Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä minulla on syömishäiriö
16.03.2025 |
Olen ylipainoinen 5-kymppinen parisuhteessa oleva nainen. Ylipaino on seurausta aiemmasta laihuushäiriöstä, sekaisin menneistä kylläisyyssignaaleista sekä kuormittavasta elämäntilanteesta. Miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet joitakin vuosia on viime aikoina alkanut kommentoimaan syömisiäni, syön hänestä paljon ja hänen mielestään minun pitäisi mennä juttelemaan asiasta jollekin, terapian olen aiemmin käynyt läpi. Olen kysynyt häneltä että pitääkö hän minua lihavana mutta tähän hän ei ole sanonut mitään. Minua on alkanut ahdistaa että hän "kyttää" syömisiäni ja tuntuu että en ehkä pääse asiasta yli. Mitä mieltä olette, onko tällainen kommentointi ok? Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole. Mies on itse hieman ylipainoinen 5-kymppinen setä, ei mikään kedon kaunein kukkanen mutta minulle riittävän komea.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Pierun hajuisia läskejä olette molemmat ja ansaitsette toisenne. Siinä sulle terapiaa :)
Näin on näpsyt. Kumpikin inhoaa itseään ja tyytyvät toisiinsa kun tietävät, etteivät parempaakaan saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon yli 150 kg viisari värähtää?
Miksi tuuttaat tuota kulkukissatarinaa joka ketjuun?
Siis makeat herkut vai olut/siideri sitä painoa kerryttää, jos muuten syöt "terveellisesti"? Vai syötkö liikaa siis aterioilla etkä napostele?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä tiedät syötkö paljon. Jos syöt niin onhan mies oikeassa, eikä tuo pahasti ole sanottu mieheltä.
Ei ole toisen asia kommentoida toisen syömisiä jos ei ole hoitosuhteessa hänen kanssaan. Ihan peruskohteliaisuutta on olla kommentoimatta toisen syömisiä. Monelle suomalaiselle tuo tuntuu olevan tuntematon sääntö.
Hyväksymmeko sekaantumisen, jos toinen juo liikaa? Kyllä. Miksi emme syömisriippuvuudessa samaa hyväksy? Jos ap on tosi eikä provo, hän pilaa omaa tulevaisuuttaan kerryttämällä "olosuhteiden takia" sellaisen ylipainon, että se tulee haittaamaan hänen terveyttään.Ja siitä on paljon vaikeampi päästä pois kuin ennaltaehkäistä itsehillinnällä.
Juopollakin on aina pitävät selitykset siihen, miksi juo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä tiedät syötkö paljon. Jos syöt niin onhan mies oikeassa, eikä tuo pahasti ole sanottu mieheltä.
Ei ole toisen asia kommentoida toisen syömisiä jos ei ole hoitosuhteessa hänen kanssaan. Ihan peruskohteliaisuutta on olla kommentoimatta toisen syömisiä. Monelle suomalaiselle tuo tuntuu olevan tuntematon sääntö.Hyväksymmeko sekaantumisen, jos toinen juo liikaa? Kyllä. Miksi emme syömisriippuvuudessa samaa hyväksy? Jos ap on tosi eikä provo, hän pilaa omaa tulevaisuuttaan kerryttämällä "olosuhteiden takia" sellaisen ylipainon, että se tulee haittaamaan hänen terveyttään.Ja siitä on paljon vaikeampi päästä pois kuin ennaltaehkäistä itsehillinnällä.
Juopollakin on aina pitävät selitykset siihen, miksi juo.
No mihin toimittaisit ap:n hoitoon? Hän ei ole superlihava tai laiha, ei ole hoitotahoa syömishäiriöiselle, joka on työkykyinen ja suht normaalikokoinen. Tai ehkä isolla rahalla jossain yksityisellä klinikalla
Juoppo saa maksusitoumuksen myllyhoitoon tai vastaavaan.
Jos ihminen on traumatisoitunut niin syöminen on ainoa asia, joka puolisoa huolestuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuuttaat tuota kulkukissatarinaa joka ketjuun?
Päässä vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap eroa. Tuo mies on henkisesti väkivaltainen ja tulet sairastumaan, jos jatkat yhdessä hänen kanssaan. Suojele itseäsi ja lapsia ja eroa heti.
Hullua antaa tuollaisia ohjeita näin vähäisen ja subjektiivisen tiedon perusteella. Toivottavasti kukaan täällä ei ole niin lapsellinen (=änkyräfeministinen), että ottaa nämä "mies luiskaan" -jutut vakavasti. Elämä ei ole sitcom.
Tähän taitaa sopia vanha sanonta. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
AP tietää mihensä olevan oikeassa, mutta ei halua kohdata totuutta. Siksi miehen sanomiset ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä tiedät syötkö paljon. Jos syöt niin onhan mies oikeassa, eikä tuo pahasti ole sanottu mieheltä.
