+~+~+ ENSIKOT viikoilla 11-12 +~+~+

Iltaa vielä täältä!



Heti omanapaista tilitystä....taas. tänäänkään ei aamulla plussaa o-testiin.... soitin sitten lääkäriajan jo tänään huomiseksi. teen kylllä aamulla vielä testin, mutta epäilen suuresti. Ärsyttää että miks just nyt ovista ei tapahdu!!!! Toivottavasti jotain olisi tehtävissä. Olen kyllä jo heittänyt kirveen kaivoon tän kuukauden osalta.... Että ottaa pannuun!!!! MURRRRR!



Trixielle kovasti peukkuja huomiseen siirtoon!!!! toivottavasti mekin päästään sinne asti tässä kuussa. bdbdbdbd



tuiskutiusku: meille siirrettiin vaan yksi alkio. Se on Suomessa tapana suurimmalti osin. Meiltä ei itseasiassa edes kysytty, mutta mekin oltaisiin halutttu vaan 1, monisikiöraskaudet ovat kuitenkin aina riskiraskauksia. Ehkä mieli voi muuttua, jos joudutaan useampia hoitoja käymään läpi. Ilmeisesti erittäin harvoin ekalla hoitokerralla siirretään 2. Mulla taisi olla 3 ultraa ennen punktiota (vai 4) ja kaikki meni hyvin ja juuri niin kuin suunniteltu (paitsi lopputulos).



VihervaaranAnna: Onnea hoitoihin! Ja hyvä että pääsette nyt eteenpäin ja olen varma ettei teitä todeta " toivottomiksi" . Aina on toivoa, vaikkei se aina siltä tunnukaan!



Tämä enska painuu nyt pehkuihin, jotta herää taas aamulla metsästämään ovista, huuuoohh...



Kille

Kiitti kaikille hintatiedoista, kyllä noi tuntuu kyllä järkyttäviltä summilta ¿ varsinkin just ikuisen velkataakan ottaneelle! ;) No, katsotaan...



Pigge: Hieno juttu että homma lähtee käyntiin! bd bd



Marge: No jopas on outoa sotkua tuo teidän hoitokuvio, onneks se omalääkäri on järjissään! Ja onnea miehen ylipuhumiseen, jos oikein ymmärsin niin meette mahd. yksityiselle?



Buumi: Mikä tilanne???



Jessiiiiis!!! Miten kävi?!



Kathy: No voi itku minkä tekivät clomit ¿tai siis mitä eivät tehneet!!! Höh, harmittaa sun puolesta!! No, tuplasatsilla sitten!!



Dese: Voin hyvin kuvitella miltä tuntui kuulla tuo uutinen... Ei helppoa, tiedän sen! Ja tuo sun äidin kommentti ¿ se taitaa olla kyllä aika yleinen ¿luulo¿ tuo... Tosi asiassa se on aika pieni prosentuaalinen osuus (jälleen tutkimustietoa ;) ) lapsettomista, jotka ovat omasta tahdostaan lapsettomia, kumma vaan että tuo ei meinaa millään mennä ihmisten kaaliin. Oletetaan vaan, että se on sitten aina omasta tahdosta ja omista tulevaisuuden suunnitelmista kiinni, tuleeko niitä lapsia vai ei... Tsemppiä sulle kovasti!!!!!



Vannis: Taidan kyllä ite kokeilla kanssa tota vyöhyketerapiaa, josko sieltä löytyis ¿apu¿... Jotenkin alkanu houkuttamaan ajatus tuosta!



Diina: Ja voi kökkö, eikö ne sunkaan munikset nyt tajua kasvaa ja sitten irrota?! Kummaa touhua tuo tuollainen, toivottavasti menopur pistää vipinää niihin uinuviin muniksiin! bd bd ja halit päälle!!



Kille: Täällähän tämä! ;) Tsemppiä sinne oviksen metsästykseen, kyllä se sieltä löytyy!!!!



Yksis: Voi surku, koita kestää selkäkipua, tiedän, että osaa olla tosi kurjaa!!!!



Aftis: Kiva kuulla pitkästä aikaa! Hus pois ne typerät kystat nyt tai täältä pesee!!!!!!



VA: Ja kiva kuulla myös susta, pitkään oot ollu poissa täältä! Pidän peukkuja hoitojen suhteen!! bd



ON: Täällä ei sen kummempia, tänään ois pitäny alkaa viimeistään menkat (verikokeella kartoitettu kiertoa), mutta taitavat vielä antaa odottaa. Pientä tiputtelua on jo tullu, mutta tosi pientä, joten taitaa mennä vielä parikin päivää... Ja sekös ketuttaa, varmistui vaan se, että tulevan reissun takia ei seuraavassa kierrossa inssiä TAASKAAN pystytä tekemään. Kiukku on kyllä kova tällä hetkellä, mutta eiköhän tää taas tästä laannu... Eipä tänne siis sen kummempia, mukavaa viikon jatkoa kaikille!!!

Ihanaa, kun niin monet ovat aktivoituneet taas palstailemaan : )

Ja täytyy taas kyllä hehkuttaa sitä, miten hienoa on, kun on tällainen " yhteisö" , jossa AINA saa tukea ja ymmärrystä. Te olette oikeasti paras porukka! Kiitos kaikille jotka jaksatte täällä toisianne tukea *halaa jokaista Ensikkoa*.



Vähän kommentointia (nyt ei taaskaan ehdi ihan kaikille)

Diina; mulla oikeasti tuli ihan itku, kun sieluni silmin näin teidät siellä makkaratiskin vieressä. Mulla kävi maanantaina nuo adoptioasiat kanssa monta kertaa mielessä, kun kampaajalta kävellessäni näin 3 eri perhettä, joissa kaikissa oli aivan suloiset kiinalaiset tytöt (ja suomalaiset vanhemmat siis). Mietiskelin vaan, että oliko joku enne... Kyllä mekin ollaan miehen kanssa adoptiosta keskusteltu, ja itse olisin ihan valmis ottamaan meille vaikka kuinka monta lasta, ja mielellään sekä Aasiasta, Afrikasta, että E-Amerikasta (täytyy varmaan vähän laajentaa tuota taloa). Jonkin verran olen surffannutkin tuolla eri adoptiojärjestöjen sivuilla. Mies ei suhtaudu kyllä lainkaan niin positiivisesti aiheeseen vielä. Täytyy tässä nyt ainakin pari vuotta varmaan vielä kattella, ja se on jo päätetty että " hoitopolku" mennään ihan loppuun saakka.



Killa, tuli oikein hyvä fiilis teidän etenemisestänne. Pyysit tietoja meidän inssiläisten lääkityksistä: Mulla on tehty tähän saakka inssit melkoisen luomusti. Clomeja olen popsinyt kp:t 5-9 (sen vuoksi ilm. niin myöhäiset kp:t, kun ovuloin muutenkin ihan hyvin). Inssi ollut joka kerta kp16, ja sitten n. 3 pvää inssin jälkeen Luget tukemaan keltarauhasta (vain 1 Luge joka ilta). Luget ollut käytössä siihen asti että tekee negatestin tai tädin tuloon asti.



