+~+~+ ENSIKOT viikoilla 11-12 +~+~+

Ihanaa, että taas on perjantai! Tämäkin viikko meni taas ihan huomaamatta - eilen olin taas reissussa, joten se pätkäisi mukavasti viikon.



Yksis: mehän ollaan sitten ihan sukulaissieluja, minäkin nimittäin loukkasin selkäni ratsastusonnettomuudessa jokunen vuosi sitten. Paraneminen kesti tod.näk sen takia niin kauan, että mulle tehtiin ekaks väärä diagnoosi. Eli lekuri ei kuvauttanut eikä mitään :-o vaikka luulis että on ihan vakiotoimenpide tollaisissa tilanteissa, vaan kyseli vaan tuntemuksia (= helvetillinen kipu ja miltei mahdoton liikkua, en edes sängystä päässyt ylös ilman apua). Diagnosoi vaan välilevyn pullistumaksi ja se siitä...Mä sitten saikun jälkeen - eli tässä vaiheessa itse tapahtumasta oli jo mennyt useampi viikko - yhä vaan valitin selkää (oli edelleenkin ihan tajuttoman kipee) ja pääsin lopulta kuvauksiin ja sieltähän löytyikin sitten kolme murtumaa...että silleen...



Hoidoksi siis lisää sairaslomaa, kovia kipulääkkeitä ja relaksantteja. Sitten kun pahin oli ohi, jouduin vielä käymään about 1v fysioterapiassa kun paikat oli jämähtäny niin pahasti. Mitä hoitoja sä olet saanut?



Jessica: Puuh, puuh *puhaltelee plussatuulia" sinne! Nyt kyllä tempaistaan tähän porukkaan plussa!!



Dese: hienoa, että sulla on jo paremmat fiilikset :)



Trixie: Puuh, puuh myös sinne!!



Diina: hauska tuo etsintäkuulutus *hihittelee itsekseen*. On se nyt kumma jos ei ovis tuon avulla löydy ;-)



Vannis: Huh tuota rakkuloiden määrää :-o Nyt sieltä kyllä on pakko löytyä SE munis ihan niin kuin Naksu sanoi! *peukuttaa ihan sikana*



Naksu: hitsi että p-päivä tuli ja hoidot siirty. Uskotaan nyt kovasti että se ivf-paikka irtoaa kun siellä muutkin kuin oma hoitaja tekee töitä teidän eteen!!



ON: kiitos kaikille lohduista, fiilikset on kyllä jo hieman paremmat. Olen yrittänyt miettiä muita asioita, mutta koska täti ei vieläkään ole ilmaantunut paikalla olo on edelleenkin hieman plääh...Soitin eilen klinikalle ja olisin varannut lääkäriajan, mutta käskivät soittaa maanantaina uudestaan + testata uudestaan viikonloppuna. Itse en kyllä usko että se plussaksi muuttuu, mietin vaan masentuneena kaiken maailman hormoniongelmia :(



Nyt ajattelin lähteä konttorilta - jep, työaikana hoidetaan tärkeitä asioita - viikonlopun viettoon!



Rentouttavaa viikonloppua kaikille *huiskuttaa*



-Buumi

JEEE -viikonloppu edessä! Taas on yks työviikko vierähtänyt hurahtamalla loppuaan kohden! Meikäläisen aamukammassa piikit vaan vähenee ja sitä mukaa hymy leviää yhä enemmän korvia kohti ja saa mun pienen sydämen läpättämään. :o)

Ei edes tätösen visiitti tunnu missään. Oikeestaan tosi hyvä, että osas tulla nyt, koska oon melkeinpä sitten oikeassa vaiheessa kiertoa, kun mennään lääkäriin huhtikuussa. Ja sehän on ihan kohta; pääsiäinen kolkuttaa jo oven takana ja sitten siitä enää pari viikkoo, niin saadaan homma käyntiin. Oonkohan mä jotenkin Yli-ilonen... *raapii päätään*



Kille: No niin, hyvä että oli jaksanu munis kasvaa! Sulla onkin sitten ollut ovulaatio myöhemmin mitä luulit. Nyt peukut pystyyn¿



Yksis: Hyvä, että selkä on jo parempi ja koiran silmässä ei ollut mitään pahempaa.

Kyselit adoptiosta vaihtoehtona ja meille kummallekin se on ollut alusta asti vaihtoehto ¿sen jälkeen kun ollaan ensiksi käyty kaikki mahdolliset ja mahdottomat hoidot läpi. Katsotaan ensin josko lääketiede meitä pystyisi auttamaan ja jos ei, niin sitten ei tarvitse miettiä jälkeenpäin, tyyliin ¿mitä jos¿. Musta ainakin nyt tuntuu siltä, että meille on helpompi lähteä adoptioon, jos tietää ettei muuta tietä vanhemmuuteen ja perheen perustamiseen ole. Jotenkin ajattelen, että on helpompi ¿hyväksyä¿ oma lapsettomuus biologiseen lapseen, jos on ensin kokeillut ja tehnyt sen mitä tehtävissä on.

Mahdollisena adoptiomaana ollaan ajateltu Venäjää. Yksi ¿tutuntuttu¿ pariskunta on adoptoinut poikansa Venäjältä ja sitä kautta saatu hieman tietoja. On kyllä huippupoika, nyt jo 9v.



