Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä minulla on syömishäiriö
16.03.2025 |
Olen ylipainoinen 5-kymppinen parisuhteessa oleva nainen. Ylipaino on seurausta aiemmasta laihuushäiriöstä, sekaisin menneistä kylläisyyssignaaleista sekä kuormittavasta elämäntilanteesta. Miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet joitakin vuosia on viime aikoina alkanut kommentoimaan syömisiäni, syön hänestä paljon ja hänen mielestään minun pitäisi mennä juttelemaan asiasta jollekin, terapian olen aiemmin käynyt läpi. Olen kysynyt häneltä että pitääkö hän minua lihavana mutta tähän hän ei ole sanonut mitään. Minua on alkanut ahdistaa että hän "kyttää" syömisiäni ja tuntuu että en ehkä pääse asiasta yli. Mitä mieltä olette, onko tällainen kommentointi ok? Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole. Mies on itse hieman ylipainoinen 5-kymppinen setä, ei mikään kedon kaunein kukkanen mutta minulle riittävän komea.
Kommentit (128)
61/128
|
16.03.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehesi mielestä sinulla ole syömishäiriötä, jos syöt paljon ja mies sanoo tämän ääneen. Sanot itsekin olevasi ylipainoinen. Toki voit miehellesi syömishäiriötaustasta kertoa. Syömishäiriöisen ei välttämättä ole järkevää ruveta laihduttamaan. Tärkemäpää olisi ravinnon terveellistäminen ja monipuolistaminen ja annoskokojen miettiminen.
Aiheesta on jo riidelty ja taustat on kerrottu. Hän on sanonut että mielestään minulla on syömishäiriö ja syön liikaa. Silti ei ole lopettanut kommentointia, uudelleen otti asian puheeksi.
ap
Ei taida ymmärtää, mitä syömishäiriö on , jos kuittailee syömisistäsi. Sano , että et halua kuunnella hänen kommentointiaan syömisistäsi.
Johan ap sanoi. En itse jäisi enää toistelemaan ja odottelemaan, joko tällä kertaa menisi perille.
Miksei ukkeli itse laihduta ja joogaa, jos terveet elämäntavat ovat hänelle tärkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>>Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole.
Mieti tätä kirjoittamaasi lausetta. Tässä on sun ongelma.
No miten itse ratkaisisit vyyhdin työ, lasten elämän ja ongelmien ratkominen sekä iäkkään vanhemman hoitaminen?
Ap
Mikään noista asioista ei varsinaisesti lihota...
Niin, aika moni jopa laihtuu kun ei ehdi syömään tai ruokahalua stressin keskellä ei ole.
Toisilla kortisoli kerryttää rasvaa keskivartaloon ja estää laihtumisen kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti hän on sinusta todella huolissaan, koska ylipainoisen ruokailuun puuttuminen on muuten niin kuuma peruna:(
Itse on mahakas setä joka syö miten sattuu.
ap
No sitten sanot seuraavalka kerralla miehelle, että katso peiliin, kun kommentoi sinun ulkonäköä.
Sen jälkeen olet hiljaa etkä ota kuuleviin korviin, jos mies jatkaa ulkonäöstäsi tai menet muina naisina seuraavaan asiaan.
Itse menisin muina naisina seuraavaan elämänvaiheeseen ilman syömisestä nalkuttajaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pullikoit niin kovasti? Onko tuo itsenäisyyden ylivarjelua, vai tuleeko mies muissa asioissa tontillesi? Minusta on ihan aiheellista huomauttaa, jos näyttää siltä että syömisesi ei pysy kohtuudessa. Keskustelkaa asiasta kunnolla kerran, ettei hänen tarvitse kevythuomautella koko ajan.
Olenko sinusta lihava on sellainen kysymys, jonka esittäminen on aika varma konsti ajaa suhde umpikujaan. Mitä ihmettä siihen pitäisi vastata? Tiedät itse näin olevan, joten miksi ahdistelet miestäsi yrittäen pakottaa hänet valehtelemaan? Myönnä faktat ja mieti, että voit tehdä paljonkin suhtautuaksesi syömiseen liittyviin asioihin vähemmän vihamielisesti ja suojelevasti. Jos syöt liikaa tai väärin, se ei ole hyväksi. Tiedät sen kyllä. Suhteellisuudentaju on vaikea asia, etsi keskitietä.
