sisaristuimelliset...mutta siinä on niin huono toisen nukkua..Ja ainakin kuopus nukkuu nykyään aina jos johonkin lähdemme käryillä...tosin on sitten tietty jo isompi... Muuten taitaa paljolti olla kaikki valmiina.....



MR ja sintti 8+5

MinttuRouva: Joo, alussa oli päivittäistä päänsärkyä aika kauan, ja pari sellasta migreenikohtausta! Mulla ei oo koskaan ollut aiemmin migreeniä! Ja edellisissä raskauksissa ei mitään tuollaista, onneks ei oo enää pitkään aikaan vaivannut :)

Jännä nähdä tuleeko teille se kolmas poika, vai pieni sisko isojen veljien suojeltavaksi ;)



Raskauksista tässä kolmannessa on tosiaan ollut enemmän lievää pahoinvointia, päänsärkyä ja selkä ehkä tässä vaiheessa enemmän jumissa. Nuo edelliset olleet lähes tulkoon täysin oireettomia. Mutta luulen, että johtuu siitäkin että elimistö rupee sanomaan " nyt riittää, kiitos!" tän kolmannen kohdalla, kun on niin peräkkäin nuo saanut :D



Ja vaatetuksesta: Meillä ollut talvipuvut kanssa vielä käytössä, kun aamulla on vielä aika kylmä. Ollaan kyllä käytetty ns. kakkospukuja, jotka jo vähän ohentuneet pesuissa. Siinä sitten kurikset päällä, helpompi huuhdella kotona puhtaaksi. Eilen oli kyllä iltapäivällä ekan kerran välikausipuvut+kurikset, kun aurinko lämmitti tuota takapihaa. Eiköhän ne tuu kohta suurempaan käyttöön, kun lämpö pysyy enempi plussan puolella aamuisinkin :) Jos ei se takatalvi yllätä..



PP

Nyt on sitten neuvolassa käyty ja kaverin luona istuttu koko päivän juoruumassa ja kaffella, joten kyllä tämä kotona olo on ihanaa...



Neuvolassa kaikki hyvin. Vauva jo hiukan alempana kuin viime kerralla ja pää ei enää niin " irrallaan" myöskään kuin viimeksi, mutta ei vielä ihan alhaallakaan. Ensi viikon keskiviikoksi sain uuden ajan, joten katsotaan tarviiko mennä vai ei, itse toivoisin ettei enää tarvitsisi, mutta siellä kuitenkin sitten istun odottamassa vuoroani kiltisti...



PikkuPilulla ihania ultrakuulumisia ja onnittelut kolmannesta prinsessasta.



Eipä tässä muuta kuin aurinkoista kevättä kaikille, kyllä on sitten ihana ilma tuolla ulkona. Meillä pojatkin aivan innoissaan kun ovat saaneet jo polkupyörät ulos ja pääsee ajalemaan. Tossa kun oli hetken aikaa sellaiset ilmat ettei ollut ulkona oikein mitään tekemistä.



Niin vaatetuksesta joku vielä kyseli. Meillä on nyt muutamana päivänä ollut välikausihaalarit käytössä ja hyvin ovat pärjänneet. Nyt on taas viikonlopuksi luvattu hiukan kylmempää keliä et saa tässä varmaan vuorotellen pitää talvi ja kevätversioita päällä.



LapaLepa rv 38+0

No nyt on sit siivottu ja sen kyllä kropassaan tuntee :/ Mahaan sattui koko ajan imuroidessa ja mopatessa ja veti kovaksi, mutta sinnikkäästi vaan jatkoin. Pölyt olis vielä pyyhkimättä, mutta taidan suosilla jättää huomiselle. Selkäkin tuli tossa kipeäksi, joten loppuillan taidan ottaa levon kannalta. Sai kyllä ollakin sit viimeinen siivous mun osalta ennen synnytystä, sen verran näyttää kroppa pistävän hanttiin. No kelpaapa ukon nyt tulla kotiin reissuiltaan, kun on siistiä :)



Voi rouvar, millä sä nyt saisit puhtia niihin suppareihin.. Rasittavaahan se on tollainen harjoittelu pidemmän päälle.



Mites muuten muut loppusuoralaiset, joko ootte sairaalakassin pakannut valmiiksi? Mulle tulee aina nukkumaan mennessä mieleen, et mitäs jos tulee äkkilähtö yöllä, eikä oo kassia pakattuna. Varmaan ei siinä paniikissa tajuais ees yhtään mitä sinne tarvii mukaan ottaa. Mistä lie edes löytäisin jonkun kassin, varmaan jossain tuolla vinteillä lymyävät kaikki! Eli tarvis varmaan sitä alkaa tässä laitella valmiiksi. Etsiä edes se kassi jostain :) Vauvan kotiutumisvaatteet on sentään mietittynä valmiiksi, tosin potkarit vasta sain pestyä tänään ja ovat vielä kuivumassa. Omista kamoista tarvii tehdä joku lista, kun suurin osa on sellaisia mitä tarvii vielä päivittäin niin voi sit lähtöhetkellä tsekata listalta, et mitä pitikään ottaa mukaan. En luota siihen, että järki pelaa enää sillä hetkellä :)



Manin ultrakuulumisia täällä odotellaan... Ja LapaLepan neuvola...