Aftis: kiitti blogivihjeestä!



Killa: Jee! Plussa ovistestissä ja ilmeisesti ehditte aloittaa hoidot, ainakin toivotaan niin.



VihervaaranAnna: No niin! Pitkä odotus on vihdoin ohi ja lomallakin ehditte käymään. Hyvähyvä!



Naksu: harmittelut sulle sinne hoidon siirtymisestä. Ens kiertoon sitten!



Jessis: Jestas sentään! Sähän oikeen kunnolla piiiiinailet. Voi että kumpa nyt sen plussan nappaisit!!! bdbdb



Diina: Ihanaa jos olo on jo parempi *vilkuttaa* ja hauska toi sun etsintäkuulutus ;o) Nyt sitten peukut pystyyn, että toimis!



Brooke: Mulla on vähän samanlainen suhtautuminen muiden lapsiin kuin sulla. Eli en oo ikinä kokenu varsinaista ¿vauvakuumetta¿ muiden lapsia katselessa tai ollut jotekin kateellinen muiden lapsista. Oma toivottava raskaus ja omat lapset on kuitenkin ihan eri asia. Jännää muuten, miten sitä ajattelee ja suhtautuu muiden lapsiin, varsinkin kun teen töitä lasten ja nuorten kanssa.



Buumi: Älä vielä heitä pyyhettä kehiin.. Nyt toivotaan että se täti sut kiertäis kaukaa!!

Ja kauheeta noi väärät diagnoosit! Luulis, että oisivat ensitöikseen kuvanneet sun selän.. huhuh.



Dese: Ihanaa, kun sait kirjoitettua sen kirjeen ja mieli on parempi. Joko on äitisi lukenut sen?



Trixie: noniin, nyt sitten vaan piinailemaan bdbdb



Vannis: Teillä siellä asiat rullaa ja upee määrää oli rakkuloita. Toivotaan, että kaikki menee hyvin punktiossa ja jälkeen bdbdb



ON: Toivottu täti kylässä ja nyt kp2/41. Pitäkää peukkuja, että tää kierto ois myös suunnilleen saman pituinen tulevaa lääkäriä ajatelleen :o)





Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille?



vilkuttelee iloisella kevätmielellä oleva Piggeliina

Oli siis tarkoitus kirjoittaa viestiin muutakin kuin otsikko... Viikonloppu kolkuttelee jo ovella. Ovatko kaikki valmiita rentoutumaan ja lekottelemaan? Itse täällä laskeskelen tunteja siihen kun mies palaa työmatkaltaan ja sitten voi vasta viikonloppu alkaa tässä osoitteessa. Ei sitä yksin oikein osaa olla.



Trixie: Nyt on sitten tuplasyy piinailla, hyvä hyvä. Peukut pystyssä odottelen päivien kulumista.



Diina: Kyllä tässä touhussa joskus huumoria kaivataa kipeästi. Toivottavasti ovis vielä yllättäisi, kun palkkiokin on kerran luvassa. Mukavaa viikonloppua!



Naksulle vilkutuksia! Itse asiassa en ole edes kysynyt tuosta hoitojen ja vyöhykkeen päällekkäisyydestä. Jotenkin en ole edes tullut ajatelleeksi koko asiaa. No, eipä se taida itseäni edes koskea. Tai kyllähän ne clomitkin lääkkeitä ovat, mutta en tiedä jatkanko niiden popsimista tämän tauon jälkeen. Täytyy katsoa mitä lääkäritäti on mieltä asiasta.



Vanniksella on rakkuloita vaikka muille jakaa. Toivottavasti osa olisi kasvamassa huippuluokan yksilöiksi. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä, että adoptiolapsi on todellakin ihan eri asia kuin biologinen lapsi. Toki lapset ovat lapsia geeneistä, ihonväristä, etnisestä taustasta tms. huolimatta, mutta lapsen tausta tulee olemaan aina osa häntä ja hänen elämäänsä. Ja siinä taustassa saattaa olla paljon sellaisia asioita, jotka aiheuttavat hankaluuksia esimerkiksi uuteen perheeseen sopeutumisessa. Adoptioprosessissa tulevat vanhemmat joutuvat kohtaamaan ja käsittelemään paljon sellaisia asioita ja tunteita, joita biologisen lapsen kohdalla ei tarvitse edes käsitellä.



Killelle onnea oviksen metsästykseen. Toivottavasti pääsette siirtoon ensi viikolla!



Buumi: Saisivat Herra Haikara ja Täti Punainen vähitellen päättää, kumpi on tulossa luoksesi vierailulle. ;) Vietä mukava viikonloppu ja tule heti kertomaan, mikäli Herra Haikara päättää kuitenkin itsestään ilmoitella...



