***KOTILOT***Viikko 11

Nyt se sitten lähti, eli mies sinne Saksaan... Koitan olla kokoajan ajttelematta, ettei se tuukaan illaksi kotio vaan mä oonkin täällä viisi päivää keskenään lasten kanssa, kääk! Tuntuu kylmä rinki persuksien ympärillä... Mitä mä teen jos autoon tulee jotain vikaa tai lämmitysjärjestelmään tai tietokoneeseen... Miten naiset siis ylipäätään voi pärjätä omillaan! Täytyy koittaa nyt rauhoittua. En halua edes ajatella mitä mä sitten teen jos tulis äkkilähtö synnyttämään. Tein eilen itselleni pitkät listat tekemistä tälle viikkoa, että saisin ajan kulumaan nopeasti. Ja onneksi kaveri on tulossa illalla kyläilemään, niin on jotain mitä odottaa illaksikin.



Tänne ei muuta sen kummempaa. Harjoitussupparit on lisääntynyt huomattavasti ja eilen oli taas sellaista paineentunnetta tuolla alakerrassa yhdistettynä ristiselkä jomotukseen, että taitaa poika painua hiljakseen alaspäin... Sain eilen lopulta kaiken järjestettyä vauvan tuloa varten ja nyt istuskelen pitkiä aikoja vaan katselemassa makkaria, kun siitä tuli niin erinäköinen.. On niin nättiä olevinaan :)



Tuota mammutin synnytystä oon mietiskellyt yhä ja tuntuu jotenkin epäreilulta, että sulle tapahtui vielä tuollaistakin. Kun sulla oli se raskaus jo niin koettelevaa, että sitä olis suonut sulle tasoitukseksi helpon synnytyksen. Mutta tälläistä tää on. Eipä sitä meistä kukaan tiedä mikä siellä synnärillä odottaa. Parasta toivoen vaan matkaan ja sitten näkee miten menee.



Luna ja " Aarre" rv 37+3

Täällä sitä edelleen möllötetään. Takana ihmeen hyvin nukuttu yö eikä merkkiäkään synnärille lähöstä. Maha tuntuu tosi painavalta ja kummalliselta sekä poju liikkuu ihan mahottomasti. Ei jaksas enää... Että eipä tänne sen kummempia kuulu. Huomenna olis taas neuvola, tuntuu niin turhalta sielläkin käydä.



Kyllä on minuakin Mammutin synnytys kovasti mietityttänyt. Miten voikaan sattua niin huono onni nuoren ihmisen kohdalle. Ei voi kun vaan paljon voimia toivottaa ja onneksi on terve vauva kuitenkin sylissä :)



Minä jatkan tätä loputonta odottamista...



Rouvar Rv 41+0 *ja poks*

Ihana keväinen ilma taas ulkona. Tuli taas jo ulkoiltua lasten kanssa melkein kaksi tuntia. Hieman vaan rasittavaa tuo pukeminen, siis lasten, kun on niin märkää ja kuraista että pakko pukea haalareiden päälle kurahousut kun tuolla maanrajassa kuitenkin tykkäävät lotrata veden kanssa. Äiti kun ei ole kovin notkea enää niin vähän hankalaa. Esikoinen onneksi pukee lähes kaiken itse ja kuopuksellakin on kova yritys. Tämä on myös aina se aika vuodesta kun todellakin mietin, että miksi ihmeessä meillä on koira? Kamala määrä hiekkaa sisällä ja kun siihen yhdistetään vielä karvanvaihto niin imuroitava on joka päivä. Tosin meidän cockerimme on nykyään kotiäitiystävällisempi vaihtoehto; se kävi nimittäin hiljattain trimmissä ja karva leikattiin tosi lyhyeksi, joten sikäli helpompi nyt. Tosin sitä ei kyllä cockeriksi tunnistaisi kun se on vähän kornin näköinen tynkäturkissaan, mutta mitä väliä kun ei kerran ole näyttelykoira.



Mammutilla oli kyllä tosi raju synnytys. Kiitos kun jaksoit siitä kertoa kuitenkin. Onneksi lopputulos oli onnellinen. Isot onnittelut vauvasta lienevät paikallaan!!!



