Minulla todettiin syöpä, sisko katkaisi välit
Olemme molemmat kolmekymppisiä ja minulla todettiin juuri syöpä. Sisko on katkaissut välit vanhempiimme heti kun lähti pois kotoa mutta olemme pitäneet yhteyttä harvakseltaan. Nyt ei pariin vuoteen kuitenkaan. Minä olen ollut ihan hyvissä väleissä vanhempiin.
Laitoin siskolle somessa viestiä että soitan hänelle, on vakava asia kyseessä. No ei kuulemma pysty puhumaan niin kirjoitin sitten asian. Ei nähnyt sitä niin laitoin whatsappia. Sain takaisin vain tsempit, siitä on noin kaksi kuukautta. Olen nyt päivittänyt hänelle hoitokuulumisia mutta whatsapitkaan ei mene enää perille eli ilmeisesti estänyt mut!
Tuntuu järjettömän pahalta, käsittämättömän pahalta. Toki mulla on lohtuna isä ja äiti ja poikaystävä, mut oma sisko ei välitä. En tiedä kumpi on pahempi, syöpä vai se että sisko hylkää. Onko jollekin käynyt samalla tavalla ja miten selvisitte?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella meistä on omat murheemme.
Ehkä ei kestä enempää ...
Ei ole minulle kertonut mistään. Käsittääkseni on töissä, perhe, mies ja jopa varallisuutta. ap
Käsittääkseni? Siskosi on siis sinulle nykyään ventovieras ihminen ja sitten ihmettelet ettei häntä kiinnosta sinun sairastuminen.
Niin, emme ole tekemisissä kuin hyvin harvoin eikä hän kerro minulle mitään itsestään. Facebook-profiilin perusteella oletan että on edelleen puoliso, työpaikka, talo ja ainakin kaksi lasta. Enempää kukaan meistä ei tiedä. Mutta ei se tarkoita ettei oltaisi siskoja.
Vierailija kirjoitti:
"Ystävätkin" katoaa usein tässä tilanteessa. Miksi sisko olisi välttämättä sen ihmeellisempi asia. Ihmiset ei halua kenestäkään riesaa. Näin se vaan menee.
Minulla kävi tuolla tavalla kun sairastuin syöpään ja kerroin asiasta. En edes kertonut oireistani jne. Kerroin diagnoosin ja sen, milloin hoidot alkavat. Minä en edes ole sellainen ihminen, joka haluaisi keskustella sairauksien yksityiskohdista muiden kanssa. En ollut aktiivinen edes syöpäyhdistyksessä, jossa kuitenkin saa vertaistukea. Sitä huomaa, että syöpää sairastavanakin jokainen on oma persoonansa, eikä ole olemassa mitään syöpäpotilaan prototyyppiä.
Minäkin mietin itsekseni, että pitääkö syöpää sairastavavana käyttäytyä jotenkin toisin mutta tajusin ettei minun huumorintajuni tai makuni muuttunut mihinkään syövästä huolimatta. Tietenkin itse syöpä ja etenkin hoidot ja oheistaudit väsyttivät, mutta kanssani pystyi kyllä pitämään yhteyttä WA:n kautta, etänä ja soittamalla jos niin halusi. Tapaamisia piti harventaa infektioriskin vuoksi. Kuitenkin kävin kesällä ulkona terassilla syömässä jos ravintolalla oli sellainen mahdollisuus ja tapasin ihmisiä ulkona.
Minusta tuntuu siltä, että nämä ghostaajat luulevat, että syöpää sairastava alkaa pyytää joitain palveluksia tai apua ja sen vuoksi sitten liuetaan paikalta. Sinällään se on hullua, koska minulla on miesystävä ja hän auttoi ja hoiteli minun asioitani todella hyvin Syöpähoitojen aikana. Otan tämän nyt sellaisena asiana, että jokaisessa ihmissuhteessa tulee se sietokyvyn raja vastaan ja katkenneissa ihmissuhteistani se on ollut syöpä. En oikeastaan sure enää asiaa. He ovat oman heikkoutensa näyttäneet. Jonkun muun vastoinkäymisen kohdalla olisi luultavasti käynyt aivan samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
"Onko jollekin käynyt samalla tavalla ja miten selvisitte?" = trollihan tuo, heruttelee pahan mielen tarinoita
Väitätkö sinä, että kaikki ihmisten elämässä tapahtuvat negatiiviset asiat ovat trollaamista? Taidat olla aikamoinen kermaperse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blokkaa siksi koska on helpompi käsitellä asia. Eli välittää hirveesti, mutta ei kestä.
Tuntuisi reilulta saada edes selitys. Etenkin isäni oli asiasta jopa loukkaantunut mun puolesta. ap
Et sinä tule sen kummempaa selitystä saamaan kuin jokin EMT tai e n j a k s a .
Vierailija kirjoitti:
"Onko jollekin käynyt samalla tavalla ja miten selvisitte?" = trollihan tuo, heruttelee pahan mielen tarinoita
Mun mies sairastui kolmekymppisenä syöpään. Niin uskomatonta kuin onkin niin hänen noin 15 ystävän porukasta vain yksi piti yhteyttä, toinen pari kertaa. Muut pisti täysin luukut kiinni.
Kun oli parempana niin nämä oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ja kyseli järkätäänkö tupareita ym. Kuvottavaa.