Mukavaa viikonloppua myös muille enskoille! Killa ja Piggeliina olivat ainakin linjoilla piipahtaneet. *vilkuttaa kovasti*



ON: Kirje meni perille äipälle pikavauhtia, sillä lähetin sen nykyaikaiseen tapaan sähköpostilla. Sain vastauksenkin heti tänä aamuna, myös sähköpostilla. Ei se meidän äiskä ihan tumpelo sen koneen kanssa olekaan. :) Ja kuten muutamat täällä veikkailivatkin, niin kyllähän äidillä oli jo aavistus (tai omien sanojensa mukaan hän tiesi), mistä on kysymys. Oli hän huomannut myös sen, että veljen vauvauutinen otti koville. Nyt vaan itseäni mietityttää, että huomasiko myös veljeni ja pahimmassa tapauksessa hän tietysti kuvittelee, etten ole onnellinen heidän puolestaan. Äitini kyllä ehdotti, että voisin jossain vaiheessa kertoa asiasta veljelleni. Pitäisi varmasti tehdä niin. Kerroin äidilleni myös adoptioprosessista, joka laitettaneen alulle jo tämän kevään aikana. Sain vakuuttelut siitä, että lapsemme tulee olemaan yhtä arvokas ja tärkeä, oli hän sitten kasvanut omassa mahassani tai sydämessäni. Ja mikä tärkeintä ja helpottavinta, kelpaan tällaisena kuin olen. Tätä kelpaamistakin kun on tullut mietittyä huonoina päivinä. Kaikki siis hyvin. Kyyneleitä olen tänäänkin vuodattanut ihan riittävästi, äitini vastausta lukiessani ja miettiessäni, miten kerron asiasta veljelleni. Tiedän, että tämä on hänellekin iso pala purtavaksi. Hän kun toivoo aina kaikille pelkkää hyvää...



Kirjoitellan taas!

~dese

Hei tytöt!



Sellainen kysymys alkoi tuossa painaa mieltä, että mikä vaikutus Teroluteilla on ovulaatioon? Vai onko vaikutusta ollenkaan? Mulla siis kp 15 ja ovis tulematta (en tiedä tuleeko ollenkaan), mutta Terot pitäisi aloittaa tänään.



Eihän tämä mikään lääkäripalsta ole, mutta jos joku vaikka sattuisi tietämään... Ollaan me yhteensä sen verran fiksuja yhteensä!



-Diina-



PS: Dese, aivan ihana tuo äitisi reaktio. Kyllä äidit ovat sitten maailman parhaita, ja sellaisia meistäkin tulee vielä joku kaunis päivä.

Huomasin että Diina oli kysellyt Teroista... Sellanen käsitys mulla on, että jos ovis ei vielä ole tapahtunut kun terot aloittaa, voi se ovis sitten kokonaan jäädä tulematta. Näin oli mun tutulle sanottu, kun aloitti lapsen yrittämisen clomit+terot -yhdistelmällä, kaksi kiertoa menivät lääkärin ohjeiden mukaan clomit alkukierrossa, kp15 eteenpäin sitten terot... Sitten kolmannessa kierrossa aloittikin terojen ottamisen joskus kp17 tai jotain ja siitä sitten tärppäsi... Oon tämän tänne aiemminkin kirjottanut mutta muistin virkistämiseksi... Eli terot VOI estää oviksen, mutta ei se kai ihan aina niinkään mene. Mun mielipide on, että jos ovista oot kerta testaillut, eikä sitä vielä oo löytynyt, ei kyllä niitä teroja vielä kannata aloittaa... Ite lykkäsin kanssa terojen aloittamista just tuosta syystä, kun tiesin miten tolla tuttavalla oli asiat menneet - tosin kaikki tietävät että meillä se ei tehonnut! ;)



Noin, olikohan mitään apua, tuli taas pitkä ja sekava sepustus!!



Hauskaa viikonloppua!!

Olen siinä käsityksessä, että terot eivät suoranaisesti vaikuta ovikseen edistävästi tai estävästi. Itsehän söin niitä puolisen vuotta tasoittamaan pitkiä ja epäsäännöllisiä kiertoja. Lääkäri kyllä sitten sanoi, että jos terot lyhentävät kiertoa niin paljon että ovis ei ehdi tapahtua tai luteaalivaihe jää liian lyhyeksi, niin raskautuminen niiden aikana on vaikeampaa. Jos en väärin muista, niin joku on aloittanut terot vasta kun ovis on tapahtunut, mutta en muista oliko lääkärin ohjeen mukaan vai ei. Ja mulle muuten lekuri määräsi ne syötäväksi aikoinaan kp 16 alkaen, koska mulla on luonnostaan ollut keskimääräistä pitemmät kierrot.



Nyt ei muuta ehdi, katotaan ehdinkö palata myöhemmin!

Ihanaista huomenta teille kaikille ihanaisille Enskattarille! Itä-Suomessa paistaa aurinko ja linnut laulaa!



Minulle ei ainakaan lääkäri maininnut mitään tuollaista, että Terolut voisi vaikuttaa oviksen tuloon. Hope not.



[b]Omaa napaa:[/b]

kp 33 menossa. Tätiä ei näy eikä kuulu. Nyt siis toinen clomi-kierto menossa. Edellisen pituus oli 30. En uskalla testata. En kestä pettymystä. Mieluummin petyn tädin tulosta kuin negatiivisesta testistä. Terojen kanssa kiertojen pituus oli 29, mutta kerran 37. odottelen ainakin siihen saakka ennen kuin testaan. Huh, taisipa olla sekavaa...