Lunalle tsemppiä yksinäiseen viikkoon. Yritä pitää jalat tiukasti ristissä siihen saakka kun miehesi kotiutuu!



Omassa olossa ei mitään ihmeellistä; ajoittain supistelee, ei edes kovin napakasti. Seuraava neuvola on torstaina. Kovasti olen yrittänyt " unohtaa" la:n lähestymisen koska peruspessimistinä oletan että kerrassaan mitään ei kuitenkaan tapahdu ennen sitä jos sen jälkeenkään. *Käynnistykseen asennoituneena jo nyt* Pessimisti ei pety ;0)



adalat, 37+6

Jospa nyt olis hieman parempi aika riipustaa paririviä..tosin molemmat valvoo, kun kuopus nukkui kärryissä aamulla..joten nyt ei sitten nukahda kovin aikaisin uudelleen :/ Ollaan totuttu oleilee ihan lähelä aina aamupäivät, joten sitten ruan jälkeen on saanut helposti hänet sänkyyn, mutta kun pidemmälle lähtee, niin heti nukkuu kärryissä. Sinänsä sillä ei väliä..mutta oma mukavuus kärsii :) varsinkin nyt kun on ollut tosi väsynyt muutenkin.



Luna76 nostan sinulle hattua, että olet koti" vahtina" yksin!! Minä en enään olisi varmaan tuossa vaiheessa uskaltanut jäädä yksin lasten kanssa. Tosin esikoinen syntyikin 37+2 ja kuopuskin näytti enteitä että tulis etuajassa, vaika toisin sitten (onneksi ) kävi. Tsemppiä! Ja toivotaan, että tekniikka toimii moitteettomasti!!



Rouvatar...voi..on varmaan jo kypsää odotella..toivotaan että mahdollisimman pian pääset tosi toimiin!!!!!



Itsellä nuo viikot tuntuvat vielä tosiaan olevan ikuisuuden päässä.



Adalat toivotaan, ettei ihan käynnistykseen asti mene! Eikös se kolmen S:n juttu sanota toimivan... :)



Olikos se PikkuPilun uä ihan pian , huomenna? Mulla on neuvola siis eka huomenna, mutta eihän siellä vielä mitään ole, verikoe kait ja niitä lappuja. Meen illalla yksin, sillä esikoinen on kyllä sellainen " juorukello" että kailottaa heti kaikille jos olis mukana....Tä raskaus ajateltiin kertoa vasta np uä:n jälkeen..jos vaan maha ei paljasta ennen sitä...nyt tuntuu jo housut kiristävän, vaikka en ole muutenkaan mikään laiha.



Milloin teillä alkoi maha työntyä ulos??? Mulla kyllä edellisissäkin raskauksissa tullut heti ulospäin.



Mukavaa päivää kaikille!!!



MR ja edelleen siis rv 8+2

Huomasin, että meillä on sitten ihan peräkkäisinä päivinä la:t ja synnäri paikka sama...hauskaa jos vaikka ollaan sitten samaan aikaan lokakuussa!!! Millä viikoilla sinulla on aikaisemmat synnytykset ovat tapahtuneet? Minulla esikoinen rv 37+2 ja kuopus rv 40+2.



MR 8+2

...kun epäilyttää että lapsivettä on liian vähän. Käski mennä päivystykseen, mut olin just hakenu lapset päiväkodista joten täytyy ootella, että mies tulee kotiin. Iltasella siis sit päivystysjonoon... En kyllä odota, että ne mitään vesien menoa huomaa, kun tokassakin ravasin näiltä viikoilta asti samasta syystä mut ultrassa vesiä näky aina tarpeeks vaikka sit syntyikin ilman pisaraakaan lapsivettä. Mut tuleepahan nyt sit ees selvyys kohdusuun tilanteesta ja painoarviokin taitaa kuulua perussettiin päivystyksessä?



Muuten olo ihan naatti, yöllä en saanu unta ja sit ehdinkin nukkua vaan 4h. Tänään on ollu esikoisen terapiareissuja ja siitä jo henkisesti ihan naatti kun käytiin taas läpi isoja päätöksiä jne.



