Miten teillä muilla ikisinkuilla kestää pää yksinäisyyttä?

Minäkin haluan vastaanottokomitean aina kun tuilen kotiin. Herkkuja ja lahjoja, parhaimpia ja uusimpia muusiikkiesityksiä, jne. Mies voi vaikka pestä jalkani samalla kun syön. Vain tämä saa minut tuntemaan oloni ei-yksinäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varsinaisesti en koe itseäni yksinäiseksi, mutta ärsyttää miten paljon joudun miettimään asioita. Esim. jos naisena lähden yksin matkalle, tai vaikka vaan keikalle, pitää miettiä millä pääsen turvallisesti yöllä kotiin. Jos olisi mies, ei tarvitsisi miettiä. Ja eipä siihen oikein mikään auta muuta kun hyvä etukäteissuunittelu. Kotona tykkään kun kukaan ei kyttää. 

Minusta tuo alkaa tuntua hirvittävän raskaalta, että aina ja kaikessa saa miettiä pahimpia skenaarioita ja varautua pärjäämään yksin tuli mitä tuli. Olen siis ikisinkkuuden lisäksi myös yksinäinen eli en voi missään asiassa laskea sen varaan, että joku auttaisi jos tilanne olisi hankala yksin pärjättäväksi.

Lisäksi olen alkanut tuntea aika inhottavaksi sen tosiasian, ettei kukaan odota minua ikinä missään (työpaikallakin taitaisivat odottaa vain sen 7vrk ja pistäisivät irtisano

Aika moni luontokappale elää ihan vaan itselelen eikä niin, että joku muu luontokappale koko ajan hyysää, vahtii ja validoi heitä. Emo suhtautuu poikasiin näin ja huolestuu jos poikanen katoaa. Mutta sen jälkeen kun poikaset on vieroitettu, kikkels kokkels

Itse kokisin ahdistavaksi suhteenkin, jossa minun pitäisi jotenkin antaa toisen olemassaololle merkitys. Ei olemassaololle ja elämälle ole mitään merkitystä. Tänne ollaan tultu apinavaistoisten himosta ja täällä ollaan elämässä sellaista elämää mitä on tarjolla. Jotenkin todella lapsellinen ja inhottavakin ajatus, että jonkun pitäisi juosta kintereillä ja palvella, odottaa, ilahduttaa, vahtia missä olet, minne menet, jne. Äitiä ikävä kenties?

Ihan parasta, ku saa kotona olla rauhassa 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hellanlettas sentään kun osui ja upposi. Enhän minä sitä juttua ollut kirjoittanut alunperin vaan joku asiantuntija. Mutta oikeassa taisin olla, kun minun kommenttia oksentamiseksi vertasit, aivan kun oma kommenttisi olisi ollut jotenkin parempi. Hyvää loppu elämää sullekkin, täällä sen vietät kuitenkin."

Mitä psyko? Jep. Et ole läheskään niin fiksu kuin luulet. Olet äärimmäisen ennalta-arvattava 

Tämä viimeinen näyttää olevan yksinäisen hylkiön lisäksi hieman myös mielisairas:)

Ei millään pahalla, mutta "tietosi" ovat esikoululaisen luokkaa

Kovalla uskontofantasialla. Kun Jumala sitten heittää kaikki ne jotka sai parisuhteita nii helve-tin tuliin ja minä pää-sen taivaaseen nii saan edes jonku hyvityksen tästä kärsimyksestä.

