Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten teillä muilla ikisinkuilla kestää pää yksinäisyyttä?
20.03.2025 |
Pitäisi olla tyytyväinen kun elämä on helppoa ja vapaata. Ei ole lapsia eikä parisuhdetta. Sinkkuus jatkuu vuodesta toiseen.
Mutta en ole tyytyväinen. Elämä on niin tylsää ja yksinäistä. Kotona ei kukaan koskaan odota minua, kun tulen töistä. Kukaan ei kysele kuulumisia.
Ei tämä ole mitään oikeaa elämää.
Kommentit (115)
Ei suhteessa oleminen ole tae siitä, ettei tuntisi itseään yksinäiseksi. Itse olen tuntenut itseni suhteessa yksinäisemmäksi kuin ikinä sinkkuna. Aika monilla on huono tai keskinkertainen suhde, jossa molemmat elävät oikeastaan omia elämiään, eikä ole mitään yhteistä. Mitään ei jaeta ja keskustelutkin on lähinnä tasoa, et mitä syödään tänään. Kaverin suhde on kämppissuhde. Tai ei oikeastaan sitäkään. Kaveri on iloinen, kun mies on paljon työreissuilla ja hän saa olla yksin kotona.
Itse en oikein ymmärrä mitä järkeä tuollaisessa on. Ilmeisesti taloudelliset syyt taustalla, vaikka ei sitä oikein suoraan sanotakaan. Itse olen tuhat kertaa mieluummin yksin. Ei tarvitse ahdistua omassa kotonaan. En voi sille mitään, jos sopivaa kumppania ei löydy. Niillä korteilla pelataan, mitä mulle on jaettu tässä elämässä. Keskityn tekemään omasta elämästä mahdollisimman oman näköistä ja mieluisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilttien miesten elämä on yksinäistä.
Miksi vastentahtoisesti sinkkuja pitää lytätä? Törmäsin Tiktokissa joogaajaan joka opetti naisille kuinka puhaltaa ulos miehen kaipuu. Miksei nykyään saisi haluta kumppania?
Vierailija kirjoitti:
Miksi vastentahtoisesti sinkkuja pitää lytätä? Törmäsin Tiktokissa joogaajaan joka opetti naisille kuinka puhaltaa ulos miehen kaipuu. Miksei nykyään saisi haluta kumppania?
Aika luova cope toi puhaltaminen :D :D
"Ai sä oisit halunnut elämänkumppanin ja omia lapsia, mutta et saanut niitä ja tulet elämään ja kuolemaan yksin? No hei ei se mitään, puhalla vaan ilmaa ulos keuhkoista, se kyllä auttaa"
Kannattaa kokeilla ensin suhdetta jossa olet todella yksinäinen, eristetty ja lytätty. Siitä kun pääsee, ei ole ongelmia olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vastentahtoisesti sinkkuja pitää lytätä? Törmäsin Tiktokissa joogaajaan joka opetti naisille kuinka puhaltaa ulos miehen kaipuu. Miksei nykyään saisi haluta kumppania?
Aika luova cope toi puhaltaminen :D :D
"Ai sä oisit halunnut elämänkumppanin ja omia lapsia, mutta et saanut niitä ja tulet elämään ja kuolemaan yksin? No hei ei se mitään, puhalla vaan ilmaa ulos keuhkoista, se kyllä auttaa"
Kaikki me kuolemme yksin.
Naisille tuhti tukipaketti. Lukaise Lauran kirja joko kovakantisessa muodossa tai Audiblella. Ymmärtääkseni some ei hirveesti tarjoa vinkkejä suhdetta hakeville sekä sellaisessa jo oleville. (https://www.amazon.com/dp/B0001O34ZS?plink=iYzYHG8XplxiQpAH&pf_rd_r=NFN…), skippaa intiimiosuudet. Kirjan ideana on rohkaista viikon sisään miestäkin toimimaan samoin. Sopii silti vielä sinkkuna viihtyville. Sitten itse sivustoihin: https://www.mamba.ru/en/landing/estonia-10968/guys , https://tutvus.planet.ee/?leht=mees_otsib_naist (tekstipohjainen) ,ja yh-ystävällinen: https://www.amoremi.ee/tutvus/mehega +jäänmurtaja: https://www.amazon.com/Conversation-BestSelf-Co-Relationships-Interacti…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole enää yksinäistä. Aloitin nettideittailun tälleen kolmekymppisenä myöhäisherännäisenä. Kivoja tutustumisia takana, tavallaan harmittaa miksi uskalsin testata tätä vasta näin myöhään. No, parempi näin kuin et ei koskaan :D N33
En ole ikisinkku, mutta noin 15 vuotta viimeisestä suhteesta, joka kesti noin 3 vuotta. Ikä 38. Introvertti ja outo.
mutta siis välillä on hyviä aikoja ja välillä pahempia. Juhlapyhät kuten Vappu, juhannus ja joulu ovat kamalia, jos joudun olemaan yksin. Silloin se yksinäisyys oikein korostuu.
kaipaan huumoria, romantiikkaa, kosketusta, keskustelua ja arjen jakamista. Sitä että voisi mennä miehen kanssa vaikka metsään laavulle ja vaan vaihdella ajatuksia, olla toisen ihmisen kanssa ja jakaa se hetki. Kun muuten olen vain 24/7 omien ajatusteni kanssa ja ne kiertävät kehää.