[b]Killa:[/b] Seuraavan kerran kun päivität esittelylistaa, minun kohdalle voisi lisätä, että siemenneste erinomaista.



Edelliseen viitaten, että on se ihmisen mieli kummallinen. Tottakai sitä on onnellinen, ettei miehessä ole mitään vikaa, mutta välillä tulee sellainen katkera olo, että sittenhän sen vian täytyy olla minussa. Ja on jopa kateellinen toiselle hänen " normaaliudestaan" . Nää on kyllä tosi vaikeita tunteita käsitellä.



Mukavaa päivää kaikille. Itsellä on ohjelmassa kukkiin mullan vaihtoa.



Keiju

Keijulla onkin jännät paikat, varmaan " tuskaiset" oltavat!! Tuuhan heti kertomaan kun testaat!!



Ja Jessiksen tulokset pitäis olla jo joka enskan ulottuvilla, missäs viipyy???!! Miten kävi, kerro jo!!!



Mitenkä Diinan terojen napsimisen kävi, aloititko lääkärin ohjeiden mukaan vai lykkäsitkö?



Täällä nautitaan keväästä täysin rinnoin, kukkien multia vaihdellen ja koiruuden kanssa naapurin koiriin tutustuen. Joku muukin vaihteli noita multia, inhottavaa hommaa kun sotken kaikki paikat! Vielä isoin, tollanen viirivehka pitäis halkaista, jotta jaksaa taas kasvaa...



Oma napa taas mietityttää, tällä kertaa ehkä jo vähän miestäkin! ;) Kovat alavatsan kiristelyt, vihlaisut jne. jatkuu, vaikka menkat on oikeestaan jo loppu. Eli nyt on kp3. Tietty se ihanin vaihtoehto tässä mietityttää, varsinkin ku menkat oli tosi niukat, mutta sitten on pari muutakin ajatusta käynyt mielessä... Eli tossa pähkäiltiin, että noinkohan ois taas jotain kystia tuolla vihoittelemassa, tai toinen vaihtoehto että siellä jo seuraavaa ovista kehitellään... Voisko tuntua jo näin aikaisin?! Kun eilenkin ne kivut oli ihan selkeitä, mutta ei mitään menkkakipuja, ennemminkin just ovikseen ja loppukiertoon viittaavia " oireita" ... Pöh, voihan näitä tietty pähkäillä maailman tappiin asti! ;) Nyt pitäis vaan osata lopettaa kun tässä on tulossa nyt täysin piinaton kierto, täytyis siis nyt vaan nauttia " piinattomuudesta" ja olla vaan!



Nyt meen valmistautumaan töihin lähtöön! Muistakaahan tytöt viipata kelloja ens yönä, mä todennäköisesti unohdan ja myöhästyn töistä aamulla! ;)

Oottepa ollu taas niin ahkeria, että¿Itsellä taas niin ohjelmaa, ettei ole kerinnyt moikkailemaan. Nyt mies töissä, niin voin oikein kunnolla aikailla täällä =)



Ihan alkuun OmaaNapaa, täällä ollaan ihan hyvillä mielin. Kyllä pakolliset tauot tekee pienelle päälle hyvää =) Nyt kp18, oviksesta ei tietoa, mutta pupuiltu on! Onneksi ei ole sellaista pakkopulla, mitä muutama kk sitten oli, vaan oikeasti taas nauttii toisesta...;)



Täällä on taas tehty töitä meidän hoitojen etenemisen suhteen¿Perjantaina sain vihdoin paperit sairaalasta, saihan noita ihan kahteen kertaan soitellakin! Sitten alkoi verikokeiden metsästys tai kuka sen lähetteen sinne kirjottaisi. Ma tk:n lekuri soittelee, josko se sitten olisi avulias! Nyt kun olisi kierron suhteen oikea aika, muuten taas venyy¿Toukokuussa ehkä sitten eka käynti, mutta syksyyn menee hoitojen aloitus, julkisella siis.

Ai, niin, eilen sain tosiaan rentoutua oikein kunnolla, kun olin siellä vyöhyketerapiassa (mies kysyi työkaverinsa kuullen minulta, että moneltas sä meet sinne terapiaan? Ihan, kuin tässä käytäs jossain muussakin hoidossa ;)). Oli todella ihanaa ja mukava tapa aloittaa vklopun vietto. Kolme aikaa varattiin viikon välein. Kaikki keinot on siis sallittuja tässä taistossa!



Killalla olikin jo hiukan asiat edenneet! Ihanaa, että tapahtuu¿:)



AnnaV, toivotaan, että pitkä odotus palkitaan ruhtinaallisesti ja pääsette todellakin etenemään hoidoissa!