Trixien " jakautumisuutisia" kovasti odotellaan, peukut on täällä pystyssä bd bd bd bd



Vihervaaran Anna, olipa kiva että tulit käväisemään! Mietiskelin tuossa juuri päivänä eräänä, että missäs mahdat lymyillä...



Killelle pahoittelut kadonneesta oviksesta! Mutta ehkä tänään?? bd bd bd bd



Ja Naksu Naksulii! Toi on kyllä niin syvältä kun aikataulut mättää. Ja esim. pääsiäinen kyllä sekoittaa varmasti taas monen lapsettoman hoidot. Ja tulevat (ainakin julkisen puolen) kesätauot. Noh, täytyy yrittää ottaa nuo välikierrot sitten vaan rentoutumisen kannalta.



ON: kp28/28-32. Ei kyllä todellakaan uskalla testata. Eikä ole semmoisia tuntoja että kannattaisikaan. Viime kierron superpettymys on vielä niin kirkkaana mielessä, että nyt yritän pitää kaikki toiveet todella matalalla. Eli ei oireita, mutta ei toisaalta mitään merkkejä tädistäkään vielä (lukuunottamatta alavatsan juilintaa joka on harvinaisen tutun oloista).

Nyt heippa hei kaikille ja mukavaa keskiviikkoa!

Jessica

Hei ensikkoiset!



Halaus myös täältä ihan jokaiselle. Vaikka moni aliarvioi tälläisia virtuaaliyhteisöjä, niin se tuki jonka täältä palstalta saa tuntuu todella aidolta ja vilpittömältä. Onneksi olemme täällä toisiamme varten!



Tuiskutiusku: Kiitos tuestasi! Mites sinulla menee?



Trixie: Ihanalta kuulosti tuo sinun aurinkomatkasi! Ja vaikka mallintyöhön liitetään paljon glamouria, niin onhan se muutakin kuin kuin auringottoa ja keimailua ;) Onnea teille siirtoon, eiköhän kaikki mene hienosti!



Piggeliina: Hei sinullekin! Ja kiitokset halauksista ((halaa takaisin)).



Kille: Kylläpä sinullakin ovis antaa odotuttaa itseään. Toivon todella, että se sieltä löytyisi!



Yksis: Missäs kaukana sinä asusteletkaan? Joskus pohdin sitä, millaista olisi asua ulkomailla... Onko sinulla kova ikävä läheisiä täällä? Toivottavasti selkäsärkysi on jo hellittänyt!



Aftis: Kiitos blogivinkistä! Minäkin käyn säännöllisesti lukemassa paria lapsettomuusblogia, kai se on sitä vertaistuen hakemista sekin. Vaikka tätä ei kenelläkään toivo, niin silti lohduttaa kun tietää ettei ole tässä tilanteessa yksin.



Killa: Onnea ovisplussasta, mahtava juttu!! Hienoa myös, että saitte miehen kanssa asiat puhuttua ja hoidot etenevät. Toivottavasti pääsette jo ennen pääsiäistä tositoimiin!



Vihervaaran Anna: Olenkohan koskaan kysynyt nimimerkkisi taustoja, se on niin hauska. Joku mielleyhtymä mulle tulee Astrid Lingrenin satuihin, mutta olenkohan ihan hakoteillä...? Tekin pääsette ihan pian toimiin, kyllä nuo jonotusajat ovat ihan liian pitkiä! Toivottavasti kaikki menee hyvin!



Naksu: Mooooi! Älä nyt vielä luovuta inssin suhteen, se voi ihan hyvin onnistuakin. Kyllä se täti on niin ärsyttävä, silloin kun sitä vähiten toivoo niin on viivana paikalla, ja silloin kun sen tulo olisi tärkeää uuden kierron saamiseksi, niin varmana antaa odotuttamaan itseään. Ja kun kaikki tapahtuu vielä omassa kropassa jota ei voi hallita, niin kiukkuhan siinä päälle puskee. Mutta toivotaan, että ei tarvitsisi kauaa odotella!



Jessica: Kiitos sinullekin tuhannesti tuesta. Tekisi mieli huutaa kovaan ääneen, että nyt Jessicalle se plussa sieltä ja vähän äkkiä, mutta se ei taitaisi auttaa. Enkä ala nostattamaan toiveitakaan, sillä silloin se mahdollinen pettymys tuntuu pahimmalta. Mutta toivoa on, älä sitä missään tapauksessa menetä! Kerrohan kun testaat. Me jännitetään ja toivotaan sun puolesta!



ON: Pahin pohjamuta taas koluttu ja suunta ei ole kuin ylöspäin. Kiitos teille kaikille. Tänään täytyy alkaa tikutella sitä ovista, jos joku ihme tapahtuisi ja se maanantaina 12 mm ollut munis olisi intoutunut kasvamaan. Kaikki muuthan niistä oli paljon pienempiä, joten toivo on kiinni tuossa yhdessä.



Minä olen aina nähnyt itseni äitinä ja tahdon pitää siitä unelmasta kiinni. Jos ei muuta polkua perheen perustamiseen ole, niin sitten olen adoptoidaan. Niinkuin moni muukin sanoi, tämä hoitopolku kuljetaan ensin loppuun. Onneksi iän puolesta ei ole vielä hengenhätää. Uskoisin, että rakastan adoptiolasta ihan kuin biologistakin. Kuitenkin toivon niin, että saan kokea sen kaiken raskaustestin plussasta synnytykseen.



Vielä pitää se sanoa, että toivoa ja mahdollisuuksia on meillä kaikilla vielä NIIN paljon jäljellä. Minä ainakin uskon, että me vielä ne pienet omat nyytit saamme. Ja tässä matkalla voimme olla toinen toisemme tukena ja riemuita niiden puolesta, jotka ennen itseä plussaavat.



-Diina-

Onpas täällä ollut vilkasta kirjoittelua, mukavaa! Minullekin tämä virtuaaliyhteisö on kyllä ihan valtavan tärkeä asia, ei missään muualla näistä asioista voi puhua tällä tavalla eikä saa tällaista ymmärrystä ja tukea.



