Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä minulla on syömishäiriö
16.03.2025 |
Olen ylipainoinen 5-kymppinen parisuhteessa oleva nainen. Ylipaino on seurausta aiemmasta laihuushäiriöstä, sekaisin menneistä kylläisyyssignaaleista sekä kuormittavasta elämäntilanteesta. Miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet joitakin vuosia on viime aikoina alkanut kommentoimaan syömisiäni, syön hänestä paljon ja hänen mielestään minun pitäisi mennä juttelemaan asiasta jollekin, terapian olen aiemmin käynyt läpi. Olen kysynyt häneltä että pitääkö hän minua lihavana mutta tähän hän ei ole sanonut mitään. Minua on alkanut ahdistaa että hän "kyttää" syömisiäni ja tuntuu että en ehkä pääse asiasta yli. Mitä mieltä olette, onko tällainen kommentointi ok? Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole. Mies on itse hieman ylipainoinen 5-kymppinen setä, ei mikään kedon kaunein kukkanen mutta minulle riittävän komea.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>>Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole.
Mieti tätä kirjoittamaasi lausetta. Tässä on sun ongelma.
No miten itse ratkaisisit vyyhdin työ, lasten elämän ja ongelmien ratkominen sekä iäkkään vanhemman hoitaminen?
Ap
Mikään noista asioista ei varsinaisesti lihota...
Niin, aika moni jopa laihtuu kun ei ehdi syömään tai ruokahalua stressin keskellä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>>Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole.
Mieti tätä kirjoittamaasi lausetta. Tässä on sun ongelma.
No miten itse ratkaisisit vyyhdin työ, lasten elämän ja ongelmien ratkominen sekä iäkkään vanhemman hoitaminen?
Ap
Omalla kohdallani työ oli isoin stressitekijä. Opiskelin uutta omalla alallani, suoritin tutkinnon ja vaihdoin työtehtäviä.
Vanhemman hoitaminen on suurimmalta osalta kotihoidon kontolla. Vierailen kerran viikossa ja hoidan samalla hänen asioitaan.
Satsaan vapaa-ajan itseeni, lapsiin ja puolisoon. Pyrin tekemään vapaa-ajallani vain niitä asioita, joita haluan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla. Itsekin myönnät, että on ollut. Ei ne oikeastaan koskaan minnekään katoa. Muuttavat muotoa vain, ja jotkut pystyvät pitää kurissa, mutta aina ne on taustalla.
Ihan varmasti syöt liikaa, jos olet ylipainoinen, mutta niin syö miehesin.
Jep, myönnän tämän ja olen miehellekin sanonut. Mutta onko tämä hänen kommentointi ok? Selitin hänelle jo että ahdistun tällaisesta kovasti.
ap
Miksi hän kommentoi painoasi ja syömisiäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehesi mielestä sinulla ole syömishäiriötä, jos syöt paljon ja mies sanoo tämän ääneen. Sanot itsekin olevasi ylipainoinen. Toki voit miehellesi syömishäiriötaustasta kertoa. Syömishäiriöisen ei välttämättä ole järkevää ruveta laihduttamaan. Tärkemäpää olisi ravinnon terveellistäminen ja monipuolistaminen ja annoskokojen miettiminen.
Aiheesta on jo riidelty ja taustat on kerrottu. Hän on sanonut että mielestään minulla on syömishäiriö ja syön liikaa. Silti ei ole lopettanut kommentointia, uudelleen otti asian puheeksi.
ap
Ei taida ymmärtää, mitä syömishäiriö on , jos kuittailee syömisistäsi. Sano , että et halua kuunnella hänen kommentointiaan syömisistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>>Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole.
Mieti tätä kirjoittamaasi lausetta. Tässä on sun ongelma.
No miten itse ratkaisisit vyyhdin työ, lasten elämän ja ongelmien ratkominen sekä iäkkään vanhemman hoitaminen?
Ap
Osa-aikatyö? Vanhukselle enemmän ostettua kotiapua? Vastuun jakaminen enämmän jollekin muulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>>Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole.
Mieti tätä kirjoittamaasi lausetta. Tässä on sun ongelma.
No miten itse ratkaisisit vyyhdin työ, lasten elämän ja ongelmien ratkominen sekä iäkkään vanhemman hoitaminen?
Ap
Mikään noista asioista ei varsinaisesti lihota...
Ei, mutta se lihottaa jos on kuormittunut, ei ole aikaa huolehtia itsestään ja syö huonosti (epäsäännöllisesti, huonoja valintoja, palkitsee itseään ruualla, syö pahaan oloon ja ahdistukseen, jättää aterioita väliin). Tällaiset asiat lihottavat.