Joskus käyn täällä palstalla että saisi jotain yhteyttä ihmisiin, mutta on melko toksinen ympäristö.
yritän kyllä hyväksyä yksinäisyyden ja nykyään en enää edes haaveile, että löytäisin kumppanin. Minulle riittäisi samanhenkinen syvällisesti ajatteleva empaattinen ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vastentahtoisesti sinkkuja pitää lytätä? Törmäsin Tiktokissa joogaajaan joka opetti naisille kuinka puhaltaa ulos miehen kaipuu. Miksei nykyään saisi haluta kumppania?
Aika luova cope toi puhaltaminen :D :D
"Ai sä oisit halunnut elämänkumppanin ja omia lapsia, mutta et saanut niitä ja tulet elämään ja kuolemaan yksin? No hei ei se mitään, puhalla vaan ilmaa ulos keuhkoista, se kyllä auttaa"
Kaikki me kuolemme yksin.
Osa tosin rakastavien läheisten ympäröimänä, toiset ilman ketään, joka välittäisi. Onhan se erilainen kokemus.
Jos oot niitä palstalsisia ketkä epäröi deittailua oman ulkonäkönsä takia koita kattoa Youtubesta tyylitutoriaaleja. Runsaan naisen olisi suotavaa nimenomaan korostaa muotojaan, eikä niinkään piilottaa. Vaihtoehto 1. Tyköistuva villatakki luiselle tai rotevalle rungolle ja pitkähkö mekko. 2. "Jätille" lyhyt (teko)turkis sekä kotelomekko. Suomessa myydään talvikäyttöön soveltuvia villasukkahousuja, jos nylonien käyttö arvelluttaa. Kengiksi nilkkurit tai korkkarit (voi pistää treffien päätteeksi muovikassissa takaisin laukkuun).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkuna 1,5 vuotta. Välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa. Terapia auttaa jaksamaan. Lapsettomuus ahdistaa myös vaikka ajattelen etten olisi mikään hyvä äiti. Parisuhteissa on tullut koettua pettämiset ja muut joten en oikein usko romanttiseen rakkauteen omalla kohdallani. Odotan ihmettä, ehkä vielä joskus joku. Siihen asti ystävien ja lapsuuden perheen seuraa, työelämää ja vapaaehtoistyötä.
N32
Vierailija kirjoitti:
En ole tippaakaan yksinäinen, rakastan omaa rauhaani. Olisi kauheaa jos himassa olisi aina joku ja jopa ennen mua :D ihan maksimissaan jokin viikko yhdessä - viikko erillään -systeemi kävisi yhdessä asumiselle, mieluiten kuitenkin kokonaan erilliset kämpät ja nähtäisi parina iltana viikossa. Jos siis seurustelisin. Mieluummin en halua seurustella ollenkaan, en tiedä mitä saisin siitä itselleni.
Olen nytkin viikonloppuna vain maannut sängyssä. Päivällä kävin vähän kaupoilla ja ajelulla, sitten tulin takaisin sänkyyn ja nukahdin taas.
En oikein usko, että kukaan mieskään jaksaisi mua katsella. Tai ehkä en sitten kehtaisi näin avoimesti laiskotella, jos joku kyttäisi koko ajan mitä mä teen?
Joka tapauksessa, minä nautin yksin olosta, kun olen siihen tottunut. Nuorena se oli vaikeaa, silloin liian helposti miettii omaa kelpaavuuttaan ja hakee identiteettiään muiden kautta.
Kuitenkin siinä kolmekymppisenä viimeistään tajusin, että eihän minusta edes olisi parisuhteeseen. Kukaan ei halua viettää kanssani aikaa, joten on itsestään selvää että tulen aina olemaan yksin. Ja yksin olossa on todella paljon hyvää. Ainoastaan silloin voi olla täysin oma itsensä ja niin vapaa, kuin mitä nyt ylipäätään työnteon, verojen ja muiden pakollisten maksujen jälkeen on mahdollista.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kestää kun lukee vauvapalstaa
Alue: Aihe vapaa
Ei se kestäkään. Ainakaan minulla.