Mammutin synnytys oli kyllä hurja! Mä oon tole mun lääkärille jo aiemmin vannonukin, että vastaavanlaisessa tilanteessa mun kohtua ei tod tarvi alkaa säästelee ja mieluummin saavat poistaa herkästi kohdun. Toivottavasti teillä ei ollu toiveita isommasta lapsiluvusta kuitenkaan? :/



Hulda 26+4

Mammutin synnytyskertomus sai kyllä todella miettimään. Onneksi kaikki kuitenkin nyt hyvin! :)

Sektio on se päälimmäisin asia, mitä synnytyksessä pelkään. Joku leikkauskammo varmaan, vaikka mua ei ole koskaan leikattu :/ Pelkään, että just jotain tollasta tapahtuu. Muuten ei kyllä mitään pelkoja synnytyksen suhteen ole. Vaikka niinhän se on ettei koskaan voi tietää mitä tapahtuu, voi vaan toivoa parasta.



MinttuRouva: Tajusin justiinsa taas että meillä on nuo edelliset lapset syntyneet kuukauden heitolla, meillä siis 03/04 ja 10/05 :) Ja että te muutitte tuusulaan, joten synnytät sinäkin Hyvinkäällä. Siellä onkin tää vuosi remonttia, mutta sulla la vasta lokakuussa, joten pääset toivottavasti nauttimaan remontoiduista synnytyssaleista ym :) Tiedä sitten minkä remontin keskelle sitä itse joutuu :b



Ja se ultra siis " vasta" keskiviikkona, mutta onneksi jo aamulla klo 8! Enää kaksi yötä :) Saakin sitten herätä aikaisin, että saa lapset syötettyä ja muuta, kun pitää 7 junalla lähteä helsinkiin. Mun mummo tulee meille siks aikaa tyttöjä katsomaan, että onneks ei tarvitse niitä lähteä mihinkään kuskaamaan :)



Hulda: Tuuhan kertomaan sit niitä päivystyskuulumisia. Toivottavasti saat jotain selko tilanteeseen. Ainakin pääset vaavia kurkkimaan :)



" Ihana" tihkusade tuolla ulkona :( Tulis jo lämpimmät ilmat, niin olis se kesäkin himpun verran lähempänä.



PP 26+1

Suurkiitos kaikille teille..ihan itkua täällä itsekin tihrustan, kun luen teidän onnitteluja!

Kyllä tosiaan Onnea on ollut matkassa paljon, mutta toisaalta henkisesti minä pääsen ehkä helpommalla kun mies ja lähipiiri siinä kohtaa, että minähän en ole ollut pelkäämässä pahinta! (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) Vaan siis nukutettuna leikkauspöydällä..

Henkisesti rankaa tulee varmaan jossain vaiheessa kyllä olemaan minullakin, kun alan sitä asiaa käsittelemään, mutta sitten saan kyllä apua jos sitä tarvitaan!



Rouvar:

Mulle käytiin tilanteesta kertomassa heti herättyäni teholta (en muista tarkalleen mitä synnytyskertomukseeni kirjoitin) ja heti siitä asti kaikki hoitajat ja lääkärit kävivät kanssani keskusteluja tapahtuneesta.

Leikkauksessa mukana olleet lääkärit kävivät osastolla moneen kertaan kertomassa tapahtumien kulun ja neuvoivat ottamaan heihin yhteyttä heti jos siltä tuntuu! Kriisiapuakin saan jos sitä tarvitsen.

Tosi hyvin mielestäni hoidettiin tätä henkistä puolta koko viikon ajan mitä sairaalassa vietin!



Nyt todella nautin tästä vauva-ajasta oikeen varastoon, kun tämä kohdallani viimeiseksi jäi..



..voi kun tää on nyt taas niin omaa napaa, että..!



Yritän parantaa tässä pikkuhiljaa tapojani ja kommentoida muidenkin juttuja, eikä vain jauhaa näitä omia.. Onnea kaikille seuraavaksi vuorossa oleville!!



mammutti ja vilppu 1vk ja 3pv

Kuten muutkin sanoivat, ei tarinaasi itkemättä voinut lukea. Aivan uskomaton synnytys ja hienosti siitä selvisit. Jotenkin voi lukea tekstistäsi, että hyväksyt elämän niin kuin se annetaan ja varmasti selviät koettelemuksestasi hyvin. Trauma iskee tajuntaan jossain vaiheessa, mutta silloin sinulla suuri joukko ihmisiä auttamassa. Täälläkin pura vaan tuntojasi jos siltä tuntuu, mielellään me kaikki varmasti kuuntelemme.

