Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monet naiset on onnettomia ylitunnollisia ylisuorittajia?
16.03.2025 |
Perfektionismiä pidetään hyveenä, loppuunpalaminen on joka toisen kohtalo jossain vaiheessa, kaikesta katkeroidutaan viimeistään eläkeiässä. Suoritetaan töissä ja vapaa-ajalla kunnes uuvutaan. Miksi?
Kannetaanko sota-ajan kotirintamanaisten traumoja, täydellisen tasa-arvon mahdottomuutta -kaikki on mahdollista mutta kaikkea ei voi siltikään saada- vai mistä on kyse?
Kommentit (106)
Tunnustakaa pois muijat, teillä vaan soi takaraivossa läpi elämän Uhriudu uhriudu, niin kirkkaimman kruunun saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse olen perfektionisti; se on persoonallisuustyyppi, eikä sille voi mitään. Raskausaikana päätin, etten ole se suorittava äiti, jota monet tuntuvat olevan. Minua ei kiinnosta vertailla lapsia, toki kerron lapsen kehityksestä jos kysytään. Työssäni minun kuuluukin olla perfektionisti, mutta jokin aika sitten huomasin, että vaikka ajattelenkin nykyään olevani lempeämpi itseäni ja muita kohtaan, niin silti virheet rasittavat ja olen suorittamisen siirtänyt liikuntaan. Yritän sitten senkin suhteen olla armollisempi, ettei joka päivä tarvitse treenata. Mutta fakta on, että virheet rasittavat perfektionistia, ja se on todellista työtä, että hyväksyy virheet.
Ei se suoraan ole luonteenpiirre, miettisin omakuvaa että millainen mielestäsi olet jos et saa tehtyä omasta mielestäsi täydellistä ja mikä tunne siellä takana on. Tunteen tunnistamalla voit purkaa paremmin sitä suorittamista. Kuka määrittää virheet ja tason mihin pitää pystyä? Veikkaisin että jonkinlainen traumatausta lapsuudesta sinullakin on.
Itse olin ennen todella tunnollinen.
Nykyään teen asiat, joista olen itse vastuussa, löyhemmällä kädellä. Koska se olen minä, ketä ottaa syyt niskoille, mikäli tulee epäonnistuminen.
Mutta jos epäonnistuminen vaikuttaa muihin ja siitä seuraa vaivaa muille, panostan. Koska se en enää ole ainoastaan minä, joka kärsii negatiivisista seurauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet luonnostaan laiskoja? Naisille kasaantuu enemmän kuormaa, tasa-arvo ei toteudu, koska siipeilevät miehet.
Naisten pitää oppia sanomaan ei, puolustaa itseään. Ei kannata lisääntyä tai muuttaa saman katon alle miehen kanssa, jos ei osaa sanoa ei.
Jep. Meillä mies voi ilmoittaa, että lähtee nyt treenaamaan, tulee sitten kotiin kun viitsii. Itsellä on sen sijaan pitänyt opetella itsekkyyttä, että minullakin on oikeus omaan aikaan, eikä minun tarvitse potea huonoa omaatuntoa ja saanko lähteä. Lapselle on ihan sama, missä isä huitelee, mutta jos äiti lähtee yksin johonkin, niin mieluummin lapsi olisi minun kanssani kuin isän. Jos kaikki olemme kotona, niin isä saa puuhailla omiaan rauhassa, minä saan ehkä tämän viestin kirjoitettua (mutta en kuitenkaan ilman keskeytyksiä). Välillä joudun muistuttelemaan miestä, että hän oli viime viikonlop
Ja miehesi valitsi kuka?
Tytöt lukee kirjoja enemmän kuin pojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse olen perfektionisti; se on persoonallisuustyyppi, eikä sille voi mitään. Raskausaikana päätin, etten ole se suorittava äiti, jota monet tuntuvat olevan. Minua ei kiinnosta vertailla lapsia, toki kerron lapsen kehityksestä jos kysytään. Työssäni minun kuuluukin olla perfektionisti, mutta jokin aika sitten huomasin, että vaikka ajattelenkin nykyään olevani lempeämpi itseäni ja muita kohtaan, niin silti virheet rasittavat ja olen suorittamisen siirtänyt liikuntaan. Yritän sitten senkin suhteen olla armollisempi, ettei joka päivä tarvitse treenata. Mutta fakta on, että virheet rasittavat perfektionistia, ja se on todellista työtä, että hyväksyy virheet.