Luna ja " Aarre" taasen rv 37+6 edelleen

Mä oon ihan riippuvainen nyt tuosta cokiksen suomasta piristyksestä. Tee riitä mulla mihkään, kun normaalisti hörpin kahvia ja paljon.



Mua huolestuttaa ihan tyhmä asia, mutta kuitenkin: Mä on ennen ollu aina perhehuoneessa eli mies aina tukena. Oon synnytyksen jälkeen pari päivää niin huonossa kunnossa, etten pysty edes istumaan ilman, että korvissa alkaa suhista ja silmissä näkö hämärtyä. Vessaan oon selvinny joten kuten, kun mies valmiina ottamaan kopin, jos pyörryn ja vessa on ollu siinä meidän huoneessa. (Perhehuoneen etuja, vessa huoneessa.) Mut siis nyt murehdin, että mitenkä mä nyt kehtaan joka hetki vaivata kötilöitä ne ekat päivät, kun pitää päästä vessaan tai nostaa vauva imetykseen jne? Ja kyllähän sen järkikin mulle sanoo, että tuo on normaalia ja ne on tottunu siihen, että niitä siellä vaivataan, mut jotenkin mun on vaikea sisäistää sitä, että muuten terve aikuinen joutuu " kitisemään" tukea siellä. :( Joten kertokaahan mulle miten paljon ootte vaivannu hoitajia ekat vuorokaudet, jotta mäkin uskallan... :D Ootteko kuullu mitään mutinoita, että " kyllä tää ite pitäis jo pystyä tekemään?" Mä kun olin 14v ja mulla leikattiin umppari, niin siellä oli iltavuorossa sellainen hoitaja joka oli tosi tympeä ja tiuski ja vihjaili, että senkus teen ite vaan. (Sängyn päädyn laskeminen, en osannu enkä uskaltanu enää toistamiseen kysyä joten nukuin pääty ylhäällä.) Kauheita traumoja tässä taustalla... :D



Ja uus tilanne sinälläänkin, että tosiaan joudun ekaa kertaa olemaan erossa lapsista ja miehestä monta yötä. Yksin siellä ties monenko muun äidin kanssa. Oon lukenu niitä kauhujuttuja, että kaikkien vauvat huutaa eri aikaan jne. Toisaalta oon innoissani, että on äiti-seuraa siellä. Edellisillä kerroilla en oo tavannu äitejä yhtään koko sairaalassaoloaikana. Ja miten yleensä toimitaan kun mies ei oo mukana, viedäänkö vauva kansliaan yöks? Jne jne.



Hulda 27+0

Niitä kätilöitä saa vaivata niin paljon kuin tarviit ja jos saat tympeetä kommenttia, niin pyydä osastonhoitaja tai vastaava hoitaja paikalle, kyllä ne sitten liikahtaa. Mulla ainakin ollut kivat kätilöt ja pyörineet ihan liikaakin ympärillä, että on joutunut hättyytelemään muualle.

Yöt siellä ei ole mukavia, mun huoneessa oli kolme äitiä vauvoineen ja en nukkunut sekuntiakaan. Ja en raaskinut jättää vauvaa muiden hoitoon, joten tuijottelin sitä yön ja söin jääkapin tyhjäksi. Nopeasti meni se muutama päivä ja päästiin kotiin. Voithan pyytää päästä kotiin vaikka heti, itsestä se on kiinni tietääkseni. Sairaalassa asennoidun niin, että ei tarvi tehdä muuta kuin maata ja hoitaa vauva. Kaikki tulee kuin tarjottimelta, kotona loppuu se helppous.

Ja tiedä vaikka tällä kertaa oot jo niin konkari, että oletkin hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen:)

Kyllä niitä kätilöitä ja hoitajia saa siellä apuun pyytää niin paljon kun tarvii. Mä en oo kyllä koskaan itse tarvinnut paljon apua, esikoisen aikana olin sairaalassa vauvan syntymän jälkeen 6 yötä (2 ennen syntymää) ja sillon olin 3:n hengen huoneessa. Varsinkin ne yöt kun vauva oli lastenosastolla olivat tuskaa, kun ei kuitenkaan saanut toisten vauvojen takia nukuttua :( Ja täällä päin ainakin siellä huoneissa on wc. Ja vauva koko ajan nykyään vierihoidossa, ei viedä edes ekaks yöksi enää vauvalaan.