Onnea hirmuisesti pojan johdosta ja nautinnollisia vauvahetkiä:) Uskomatonta muuten tuo sinun nopea toipuminen, taidat olla täyttä rautaa koko nainen. Niinhän sitä sanotaan, että ei ihmiselle anneta enempää kuin jaksaa kantaa.



Mukavaa alkuviikkoa kaikille!

Mammutille; eiköhän se ole ihan sallittua analysoida omia tuntemuksiaan tuommoisen kokemuksen jälkeen. ;0) Ja kiva kuulla, että psyykkinen puoli on kohdallasi hyvin huomioitu. Yleensä kun kuulee vähän toisenlaista kertomusta lääkäreiden psyykenpuolen tuntemuksesta.



Hulda; Kyllä vähän epäillyttää minuakin tuo sinun lapsiveden tilanne sen perusteella miten kuvailit vauvan näkyvän vatsanahan läpi. Mutta en ole kätilö enkä selvännäkijä, joten toivottavasti kaikki on ok.

Heeeh, taas minä täällä :)



Niin meillä on tosiaan hyvin samanikäiset lapset PikkuPilu!! Te otitte vaan " varaslähdön " tähän kolmanteen :) Mä olen todennut, että mun kroppa ei taida olla valmis ottaa uutta raskautta, ennenkin kuopus on lähemmäs yks/yli yks. No, se lieneen normaalia. Ja eihän se nyt enään tunnu kun onnellisesti jo taas odottaa , mutta kyllä ysityskierrot oli turhauttavia...



Jaa remontti vai siellä sairaalassa...mä en ole ees ikinä käynyt siellä...aikaisemmat ovat syntyneet kättärillä, mutta nyt mentävä lähimpään, sillä en uskalla lähdeä pidemmälle. Kuopuksen synnytys kesti 2,5h sairaalassa ehdittiin olla tasan tunti...eli " vaara" että tämä tulee sitten vielä nopeammin. Onneksi aikaa totutella asiaan .....n.30 viikkoa :)



Jännityksellä odotan ultrakuulumisiasi!!



MR

Mintturouva: meillä esikoinen syntyi 40+3 ja kuopus 41+5 molemmat kiirellisellä sektiolla joten todennäköisesti nyt on edessä suunniteltu sektio. Saatetaan silti olla siellä samaan aikaan.



Kertokaas joku joka tietää sokeriarvoista ruokailujen jälkeen 1½h.? Pitäis ennen ens viikkoa mitata kolmen päivän ajan sokereita. Nämä siksi että aiemmissa raskauksissa ollut raskausdiabetes ja nyt katsotaan heti alussa mitkä ovat arvot.

En ole kotiloissa vielä paljoa kirjoitellut mutta nyt näyttää täälläkin olevan muita alussa olevia joten enköhän täälläkin palstaile enemmän.



Nette 8+3

Ihan ekana onnittelut mammutille ja hänen perheelleen pienokaisesta. Eipä sitä koskaan voi tietää miten se synnytys menee ja onneksi teillä oli suojelusenkeleitä matkassa.



Nette kyseli sokeriarvoista aterioiden jälkeen. Täällä keski-suomessa on ohjeet seuraavat: paastoarvo alle 5.5mmol/l ja 1.5tuntia ateriasta alle 7.8 mmol/l. Minulla oli tänään viimeinen mittauspäivä, ei ollut koskaan mikään arvo yli viitearvojen, niin sain lopettaa mittaamisen. Jouduin siis mittaamaan, kun rasituskokeessa oli paastoarvo 5.1, mikä oli täällä rajana.



Eipä osunut madam mamman ennustus synnytyksestä kohdalleen, kun ennusti sitä tyttöä meille 9.3. No elli ennusti poikaa 27.3 syntyväksi. No katotaan miten käy. Olisi kyllä ihan kiva jos vauva syntyisi jo maaliskuulla. Ei jaksaisi niitä kyselyjä jos alkaa menee paljonkin yli la:n.