Minusta kannattaa ottaa todesta, jos puoliso on ohjaamassa terapiaan. Mitä vahinkoa siitä voi olla? Suhtaudutko yhtä piittaamattomasti hänen sanomisiinsa muu
Tuossa on puolitotuutta, ja jos Ap on naimisissa, niin on ihan oikeutettuakin puuttua kumppanin terveyteen liittyvään asiaan, koska tavoitteenahan pitäisi ainakin olla ikuisesti yhdessä. Lihavuus tunnetustihan on terveysriski ja, jos lihavuuden taustalla on syömishäiriö niin ilman muuta olisi syytä pureutua sen juurisyihin. Lihavuus voi olla entiselle syömishäiriöiselle loukku. Laihduttaminen ei ole vastaus ongelmaan, mutta ei painon hyväksyminenkään. Tarvittaisi sekä juurisyiden käsittelyä, että kokonaisvaltaista elämänmuutosta, joka ajallaan sitten hoikistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti hän on sinusta todella huolissaan, koska ylipainoisen ruokailuun puuttuminen on muuten niin kuuma peruna:(
Itse on mahakas setä joka syö miten sattuu.
ap
Miehellä ei ole oikeutta puuttua sinun syömiseesi. Käske ukon hoitaa ensin oma syöminen kuntoon ja pyydä lopettamaan tuollainen.
Inhottavaa tuollainen käyttäytyminen, ei se auta yhtään mitään. Ja tekopyhää, kun ukko itsekin on vatsakas.
Jos sinulla on raskas elämäntilanne, ei kannata ryhtyä laihduttamaan, tulee vain liikaa kuormitusta. Tärkeää on koittaa liikkua edes vähän ja pitää itsestään huolta.
Pyydä miestä lopettamaan tuo huomauttelu. Exäni solvasi minua monella tavalla, mm.syömisestäni ja vartalostani enkä edes ollut kovin lihava. Elämässäni oli silloin todella isoja vastoinkäymisiä, terveys- ym ongelmia, olisin tarvinnut tukea, mutta en sitä saanut.
Siksi onkin nykyään exä. Huvittavaa oli, että kun vihdoin tein eropäätöksen yritettyäni vuosikausia saada exää parisuhdeterapiaan, tämä oli anelemassa minua takaisin. Eipä silloin enää kilot ja syöminen haitanneet.
Huonoa kohtelua ei tarvitse sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on miehen huomauttelu ja sen osoittama halveksunta, ymmärtämättömyys tai välinpitämättömyys. Ne eivät ratkea ap:n painonpudotuksella tai arjen kuormituksen keventämisellä.
Juuri näin. Ja mies itsekin on pullea (on vatsaa), niin todellakaan ole syytä toiselle sanoa.
Jos ei miehen käytös muutu asiallisessa keskustelussa, en näe muuta vaihtoehtoa kuin eron. Ei tuollaista kannata sietää vuosikausia, pilaa sinun elämäsi ja mielenterveytesi.
Kokemusta on tuollaisesta miehestä, on nyt entinen puoliso. Elämä parani 100%.
Vierailija kirjoitti:
>>Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole.
Mieti tätä kirjoittamaasi lausetta. Tässä on sun ongelma.
Miehen huono käytös ja halveksunta on se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä tiedät syötkö paljon. Jos syöt niin onhan mies oikeassa, eikä tuo pahasti ole sanottu mieheltä.
Syön kai paljon kun ylipainoa on, suurempi ongelma se että en ehdi liikkumaan enkä suunnittelemaan syömisiäni hyvin. Syön suhteellisen terveellisesti ja normaalin ateriarytmin mukaan.
ap
KAI??? SYÖ VÄHEMMÄN.
Lopeta huutaminen ja mene pois, kun et mitään mistään ymmärrä.