Kiusaako sun puolisoa sun syöminen ja ylipaino vai se, miten tällä hetkellä voit? Kaksi hyvin eri asiaa, eka on reagoimista ulkoisiin tekijöihin (sun ulkonäkö ja myös kenties se, kuinka paljon rahaa menee syömiseen), toinen on sun hyvinvoinnin huomioiminen, näkee ja kokee, että voit huonosti ja on huolissaan sun jaksamisesta.
Jos tuo jälkimmäinen, niin ihan fiksua ehdottaa sulle terapiaa, koska A) teille selvästi tulee riitaa aiheesta ja puoliso ei ole kenenkään terapeutti B) hän on tietoinen sun syömishäiriöhistoriasta ja siksikin hyvä terapeutti on parempi vaihtoehto kuin taviksen puuttuminen aiheeseen, josta ei välttämättä tiedä tarpeeksi. Oletuksena siis, että puolisosi välittää aidosti sinusta ja hyvinvoinnistasi. Hän on huomannut sun stressin ja ajattelee, että terapeutti osaisi auttaa sua voimaan paremmin. Toinen vaihtoehto on, että hän välittää vain siitä, mitä voit hyvinvoivana tuoda teidän suhteeseen: olet todennäköisesti jaksavampi ja iloisempi ja kenties jaksat panostaa ulkoiseen olemukseesi enemmän hyvinvoivana kuin kovassa stressissä. Eli hänellä on kanssasi helpompaa silloin, kun olet hyvinvoiva ja putkiaivoillaan ajattelee, että menemällä terapiaan muutut taas "helpommaksi ja kivemmaksi". Sinun terapiaan meneminen on siis tässä ajattelumallissa hänen hyväkseen, ei niinkään sun itsesi hyväksi.
Tämä tuli nyt kirjoitettua hyvin suoraan, tarkoitus ei ole kuitenkaan loukata. Joskus vain asiat kannattaa ottaa niinkuin ne ovat ja miltä ne näyttävät. Liian usein alamme selittää läheistemme tekemisiä ja sanomisia turhankin paljon ja heidän edukseen. Teot ratkaisevat, ei sanat.
Tsemppiä AP! Samanlaisten juttujen kanssa painii moni muukin ikätoveri ja siihen sopivasti vaihdevuosioireet päälle, ei oo helppoa eikä herkkua. 😖 Sitä suuremmalla syyllä ota joka päivä pieni hetki ihan omaa aikaa ja tee jotain kivaa: kuuntele vartti hyvää musaa, katso jakso lempparisarjaasi, soita ystävälle puhelu... Sä itse tiedät, mikä auttaa sua jaksamaan. Ja jos et tiedä... NYT on aika alkaa ottaa siitä selvä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on miehen huomauttelu ja sen osoittama halveksunta, ymmärtämättömyys tai välinpitämättömyys. Ne eivät ratkea ap:n painonpudotuksella tai arjen kuormituksen keventämisellä.
Jos puoliso puhuu syömishäiriöstä ja terapiasta, hän varmaankin on huolissaan sinusta. Ei vain osaa tuoda sitä rakentavasti esille. Oletko varma, ettei syömisessäsi ole epäterveitä piirteitä, joita et nyt vain huomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomauttelu ei todellakaan ole ok.
Menkää yhdessä miehen kanssa ravitsemusterapeutille, joka laatii teille ruokaohjeet syömiseen.
Sitten alatte molemmat noudattaa terveellisempää ruokavaliota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä tiedät syötkö paljon. Jos syöt niin onhan mies oikeassa, eikä tuo pahasti ole sanottu mieheltä.
Syön kai paljon kun ylipainoa on, suurempi ongelma se että en ehdi liikkumaan enkä suunnittelemaan syömisiäni hyvin. Syön suhteellisen terveellisesti ja normaalin ateriarytmin mukaan.
ap
Syömisen suunnittelu säästää aikaa, enemmän se arkea kuormittaa jos ei ole miettinyt syömisiään yhtään etukäteen. Vaikka liikunta on tärkeää, niin painonhallinnan kannalta syöminen on avainasemassa. Jos olet ylipainoinen, niin et voi sanoa syöväsi terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti hän on sinusta todella huolissaan, koska ylipainoisen ruokailuun puuttuminen on muuten niin kuuma peruna:(
Itse on mahakas setä joka syö miten sattuu.
ap
No sitten sanot seuraavalka kerralla miehelle, että katso peiliin, kun kommentoi sinun ulkonäköä.