Huomenna on lääkärineuvola, kiva käydä ja kuulla on alakerrassa tapahtunut vielä mitään. Kovasti tuntuu vauvan pää painavan jo alhaalla ja supistelee päivittäin ja yölläkin herään supistuksiin. Ne ei kyllä vielä mitään kovin kipeitä, mut pitkiä ja napakoita.



Mukavaa viikkoa kaikille ,jännitettävää riittää monen kohdalla!



NAKSU ja NASU rv 36+2

Nette73: sokerin raja-arvoksi mulle sanottiin tunti ruokailun jälkeen olevan 6,8. Mitä se pitäis olla 1 1/2 h:n jälkeen, en tiedä. Mulla kun taas on tänään ja huomista mittailua, torstaina saan mennä polille näyttämään ettei mulla ollut niissä mitään vikaa (kop kop vielä huomisen osalta, että tulis vielä siitäkin " puhtaita" arvoja).



Mammutille kanssa onnittelut pojasta! Vasta olen lukenut nämä pinot täällä (enkä vielä synnytyskertomusta), mutta jo pelkkä aavistelu tarinan sisällöstä sai tippaa linssiin.



Lunalle tsemppiä kun mies on matkoilla. Mulla kanssa mokoma lähtee tällä viikolla kahdeksi viikoksi Aasiaan, odotan " innolla" aikaa keskenään lasten kanssa. Noi pukemiset ja muut ja sitten toisella uhmaa ja toisella kysely/etanointikausi. Annoin ukaasin että se on sitten viiminen reissu siltä ennen toukokuuta, myöhäsemmillä viikoilla EN suostu enää yksinhuoltajaks.



Huldalle asennon tuntemisesta: Tai taidatki olla siellä tsekkauskäynnillä just. Musta mullakin tuntuu aika hyvin muksu vatsan läpi, joku kätilö joskus sanoi että on sitten ohuet vatsanpeitteet (ei läskiä, jee!). Mutta siis varsinkin jos on selällään ja tulee supistus niin varsinkin silloin pystyy hahmottamaan selkää ja " pikkuosat" . Musta on kiva nimitys toi jaloille ja käsille. Mutta jalatkin kyllä pystyy tuntemaan kun ojentelehtii niitä sopivasti. Mutta ei sitä koko ajan pysty muksun asentoa tunnistamaan, mutta aika usein kuitenkin. Eikä mulla ole ollut kyse veden vähyydestä, sama tilanne ollut joka raskaudessa. Sitä en kyllä muista millä viikoilla toi " selvätunteminen" on tullut kehiin.



rv 31+1

naksu30:

Nette kyseli sokeriarvoista aterioiden jälkeen. Täällä keski-suomessa on ohjeet seuraavat: paastoarvo alle 5.5mmol/l ja 1.5tuntia ateriasta alle 7.8 mmol/l. Minulla oli tänään viimeinen mittauspäivä, ei ollut koskaan mikään arvo yli viitearvojen, niin sain lopettaa mittaamisen. Jouduin siis mittaamaan, kun rasituskokeessa oli paastoarvo 5.1, mikä oli täällä rajana.

Että on outoa että on eri arvoja eri paikkakunnilla/ympäri Suomea. Mulle siis Länsi-Suomessa on sanottu rajoiksi paasto 5,0 ja 1 h ateriasta 6,8. Himppa tiukempaa kuin Naksulla. Liekö sitten parempi niin vai ei, kaipa sen joku taho tietää.

Kyllä tuo Mammutin synnytys on minuakin mietityttäny vähän väliä. Miehellekkin piti kertoa. Ja onneksi suomessa on hyvin asiat terveydenhuollon kanssa. Ettei asuta missään kehitysmaassa. Hui.

Kyllä minultakin saisi kohdun ottaa pois jos sillä selviäisin hengissä.



Täällä on nyt todella moni poksahtamaisillaan. Meitähän jää tänne kovin vähän kohta. Kuukaudessa saadaan monta synnytys kertomusta lisää. Onnea kaikille viime metreillä oleville synnytykseen!