Vierailija kirjoitti: Hyviä -ja huonoja kausia on. Pää kestäisi lähes ongelmitta, jos olisi ikuinen kesä ja kesä harrastukset. Suomi on karu maa. Omalla kohdalla, isoin ongelma on taistella jatkuvia stereotypioita vastaan. Saa automaattisesti muiden miesten synnit niskaan ja leiman. Sitten on myös tämä, kun naiset tylyttää, sellaiset yksilöt jotka kokevat kiinnostusta, mutta eivät voi omalta osaltaan mitään aloitetta tehdä tms osoittaa rehellistä kiinnostusta verbaalisesti tai positiivisin elein. Vöi jösses sitä sähkö ilmassa, elekieltä, äänensävyä jne nyansseja... viimeksi eilen taas kävi näin. Arvatkaa vaan miltä tuntuu miehenä saada passiivis agressivista tylytystä, joka on todella halventavaa ja julmaa. Toivo on vaarallinen asia, eikä anna ihmisen unohtaa.... Tuo mainittu tylytys muistuttaa minua siitä, että on sittenkin olemassa naisia, joita minä ihmisenä kiinnostan, herätän heissä haluja. Tämä tapahtuu yleensä just kun olen taas "sinut itseni ka

"Tuo mainittu tylytys muistuttaa minua siitä, että on sittenkin olemassa naisia, joita minä ihmisenä kiinnostan, herätän heissä haluja"

Sori vaan, mutta mielestäni tämä on häiriintynyttä. Jos ei osaa arvostaa elämää sellaisenaan ja elämän kohokohta on joku siitosjuttu ja nainen katsoi itseä päin, niin ei mikään ihme, että olet yksin. Sinähän pimahtaisit suhteessa, missä on koko ajan nainen läsnä.

Miehet eivät varmaan koskaan tule käsittämään miten hirveää se on olla koko ajan jonkun (itselle epämiellyttävän) himon, halun, kyttäämisen, saailtamisen, koskettelun tai vähintäänkin sen halun, kohde. Eivät naisetkaan saa kuljeskella ympäriinsä latelemassa, että

- olipa vauvakaipuu, vitsi kun näin sen vauvan kaupungilla niin kyllä muuten hameessa sykki, ei jösses sentään olisin halunnu kosketella sitä vauvaa ei helvetti kun rintani oikein alkoivat nöpöttää ja maitorauhaset aktivoituivat

TÄLLAINEN sairas toisten kehojen himoitseminen EI kuulu yhteiskuntaan, oli sen kohteena sitten biologinen himo naista tai esim. vauvaa kohtaan. Jos ette osaa käyttäytyä kuin ihmiset, niin ette pääse seuraavalle kierrokselle

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluan vastaanottokomitean aina kun tuilen kotiin. Herkkuja ja lahjoja, parhaimpia ja uusimpia muusiikkiesityksiä, jne. Mies voi vaikka pestä jalkani samalla kun syön. Vain tämä saa minut tuntemaan oloni ei-yksinäiseksi.

Kun itse saavun pitkän työpäivän ja kauppareissun jälkeen kotiin, työtön ukkoni huutaa sohvalta, mitä ruokaa tänään, ja pieree perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluan vastaanottokomitean aina kun tuilen kotiin. Herkkuja ja lahjoja, parhaimpia ja uusimpia muusiikkiesityksiä, jne. Mies voi vaikka pestä jalkani samalla kun syön. Vain tämä saa minut tuntemaan oloni ei-yksinäiseksi.

Kun itse saavun pitkän työpäivän ja kauppareissun jälkeen kotiin, työtön ukkoni huutaa sohvalta, mitä ruokaa tänään, ja pieree perään.

No en minä tuollaista halua. Heitä roska kadulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Hyviä -ja huonoja kausia on. Pää kestäisi lähes ongelmitta, jos olisi ikuinen kesä ja kesä harrastukset. Suomi on karu maa. Omalla kohdalla, isoin ongelma on taistella jatkuvia stereotypioita vastaan. Saa automaattisesti muiden miesten synnit niskaan ja leiman. Sitten on myös tämä, kun naiset tylyttää, sellaiset yksilöt jotka kokevat kiinnostusta, mutta eivät voi omalta osaltaan mitään aloitetta tehdä tms osoittaa rehellistä kiinnostusta verbaalisesti tai positiivisin elein. Vöi jösses sitä sähkö ilmassa, elekieltä, äänensävyä jne nyansseja... viimeksi eilen taas kävi näin. Arvatkaa vaan miltä tuntuu miehenä saada passiivis agressivista tylytystä, joka on todella halventavaa ja julmaa. Toivo on vaarallinen asia, eikä anna ihmisen unohtaa.... Tuo mainittu tylytys muistuttaa minua siitä, että on sittenkin olemassa naisia, joita minä ihmisenä kiinnostan, herätän heissä haluja. Tämä tapahtuu yleen