Meille oli viikonloppuna tarjolla oikeata ¿siedätyshoitoa¿ lapsiin, molempina päivinä oli tarjolla kissanristiäisiä joissa kaikilla muilla paikalla olijoilla oli lapsia paitsi meillä... Mehän asutaan pienessä maalaiskylässä (mies on maalta kotoisin, minä muuttanut sinne kaupungista) ja tuttavissamme on paljon nuoria maatilan isäntiä ja emäntiä. Tuntuu jotenkin että maalla lapsettomuus on täysin tuntematon käsite tai ainakin paljon harvinaisempaa kuin kaupungissa. Ihan kuin kaikki muut pariskunnat olisivat olleet kimpassa jo alle 2-kymppisestä asti ja hankkineet ennen kolmenkympin ikää vähintään kolme lasta jotka on syntyneet mukavasti vuoden-parin välein. Ja kun kuuntelee heidän synnytysjuttujaan niin kuulostaa siltä että lapset on syntyneetkin suurin piirtein heti kun on ehtinyt sairaalan ovesta sisään ja lähes kivuttomasti. Huoh. Ei ihan heti tulisi mieleen alkaa kertoa noille ihmisille lapsettomuusongelmistamme! Muutenkin me olemme tuossa joukossa vähän kummajaisia, kun olemme vasta ¿kypsässä iässä¿ tavanneet toisemme, ja lisäksi meillä ei ole lehmiä vaikka pihassa navetta onkin, ja käymme molemmat muualla töissä. Lehmiä emme kyllä edes haluaisi! Mutta tosiaan tuossa ¿maajussien porukassa¿ on välillä oma suu aika supussa kun iso osa keskusteluista koskettelee joko lapsia tai lehmiä ja itsellä ei kummastakaan aiheesta ole niin paljon sanottavaa. Ja sitten ne muut pitävät minua varmaan ylpeänä kaupunkilaisena jota ei maalaisten jutut kiinnosta.



No, mutta onneksi nuo ovat vain sellaisia vähän etäisempiä tuttuja, molemmilla on kyllä sitten ne muutamat parhaimmat ystävät jotka ovat eri maata.



Tämä asia on jotenkin hassun ristiriitainen vielä siksikin, että olen niin omituinen vauvakuumeilija että en oikeastaan edes pidä lapsista! Voi kuulostaa älyttömältä mutta niin vain on. Ihan pienet vauvat saattaa olla minusta söpöjä, mutta isommat lapset ovat yleensä vain ärsyttäviä. En siis ole kateellinen muille ihmisille suoranaisesti heidän lapsista, vaan ehkä enemmänkin siitä tilanteesta että he ovat saaneet kokea raskauden ja synnytyksen ja heillä on jotain mitä minulla ei ja voivat sanoa itseään ¿perheeksi¿ ja vielä ¿lapsiperheeksi¿. Ja vaikka en toisten lapsista tykkääkään niin olen ihan varma että omista lapsistani kyllä tykkään aivan hirveästi! Oma äitini on itse asiassa kertoillut minulle samaa, että hänkään ei koskaan ole erityisemmin tykännyt lapsista eikä ilmeisesti olisi välttämättä edes halunnut meitä vaan isä taisi olla se joka meidät halusi! Mutta ilmeisesti meillä on sitten sukuvika tuo että ei olla niin hirveän lapsirakkaita. En ole koskaan ollut edes hoitamassa kenenkään muun lapsia ja itse asiassa minua ihan ällöttäisi ajatus vaippojen vaihtamisesta tai oksennuksen siivoamisesta. Mutta varmaan se asia on sitten ihan eri, jos lapsi on oma!



Noista muiden ihmisten vauvauutisiin ja lapsiin liittyvistä kateuden tunteista minäkin olen ajatellut, että ihan inhimillisiähän sellaiset tunteet on ja mielestäni sallittuja niin kauan kun niistä ei aiheudu kenellekään vahinkoa. Sitten menisi jo liian pitkälle, jos alkaisi oikeasti tappaa odottavia äitejä tai pieniä lapsia... No, tuo nyt oli jo vähän kärjistettyä mutta ehkä ymmärsitte kuitenkin...



Aloitinpas epätoivoisella vuodatuksella, anteeksi! Niin paljon olette taas kirjoitelleet että en varmaan muista kommentoida kaikille, mutta yritetetään jotain:



Adoptiosta: Me ei olla kauheasti sitä vielä mietitty, ollaan ajateltu että katsotaan nyt tämä hoitohomma loppuun asti ja mietitään sitä sitten. Mä taidan olla kyllä sen verran rasisti, että en taitaisi huolia ulkomaalaista lasta vaan sen pitäisi olla suomalainen ja mielellään vielä ihan pieni vauva. Jotenkin en osa ajatella itseäni ulkomaalaisen äidiksi, ja on tässä sekin että asumme tosiaan pienessä maalaiskylässä ja lapsi menisi pienene kyläkouluun, jossa ei varmasti ole ketään muuta ulkomaalaista. Eli joutuisi varmaan enemmän silmätikuksi kuin kaupungissa. Eli voi olla liian suuret vaatimukset, varsinkin kun meillä taitaa ikäkin tulla aika äkkiä vastaan kun mies on jo yli 40-v. Joten voipa olla, että jos ei meille tule omaa lasta niin jäädään sitten kahdestaan. Pitää sitten hankkia vielä lisää eläimiä nykyisen lauman lisäksi! Eihän ne eläimet tietenkään lapsia korvaa, mutta niiden kanssa on ainakin niin paljon puuhaa että ei ehtisi niin murehtia lapsettomuutta. Ja sitten täytyisi vain toivoa että veljemme saisivat lapsia aikaiseksi jotta pääsisimme edes tädiksi ja sedäksi.



KILLA: Mahtavaa kun teillä etenee hommat noin nopeasti! Taidatkin päästä piinailemaan jo ennen minua!



TRIXIE: Sun mallintyöt ja matka kuulostaa ihanilta! Mutta ikävä juttu nuo teidän alkiot. Toivotaan että ne jotka selviäisivät, selviäisivät loppuun asti ja niistä tulisi teidän vauva tai jopa vauvat!



KILLE: No voi pahus, missä se sun ovis nyt luuraa! Tosi tylsää!



NAKSU: Kurjaa että teilläkin taas hommat siirtyy. Kyllä tää on yhtä odottelua. Ja on nuo hoitojen hinnat tosiaan melkoisia. Meillä on sikäli hyvä tilanne, kun asutaan miehen perintötalossa eli asuntolainaa ei sentään ole. Muutamia muita lainoja kylläkin, autoa ja sellaista.



JESSICA: Peukut on pystyssä, tule sitten heti kertomaan kun olet testannut! Varmasti jännitys on ihan hirveä, voi kuvitella.



DIINA: Sun mies toimi kyllä ihanasti. Vaikka tämä lapsettomuus voi aiheuttaa ryppyjä ja ongelmia parisuhteeseen niin kyllä sitten taas usein tuntuu että tämä yhteinen murhe vain lähentää entisestään.



VIHERVAARAN ANNA: Kiva kun kävit pitkästä aikaa ilmoittautumassa! Eikös nikkisi tule L.M. Montgomeryn Anna-kirjoista? Tuli luettua ne moneen kertaan lapsena ja Runotyttö-kirjat myös.



PIGGELIINA: Olettepas te olleet kärsivällisiä odottelunne kanssa, ihanaa kun nyt pääsette taas tositoimiin!