Kakkosen kanssa kotiuduttiinkin samana päivänä, ja sama tän kolmosen kanssa jos vaan sokeriarvot kunnossa, ja synnytys menee hyvin :)



Ja rupes tekemään mieli cocista, kiitti vaan :D



PP 26+4

joksikin??? Supparit vähän voimistuneet, mutta vielä hyvin epäsäännöllisiä. Saattaa tulla muutamat ihan lyhyin välein ja sit taas pidempi väli. En oo edes kelloa vielä ruennut katsomaan. Mies kyselee aina välillä, että mikä on tilanne. Lapset ei varmaan huomaa edes vielä mitään, äitini on kuulolla koko ajan. Saahan sitä toivoa, mutta tietysti tulee pettymys ja herään aamulla edelleen omasta sängystä. Ajattelin nyt kuitenkin tässä illan mittaan laitella jotain kamoja kassiin valmiiksi.



Huldalle: kaikki apu vaan mitä sieltä sairaalasta saa niin itselle. Sitä vartenhan ne ihmiset siellä on, että auttaavat. Ja jos olo on niin hutera, ettet vessaan pääse niin ehdottomasti hoitsu kaveriksi ettei satu mitään vahinkoja.



Ja taas jatketaan kuulostelua

Rouvar

meinaan riipustelen niin pitkiä viestejä aina että kirjautuminen erääntyy ja viesti katoais bittiavaruuteen ilman nerokasta copy-paste toimintoa. Tosa toi nyt (taas).



***



Huldan mielialat on menneissä viesteissä ollut lähimpänä tätä mun nykytilaa ja Huldan viestiin rupesinkin vastaamaan.



Sihen kätilöítten vaivaamiseen sairaalassa. Mulla esikoisen aikaan oli mielestäni ihan kamala kokemus, tylytystä ja hapannaamaista paheksuntaa (myönnän että omat tunnelmat vielä väritti tuntemuksia.) Mutta tosiasiassa tulin parin valvotun yön jälkeen vuodeosastolle, hemoglobiini pudonneena 80 :een eli huippasi " hiukkasen" , kätilö tutki kohdun päältä ja pissirakon bongattuaan puhahti että onnee vaan jos meinaat ite ton kaiken pissittyä saada. Siinä sitten naama valkosena tuskanhiki ottalla sen valvovan silmän alla (pyysin jäämään katsomaan etten pyörry sihen matkalle) vessaan. Ja mun hoippumisen siinä vuoteenlaidalla se vaan kattoi että antaa mennä, mitäs siinä kuppaat. Sitten myöhemmin yöllä en vaan saanu esikoisesta mitään tolkkua (kolmas valvottu yö menossa eikä päiväuniakaan sen puoleen), se vaan huusi ja roikkui tissillä ja viimein sitten paruin kilpaa lapsen kanssa kun soitin kelloa (pitkin hampain senkin tein kun vastaanotto oli ollut niin kalsea). Sitten vasta täti tajusi että tosissaan tartteen apua kun en itkultani kunnolla saanut asiaani sanottua. Ja lopulta vasta sitten uskoi kun näki hempan kun se sitten viimein testattiin. (Poika oli niin iso, että kaipasi jo reippaammin murkinaa mitä tissistä siinä vaiheessa herui, joten sitäkään en olis tyydytetyksi saanut omin avuin.) Mutta eläissäni en ole tuntenut itteäni niin avuttomaksi, kun tuntui että pulassa on mutta että apua ei saanut kuin vaatimalla vaatien (muutamia muitakin juttuja tuli vastaan).

Kakkosen sairaala-ajasta on ihan eri tunnelmat, onneksi, ja silloin apua tuntui saavan enemmän kuin edes toivoi.



En tiedä oliko sitten sairaalakohtaista, esikoisen synnytin yliopistollisessa ja tokan täällä maakunnassa keskussairaalassa.





Taisikohan tämä nyt edes vastata Huldan kysymykseen, tuskin.



Lumituulen kysymykseen vastaus on että meillä on kaksi poikaa ja tätä on nyt kahdessa ultrassa jo katottu tytöksi. Ja Kuten Huldalla suoraan seurausta tekotavan vaihdosta. Pojista kerrasta ovikseen ja tästä vähän ennakointia (tosin myös oviksen aikaista).

Ja moonshineko se oli, kaks ekaa raskautta oli aikas identtiset, tämä on eronnut monelta osin mutta on ollu " helppo" tavallaan tämäkin.



Ja kävin sitten tänään neljännessä ultrassa. Mistä päästään päivän tunnelmiin. Ultra oli yllätys, kiva sellainen ja vielä kun on se 4d-värkki vaikkei kyllä vielä parhaita ominaisuuksiaan olekaan meille näyttäneet.