Tai jotkut rasvaiset 80v jabba the hutit himoitsevat teidän poikamaisia vartaloitanne ja kertoilevat avoimesti kuinka sykkivät persposkillenne ja kaipaavat teitä yksityisissä asunniossaan... On täysin käsittmätöntä että tuollaisia puheita naisia kohtaan sallitaan. Jos se kohdistuisi miehiin tai lapsiin, se tuomittaisiin välittömästi ja ongelmatapaukset eliminoitaisiin tai suljettaisiin pois yhteisöistä

Miksi ihmeessä jotkut ajattelee, että ikisinkun elämä on "helppoa ja vapaata", kun ei ole lapsia/perhettä? Ehkä helpompaa siltä osin tietysti, mutta toisaalta perheen perustaminenhan on oma valinta (vaikka kuinka alapeukuttaisitte, niin silti oma valinta), ja omista valinnoista valittaminen on hieman säälittävää. Asioilla on toinenkin puoli. Minua ei ikisinkkuus ahdista yhtään, päin vastoin tämä on oma valintani! On ne naiset jo nuoltu ja nuuhkittu, niin tietää mitä sekin on. Jos tästä joku ongelma nyt vängellä pitäisi kaivaa, niin se olisi se, että olen ikäni halunnut asioista vain hyvät puolet. Koko elämäni niin rakentanut. Ja parisuhteethan, varsinkin lapsineen, kun tulevat aina ison kasan huonoja puolia kanssa, joten oma valintani on aika selkeä enkä siitä valita. En valita, vaikka yksin kuolen eikä ole ketään edes hautaamassa. Saanpahan elää elämäni truly kuten itse haluan, enkä koe että lasten hankkiminen olisi minulle mikään velvollisuus.

Huonohkosti pärjäilen, mutta en uskalla yrittää parisuhdetta, koska olen lapsen tasolla tunne-elämässäni ja siten pilaisin kanssani olevan naisen elämän. Minulla ei ole töitä eikä kavereita.

Tietenkin parisuhde varmaan parantaisi minun elämääni, mies kun olen, mutta en halua että se parannus tulee toisen kustannuksella.

M43

Mun mielestä ikisinkkuus ja yksinäisyys eivät kulje käsikädessä.

Olen myös sitä mieltä, että samassa taloudessa asuva perheellinen ei voi olla yksinäinen.

Jengi ei tunnu ymmärtävän yksinäisyyden konseptia. Ulkopuolisuus ja ymmärtämättömyys ei ole yksinäisyyttä.

Hyvin, minulla on harrastuksia ja ystäviä, kotona minua on vastassa kaksi kania.

Vierailija kirjoitti:

Välillä kestää huonommin mutta sitten tulee aina parempia kausia. Löydän iloa ystävistä, tekemisistä ja harrastuksista ja muistutan välillä itselleni ettei minulla ehkä olisi mahdollisuutta niihin juttuihin parisuhteessa. Viime aikoina on ollut uutisissa paljon näitä että nainen on kuollut kumppaninsa tai exänsä ansiosta ja olihan se Puhakankin tapaus. Muistutan itselleni että sinkkuna olen oikeasti enemmän turvassa kuin väärässä parisuhteessa. Tutkimusten mukaan naiset ovat onnellisimpia ilman parisuhdetta lapsia.

"Muistutan itselleni että sinkkuna olen oikeasti enemmän turvassa kuin väärässä parisuhteessa."

Amen. Juuri näin. Sama täällä, sama täällä. Etenkin väkivaltaisen puolison kanssa vuosikausia eläneenä arvostan tämän hetkistä rauhaani, missä koen olevani täydellisen turvassa. Saan olla täysin oma itseni, ehdoitta. Kukaan ei arvostele, uhkaile, satuta, huuda. Vain rauha ympärillä tässä omassa pesässäni. Paitsi että on huojentavaa olla vapaa väkivallan pelosta, on myös oivaltavaa tajuta, että parisuhteessa ollessani olin paljon paljon yksinäisempi kuin nyt, yksinasuvana.