YKSIS: Kurjaa tuo sun selkäkipu, toivottavasti se helpottaisi!



DESEllä on ollut rankkaa, tsemppiä ja voimia! Medänkin sukulaisista ja tuttavista varmaan moni kuvittelee, että ei edes haluta lapsia. Kun tosiaan en kauheasti edes tykkää lapsista ja näkyyhän se päälle päin. Voi olla, että omat vanhempanikin kuvittelevat niin. Mulla ei ole kovin läheiset välit varsinkaan äitiini, ja voi olla että jos nyt joskus saataisiinkin lapsia niin en ehkä koskaan kerro vanhemmilleni että ne on saatu hoitojen avulla.



Huiskutukset myös kaikille joita en maininnut, nyt pitää lopetella etten täytä koko palstaa...



Tai jos nyt vielä oma napa lyhyesti: Täällä odotellaan 1) Tätiä (nyt kp 34/33 ja) 2) Miehen uuden simppatestin tuloksia. Toivottavasti molemmat saataisiin pian että päästäisiin taas eteenpäin!



Tulipas kamalan pitkä romaani! Eihän tätä kukaan varmaan jaksanut edes lukea! Itseä joka tapauksessa helpotti, kun sain taas kirjoittaa (= valittaa), Kiitos! Ja mukavaa loppuviikkoa kaikille ihanille enskoille!



Brooke

Eli aamusta tein testin suuren jännityksen vallassa kuten suunnittelin, mutta se tikku ei ollut kyllä plussaa nähnytkään :( Hittojen, hitto!! Toisaalta ei ole kyllä tätikään vielä kyläillyt, joten olen hieman ihmettelevässä mielentilassa...Lääkärin mukaan menkkojen pitäisi kyllä tulla kun on ollut lääkitys päällä, mutta näköjään ei sitten mun kohdalla - hiton hormonihäiriöt varmaan kummittelee taustalla. Sitä vaaraa ei varmaan kyllä ole, että liian aikaisin olisin testaillut - irrotuspiikinhän pistin silloin 3.3 joten kaiken järjen mukaan tänään voi jo testailla (lääkäri sanoi 20pvän paikkeilla).

Alavatsassa on ollut epämääräisiä tuntemuksia säännöllisen epäsäännöllisesti ja olo on jotenkin turvonnut, joten ehkäpä se täti sieltä kuitenkin on tulollaan. Onko kellään mulla mennyt menkkojen alkaminen miten paljon yli arvioidun? HITTO kun ottaa päähän - ei oikein pysty keskittymään muuhun kun asiat pyörii mielessä.



Kiitos kuitenkin kaikille plussatuulien puuhaltamisesta, eivät nähtävästi jaksaneet ihan perille...mutta ehkä ensi kerralla :) *hymyilee toiveikkaana*



No, se omanapaisuudesta. Täällä onkin käynyt oikein sutina viime aikoina, sai oikein urakalla lukea että pääsi taas edes hieman kärryille :)



Vannis: sait minuunkin tartutettua vyöhyketerapia kiinnostuksen! Täytyypä selvittää missä täällä pääkaupunkiseudulla olisi joku kiva paikka missä sitä voisi kokeilla. Kuulostaa ainakin ihanan rentouttavalta!



Piggeliina: ihanaa kun olet niin hyvällä tuulella :) Vaikka oma mieli onkin nyt hieman maassa, niin on aina hyvä saada muistutus siitä, että kyllä se hymy taas varmaan tännekin löytää! Kiva että saat miehesi kotiin ja hoidon käyntiin!



Trixie: ihanan kuuloinen se Kanarianreissu - vaikka rankka ;-) työmatka olikin...! Minä se vaan reissaan tylsissä pohjoismaissa ja keski-Euroopassa, vaikka on sekin välillä ihan kivaa.



Diina: Lohtuja antava halaus täältäkin *halaa oikein iiiiisosti*. Ihanaa että mies osaa noin hyvin olla sun tukena.



Marge: Hyvä että muutkin harrastaa töissä pinoon kirjoittamista - en siis ole ainut ;-) Vilkutuksia sinne!



Kille: Hiton ovis joka on karkuteillä! *murisee vihaisesti ovikselle* Kävit muistaakseni eilen lääkärin pakeilla? Mitä sanoivat?



Yksis: toivottavasti selkäkipu on jo hellittänyt! Itselläni oli muutama vuosi sitten tosi pahoja selkäongelmia ja jouduin syömään vahvoja kipulääkkeitä, joten tiedän miten ärsyttävää se on. Oma vaivani johtui murtumista, mutta ne eivät sitten parantuneetkaan ihan suunnitellusti joten siinä kokeiltiin jos minkälaisia rohtoja ja jumppia.



Aftis: Kiitos blogi-vinkistä. Täytyy käydä tutustumassa!



Killa: hienoa että bongasit oviksen ja hommat etenevät!!



Naksu: sielläkin siis odotellaan tätiä...turhauttavaa...Olis niin paljon helpompi jos kroppa aina toimisi niin kuin sitä itse haluaisi - ei tarvitsisi turhaan pähkäillä ja nitrota ;-)



Brooke: terkkuja myös sinne! Minulla on myös aina ollut samanlaisia tuntemuksia lapsista kuin sulla - eli en oikeastaan kauheasti lapsista välitä. Hieman ovat kavereiden muksut pehmentäneet minua ja olenkin niille ostellut jotain vauvakamoja, mutta siinäpä se. Ajatus omasta lapsesta tuntuu sen sijaan ihan erilaiselta :) *hymyilee innostuneesti*



Huh! Siinäpä olikin runoilua kerrakseen. Nyt poistun takavasemmalle ja annan muille tilaa :)



Vilkutuksia & halauksia kaikille!



-Buumi

Moikka!



Varoitus taas: omaa napaa: Lääkärissä käyty tänään..... oikealla puolella ollut munarakkula ei ollut sitten kasvanut yhtään, mutta vasemmalla puolella oli yksi 13 mm, jota ei ollut viikko sitten. Tilanne ei siis vielä toivoton.... Meen perjantaina uudestaan ja jos vasemmalla puolella oleva munarakkula on jatkanut kasvuaan ja ovis tapahtuu, tehdään siirto mahdollisesti ensi viikolla. Mutta taas jos ei ole kasvanut, niin siirtoa ei tehdä tässä kierrossa, vaan pitää odottaa ensi kiertoon..... Masentavaa, mutta toisaalta ei kannata tuhlata arvokkaita alkoita, jos tilanne ei ole " suotuisa" . Aina tulee jotain vastoinkäymisiä, mutta ensi kuussa sitten uusin voimin, jos ei nyt päästä siirtoon! Plaah!



Killa: kivaa, että olitte saaneet ajan klinikalle!!! Siitä se homma lähtee etenee...



Brookella on jännät paikat, kun tätiä ei näy.....