Syön kai paljon kun ylipainoa on, suurempi ongelma se että en ehdi liikkumaan enkä suunnittelemaan syömisiäni hyvin. Syön suhteellisen terveellisesti ja normaalin ateriarytmin mukaan.
Eli syöt koko ajan.
Siinä se selitys sitten olikin.
Minusta tämä on provo, ap keksii pajunköyttä koko ajan. Ensin lapset oli kouluiässä, nyt ne tarvitsee lapsenvahtia, että ap voisi poistua kotoaan! Eikö isästä sitten ole katsomaan kouluikäisten lasten perään? Ap loukkaa palstalaisten älykkyyttä näillä huonosti kokoon pysyvissä tarinoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen on traumatisoitunut niin syöminen on ainoa asia, joka puolisoa huolestuttaa?
Kertoiko ap jossain olevansa traumatisoitunut? Minusta hän sanoi olevansa stressaantunut. Ne on kaksi erilaista psyykkistä tilaa.
Annoskoko ratkaisee, ei liikunta niinkään. Pienemmät annokset eivät aikaa vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun ap tarvii huolehtia vanhemmasta? Missä lasten isä ja miten osallistuu tai ei osallistu? Enemmän käyttöön vanhuspalveluja. Sun taakka kevenee. Ja se terveellinen ruoka ei vaadi oikeasti aikaa enempää kun mikä sattuu syöminen.
Kyllä on ruusuinen kuva osalla "vanhuspalveluista" Suomessa... Se on kuulkaas yhä useammin niin, että kun se oma iäkäs vanhempi on viimein saatu suostumaan ulkopuolisen avun vastaanottamiseen, niin sitten sitä jonotellaan, palaveerataan, jonotetaan ja päädytään siihen, että jospa tytär voisi auttaa vielä vähän enemmän.
Ja vaihdevuosissa kiloja tulee monille lisää, vaikka kaloriensaanti ja kulutus olisivat ihan samaa kuin ennenkin. Mm. nesteen kertyminen kehoon jne.
Ap:lle sanon, että kannattaa punnita, antaako parisuhteesi voimavaroja vai viekö niitä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta itsestäsi tuntuu?
Tuo elämän kuormittavuus on se mitä lähtisin sinuna ensin purkamaan, koska se aiheuttaa sitten muuta, mahdollisesti stressiä, unettomuutta, uupumusta ja sen mitä itsekin sanot, et jaksa hoitaa itseäsi. Sitten tulee syötyä huonosti, liikuttua vähän ja niin päin pois - tästä syntyy noidankehä.
Miesystävän huomauttelu ei auta mitään, se vain kasaa lisää stressiä.
Joten mieti mikä kuormittaa, ja lähtee purkamaan sitä kasaa. Sinulle aikaa itsellesi, vähemmän stressiä, aikaa tehdä parempia valintoja. Mies voisi huomauttelun sijaan auttaa esimerkiksi terveellisempien ruokien laittamisessa ja houkuttelemisessa mukavaan yhdessä liikkumiseen.
Mulla on kouluikäisiä lapsia edellisestä liitosta, vaativa työ sekä hoidan iäkästä vanhempaa. Aivan mahdoton purkaa tätä vyyhtiä vuoden parin sisällä
Miksi aina ehdotetaan sitä, että ensin pitää hoitaa kaikki muut asiat pois päiväjärjestyksestä, että voisi aloittaa elämäntaparemontin? Miksi oma hyvinvointi ja terveys pitäisi laittaa listan viimeiseksi, kun sen pitäisi olla ykkösenä, että jaksaa hoitaa muut asiat? Aika ei ole este, jos todella haluaa muutosta.
Itselläni oli myös se tilanne, että paino on heitellyt, välillä olen laihduttanut ja taas lihonut takaisin, vaikka olen kuvitellut syöväni terveellisesti. Oli jälleen kerran niin vastenmielistä aloittaa, välttelin vaakaa ja ajattelin, että en jaksa tehdä mitään itseni eteen. Sitten tuli sellainen olo, että kaikki vaatteet kiristivät ja henkeä ahdisti, joten ei ollut vaihtoehtoja. Uusiksi meni koko ruokavalio ja ateriarytmi, ja valmiiksi suunniteltujen ohjeiden mukaan oli helppo tehdä parin päivän ruoat jääkaappiin. Nyt on vuoden alusta lähtenyt -20 kg, ja olo on energinen ja virkeä, eikä ole nivelsärkyjä.
On helppo elää valheessa ja kuvitella syövänsä terveellisesti, mutta itselleni oli herättävää huomata, että annoskoot ovat oikeasti aika pienet, että laihtumista tapahtuu. Ruoka-aineiden on oltava myös oikeassa suhteessa, että ei tule nälkä tai makeanhimo aterioiden välillä. Aiemmat yritykseni ovat kaatuneet siihen, että on tullut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta nyt olen viisaampi sen suhteen, että elämäntapojen korjaaminen on itsessään elämäntapa. Vaikka olen kuinka kehopositiivinen, en pidä yhtään siitä, mitä ylipaino itselleni tekee. Joten siitä eroon hankkiutuminen on yksi murhe vähemmän vastoinkäymisten suossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta itsestäsi tuntuu?