Perfektionismi ei ole mikään sellainen ominaisuus etteikö sille voi mitään. Se on keino hallita ja suitsia heikkoa itsevarmuutta, pelkoa siitä ettei kelpaa, joustamattomuutta sekä kyvyttömyyttä asettaa itse itselleen rii
Mikäs sun persoonallisuustyyppi on?
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ennen todella tunnollinen.
Nykyään teen asiat, joista olen itse vastuussa, löyhemmällä kädellä. Koska se olen minä, ketä ottaa syyt niskoille, mikäli tulee epäonnistuminen.
Mutta jos epäonnistuminen vaikuttaa muihin ja siitä seuraa vaivaa muille, panostan. Koska se en enää ole ainoastaan minä, joka kärsii negatiivisista seurauksista.
Sinulle tiedoksi että et todellakaan ole korvaamaton. Jos huomenna kuolisit, kaikki jatkuisi kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytöt lukee kirjoja enemmän kuin pojat.
Mutta millaisia kirjoja? Niitä joissa uhriudutaan ja samalla opetetaan olemaan kiltti tyttö ja suorittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ennen todella tunnollinen.
Nykyään teen asiat, joista olen itse vastuussa, löyhemmällä kädellä. Koska se olen minä, ketä ottaa syyt niskoille, mikäli tulee epäonnistuminen.
Mutta jos epäonnistuminen vaikuttaa muihin ja siitä seuraa vaivaa muille, panostan. Koska se en enää ole ainoastaan minä, joka kärsii negatiivisista seurauksista.
Sinulle tiedoksi että et todellakaan ole korvaamaton. Jos huomenna kuolisit, kaikki jatkuisi kuten ennenkin.
Jaahas. No, silti aion työskennellä hyvin. Se on periaatteeni; älä tuota turhaa vaivaa muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukuttaa hyvin yöllä kun riehuu koko päivän,a
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytöt lukee kirjoja enemmän kuin pojat.
Mutta millaisia kirjoja? Niitä joissa uhriudutaan ja samalla opetetaan olemaan kiltti tyttö ja suorittamaan.
Tällaisia:
Kun levottomuus, pelokas odotus, tuskaisuus, väsymys ja keskittymisvaikeudet yhdistyvät jatkuvaan huoleen, voi kyseessä olla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Pitkäaikainen, korostunut ja tilanteesta riippumaton ahdistus haittaa usein toimintakykyä ja vaikeuttaa selviytymistä arkielämässä.
Irti murehtimisesta on itsehoito-opas jatkuvasta ahdistuneisuudesta ja murehtimisesta kärsiville.
🤣😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perfektionismi on feminiininen piirre. Miehet ovat luovia ongelmanratkaisijoita. Naisilla on oltava kaikki vimosen päälle kun mies ajattelee miten luovia niin että pääsee vähemmällä vaivannäöllå. Miehet luovii ja ideoi kun naiset suorittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytöt lukee kirjoja enemmän kuin pojat.
Mutta millaisia kirjoja? Niitä joissa uhriudutaan ja samalla opetetaan olemaan kiltti tyttö ja suorittamaan.
Tällaisia:
Kun levottomuus, pelokas odotus, tuskaisuus, väsymys ja keskittymisvaikeudet yhdistyvät jatkuvaan huoleen, voi kyseessä olla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Pitkäaikainen, korostunut ja tilanteesta riippumaton ahdistus haittaa usein toimintakykyä ja vaikeuttaa selviytymistä arkielämässä.
Irti murehtimisesta on itsehoito-opas jatkuvasta ahdistuneisuudesta ja murehtimisesta kärsiville.