Trixie, voi harmitus, kun siellä oli alkuongelmia, mutta onneksi nyt kaksi kyytiläistä! Ja täällä myös kateellisena ihailen reissutyötä! Mutta onneksi meilläkin paistaa ihanasti kevätaurinko =)



Killellä olikin hyviä uutisia, vaikka alku olikin niin tuskaisaa! Toivotaan, että nyt sitten pääsette siihen siirtoon =)



Piggeliina, kyllä varmasti hermoja vaati 8kk odotus, että en ihmettele jos perna olisi revennyt! Onneksi meillä ei ole ¿kuin¿ 5kk odotus! Kun pääsis siihen oikeaan odotteluun, niin 9kk taitaisi mennä nopeasti¿*huokailee*



Naksu, joo tässä nyt hiukan katsellaan ja kuulostellaan, että mitä tehdään¿Työvoitto tuli miehen kanssa keskustellessa eli lupautui kokeilemaan yksityisellä, kun julkisella menee siis syksyyn. Olen jo tähän ratkaisuun tyytyväinen, vaikkei mitään tapahtuisi kevään aikana. Hullua sinänsä, mutta oli tärkeää puhua omista ajatuksista ja että toinen vielä ymmärsi oman tuskan ja kuunteli! En tiennytkään että hoitojen aikana ei tehdä saa käydä vyöhyketerepiassa, mutta tosiaan kai sillä on sitten jokin vaikutus. Itse kun en oikein tiedä uskoako vai ei. Kokeile ihmeessä, oli niin ihanaa (mutta tietty parempi jos se sinulta kiellettäisiin vielä moneksi kuukaudeksi eteenpäin ;)).



Kiitos Diina kauniista sanoista! Lämmitti kyllä mieltä¿Sitä kaipaa kyllä tuollasia sanoja ja muistutuksen, että kyllä vielä joskus meidät palkitaan! Toivotaan, että etsintäkuulutus tuottaa tuloksen!



Brooke, se on niin jännä, että ihmiset olettavat tosiaan, että pariskunta on valinnut sen lapsettomuuden ja teidän tuttavapiirissä oletus tosiaan vaan taitaa kasvaa¿Välillä tekis mieli kirjoittaa otsaan, että en ole omasta tahdostani lapseton, kun kyselyitä sataa joka puolelta!



Voi Buumi, Buumi! Pahoittelut negasta *halaa* Mutta jos kuitenkin¿;)



Jessicalle paljon peukkuja, bdbd!



Desekin oli varaillut hoitoaikoja ¿terapiaan¿. Oletin kans, että mies pitää ihan höppänä ja nauraa mun idealle, mutta kannustikin (välillä osaa edelleen yllättää ). Sanoin sille terapeutille, että en tiedä mihin uskon ja että voiko tästä olla apuja, mutta haluan ainakin kokeilla kaikkea. Te kun olette noin pitkällä adoptioasioissa, niin kertoilisitko kuinka nuo ikäasiat menee missäkin maassa? Ihanaa, että sait kirjoitettua kirjeen äidillesi ja toivottavasti vielä veljellesikin :)



Paljon vilkutuksia myös muille enskoille!



-marge-

Toivon, että muistin kaikki päivitykset tehdä oikein! Jos en, niin hihkaiskaa, ja teen ne seuraavaan! :)



Ja edellisen viikon kuulumiset:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9701623&p=1&tmode=1&smode…



Killa

Killalle kiitokset uudesta pinosta! Näyttääpä mukavalta, kun siellä alkaa olla jo noita plussanneiden nimiäkin enemmän! Lisääkin niitä tietysti saisi tulla! Olikos meillä nyt ketä piinailemassa? Olen vähän pihalla eikä oikein olisi aikaa enää mennä tavaamaan entistä pinoa. Eli kertoilkaahan kuulumisianne ahkerasti!



Ja hienoa Killa, että miehesi lupasi keskustella asiasta. Peukutuksia että hän olisi nyt tullut järkiinsä ja pääsisitte sittenkin hoitoihin jo maaliskuussa kuten oli suunniteltukin!



Meillä mies on nyt onneksi toipunut flunssasta ja lupasi tällä viikolla hoitaa sen simppatestin numero 2. Sitten päästään mekin taas eteenpäin. Tämä kierto menee kyllä ohi, sillä nyt on jo kp 25/33. Mutta onneksi nyt on tuntunut aika menevän niin nopeasti, että pianhan se seuraava kierto jo on käsillä! Ja voishan tässä nyt vaikka vähän " luomu-piinailla" ihan huvikseen, vaikka kauheasti toiveita tietysti ei olekaan.



Mukavaa uutta keväistä viikkoa kaikille,



toivoo Brooke

Pikaisesti kuulumisia.



Tänään aloitin ensimmäistä kertaa Clomit ja saa nähdä saako ne noi uinuvat munasarjat heräämään. Ens viikon alkuun pitäs varailla ultraa, jotta näkis tapahtuuko muniksissa mitään kasvua. Nyt on siis kp3/28-30 ja perjantaihin asti popsin clomeja. Toivottavasti pääsis inssiin eli kasvais maksimissaan pari kaunista ja isoo munista. Jännityksellä ootan jo ens viikkoa.



Tsemppi vilkutukset kaikille.



-Kathy-

Uusi viikko ja uusi kierto!



Kiitos KILLA, kun taas olet jaksanut päivittää listan ja avata pinon. Minne joutuisimmekaan ilman sinua? Ihan hukkateille ;) Upeaa, että löysit miehesi kanssa puheyhteyden, se varmasti on iso askel henkisellä tasolla. Toivottavasti pääsette piean ottamaan askeleita tässä projektissa.