Naksu toivottavasti täti on jo löytänyt sut, niin ei mee seuraavat hoidot pipariksi. Kuinkas uudessa kodissa on elämä alkanut sujumaan? :-)



Huiskutukset kaikille!



Kille

Voi harmitusten harmitus negasta!!! *halaa*



Kille

ON: Tänään täällä on ihana kevätilma ja heti aamusta mentiinkin koiruuden kanssa pitkälle lenkille tuonne lähipelloille. Onnettomuudeksi meidän vauva sai jotain silmäänsä ja on nyt eläinlääkäriasemalla hoidossa... täällä minä siis kotona roikun koneella ja odottelen, että EL soittaisi ja ilmoittaisi että pojan saa hakea kotiin.



Selkä on jo taas parempi, mutta välillä on niitä surkean surkeita huonoja päiviä ja öitä... Buumi, mistä löysit avun selkään? Mullakin taustalla vanha ratsastusonnettomuudessa saatu murtuma ja koskaan en sitten ole vaivasta eroon päässyt... ei auta fysioterapia, ei sähkö, ei piikit, ei hieroja, ei mikään...



Niin, arki se on arkea täällä maailmallakin... tosin vähemmän tarvitsee tehdä töitä kuin Suomessa. Ensi viikolla kyllä pitäisi vissiin mennä pitämään presentaatio tästä omasta osaamisalueesta ja projekti joka näytti olevan päättymäisillään saikin jatkoa ja siis hommat jatkuu... en kyllä jaksaisikaan ihan vaan kotona istuskella. Perhettä ja ystäviä on toki ikävä ja kurjaahan se on kun kaikkien lapset kasvaa eikä niitä kerkeä näkemään. Helpompaahan se toki nykyään on kun on sähköpostit ja skypet ja kaikki...



Minä ja mieheni myös, kuulumme tähän samaan ryhmään Brooken kanssa ¿ muiden lapset on ihan jees, kunhan pysyvät vähän etäämmällä... ja oikeastaan meillä on ollut ongelmana se, että kun kaikki kerran tietävät meidän lapsettomuudesta niin siitä on syntynyt tälläinen hullunkurinen kuvitelma siitä, että tarvitsemme kaikkien muiden lapsia ikäänkuin lohduksi omaan tilanteeseen... ¿saahan näitä lainaksi¿ ¿ vaan kun se ei kuitenkaan ole ihan sama asia. Onhan niitä muiden vauvoja ihan mukavaa pitää sylissä, mutta välillä tuntuu, että ne aina itsestäänselvästi ensimmäisenä isketään meidän syleihin ja siinä sitten pyyhitään pukluja juhlapaidan rinnuksilta ja yritetään hymyillä onnellisen näköisenä. Anteeksi vuodatus, mutta osui vaan niin sopivaan kohtaan tuo Brooken kirjoitus.



Killa: Onnittelut ovulaatiosta! Toivottavasti nyt tärppää!



Trixie: Kurjaa, kurjaa! Peukut pystyyn, että nuo kaksi jäljelle jäänyttä alkiota nyt jakaantuisivat... (()) *virtuaalihali*



Kille: Kyllä se ovis sieltä vielä löytyy... kurjaa kun kaikkea aina joutuu odottamaan, ja odottavan aikahan on tunnetusti TOSI pitkä. *peukut pystyssä*



VihervaaranAnna: Niin, Anna kirjoistahan tuo nicki taitaa tulla... on ne niin ihania kirjoja! Ja kyllä se teillekin hoito löytyy, ei kai kukaan nyt ihan mahdoton tapaus voi olla, eihän, eihän!!!



Jessica: *Peukut pystyssä*



Diina: Sinä se aina olet niin iiihanan positiivinen kaikesta huolimatta ¿ lämmin kiitos siitä! (()) *halaus* Toivottavasti se munis tajuaa siellä kasvaa!



Buumi: (())*hali* Kurjaa, kunpa voisinkin sanoa että se muuttuu vielä plussaksi... ehkä ihmeitäkin vielä tapahtuu... sniif!



T. Yksis kp 21 (yrittää kartoittaa omaa kiertoa valmiiksi, vaikka ei kyllä oman oviksen tulemisista ja menemisistä haisuakaan ¿ pitää vaan jotakin yrittää tehdä odotellessa)

Peukut pystyssä! ...kasvaa se, ihan varmasti kasvaa...



Yksis

VAROITUS: Erittäin omanapaista tilitystä tiedossa!

Pakko tulla purkamaan jännitystä tänne välillä, kun en oikein meinaa pysyä nahoissani + työnteosta ei tietysti tule yhtään mitään... En uskalla edes miehelle arvuutella fiiliksiäni kun olen kerran päättänyt nyt pitää matalaa profiilia tän piinailun suhteen.

Nyt kp29/28-32. Lopetin Luget jo viime viikon keskiviikkona kun ne ärsytti mun alapään ihan kamalaan kuntoon. Tädistä ei edelleen vilaustakaan. Aina ennen Lugettomissa kierroissa tässä vaiheessa jo viimeistään tuhrutellut.... Voi apua! Noh, pidän kuitenkin pääni ja testaan vasta lauantaina jos aihetta vielä silloin on.

Oireita tällä hetkellä: vaimea menkkis-juilinta, välillä kovatkin vihlaisut alamasussa, nenä tukossa aamuisin (eilen tuli vertakin nenästä), epämääräistä huonoa oloa. Kaikki voivat tietty olla myös ihan normikierron tätiä enteileviä oireitakin (paitsi ehkä tuo verenvuoto, mutta se johtuu varmaan alkavasta allergiakaudesta).

Huoh, noniin. Nyt yritän taas tehdä töitä ja palailen asiaan varmaan taas huomenissa.

Jessica

Mieli alkaa olla vähitellen jo parempi. Tein sen mitä jo maanantaina mietin ja kirjoitin äidilleni kirjeen. Itkuhan siinä pääsi, mutta ehkäpä se on vaan sellaista tervettä itkua, joka liittyy tämän lapsettomuuden käsittelyyn. En siis suinkaan saanut mitään hillitöntä itkukohtausta...



Voi kurjuuksien kurjuus Kathy. Jospa se olisi sitten se tupla-annos, joka auttaisi.



Vannisko siitä vyöhyketerapiasta kyseli. No, ainakin jotain keskustelua aiheesta on ollut. Oma hierojani on myös vyöhyketerapeutti ja olen hänen kanssaan joskus jutellut tästä meidän tilanteesta. Olen muutaman kerran käynyt vyöhyketerapiassa (joka mieheni mielestä on tietysti ihan täyttä hömppää, hän kun on sellainen inhorealisti ja skeptikko) ja se on todellakin ollut ihanan rentouttavaa. Välillä toki vähän kivuliastakin. Terapeutin mielestä tehokkainta tämän ongelman hoidossa olisi ottaa sellainen pidempi hoitojakso ja käydä esim. kerran viikossa parin kuukauden ajan. No, päätin sitten kokeilla vielä tätäkin vaihtoehtoa. Olen siis varannut 1 hoidon/viikko huhtikuun puolesta välistä eteenpäin. Katsotaan nyt sitten auttaako asiaa millään tavalla. Toivotaan kuitenkin kovasti.