Niin ja tosi kiva kun täällä on enempikin muita alkumetreillä meneviä.=)



Itsellä väsymys painaa vielä hieman. Ja nyt on iltaisin ollut ärtyneisyyttä. Äskenkin hermostuin ihan totaallisesti kun vein kuudetta koneellista pyykkiä kuivumaan taloyhtiön kuivasuhuoneeseen ja eräs naapurin rouva oli tuonut sinne taas pyykkinsä kuivumaan ja sen pyykinpesuaine haisee niin oksettavalle ja se tarttuu myös meidän vaatteisiin. Hyi. Mun on pakko vielä kuivauksen jälkeen tuulettaa meidän pyykit kun se haju on niin kamala.

Harmittaa kun aina sama juttu ja meillä ei voi kuivattaa kotona pyykkiä kun kissa koikkelehtii telineen päällä ja vaatteet täynnä reikiä.



Olenkin miettinyt että meidän kissa saa lähteä ainakin vuodeksi hoitoon lappiin anopin luokse kun vauva tulee koska mun on pakko saada vauvan vaatteet kuivatettua sisällä. En todellakaan voi kääriä vauvaa niin pahan hajuisiin vaatteisiin. Ja se kattimatti nukkuu aina lasten sängyissä ja ihan taatusti kehto olis sille aivan ihana paikka.



Kokonaan en kisusta pysty luopumaan, mutta hoitoon saa lähteä.



Uniakin olen nähnyt. Näin unta että ultrassa sanottiin että täällä on A ja B vauva. Ja minä olin että ei voi olla kun ei minun suvussa ole kaksosia vaan miehen suvussa. Ja olin ihan paniikissa että nyt en saakkaan myytyä kaksosten kärryjä ja kaikkee pitää ostaa lisää.

Noh tän tapaisen unen näin toistakin odottaessa kun pahin painajainen olisi kaksoset meidän tapauksessa.

Toiset unet onkin sitten k-18 tai pettämis unia.

Näitäkin oli kummassakin edellisessä raskaudessa ja ne kyllä hieman ihmetyttää että miksi aina raskaana ollessa unet menee tuollaisiksi.?



Nyt taas pyykin pesuun. =(



Tsirppana rv 10+2

ääni taas palannut viikonlopun jälkeen.. parjantaina ei meinannut lähteä ollenkaan suusta pihaustakaan ja meninkin käymään lekurilla.. mitään lääkettä ei voi ottaa näin raskaana.. crp kumminkin oli ok ja kaikki muukin siltä osin..

no katteli ja kuunteli mun muutkin ongelmat ja testien jälkeen oli sitä mieltä että teoriassa mulla on taas alkava raskausmyrkytys. eli ainakin viikottainen paineitten ´seuranta ja oireitten muuttuessa välittömästi lääkäriin.

Paineet alkaa nousta ja huimaa koko ajan... levon kannalta pitäis ottaa, mutta hippu vaikeeta näin kotiäitinä tuollasta taikaa harrastaa..



Mammutille onnitelut pienestä pojasta... pahoittelut kumminkin siitä miten sulle lopulta kävi... en toivo kellekkään tuota kohtaloa... onneks teitä on siunattu kolmella lapsella..

Olin oikeessa muuten tuosta paikkakunta jutusta.. asutaan vierekkäisillä paikkakunnilla ja meidän miehet on ilmeisesti jonkin sortin työtuttuja tehtaalla... =) Mutta nopeesti näillä kuppakylillä kulkee jutut kun kuulin jo villejä kertomuksia sun synnytyksestä... hieman erinlaisia kun tosi tapahtumat, mutta sama loppu..



pikkupilu

Kyllä kaks yötä menee vauhdilla... kun kumminkin se aika on noin aamusta niin ei tartte tunteja laskea päivän aikana....





Mun vaivana on unettomuus.. vaivaako ketään muuta??