Brookelle huiskutuksia myöskin, otahan ilo irti luomupiinasta. Eihän sitä koskaan tiedä... Ja jos se täti jostain syystä pölähtää paikalle, niin hyvä että teilläkin asiat etenee hoitorintamalla.



Kathy, me ollaan ihan samoissa menossa, mulla nyt kp4 ja eilen aloitin clomit, mutta muuten ihan sama tilanne! Voidaan siis piinailla yhdessä, jos kaikki menee hyvin. Söin ekan clomikierron viime kuussa, mutta annos ei riittänyt oviksen aikaansaamiseksi. Nyt annos tuplattu ja maanantaina ultrassa näkyy miten menee. Kerrohan kun tilanne etenee, tuleeko sulle jotain oireita clomeista.



Sitten pitää vähän kavereita kaipailla, ainaskin Dese ja Naksu, mitä kuuluu? Ja muutkin, kertokaahan kuulumisia.



Hei, ketkäs meillä on piinailemassa tai aloittamassa piinailut?



Hyvää uutta viikkoa!



-Diina-

Killan lista näyttää aina vaan hienommalta, kiitti!!! Ja Tsemppii tähän viikkoon, ratkaisun hetkiä taidetaan siellä elellä... bd bd bd



Brooke: Hyvä että mies saa annettua toisen näytteen ja hyvä että flunssan piru on kukistettu!



Diina: Hih, mitäpä tänne, ei niin hyvää mutta ei aivan kamalaakaan! Kiitti kysymästä!!



Tosiaan perheessä on nyt vähän murhetta erään perheenjäsenen takia, eikä ihan niin vähääkään... Mutta kyllä tämä tästä, en viitsi siitä sen enempää jauhaa, vaikka päässä koko ajan pyöriikin jutut...



Tänään oli sitten se verikoe eli selviää, onko se ovis mulla tosiaan jo ~kp10. Viikon päästä voin siis sitä soitella. Ja aivan kamalan jäljen jätti muuten neula tällä kertaa, sitä se tekee kun ei mukamas jaksanu painaa tarpeeks kauan pistoskohtaa! ;)



Mihinkäs on muuten jääny tapa laittaa se kp tonne viestin perään? :) Mä aina vaan penään sitä ja sitten itekin unohdan sen jatkuvasti! Se ois vaan niin kätsy tapa seurata mutiten tilannetta eikä tulis sitten noloja " unohduksia" matkan varrella...



No, tulin vaan huvikseni lätisemään, nyt meen kattoon L-koodia (jos telkkari toimii, tyhmä digiboxi ku ei näytä just niitä parhaita kanavia!!). Öitä!!!



naksu kp17 :D

Tervehdys vaan kaikille meikäläisenkin puolesta!!



Hengissä ollaan ja kurkkutauti selätetty. Fyysinen vointi on parempi kuin aikoihin!

Mut mä täällä häpeissäni kirjoitan naama nurkkaan päin ja posket punoittaen syystä että en oo täällä pariin viikkoon pyörinyt. Suonette anteeks *nolona pyytelee*

Töissä oli pieni kaaos hiihtiksen jälkeen ja meikäläinen sai sairastuneen työkaverin tehtävät niskoilleen pariks viikoks. Että huh huh vaan! Nyt on sitten palattu taas tavalliseen päiväjärjestykseen ja mulla on aikaa täälläkin välillä kääntyä :o)



Hei oikeesti kauheen paljon myöhästyneitä onnitteluja ainakin Biancolle ja Tuitulle!! JEEE!! Ootte sitten plussat napannu meikäläisen tehdessä tupladuunia! Kauheesti tsemppiä teille ja toivotaan et kaikki menee hyvin, ja miksipä ei menis!



Brooke: teillähän sitten tapahtuu ens kierrossa! Tehdäänkö teille inssi vai mites edetään? Oot varmaan kertonu jossain aikasemmassa pinossa ehkä *punastelee toisen kerran* Kivaa kuitenkin kun hommat etenee!



Kathy: nyt vaan toivotaan, et clomit sua auttais!



Killa: ymmärsin et sulla on jotain probleemaa ollu miehuuden kaa hoitoihin lähdöstä/ajankohdasta. Toivottavasti rupee solmu aukeen ja ootte saanu puhuttua ja päädyttyä johonkin lopputulokseen. Puhumattomuus kun ei näissä vaikeissa ja aroissa asioissa johda mihinkään. Vaikka kuinka tuntuiskin pelottavalta, niin parempi pelätä yhdessä kuin yksin. Mun mies on kertonu kavereilleen tästä meidän ¿projektista¿ ja nyt oli sitten tän kaverin kaveri tullu varovasti kysyyn mun mieheltä, et onks hän käynyt lääkärissä ja testeissä? Mun mies oli sitten selittäny asiat ja oli ymmärtäny kysyjän puheista et hän jotenkin ¿häpee¿ lääkäriin menoo, kun se jotenkin on naisten homma. Sit hän kysy myös, et mitä jos se vika onkin hänessä. Mun mies oli kysyny takas, et eikös se oo parempi nyt heti selvittää, että tietää missä vika ja että pääsee asiassa eteenpäin..