Trixie: Ihana loma-/työmatka on ollut. Ihan täällä kateudesta naama vihertää. Olisi niin ihanaa päästä edes hetkeksi lämpöön ja aurinkoon. Toivottavasti pääsette siirtoon saakka, vaikka alkuhankaluuksia onkin ollut tuon sulatuksen kanssa.



Voi Diina tuota lääkärikäyntiä, olisin niin toivonut sinullekin jo hyviä uutisia. Onneksi sinäkin olet jo päässyt sieltä aallon pohjilta takaisin ylöspäin ja kohti uusia tuulia. Ja toivottavasti ne tuulet ovat suotuisia meidän kaikkien haaveille.



Kille: Mitenkäs se ovis nyt tuolla lailla temppuilee? Omituista tämä ihmisen biologia.



Yksis: Ikävän kuuloista tuo selkäkipusi, voi kumpa joku osaisi auttaa. On varmasti kurjaa napsia särkylääkkeitä jatkuvalla syötöllä ja kaikkein ikävintä tietysti on se, että jos ne vaikuttavat teidän hoitosuunnitelmiin. Pidän peukkuja sinullekin, että kaikki menisi hyvin. Niin ja että koiruuskin pääsisi pian kotiin



Killa: Olipas kivoja uutisia, siis se ovisbongaus ja hoitojen alkaminen. Jippii!



AnnaV. Kiva kuulla sinustakin. Olet selvästikin viettänyt kunnollista laatuaikaa: lomaillut, tavannut ystäviä jne. Toivottavasti ensi viikon lääkärikäynti sujuu hyvin.



Jessica: Nyt kyllä jännittää ihan todenteolla sun puolestasi. bd Kerrothan heti jos on jotain POSITIIVISIA uutisia.



Vilkutuksia tietysti kaikile muillekin: Naksulle, Afternoonille, Brookelle, Margelle, Boomille, Tuiskulle ja Piggeliinalle.



Jottei viesti liian lyhyeksi jäisi, niin jatkoa seuraa. Adoptiosta on keskusteltu aikas vilkkaasti, mikä tietysti lämmittää tämän enskan mieltä. Me kuulumme siihen vähemmistöön, joka jättää ns. rankemmat hoidot väliin. Tähän ei ole mitään tiettyä syytä, se ei vaan ole se meidän juttu. On ihanaa, että lääketiede pystyy auttamaan näissäkin ongelmissa ja toivon sydämestäni onnistumista ihan jokaiselle hoitotietä taivaltavalle. Me ei sille tielle kuitenkaan haluta lähteä vaan meidän kulkumme johtaa suoraan adotioneuvontaan. Olemme itse asiassa menossa huhtikuun alkupuolella PeLan infotilaisuuteen, jossa toivottavasti saamme sitten paperit jo jätettyä ja voimme jäädä odottelemaan neuvonnan alkamista. Ikämme puolesta kotimaankin adoptio voisi tulla kysymykseen, mutta todennäköisemmin suuntaamme haaveemme joko Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan. Oma mielipiteeni kun on se, että perheen perustaminen ei ole geeneistä tai ihonväristä kiinni. Rakkaus on se voima, joka perheen muodostaa.



ON: kp on 7 tai jotain. En tiedä enkä jaksa laskea. Lääkäri on parin viikon päästä ja sitten mietitään miten edetään vai edetäänkö ollenkaan. Mieli on nyt jo ihan ok. Mies on toki työmatkalla Keski-Euroopassa, joten yksinäinen ilta ja yö on edessä. Eiköhän tästäkin selvitä.



Mukavaa viikonlopun odotusta! Huomenna on jo perjantai! Hip hurraa!

~dese

Jessis: upean kuuloinen tilanne! Nyt vaan plussaa kehiin lauantaina (miten sä jaksatkaan odottaa niin pitkään?)! bdbdbdbdbdbdbdbdbdbdbdbdbd



Dese: jaksuja sinne!



Kille: harmillista tuo, kun munikset ei kasvakaan toivotusti! :S No toivoa on kuitenkin, joska ensi viikolla hoito voitais tehdä!



Buumi: pahoittelut negasta! :(



AnnaV: just ehdin miettiä, että mihinhän sä oot kadonnut, kun ei oo kuulunut! :) Siellä onkin sitten jännät paikat! Tsemppiä!



Vilkutukset vielä kaikille muillekin!



Killa

Sen verran nopeasti.. Kampaaja tuli just.. :)

Siirto tuli.. :) Siirrettiin 2 alkiota.. Nyt sit piinaillaan sinne 4.4 asti ja jos näyttää negaa pari päivää siitä uus testi.. :) Palaillaan..

Trixie

Suurkiitokset taas Mikkisoftalle... uusi ja hieno Explorer 7 sitten otti ja pyyhkäisi ääkköset mennessään eli pakko kirjoittaa ensin Wordissä ja sitten kopsata.



Jessica ja Trixie: peukut on täällä pystyssä! Bdbdbdbdbdbdbd...



Dese: Ymmärrän oikein hyvin teidän valinnan olla ryhtymättä raskaampiin hoitoihin... sen päätöksen takia meillä on tähän asti hoidot jääneet kokonaan tekemättä ja nyt sitten olen jo ennakkoon yrittänyt miehelleni selittää, että jos joka tapauksessa tarvitsisin hevoskuurin hormonihoitoja ei sillä loppujen lopuksi niin suurta eroa ole tehdäänkö IUI vai IVF ¿ jos nyt koskaan ylipäätään niin pitkälle päästään.



Koira on saatu takaisin kotiin. Pojalla oli silmän limakalvo ihan naarmuilla, silmä onneksi kunnossa ja nyt sitten hoidellaan silmätipoilla viikon päivät... eiköhän tuo tuosta tokene.



Yksis

Moikka kaikille!



Täällähän on jännät paikat ainakin JESSICAlla ja TRIXIEllä! Minä pidän sormet ja varpaat pystyssä, että teille se plussa tulisi. Ja eihän sitä tiedä, vaikka Trixietä kohtaisi tuplaonni ;)



BROOKE: Joko täti on kaartanut paikalle vai onko mahiksia luomuihmeeseen? Mites simppatestin tulokset, joko posti on kulkenut?



BUUMI: Suuret pahoittelut negasta, niiden testaaminen on aina yhtä kurjaa. Joko siellä on täti kylässä, vai oletko saanut jatkaa piinaamista?



KILLE: Sulla oli ihan sama tilanne kuin minulla maanantaina. Miltäs tänään ultra näytti? Toivottavasti sait hyviä uutisia!