Kaikkeen tottuu ja kun ei seksikään enää kiinnosta niin mitä mä ukolla kotonani teen.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman parisuhteen jälkeen viimeiset 10+ vuotta ovat menneet oikein mukavasti yksinäisenä miehenä. On päässyt syventymään totaalisesti omiin harrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin. Pari kissaa on kulkenut matkassa koko tuon ajan ja ne ovat läheisimmät olentoni tässä maailmassa. Niiden rakkaus on pyyteetöntä, eikä tarvitse miettiä miten ne tällä kertaa yrittävät manipuloida ja valehdella. Tiedostan kuitenkin, että kaikki naiset eivät todellakaan ole niin kuin se edellinen, mutta ei ole tehnyt mieli ottaa sitä riskiä. Ihan viimeisen vuoden-parin aikana on kuitenkin alkanut perheen perustaminen kiinnostaa. Ongelma on tietysti, ettei se noiden kissojen kanssa onnistu. Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että oman ikäiset naiset ovat hedelmällisyytensä häntäpäässä. Suunnitelmissa onkin muuttaa täältä pois ja etsiä jostain toisesta kulttuurista vähän nuorempi puoliso ja ylipäänsä erilainen elinympäristö. Ei täällä ole minulle yhtään mi

Harvalle miehelle, tai tarkemmin sanottuna normaaleille miehille, nykysuomi & sen muodostama demarisyöpäinen sosiaalikommariutopia ei anna mitään muuta kuin maksajan roolin. Hevosen ja lompakon roolin, eipä olekaan ihme että täältä yhä useampi mies haluaa pois.

Sydän on ajan kuluessa tottunut kylmyyteen niin ei enää tunnu missään.

Kun ei ole koskaan seurustellut edes sitä ensimmäistä kertaa ja kavereitakaan ei ole ollut koko aikuisiällä niin tähän yksinäisyyteen vaan tottuu. Enemmän minusta olisi outoa jos nyt yhtäkkiä saisin kavereita/miehen ja pitäisi alkaa olemaan sosiaalinen. N36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman parisuhteen jälkeen viimeiset 10+ vuotta ovat menneet oikein mukavasti yksinäisenä miehenä. On päässyt syventymään totaalisesti omiin harrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin. Pari kissaa on kulkenut matkassa koko tuon ajan ja ne ovat läheisimmät olentoni tässä maailmassa. Niiden rakkaus on pyyteetöntä, eikä tarvitse miettiä miten ne tällä kertaa yrittävät manipuloida ja valehdella. Tiedostan kuitenkin, että kaikki naiset eivät todellakaan ole niin kuin se edellinen, mutta ei ole tehnyt mieli ottaa sitä riskiä. Ihan viimeisen vuoden-parin aikana on kuitenkin alkanut perheen perustaminen kiinnostaa. Ongelma on tietysti, ettei se noiden kissojen kanssa onnistu. Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että oman ikäiset naiset ovat hedelmällisyytensä häntäpäässä. Suunnitelmissa onkin muuttaa täältä pois ja etsiä jostain toisesta kulttuurista vähän nuorempi puoliso ja ylipäänsä erilainen e

 

Nyt pettää logiikka. Tuolla Aasiassa mies on ainoastaan ja vain se lompakko ja mahdollistaja. Länsimaisella miehellä on siellä tasan välinearvo naiselle - ei edes ihmisarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ajattelee, että miten paljon parisuhteissa on väkivaltaa, riitoja ja eroja, niin oikeastaan olen mieluummin yksin kuin parisuhteessa. Saa esimerkiksi syödä mitä haluaa, sisusta koti miten haluaa ja olla kotona melkein alasti ilman, että täytyy ottaa muut huomioon. 

Ja pettämistä, säätöä yms. 

Kyllä sinkkuna kaikki on paremmin.