Lihavuus ON seurasta syömishäiriöstä. Ei ole normaalia olla lihava, ja taustalla on aina psykologiset ongelmat. Tietenkin nykyisin näin ei saa sanoa, vaan ainoastaan liiallinen laihuus saadaan diagnosoida häiriönä, mutta lihavuus on yhtä lailla syömishäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehesi mielestä sinulla ole syömishäiriötä, jos syöt paljon ja mies sanoo tämän ääneen. Sanot itsekin olevasi ylipainoinen. Toki voit miehellesi syömishäiriötaustasta kertoa. Syömishäiriöisen ei välttämättä ole järkevää ruveta laihduttamaan. Tärkemäpää olisi ravinnon terveellistäminen ja monipuolistaminen ja annoskokojen miettiminen.
Aiheesta on jo riidelty ja taustat on kerrottu. Hän on sanonut että mielestään minulla on syömishäiriö ja syön liikaa. Silti ei ole lopettanut kommentointia, uudelleen otti asian puheeksi.
ap
Käy sen miehen kanssa läpi, häiritseekö painosi vai miksi mussuttaa.
Olen myös traumataustainen ja hyväksynyt sen, että kehon ja mielen suhde ruokaan on lopullisesti rikki. Yritän syödä niin, että paino pysyisi suht samana, mutta ei se aina onnistu. Ja kun traumamoodi iskee päälle, on ihan sama, mitä on ajatellut ruokailujen suhteen. Joko ei saa alas mitään tai himoitsee jotain älyttömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>>Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole.
Mieti tätä kirjoittamaasi lausetta. Tässä on sun ongelma.
No miten itse ratkaisisit vyyhdin työ, lasten elämän ja ongelmien ratkominen sekä iäkkään vanhemman hoitaminen?
Ap
Mikään noista asioista ei varsinaisesti lihota...
Niin, aika moni jopa laihtuu kun ei ehdi syömään tai ruokahalua stressin keskellä ei ole.
Toisilla kortisoli kerryttää rasvaa keskivartaloon ja estää laihtumisen kokonaan.
Myös opioidijärjestelmän aktivoituminen ( esim. traumassa ja hylätyksi tullessa) on liitoksissa ylipainoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pullikoit niin kovasti? Onko tuo itsenäisyyden ylivarjelua, vai tuleeko mies muissa asioissa tontillesi? Minusta on ihan aiheellista huomauttaa, jos näyttää siltä että syömisesi ei pysy kohtuudessa. Keskustelkaa asiasta kunnolla kerran, ettei hänen tarvitse kevythuomautella koko ajan.
Olenko sinusta lihava on sellainen kysymys, jonka esittäminen on aika varma konsti ajaa suhde umpikujaan. Mitä ihmettä siihen pitäisi vastata? Tiedät itse näin olevan, joten miksi ahdistelet miestäsi yrittäen pakottaa hänet valehtelemaan? Myönnä faktat ja mieti, että voit tehdä paljonkin suhtautuaksesi syömiseen liittyviin asioihin vähemmän vihamielisesti ja suojelevasti. Jos syöt liikaa tai väärin, se ei ole hyväksi. Tiedät sen kyllä. Suhteellisuudentaju on vaikea asia, etsi keskitietä.
Minusta kannattaa ottaa todesta, jos puoliso on ohjaamassa terapiaan. Mitä vahinkoa siitä voi olla? Suhtaud
Tuossa on puolitotuutta, ja jos Ap on naimisissa, niin on ihan oikeutettuakin puuttua kumppanin terveyteen liittyvään asiaan, koska tavoitteenahan pitäisi ainakin olla ikuisesti yhdessä. Lihavuus tunnetustihan on terveysriski ja, jos lihavuuden taustalla on syömishäiriö niin ilman muuta olisi syytä pureutua sen juurisyihin. Lihavuus voi olla entiselle syömishäiriöiselle loukku. Laihduttaminen ei ole vastaus ongelmaan, mutta ei painon hyväksyminenkään. Tarvittaisi sekä juurisyiden käsittelyä, että kokonaisvaltaista elämänmuutosta, joka ajallaan sitten hoikistaa.
Ap:n kohdalla se on mielenterveys mikä menee kaiken muun "terveyden" ohi. Eli ruokailujen säätäminen vain omasta motivaatiosta lähtien, jos on voimia ja aikaa. Eikä se onnistu välttämättä silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta itsestäsi tuntuu?