Kävin polilla näyttämässä sokerimittausarvojani ja se tarkottikin sitä että vilkaisi niitä vaan pikaisesti ja sitten ultralla katottiin onko lapsi iso. (Isompi keskiarvoa, niinkuin veljensäkin, mites muuten.) painonkin sanoi ja muuta mutta muistan vaan että 75%:n käyrillä kulkee, ehkä syntymäpainoksi tulee vähän kevyempi kuin veljensä (4,5 kg). En viittinyt sanoa että esikoista arvelivat aikanaan alle nelikiloiseksi ultrassa...



Se mikä mut sai pois tolaltaan oli se, että sanoi, että mittailet nyt vielä 3 vkoa 3pvänä (luulin että saan lopettaa koko touhun turhana kun arvot oli hyviä) ja soittoaika diabeteshoitajalta 3 vkon päästä. Ja siitä 3 vkon päästä sitten taas kokoultra ja sitten voidaan katsoa jo kännistystä jos lapsi iso! KÄÄÄÄÄÄK!!!!!Kääk siihen että sit jo, tää eka kolme viikkoa tulee menemään todella nopeesti kun mies on niistä 2 matkoilla, tiedän vanhastaan, ja kääk siihen että käynnistettäis.



Mä taidan olla siitä poikkeus että mulla ei ole niin minkään maan kiiru saada muksua mahasta liian aikaisin, siksi tahtoisin että kun itse ilmoittaa halustaan syntyä niin tervetuloa, väkisin käynnistely kuulostaa kamalalta. (Esikoisella pistettiin vähän boostia oksitosiinilla, eikä siinä mitään koska synnytys oli jo käynnistynyt vesien menolla, mitään muuta vaan ei tapahtunut :-) Ja mulla on pieniä luuloja ollut tän koosta niin en tosissaan haluais vastahankaista isoa lasta yrittää pusertamaan pihalle, kun todistettavasti se on sujunut helpostikin ihan itestäänkin (kakkosella). Mistä tulikin mieleeni Rouvar että mulla taasen limatulpasta lapsen syntymään meni yhdeksän tuntia. Tiedä vaikka jo olisitkin ite asiaa toimittamassa.



Ja niin, mikä sitten viimeiseksi nyrjäytti mut itkuraiteelle oli se että tivasin sitten niistä sokeriarvoista ja ohjasivat diabeteshoitajalle kyselemään. Niin se, että hän kehui miten hyvin olen sokereitani hallinnut katkaisi kamelin selän. En kyllä yhtään tajunnut, miten paljon olen kaivannut kannustusta (kehuja!), kun neljä vuotta (joka raskaudesta) vaan on jäkätetty että jätä nyt sitä sokeria, ja et kai sä pullia syö, limsat pois ym ym ym ym. Ekat kehut ja mä sain parun lakkaamaan vasta neljän tunnin päästä. Plus että hän kyllä sanoi, että se vaan on niin että 2 tyypin diabetes on riskinä tulla, ja että toiset vaan saavat syödä mitä vaan ja toiset eivät, mutta se että kuulee ne ääneen lausuttuna jotenkin kolahtaa vaan syvälle.



Että vetäkää te muut ne herkut, mä täällä olen jo viikkoja miettinyt että uskaltaiskos suklaanhimoon ostaa edes sellasta kidiuksen vähempisokerista kaakaovanukasta. Tai rypäleitä, mitä olen muksuille syöttänyt " karkkeina" ja ite vetänyt kaksin kourin niitä siinä ohessa. Sekin nyt paljastui kielletyksi herkuksi....



Tulikin mieleeni että eilen sanoin jollekulle puolitutulle, että jo kolmas tämä on ja että vanhin on kolme ja vasta sitten tajusin (ääneen sen sanottuani) että aika hurjaa!



Ja vielä noista tuli mieleeni. Postitin viikko sitten tiistaina kelan hakemuksen henkilöstökassaan, josta siitä lähetettiin kopio paikalliseen kelaan. Eilen tuli sieltä päätös pakkauksesta ja tänään tuli ilmotus että on noudettavissa. Hiukan nopeaa toimintaa.



Ja pakkaus on sitten mun tähänastisista ainoa panostus vauvalle. Mietiskelin tosa miehellekin että olenko mä jotenkin poikkeava, kun mulla ei ole mitään viettiä ollut milloinkaan vauvojen vaatteiden hypistelyyn. Kyllä mä tiedostan, että onhan ne tyttöjen systeemit somia (mikä on väärin kun koittaa haeskella pojille kivoja vaatteita eikä sellasia ole), mutta mulla vaan ei tuu mitään ajatustakaan niitten ostelusta.



Tais tulla taas erinäistä tajunnanvirtaa, koittakaa kestää.



rv 31+4