Mietin vaan, että oiskohan sun miehellä samanlaisia pelkoja mielessä? Ja jos on vaikeeta puhuu kaverille tai jollekin joka on samassa tilanteessa, niin ehdottomasti on tärkeetä puhuu keskenään ja pelätä yhdessä ja saada tukea toiselta.

Toivottavasti asiat selviää; joillain asioiden käsitteleminen vaan kestää aikansa.



Diina: mitäs ultrassa näky? Toivottavasti oli clomit tehonnu!



Naksulle vilkutus! :o)



ON: kp32 ja pitkää kiertoo pukkaa, kuten aina. Otin yhteyttä meidän lääkäriin ja sain vastauksen klinikalta, että hän ottaa yhteyttä luultavasti tällä viikolla. Toivotaan, että kiireiltään ehtii. Nyt sitten alkaa tässäkin huushollissa vihdoin taas tapahtua.



Terkkuja muillekin Enskoille ja vilkutuksia tasapuolisesti!



Aurinkoisin terkuin Piggeliina

Mukavaa viikon alkua kaikille! Pahimmista päivistä on jo selvitty, maanantai ja tiistai jo takana (työpäivien osalta siis). ;)



Jotenkin tuntuu, että pää on ihan tyhjä. Kommenttia ei siis tänään irtoa, ei sitten millään. OmaNapa kun mietityttää ja suruttaa -jälleen kerran. Tänään on ovisplussasta 14 päivää ja tavoistani poiketen päätin testata " ihan vaan mielenkiinnosta" . Yleensähän en tikkuja tuhlaile, vaan odottelen tätiä vaikka maailman tappiin asti. Vaikka tuloksen osaa aavistaa etukäteen ja vaikka kuinka itseään tsemppaisi, niin kyllähän se yksinäinen viiva mielen vetää matalaksi. Ei siis toivoa tälläkään kertaa. Tämähän oli nyt sitten neljäs clomikierto ja pakollinen tauko on edessä joka tapauksessa. Lääkärille pitäisi soitella, kun täti saapuu ja varata aika. En vaan oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jatkaako näin vai siirtyä muihin haaveisiin. Ahdistavaa tällainen asioiden vatvominen. Kunpa joku osaisi kertoa, mitä kannattaisi tehdä. Ja kunpa joku voisi kertoa, onko onnistuminen ikinä mahdollista.

Omaa olotilaa pahentaa eilen kuultu raskausuutinen, ystäväni saa syksyllä vauvan. Ihana uutinen tietysti, mutta soisi sen tapahtuvan joskus omallekin kohdalle. Miehen ensimmäinen kysymys eilen illalla kotiin palatessani oli, että miten jaksat. Hän oli saanut saman sähköpostiviestin ja ajatteli tietysti heti, että olen romahtanut täysin. Edellisellä kerralla kun vastaavanlaisen viestin sain kesken työpäivän, jouduin pakenemaan vessaan kyyneleet silmissä. Ikävää ystäviäni kohtaan, mutta mitäs sitä tunteilleen voi.



Yritän kasata itseni ja palata peremmalla mielellä kommentoimaan ja jutustelemaan niitä näitä. Tällä kertaa tämä viesti oli enemmänkin terapiasessio kirjallisessa muodossa. Toivottavasti jollakulla olisi parempia uutisia kerrottavana. Kyllä tuo pinon alaosa kaipaisi lisää pituutta.

~dese

avasinkin poikeuksellisesti kotikoneen ja tulin piipahtamaan.



DESEJO, iso hali täältä! Tiedän niin hyvin miltä sinusta tuntuu. Minäkin sain viime viikolla kuulla taas yhden ystävän vauvauutisen, ja aavistelen että toinenkin on lähiaikoina tulossa vaikkei sitä ole vielä " virallisesti" kerrottu. Ei niihin kyllä koskaan totu.



PIGGELIINA, meillä jatko riippuu nyt siitä miltä miehen uusi simppatesti näyttää. Jos tulos on yhtä huono kuin viimeksi, niin meille tehdään ilmeisesti suoraan ICSI. Mutta jos antibioottikuuri on auttanut niin sitten asia mietitään uusiksi. Ehkä sitten riittäisi inssi?



Lisäksi sain kuulla, että minulta tämän kierron alussa otetussa verikokeessa ei ollutkaan kaikki ihan kohdallaan vaan hormonit vähän vinksin vonksin. Onkin siten mahdollista että minussakin on jotain vikaa eikä vain miehessä... Tosin ultrassa kaikki näytti normaalilta, ja lääkärin mukaan tuollainen hormonien heittely voi jossain kierrossa olla ihan normaaliakin. Toivotaan todellakin niin. Ei tämän nyt enää tästä vaikeammaksi tarvitsisi mennä! Joka tapauksessa sain passituksen uuteen verikokeeseen seuraavan kierron alussa, ja sitten vähän myöhemmin uuteen ultraan. Ja sitten loppukierrossa aloitetaan ilmeisesti se ICSI pitkän kaavan mukaan, jos ei mitään mutkia tule enää matkaan.



KILLAn kuulumisia odotan jännityksellä, kerrothan sitten kun olette miehen kanssa jutelleet!



Tulkaas nyt joku kertomaan iloisempiakin uutisia!