🤣😂
5/5
Nämä on aina kirjaston lainatuimpia kirjoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytöt ennen opetettiin kilteiksi ja tottelevaisiksi, ei saanut olla raisu ja kotitöitä piti kiltisti tehdä kun veli sai olla miten oli. En tiedä miten nyt. Meni aikansa ennen kuin pääsin tästä irti ja osasin sanoa ei ja määritellä duunit myös niihin, jotka voi hoitaa huonomminkin. Sama juttu kotona, ei se nyt niin tarkkaa ole jos jossain on pölyä. Relatkaa.
Ok, tää selittää "ennenvanhan". Entä nykyään? Miksi nykyään voidaan entistä huonommin?
Vierailija kirjoitti:
Perfektionismi on feminiininen piirre. Miehet ovat luovia ongelmanratkaisijoita. Naisilla on oltava kaikki vimosen päälle kun mies ajattelee miten luovia niin että pääsee vähemmällä vaivannäöllå. Miehet luovii ja ideoi kun naiset suorittaa.
Tämä. Naisilla ei ole luovuutta ja siksi esim töissä on kauhea ulina jos kaikkea ei neuvota, opasteta ja näytetä eteen. Naisten mielestä on sellainen asia kuin Oikein tekeminen. Miehet ymmärtävät ettei sellaista ole, säännöt taipuvat ja maailma tehdään omanlaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska jos haluaa perheen, uran sekä liikunnallisen ja terveellisen elämän, niin en usko, että siihen on muuta keinoa.
Liikunnallinen elämä 🤣 just tollasia sanoja käyttävät on niitä typeriä suorittajia jotka kohta itkee uupumusta.
No, itselle nimenomaan liikkumattomuus tuo uupumisen. Ilman urheilua ei lopulta jaksa tehdä sitä vähääkään. Mieli ja keho vaan kulkee käsi kädessä.. Voin myös uskoa olevani hyvin onnellinen 60+ vuotias, kun olen pitänyt itsestäni huolta. Ja olen toimintakykyinen! Mutta naura sä vaan siellä sohvalla.
Voi kuule, ei kukaan omasta halusta ole sellainen. Musta tuli, jouduin pienestä pitäen hoitamaan nuorempia sisaruksia,siivota, kokata kun äiti joi ja isää ei kiinnostanut. Ainoa huomio mitä sain oli kun olin kiltti ja tottelin. Nyt 43v käyn terapiassa näitä miettimässä. Että taustalla hyvin usein traumaa ja muuta paskaa.
Syy on luterilaisen kasvatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytöt ennen opetettiin kilteiksi ja tottelevaisiksi, ei saanut olla raisu ja kotitöitä piti kiltisti tehdä kun veli sai olla miten oli. En tiedä miten nyt. Meni aikansa ennen kuin pääsin tästä irti ja osasin sanoa ei ja määritellä duunit myös niihin, jotka voi hoitaa huonomminkin. Sama juttu kotona, ei se nyt niin tarkkaa ole jos jossain on pölyä. Relatkaa.
Ok, tää selittää "ennenvanhan". Entä nykyään? Miksi nykyään voidaan entistä huonommin?
Koska tarhassa ja koulussa kaikki opettajat ovat naisia. Tämä ei ole hyväksi kummallekaan niistä kahdesta mahdollisesta sukupuolesta.
Jep. Meillä mies voi ilmoittaa, että lähtee nyt treenaamaan, tulee sitten kotiin kun viitsii. Itsellä on sen sijaan pitänyt opetella itsekkyyttä, että minullakin on oikeus omaan aikaan, eikä minun tarvitse potea huonoa omaatuntoa ja saanko lähteä. Lapselle on ihan sama, missä isä huitelee, mutta jos äiti lähtee yksin johonkin, niin mieluummin lapsi olisi minun kanssani kuin isän. Jos kaikki olemme kotona, niin isä saa puuhailla omiaan rauhassa, minä saan ehkä tämän viestin kirjoitettua (mutta en kuitenkaan ilman keskeytyksiä). Välillä joudun muistuttelemaan miestä, että hän oli viime viikonloppuna 5 h poissa, minun vuoroni on nyt. Tai työpäivinä jos minä olen lapsen kanssa 4 h, mies 2 h, niin mies saisi olla lapsen kanssa vielä loppuillan, kun minä tulen kotiin.