Vaikuttaa siltä, että ne välit ovat katkenneet jo kauan ennen syöpää. Nyt kun kahden vuoden jälkeen kaipaat tukea empatiaa niin otat yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Älä kerjää sääliä siskoltasi. Ei tämä ole sinun ongelmasi, se on siskosi päänupin ongelma. Ymmärrän että kaipaat myötätuntoa ja sympatiaa, luonnollisesti. Anna kuitenkin siskosi käsitellä asia omalla tavallaan. Usein tämmöisen asian käsittely vaatii aikaa. Se voi olla lapsellinen "kuolisi nyt äkkiä pois että perin kaiken" tai sitten älytön pelko siitä, että "Minullakin on varmasti tuo syöpä..." . Anna siis aikaa, me ihmiset olemme yksilöitä, kukin käsittelee asiat kypsyysasteensa mukaan, vihaa, pelkoa, myötätuntoa, surua, ehkä iloakin, me olemme vain ihmisiä.
Tuollainen paskaperseilyä ei ole inhimillistä, vaan jotain individualistista sontaa.
Siskollasi on syy miksei halua olla tekemisissä sinun tai vanhempiesi kanssa. Kunnioita sitä. Johtuuko perhedynamiikasta, kaltoin kohtelusta, epätasa-arvosta tai omista ongelmista? Syitä on monia. Asia voi olla ettei koskaan selviä. Toivon sinulle voimia sairauden kanssa. Hyvinvointisi ja toipumisesi vuoksi, jatka eämääsi positiivisten ihmisten ja asioiden ympäröimänä. Et voi asialle mitään vaikka pahalta tuntuu.
Hyvä ystäväni teki katoamistempun kun itse sairastuin masennukseen. Muutama vuosi meni ilman mitään yhteyttä, sitten tämä "ystävä" muisti minut kun itse sairastui vakavasti. Arvatkaapa vastasinko yhteydenottoon...
Ikävä tilanne. Mutta sinänsä en ymmärrä, että miksi odotat siskoltasi nyt tässä tilanteessa muutosta. Hän ei halua olla tekemisissä ja se hänelle suotakoon. Yleisesti ottaen ajattelen, että usein me ihmiset siedetään sukulaisilta jopa liikaa vain verisiteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystäväni teki katoamistempun kun itse sairastuin masennukseen. Muutama vuosi meni ilman mitään yhteyttä, sitten tämä "ystävä" muisti minut kun itse sairastui vakavasti. Arvatkaapa vastasinko yhteydenottoon...
Masentuneen läheisenä on suuri riski sairastua itsekin, ovat niin raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä, että siskollasi on jokin syy tähän? Ei kukaan ilman syytä katkaise välejä vanhempiinsa. Jotain on tapahtunut ja se heijastuu myös teidän väleihin.
Kyllä narsistiset tekee tätä. Haluavat mennä sieltä, missä rima on matalin. Jos vanhemmista ei enää ollut hyötyä, miksi narsistinen kiinnostuisi. Keksivät tarinoita, että saavat ihailua edes kärsijöinä. Ei niitä täysipää ymmärrä.
Me ei erota oman siskon kanssa vaikka tulisi mikä. 🖤
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä, että siskollasi on jokin syy tähän? Ei kukaan ilman syytä katkaise välejä vanhempiinsa. Jotain on tapahtunut ja se heijastuu myös teidän väleihin.
Onko narsistivanemmat ja aloittaa niiden suosikkilapsi????
Se selittäisi.
Sisko voi jopa ajatella, että karma osunut aloittajan kohdalle ja olla jopa tyytyväinen sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä, että siskollasi on jokin syy tähän? Ei kukaan ilman syytä katkaise välejä vanhempiinsa. Jotain on tapahtunut ja se heijastuu myös teidän väleihin.
Onko narsistivanemmat ja aloittaja niiden suosikkilapsi????
Se selittäisi.
Sisko voi jopa ajatella, että karma osunut aloittajan kohdalle ja olla jopa tyytyväinen sairaudesta.
Ikävä tilanne sinulla ap, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. Tästä voimme kaikki muut oppia, että pidetään hyvä huoli läheisistä ihmissuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Toivon, että syöpä paranee
Siskosi ei ehkä ole kaikkein empaattisin henkilö. Jos hän ei ole väleissä vanhempiinne, ja sinä olet, niin voisi päätellä että hän on jotenkin kylmästi toiminut siinäkin... Jolloin voisi kuvitella, ettei hänestä tukea tule saamaan, joten keskity oikeisiin läheisiin. Tsemppiä.
Kyllä pesäeroon on yleensä joku syy - painava syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä, että siskollasi on jokin syy tähän? Ei kukaan ilman syytä katkaise välejä vanhempiinsa. Jotain on tapahtunut ja se heijastuu myös teidän väleihin.
Sisko on itse halunnut pysyä kaukana meistä kaikista, vaikka minä en ole hänelle ikinä mitään pahaa tehnyt. Olen vuosia luullut että mulla on sisko mutta eipä olekaan. Sattuu niin h*lvetisti.
No nyt kyllä haisee ja kauaksi. On varmasti joku perusteltu syy takana.
Älä kerjää sääliä siskoltasi. Ei tämä ole sinun ongelmasi, se on siskosi päänupin ongelma. Ymmärrän että kaipaat myötätuntoa ja sympatiaa, luonnollisesti. Anna kuitenkin siskosi käsitellä asia omalla tavallaan. Usein tämmöisen asian käsittely vaatii aikaa. Se voi olla lapsellinen "kuolisi nyt äkkiä pois että perin kaiken" tai sitten älytön pelko siitä, että "Minullakin on varmasti tuo syöpä..." . Anna siis aikaa, me ihmiset olemme yksilöitä, kukin käsittelee asiat kypsyysasteensa mukaan, vihaa, pelkoa, myötätuntoa, surua, ehkä iloakin, me olemme vain ihmisiä.