Yöt menee torkahdellessa ja valvoessa... mukavat silmänaluset saanu jo aikaseks..



mani ja purri 27+4

Mammutti: Uskaltauduin lukemaan synnytyskertomuksesi, ja kyllä meni selkään ja ytimiin kun sitä luki. Aivan uskomattoman hienosti olet toipunut, ja kuule, kyllä sitä saa omia juttujaan kirjoitellakin moisen jälkeen. Henkisesti toipumisaika on varmasti pitkä! Me palstalaiset ollaan täällä kyllä itketty purollisen verran, raskaushormoneista kun kärsitään kaikki enempi tai vähempi! Mä jotenkin järkytyin, kun ajattelin, että niin jännityksellä odotettiin sun vauvauutisia, ja kuinka lähellä olikaan, että oltaisiin sitten jäätykin odotuskannalle...

Ja meni omatkin ongelmat ihan uuteen järjestykseen, en pienistä viitsi valittaa, sen verran kuitenkin pienistä jutuista kyse! Kyllä mäkin miehelleni kerroin tämän sinun tarinan, ja tuo meinasi heti, että miehelle ja vanhemmille tuollainen on aivan karmiva kokemus odotella ja toivoa parasta...



No, jos kuitenkin vähän omaa napaa tähän viikon alkuun... Huomenna neuvola ja torstaina ä-poli. Verenpaine laskenut, ja kummallista kyllä, turvotukset jo laskeneet! Huono olokin vähentynyt tosi paljon. Mutta kyllä mä vaan makaankin. En ole lasten syntymän jälkeen makanut sohvalla yhtään niin paljon kuin näinä kolmena päivänä sen jälkeen, kun kotiuduin sairaalasta. Mies säikähti sairaalalääkärin puheita (oli toisella kerralla mukana ultrassa), että toinen siivoaa ja hoitaa lapsia minkä kerkeää. Ihana mies! Itsellä on tosi " laiska" olo, ja tuntuu, että tekisi mieli tehdä sitä, tätä ja tota. Tänään tein sitten vähän salaa kotitöitä ja heti verenpaine nousi, alapaine 97! Aamulla oli vielä 80. Siis lepoa lepoa lepoa... Tuntuu kuin olisi jotenkin vammautunut tilapäisesti kun on siis kertakaikkisen pakko levätä.



Tulen taas huomenna kirjoittelemaan lisää, neuvolan kontrollin jälkeen!



T:Anttuli kera Pepin rv35+2

Pikaisesti laitan, eli vauvan kasvu hidastumassa. Nyt 26+4 siis oli painoarvio 834g. Muuten kaikki ok. Kätilökin sanoi, että tuntuu ihmeen hyvin vatsanpeitteiden läpi vauva, mut ultralla katsottuna vesiä oli tosi paljon. Lääkärin mukaan vois olla, että epämuodostunu kohtu aiheuttaa ton että tuntee noin hyvin läpi. Mut tulehdusarvoja tietty seuraillaan, kun kuulemma hyvin todnäk että sitä lorahtelee jostain.



RR koholla ja pitäis ottaa rauhallisesti, mut hitto tässä mitään pysty. :(



Kirjoittelin pitkät litaniat, mut tää kadotti sen taivaan tuuliin ja nyt en ehdi enää enempää. Myöhemmin sit...



Hulda 26+5

vihon viimeinen neuvolakäynti on nyt käyty. Kaikki oli ok, painonnousu pysähtynyt ja sf-mittakin ollut sama jo useammalla kerralla. Jos ei mitään ala tapahtua, niin seuraava kontrolli on sitten lauantai-aamuna siellä synnärillä. Toivossa on hyvä elää, että ottasivat jo sillon osastolle. Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä ajatella, että näitä raskausviikkoja on jo näin paljon ja viikon päästä luulis jo olevan vauvan sylissä viimeistään. Kun on edellisestä kerrasta melkein 7v. niin on niin ihmeellistä.



Hulda: Hienoa, että vauvalla asiat hyvin ja vettä kuitenkin riittävästi. Koetahan jossain välissä levätäkin, jos paineet on korkealla.



Poju tuntuu riehuvan kovasti taas, maha heiluu ihan kivasti. Ja alakerta on ihan hellänä. Ostin neuvolareissulla vähän suklaata ja taidan nyt hemmotella sillä itseäni sekä lueskella vähän kirjaa.



Rouvar Rv 41+1