Tuo elämän kuormittavuus on se mitä lähtisin sinuna ensin purkamaan, koska se aiheuttaa sitten muuta, mahdollisesti stressiä, unettomuutta, uupumusta ja sen mitä itsekin sanot, et jaksa hoitaa itseäsi. Sitten tulee syötyä huonosti, liikuttua vähän ja niin päin pois - tästä syntyy noidankehä.
Miesystävän huomauttelu ei auta mitään, se vain kasaa lisää stressiä.
Joten mieti mikä kuormittaa, ja lähtee purkamaan sitä kasaa. Sinulle aikaa itsellesi, vähemmän stressiä, aikaa tehdä parempia valintoja. Mies voisi huomauttelun sijaan auttaa esimerkiksi terveellisempien ruokien laittamisessa ja houkuttelemisessa mukavaan yhdessä liikkumiseen.
Mulla on kouluikäisiä lapsia edellisestä liitosta, vaativa työ sekä hoidan iäkästä vanhempaa. Aivan mahdoton purkaa tätä vyyhtiä vuoden parin sisällä
Jotain voi tehdä aina
-Eikö iäkkään vanhemman hoitoa voi vastuuttaa kunnalle niin, että itse kävisit siellä vain omaisena?
-voiko työtehtäviä keventää tai muuttaa helpommiksi?
- voiko lasten isän kanssa käydä neuvotteluja, että ottaisi enemmän vastuuta ilmeisesti teineistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ole varma tästä, mulla on tunne että liittyy hänellä jotenkin ulkonäkööni, ei hyväksy minua tällaisena. On mahakas ja vanhentunut mutta ehkä vähän hoikempi kuin minä.
ap"
Kannattaa puhua asiasta suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso puhuu syömishäiriöstä ja terapiasta, hän varmaankin on huolissaan sinusta. Ei vain osaa tuoda sitä rakentavasti esille. Oletko varma, ettei syömisessäsi ole epäterveitä piirteitä, joita et nyt vain huomaa?
Syön varmaan iltapainotteisesti kun aamulla ja päivällä enempi kiire. Ja varmasti rajoitan sitä normaalia syömistä mikä johtaa iltanälkään. Mutta hän ei ole kommentoinut näitä rajoitettuja annoksia, pelkästään isoja ilta-annoksia. Hän itse syö harvemmin mutta enempi kovaa rasvaa ja sokeria kuin minä. Ja mulla ei ole terveysongelmia aiheutunut tästä painosta, ainakaan vielä.
Eli ahmit illalla?
En saa lainauksia toimimaan kunnolla, voin hienosäätää aikatauluja jonkin verran mutta kokonaistilanne ei tule ratkeamaan johonkin aikaan. Toisaalta ongelmamme ei ehkä ratkeaisi vaikka minulla olisi aikaa laihduttamiseen. Minua ahdistaa kun tuntuu että mies ei hyväksy minua sellaisena kuin olen.
Kuulostat mieheltäni. Hänkään ei muka ehdi päivällä syödä ja iltaisin sitten mättää hirveitä määriä. Terveellisistä elintavoista olen paasannut vaikka kuinka pitkään, mutta nyt tekisi mieli sanoa jo suoraan ulkonäöstäkin, kun näyttää siltä kuin odottaisi kolmosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso puhuu syömishäiriöstä ja terapiasta, hän varmaankin on huolissaan sinusta. Ei vain osaa tuoda sitä rakentavasti esille. Oletko varma, ettei syömisessäsi ole epäterveitä piirteitä, joita et nyt vain huomaa?
Syön varmaan iltapainotteisesti kun aamulla ja päivällä enempi kiire. Ja varmasti rajoitan sitä normaalia syömistä mikä johtaa iltanälkään. Mutta hän ei ole kommentoinut näitä rajoitettuja annoksia, pelkästään isoja ilta-annoksia. Hän itse syö harvemmin mutta enempi kovaa rasvaa ja sokeria kuin minä. Ja mulla ei ole terveysongelmia aiheutunut tästä painosta, ainakaan vielä.
Eli ahmit illalla?
Eilen söin päivälliseksi linssikeittoa (täyttää hyvin) ja iltapalaksi kaksi ruispalaa ja jugurttia, mies otti iltapalalla yhden ruispalan ja musta tuntui että ukko kyttää syömisiäni.