YKSIS: Hyvä, että koiruus on kunnossa, kyllähän tuollainen aina säikäyttää.



DESE: Olit kyllä raipas ja rohkea, kun sait kirjeen kirjoitettua. Joko äitisi on lukenut sen? Varmasti avaa monia ovia, kun saa kerrottua asiasta. Itse en ole vielä valmis kertomaan, mutta ilman itkua ei siitä päivästä selviä silloin kun se tulee. Haaveeni on, että voin kertoa sitten kun olen raskaana, että asiat eivät ole menneet ihan helpoimman kautta...



KILLA: Moi, moi! Mikäs sua noin kiireisena pitää? ;) Mukavaa, kun kuitenkin pistäydyt meidän ilonamme!



ON: Keskiviikkona nega, torstaina nega ja tänään nega. Ovistestissä siis. Tänään olisi ollut inssi, mutta eipä sitä kannata tehdä kun ovis on kateissa. Pitäisiköhän se etsintäkuuluttaa:



" Etsitään ovulaatiota, viimeisimmästä havainnosta on jo kauan. Oletetaan liikkuvan näillä nurkilla kerran kuussa, mutta ei ole näyttäytynyt pitkiin aikoihin. Löytöpalkkiona pikaisesti liikkuvia simppoja."



Joo, alkaa menemään jo huumorin puolelle, mutta tätähän tämä on. Maanantaina oli pahin aallonpohja ja tästä mennään eteenpäin. Tottakai harmittaa, mutta ei jaksa enää itkeä ja parkua. Nyt olen taas kasassa ja odotan ensi kiertoa ja ihanaa piikittelyä. Jos silloin ei munikset kasva, niin jo on ihme!



Mukavaa viikonloppua kaikille enskoille. Pidetään viikonloppuna miehuuksia hyvänä, kyllä nekin tässä aika myllerryksessä ovat.



-Diina-

Diinalle tsemppiä oviksen bongailuun, onpa harvinaisen tyhmä munis kun ei tajua kasvaa! Mutta nyt se ottaa sitten oikein spurtin, uskotaan niin!!!



Buumi: Voi harmistuksen harmistus! Mikä ihme on että ne plussat on niin tiukassa?! Toivottavasti olo on jo parempi...



Kille: Toivottavasti se siirto nyt onnistuis, pidän peukkuja! Kiitti kysymästä, elämä uudessa kodissa maistuu kyllä makoisalta! =) Viihdytään kyllä molemmat todella hyvin ja tää seutukin on aivan mahtavaa! Vielä kun pääsen upottamaan sormeni tonne takapihan multiin niin oi että!! ;)



Jessis: Hui että miten jännät paikat! Ihanko totta että pystyt odottamaan huomiseen, vai joko testitikku on kasteltu? ;)



Dese: Voih, mäkin haluun tohon vyöhyketerapiaan! Soitinkin jo yhteen paikkaan, missä on tosi monta erikoistunu just siihen refleksologiaan, mutta eivät suostu aloittamaan hoitoja yhtäaikaisesti lapsettomuushoitojen kanssa. Sisuskalut (mainitsi ainakin maksan ja joitain muita) ovat kuulemma liian kovalla koetuksella, kun hormonit jo yksistään rasittavat niitä kovin... Eli nyt pitää odottaa sitä kesän hoitotaukoa ja sitten alottaa vyöhyketerapia ¿ tai sitten puhua mies ympäri yksityiselle! ;)



Yksis: Kiva että ootte saanu karvakuononne takaisin! Meidän pikkuinen oli kanssa eilen lääkärissä, nukutettiin ja oli tietysti kovasti äipän ja iskän hoivan tarpeessa sitten illan. Pääsen onneks tuon koiruuden kanssa purkamaan valtavaa äidinvaistoani! ;)



ON: Tänään menossa kp2, eli eilen tuli se paskapäivä sitten... Nyt yritän taas kerätä voimiani että uskallan soittaa klinikalle tämän kierron hoitojen poisjäämisestä, inhottaa vaan soittaa tollasta. No, pakkohan se on, joten tartunpa luuriin...

Kylläpä aika tuntuu nyt menevän nopeesti. No parempi niin, ehtii se taas piinisaikana pysähtyä :)



Piggeliina, ihanaa että oot ollut niin pirteellä mielellä! Sellaista on aina piristävää lukea.



Diina, muakin liikutti niin se kertomuksesi kaupan tiskiltä. Se olisin yhtä hyvin voinut olla minä ja mieheni, niin tutulta kuulostaa. Totta, että miehetkin on tässä tosi kovilla. Harmien harmi, että ovis eksyi matkalla! No piikillä se sitten löytyy taatusti. Kahden päivän kokemuksella Menopurista voin sanoa, että vähän siihen läträämiseen pitää totutella, mutta ei oo kovin vaikeeta. Selviät varmasti hienosti! Ja huumoriakin tässä touhussa välillä todella tarvitaan ;)



Marge, kiitos selvityksestä ;) Toivottavasti julkisen käynti sitten on mahdollisimman pian. Jos vaan maltatte odottaa, niin rahaa säästyy, mutta hermoa sitten saattaa palaa senkin edestä. Ei ole helppoja päätöksiä nämä!



Tuiskulle kokemuksia IVF:stä. Meillä siis oli 1 IVF tammikuussa. Päällimmäisenä mieleen jäi se, mitä Killekin jo taisi sanoa, että hoito ei ollut fyysisesti ollenkaan niin rankka kuin pelkäsin, mutta negatiivisesta tuloksesta toipuminen kesti paljon pidempään kuin muista hoidoista. Vasta noin kuukauden päästä tuloksesta huomasin taas vähän haaveilevani vauvasta. Nyt uudessa IVF:ssä yritän välttää saman, saas nähdä. Kyllähän tässä toivo väkisinkin herää, mutta samalla jo pelkää sitä tipahtamista. Mulla oli lyhyt kaava, eli jarruna oli ja on Orgalutran-piikki Puregonin/Menopurin rinnalla noin 5 päivää ennen irrotuspiikkiä. Punktio ei sattunut yhtään, oli niin vahvat lääkkeet. Me oltais saatu siirtää 2 alkiota, mutta tuli vaan 1, niin se sitten vaan siirrettiin.



Yksis, krooninen kipu on varmasti kamalaa, hyvä että on taas helpottanut. Ja hyvä, että koiruus pääsi kotiin, toivottavasti silmä toipuu ongelmitta.



Killa, onnea oviksesta ja toivottavasti hoito lähtee sitten heti käyntiin!



AnnaV, kiva kuulla sustakin! Tsemppiä lääkäriin ensi viikolla! Tuu sitten kertomaan mitä päätettiin tehdä.



Trixie, ihanaa, että siirto tuli!!! Jännäsin niin teidän puolesta!