Tuo elämän kuormittavuus on se mitä lähtisin sinuna ensin purkamaan, koska se aiheuttaa sitten muuta, mahdollisesti stressiä, unettomuutta, uupumusta ja sen mitä itsekin sanot, et jaksa hoitaa itseäsi. Sitten tulee syötyä huonosti, liikuttua vähän ja niin päin pois - tästä syntyy noidankehä.
Miesystävän huomauttelu ei auta mitään, se vain kasaa lisää stressiä.
Joten mieti mikä kuormittaa, ja lähtee purkamaan sitä kasaa. Sinulle aikaa itsellesi, vähemmän stressiä, aikaa tehdä parempia valintoja. Mies voisi huomauttelun sijaan auttaa esimerkiksi terveellisempien ruokien laittamisessa ja houkuttelemisessa mukavaan yhdessä liikkumiseen.
Mulla on kouluikäisiä lapsia edellisestä liitosta, vaativa työ sekä hoidan iäkästä vanhempaa. Aivan ma
Vastaus sivusta tälle "Jotain voi tehdä aina
-Eikö iäkkään vanhemman hoitoa voi vastuuttaa kunnalle niin, että itse kävisit siellä vain omaisena?
-voiko työtehtäviä keventää tai muuttaa helpommiksi?
- voiko lasten isän kanssa käydä neuvotteluja, että ottaisi enemmän vastuuta ilmeisesti teineistä?"
On kyllä aika karua, että kehotetaan apta laittamaan omat vanhemmat muiden hoitoon, vähentämään ansiotyötä iässä jolloin pitäisi saada omaisuutta kerrytettyä, ja viettää vähemmän aikaa lasten kanssa, jotka pian muuttaakin pois. Kannatan ehdottomasti sitä että ihminen huolehtii itsestään, mutta apn viestistä sain sellaisen kuvan, että tuo paino ja syöminen ei ole nyt mitenkään akuutteja asioita, eikä hän itse kärsi niistä. Niin nyt pitäisi joidenkin mielestä ns hylätä omat lapset ja vanhemmat ja menettää taloudellisesti rahaa, jotta laihtuisi nopeammin? Tukisin mitä vaan apsta itsestään lähtevää halua, mutta nyt ulkoapäin sanellaan että ylipaino, joka vaikuttaa olevan aika hallinnassa, on tärkeämpi kuin apn perhe ja toimeentulo. Täytyy sanoa että mielestäni nuo ohjeet on huonoja ja toivottavasti tuollaisia ihmisiä ei ole paljon.
Jatkan tuohon viestiini, jossa kirjoitin että on karua lukea täällä ohjeita, että apn pitää vähentää ansiotyötä ja perheestä huolehtimista, että tosiaan jos paino olisi ollut se asia joka apta vaivaa, niin ehdottomasti kannustan kaikkiin muutoksiin, jotka tukee sitä mitä hän elämässä haluaa. Jos joku nyt siis miettii että haluaa vähentää omaa kuormitusta töissä tai perheessä, niin se on ehdottomasti ok jos se on oma halu. Mutta sitä en ymmärrä että ulkopuoliset asettaa ylipainon niin isoksi möröksi, että se pitää vähentää kaikin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on traumatisoitunut niin syöminen on ainoa asia, joka puolisoa huolestuttaa?
Kertoiko ap jossain olevansa traumatisoitunut? Minusta hän sanoi olevansa stressaantunut. Ne on kaksi erilaista psyykkistä tilaa.
Ei kai muilla kuin traumatisoituneilla ole syömishäiriöitä. Tai sitten joku muu sairaus. Eihän se sillä parane, että oire tukahdutetaan. Tilanne vain pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan tuohon viestiini, jossa kirjoitin että on karua lukea täällä ohjeita, että apn pitää vähentää ansiotyötä ja perheestä huolehtimista, että tosiaan jos paino olisi ollut se asia joka apta vaivaa, niin ehdottomasti kannustan kaikkiin muutoksiin, jotka tukee sitä mitä hän elämässä haluaa. Jos joku nyt siis miettii että haluaa vähentää omaa kuormitusta töissä tai perheessä, niin se on ehdottomasti ok jos se on oma halu. Mutta sitä en ymmärrä että ulkopuoliset asettaa ylipainon niin isoksi möröksi, että se pitää vähentää kaikin keinoin.
Ylipaino on yleensä ongelmista pienin. Pitää olla joko hyvässä kohdassa elämäänsä tai todella pinnallinen, että pistää pienen ylipainonsa prioriteetiksi.
Ja mikä oikeus hänellä on sanoa? Ei mikään! Asia ei kuulu hänelle. Minusta tuo hänen sanomisensa on manipulointia.