Sen jälkeen olet hiljaa etkä ota kuuleviin korviin, jos mies jatkaa ulkonäöstäsi tai menet muina naisina seuraavaan asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaako sun puolisoa sun syöminen ja ylipaino vai se, miten tällä hetkellä voit? Kaksi hyvin eri asiaa, eka on reagoimista ulkoisiin tekijöihin (sun ulkonäkö ja myös kenties se, kuinka paljon rahaa menee syömiseen), toinen on sun hyvinvoinnin huomioiminen, näkee ja kokee, että voit huonosti ja on huolissaan sun jaksamisesta.
Jos tuo jälkimmäinen, niin ihan fiksua ehdottaa sulle terapiaa, koska A) teille selvästi tulee riitaa aiheesta ja puoliso ei ole kenenkään terapeutti B) hän on tietoinen sun syömishäiriöhistoriasta ja siksikin hyvä terapeutti on parempi vaihtoehto kuin taviksen puuttuminen aiheeseen, josta ei välttämättä tiedä tarpeeksi. Oletuksena siis, että puolisosi välittää aidosti sinusta ja hyvinvoinnistasi. Hän on huomannut sun stressin ja ajattelee, että terapeutti osaisi auttaa sua voimaan paremmin. Toinen vaihtoehto on, että hän välittää vain siitä, mitä voit hyvinvoivana tuoda teidän suhteeseen: olet todennäköisesti
En ole varma tästä, mulla on tunne että liittyy hänellä jotenkin ulkonäkööni, ei hyväksy minua tällaisena. On mahakas ja vanhentunut mutta ehkä vähän hoikempi kuin minä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso puhuu syömishäiriöstä ja terapiasta, hän varmaankin on huolissaan sinusta. Ei vain osaa tuoda sitä rakentavasti esille. Oletko varma, ettei syömisessäsi ole epäterveitä piirteitä, joita et nyt vain huomaa?
Syön varmaan iltapainotteisesti kun aamulla ja päivällä enempi kiire. Ja varmasti rajoitan sitä normaalia syömistä mikä johtaa iltanälkään. Mutta hän ei ole kommentoinut näitä rajoitettuja annoksia, pelkästään isoja ilta-annoksia. Hän itse syö harvemmin mutta enempi kovaa rasvaa ja sokeria kuin minä. Ja mulla ei ole terveysongelmia aiheutunut tästä painosta, ainakaan vielä.
Ap eroa. Tuo mies on henkisesti väkivaltainen ja tulet sairastumaan, jos jatkat yhdessä hänen kanssaan. Suojele itseäsi ja lapsia ja eroa heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä tiedät syötkö paljon. Jos syöt niin onhan mies oikeassa, eikä tuo pahasti ole sanottu mieheltä.
Syön kai paljon kun ylipainoa on, suurempi ongelma se että en ehdi liikkumaan enkä suunnittelemaan syömisiäni hyvin. Syön suhteellisen terveellisesti ja normaalin ateriarytmin mukaan.
ap
KAI??? SYÖ VÄHEMMÄN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla. Itsekin myönnät, että on ollut. Ei ne oikeastaan koskaan minnekään katoa. Muuttavat muotoa vain, ja jotkut pystyvät pitää kurissa, mutta aina ne on taustalla.
Ihan varmasti syöt liikaa, jos olet ylipainoinen, mutta niin syö miehesin.
Jep, myönnän tämän ja olen miehellekin sanonut. Mutta onko tämä hänen kommentointi ok? Selitin hänelle jo että ahdistun tällaisesta kovasti.
ap
Helpompaa ampua viestintuoja kuin tehdä ongelmalleen oikeasti jotakin. Ihan sama mitä miehesi sanoo, sinä vaan jatkat sitä liikasyömistä ja selittelet nuoruudenaikaisilla ongelmillasi. Ruvetkaa yhdessä terveellisemmälle ruokalinjalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>>Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole.
Mieti tätä kirjoittamaasi lausetta. Tässä on sun ongelma.
No miten itse ratkaisisit vyyhdin työ, lasten elämän ja ongelmien ratkominen sekä iäkkään vanhemman hoitaminen?
Ap
SYÖ. VÄHEMMÄN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>>Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole.
Mieti tätä kirjoittamaasi lausetta. Tässä on sun ongelma.
No miten itse ratkaisisit vyyhdin työ, lasten elämän ja ongelmien ratkominen sekä iäkkään vanhemman hoitaminen?
Ap
SYÖ. VÄHEMMÄN.
Harvoin näkee noin onnetonta trollausta.
Aina ehtii laiskotella ja syödä...