Brooke, joko täti tuli? Toivottavasti ne miehen tulokset tulee pian. Mulla oli ihan samoin, että en oikein tykännyt lapsista ennen, en osannut puhua niiden kanssa mitään enkä varsinkaan leikkiä. Tosi pitkään ajattelin, että en välttämättä halua lapsia. Asiat kuitenkin muuttui, kun lähipiiriin syntyi 2 lasta, jotka on tyrkätty meille hoitoon ihan pienestä vauvasta. Siinä sitten opin nopsaan vaipanvaihdot ynnä muut, vaikka aluksi ihmettelin, että miten päin se kuuluu laittaa. Välillä tosin sai kuunnella 5 tuntia suoraa huutoa... Palkitsevaa on kuitenkin se, että me ollaan saatu ihana suhde molempiin lapsiin. Se tuntuu ihanalta, että on jollekin pienelle tuttu ja tärkeä. Ja nähdä miten oma mies on myös oppinut tulemaan toimeen lasten kanssa. Siitä tulee ihan superhyvä isä! Niin tällä vaan halusin sanoa, että suhtautumiseni muuttui, kun sain opetella lapsen kanssa olemista kahdestaan enkä vanhempien valvovan silmän alla.



Buumi, voi harmi!! Lohdutushali täältä!



Kille, kunpa se munis sieltä nyt kuitenkin irtoaisi jo tässä kierrossa. Paljon tsemppiä ja peukutusta!



Jessis, niin JÄNNÄÄ!! Voi kun nyt tärppäisi! Päivystän huomenna tulostasi ;)



Dese, hyvä että sait kirjeen kirjoitettua. Miten äitisi reagoi? Itsekin mietin, että ottaisin vyöhyketerapiaa säännöllisen hoitorupeaman, mutta nyt tämän IVF:n kanssa en uskalla käydä yhtäaikaa. Vyöhyketerapeutti kyllä sanoi, että voisi käydä. Olisikin ihanaa, jos vyöhyketerapia toisi teille avun!



Naksu, hassua, että sulle sanottiin, että vyöhyketerapiaa ei voi tehdä hoitojen aikana, kun mulle tosiaan väitettiin ihan päinvastaista. Itse oon kyllä taipuvainen myös uskomaan, että ei oo terveellistä käydä molemmissa yhtäaikaa. Harmi, että teillä jää hoidot nyt tältä kuulta väliin. Hei, mäkin tykkään puutarhanhoidosta! Joka päivä kurkistelen, että jokohan ne narsissit sieltä nousee.



Adoptiosta: Ei ole meillä ajankohtaista vielä, mutta vaihtoehto on sekin. Surullinen vaihtoehto siinä mielessä, että se tarkoittaa, että saataisiin lapsi vasta joskus aikaisintaan 5 vuoden päästä, koska hoidot käydään kuitenkin kaikki mahdolliset ennen sitä. Aika monet ei-lapsettomat ihmiset muuten ehdottaa tosi ajattelemattomasti ratkaisuksi adoptiota sanoen, että se on ihan sama kuin biologinen lapsi. Mun mielestä se on täysin eri asia! Mutta se ei välttämättä tee adoptiosta sen huonompaa vaihtoehtoa.



ON: IVF on täydessä käynnissä. Ei ollut kystaa ja munasarja oli palautunut jo normaalimman kokoiseksi (tosin isot ne on aina pco:ssa), aloitin piikit ke ja tänään oli eka kontrolliultra. Siellä kasvaa taas aika hurja määrä rakkuloita, molemmilla puolilla 15, kooltaan 5-9mm. Eli ihan alussa vielä ollaan, ja toivottavasti rakkuloista vain osa lähtisi kasvamaan isommiksi. Jatkan Menopuria 150 IU ja su alkaa myös Orgalutran. Punktio on viikon päästä pe tai seuraava ma. Ihan jännittävää taas, että miten meidän käy!



Terkut kaikille enskoille!



-Vannis

Kiitos kaikille teille ihanille enskoille peukutuksista!!! Ne varmasti auttoivat, sillä munis vasemmalla puolella oli kasvanut näissä kahdessa päivässä noin 3 mm ja lääkärin mielestä erittäin todennäköistä, että irtoaakin sieltä ja kohdunlimakalvo hyvä. Aloitan siis huomenna taas oviksen metsästyksen..... Siirto olisi sitten ensi viikolla. Tai ainakin toivottavasti, ei jaksaisi uutta pettymystä heti perään. Ja taidan lähteä onkimaan sitä kirvestä sieltä kaivosta pois, jonka jo sinne viskasin. ;-)



Diina: hih, toi sun etsintäkuulutus. Onnea oviksen metsästykseen!!! Nyt mäkin tiedän miltä sitä tuntuu metsästää, aiemminkin kun on löytynyt suht helpolla.



Vannis: hyvä, että ivf on taas päässyt vauhtiin ja toivotaan kovasti, että tulis rakkuloita vähemmän ja kunnollisia munasoluja enemmän!!!!!



Naksu: mä odotan kanssa, että pääsen pikkupihalle tonkimaan. Ihanaa kevät tulee!!!!



Nyt vaikenen viikonlopuksi ja oikein ihanaa keväistä viikonloppua kaikille! *huiskuttaa*



Vaihteeksi hyvillä mielin oleva Kille :-D

Vannis: Hui mitä määriä sä niitä muniksia kasvattelet, jo on kumma jos noista joku ei oo jus SE munis! :) Joo, mulle kyllä sanottiin ihan heti, että jos on hoidot käynnissä, eivät edes harkitse aloittavansa vyöhyketerapiaa... Ja ymmärrän kyllä kanssa! Tuo todistaa myös sen, että vyöhyketerapialla voi tosiaan olla vaikutusta näihin ongelmiin, koska jos olisivat hömppää niin tuskin pidettäis " vaarallisena" käydä molemmissa yhtä aikaa... Naksun filosofiaa! ;)



Kille: Hieno juttu, että oli lähteny kasvamaan! Nyt kaikki muukin sitten vaan nappiin ja sieltä se tulee! bd bd



Soitin sitten klinikalle, ymmärsi kyllä hoidon lykkäämisen. Kysyin muuten vielä tarkemmin sitä s-prog arvoa, se oli ollut kp17 56,9. Netistä sitten katoin, että luteaalivaiheen normaalit viitearvot on 14-62. Eli kyllähän tuo nyt selvästi ovulaation tapahtumiseen viittaa, mahdollisesti siis jo siihen, että ovis on tosiaan ollut jo siellä kp10 tienoilla... Sitä en vaan ymmärrä, miks kierto venyi kuitenkin 26 päivään...

Sitten vielä rohkeana tyttönä kysyin, onko ivf-paikkoja vapautunu, ei ollut. Hoitsu muisti mut vielä hyvin (vaikka ei ees oo mun oma hoitsu), sanoi painottaneensa mun tilannetta sille mun omalle hoitsulle ja kertoneen, että todella haluttais siihen ivf:ään. Hieno juttu, toivotaan nyt parasta, eikös niin!