Brooke (kp 26/33)

Onko täällä muita, joita tuttujen vauvauutiset eivät harmita? Siis ainakaan tällä hetkellä.



Olen mietiskellyt, että onko tämä minulla vain hetkellinen tila, ettei ystävien/tuttavien vauvauutiset ole masentaneet, vaan olen voinut jopa iloita heidän puolestaan. Muistan kyllä itsekin, että jossakin vaiheessa tämän 1,5 vuoden yrityksen aikana usampikin kyynel on poskelle vierähtänyt, kun on kuullut toisten hyviä uutisia. Siis meneekö nämä jotenkin aaltoillen? Äh... toivottavasti joku sai ajatuksesta kiinni :)



Mites muilla?



Tuisku kp 10/28-42

Siitä, miten muiden vauvakuulumiset minuun vaikuttaa...



Kävin eilen katsomassa ystäväni kuukauden vanhaa prinsessaa, ja täytyy kyllä sanoa että sillä reissulla sydän suli. Ihana tyttö! Osaan iloista toisten vauvauutisista, vaikka kyllähän jossain syvällä sisällä on se olo, että " miksi se kaikilla muilla on niin helppoa" . Vaikka eihän se välttämättä olekaan. Eilen näkemäni tyttö oli saanut alkunsa parin kuukauden yrityksen jälkeen ja onnellinen äiti " suositteli" vauvaa minullekin. Sanoin vain, että jospa joskus.



Jotenkin minulla on mustasukkainen suhde sisaruksiin ja muihin läheisiin sukulaisiin. Vaikka he ovat hirmuisen tärkeitä, niin en voi kyllä toivoa kuulevani vauvauutisia siltä suunnalta. Taidan olla vähän outo, mutta haluaisin olla se meidän perheen ensimmäinen joka alkaa odottaa...



Asiasta kukkaruukkuun, kävittekö äänestämässä ennakkoon? Minä odottelen sitä virallista vaalipäivää. Ehdokas on kyllä jo löytynyt. Jotenkin minulle on tärkeää äänestää naista ja pätevän naisen olen ehdokkaakseni löytänytkin.



ON vielä pikaisesti: Clomeja neljättä päivää, ei vielä ainakaan mitään oireita. Ensi maanantaina vasta ultra, kirjoittelin viimeksi vähän epäselvästi. Kunpa siellä NYT olisi kehittymässä kunnon munikset!



Keväistä keskiviikkoa!



-Diina kp 6/28-32

Yritän pohtia ja samalla tässä vastata Tuiskutiuskun kyssäriin muiden vauvauutisten vastaanottamisesta.



Me ollaan otettu melkein alusta asti tosi avoin linja tän lapsettomuus-asian suhteen ja ainakin mun mielestä on kaverit ja tutut ihan hirmu hyvin ottaneet sen huomioon. Ei oo tullu muiden ¿suosituksia¿ kuten Diinalle kävi. Ollaan kyllä hyvin vältytty kysymyksiltä, kuten ¿koskas te aloitatte¿ tai ¿eikö olis teilläkin jo korkee aika¿¿ Se on kyllä hieno homma.



Ollaan puhuttu monet kerrat miehen kaa, että ei se meiltä oo pois jos muut onnistuu. Ollaan sitä vastoin sanottu, että onneks ei heidän oo tarvinnu lähteä tähän hoitoruljanssiin mukaan. Jokainen vauva on kyllä oikeesti pieni ihme! Katkeruus taas on yks ikävimmistä tunteista ja puhumalla näistä vaikeista asioista ollaan ainakin me tähän asti päästy asioista yli, ilman katkeroitumista. Voihan se olla, et jossain vaiheessa sekin sitten iskee, jos kaikki menee mäkeen, mut onneks ollaan vielä vältytty siltä tuntemukselta.



Onhan mulla tosiaan sitten se yks kaveri, joka itsekin lapsettomuudesta monet vuodet kärsineenä, nykyään plussanneena, tuntuu unohtaneen kuin tuhkana tuuleen miltä ¿ei vielä plussanneista¿ saattaa tuntua. Menee nimittäin pikkasen yli hänen ¿minä & minun tuleva vauva¿-jututtunsa.

Sori, jos kuulostaa tiukalta, mut siltä se vaan tuntuu. En suinkaan tarkoita sitä, etteikö saisi olla onnellinen ja iloinen. Tottakai saa ja onkin! Mut tässä tapauksessa tää koko asia menee ihan yli. Muutaman esimerkin mainitakseni ei lapsen isää enää huomata, kun on vaan hänen vauva, ei heidän. Vieraat eivät saa pitää tätä tulevaa vauvaa sylissä, kun se on hänen vauvansa, jota hän niin hartaasti hän on toivonut. Luulin aluks, et se oli vitsi, mut ihan vakavissaan tuntui puhuvan. Toivottavasti kaveri tästä nyt raskauden myötä hieman ¿rauhoittuu¿ ja tasapainoittuu..



Meikäläisellä ei omaan napaa mitään uutta (kp33/48) ja kierto menee varmaan taas lähemmäs 50.. *huoh*



Siitä huolimatta aurinkoista loppuviikkoa Enskoille!



Vilkuttelee Piggeliina