Onko vapaaehtoinen lapsettomuus itsekkyyttä?

Vaikeahan se on varmasti ymmärtää muiden valintoja sekä syitä niihin kun ne eivät myötäile omaa mieltään..  

Se hankkiiko joku lapsia tai ei, on jokaisen henkilökohtainen päätös, mitä ei edes tarvitse perustella. Olkoon syy mikä tahansa, se ei muille kuulu.

Miehenä naisten lisääntymisen ihmettely ei ole rohkeaa. Ei kohtua ei mielipidettä.

Et osaa laittaa linkkiä.

Riippuu aivan syystä, ei ennen voi ottaa minkäänlaista kantaa. 

Lapsen teko on itsekästä. On vain mielessä oma tulevaisuus, turva ja oman geenien jatkuminen. Mikään ei ole sitä itsekkäämpää.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivan syystä, ei ennen voi ottaa minkäänlaista kantaa. 

Ihan sama mikä se syy on. Asia ei kuulu muille ihmisille.

Sairas mies, ei pätkääkään hänen asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Se hankkiiko joku lapsia tai ei, on jokaisen henkilökohtainen päätös, mitä ei edes tarvitse perustella. Olkoon syy mikä tahansa, se ei muille kuulu.

Kumppanille kuitenkin kuuluu.

moni miettii nykyään, onko vara. Mutta jos tällä miehellä olisi?

Misogyyninen, toksinen ja sairas avaus teidän paikallislehdessä.

Vaikka olisikin, niin minua ei haittaa olla itsekäs. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hankkiiko joku lapsia tai ei, on jokaisen henkilökohtainen päätös, mitä ei edes tarvitse perustella. Olkoon syy mikä tahansa, se ei muille kuulu.

Kumppanille kuitenkin kuuluu.

Niin. Nämä asiat on tapana keskustella kahden kesken suhteen alkuvaiheessa.

Ihan näin asiasta kukkaruukkuun: ajatellaan nainen, joka synnyttää lapsen, joka ei ikänään tule maksamaan yhtään veroja joko sairautensa tai päihderiippuvuutensa vuoksi.

Kiinnostaisi tietää tämän miehen mielipide. Oliko naisen teko itsekäs vai epäitsekäs?

Naisena ajattelen, että elämänkokemus tai sen puute voi altistaa itsekkyydelle. Osa vapaaehtoisesti lapsettomista on siis itsekkäitä, mutta osa nauttii toisten lapsista ja on myös epäitsekkäitä.

Minulla on lapsia, mutta yhdellä läheisellä ei ja hän on vapaahtoisesti lapseton. Kun ikämme on välillä 40-50 vuotta, hänestä on tullut entistä enemmän kärsimätöntä seuraa, jos ympäristössä on jotain lapsiin viittaavaa.  

Hän ei tahdo puhua lasten asioista koskaan. Lapsia sivuavat keskustelut hän ohittaa aivan täysin, sulkee korvansa niiltä. Hänelle lapsi on ihminen vasta vartuttuaan. Ikävä kyllä näin. Välillä on vaikeaa olla hänen seurassaan. Hän katsoo elämää yksilö-, korostuneesti parisuhde- ja myös urakeskeisestä perspektiivistään. Hän jopa nostaa esille sen, että on melkein rikos tuottaa uusia ihmisyksilöitä tähän maailmaan. Lemmikit ja muu runsas kuluttaminen ovat silti sallittuja. Häntä ei saisi rajoittaa juuri mikään. Hänen miehensä sopeutuu lapsettomuuteen, vaikka on itse lapsiystävällinen.

Kirjoituksen perusteella voi olettaa, että tällä miehellä on vaikea ymmärtää muitakin asioita. Huolehtikoon ihan vaan siitä omasta "laumastaan" ja omista asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Naisena ajattelen, että elämänkokemus tai sen puute voi altistaa itsekkyydelle. Osa vapaaehtoisesti lapsettomista on siis itsekkäitä, mutta osa nauttii toisten lapsista ja on myös epäitsekkäitä.

Minulla on lapsia, mutta yhdellä läheisellä ei ja hän on vapaahtoisesti lapseton. Kun ikämme on välillä 40-50 vuotta, hänestä on tullut entistä enemmän kärsimätöntä seuraa, jos ympäristössä on jotain lapsiin viittaavaa.  

Hän ei tahdo puhua lasten asioista koskaan. Lapsia sivuavat keskustelut hän ohittaa aivan täysin, sulkee korvansa niiltä. Hänelle lapsi on ihminen vasta vartuttuaan. Ikävä kyllä näin. Välillä on vaikeaa olla hänen seurassaan. Hän katsoo elämää yksilö-, korostuneesti parisuhde- ja myös urakeskeisestä perspektiivistään. Hän jopa nostaa esille sen, että on melkein rikos tuottaa uusia ihmisyksilöitä tähän maailmaan. Lemmikit ja muu runsas kuluttaminen ovat silti sallittuja. Häntä ei saisi rajoittaa

Niin. Ihmiset ovat usein itsekkäitä. Lapsia taas hankkii se, joka niin itse haluaa. Se ei ulkopuolisille ukoille kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Naisena ajattelen, että elämänkokemus tai sen puute voi altistaa itsekkyydelle. Osa vapaaehtoisesti lapsettomista on siis itsekkäitä, mutta osa nauttii toisten lapsista ja on myös epäitsekkäitä.

Minulla on lapsia, mutta yhdellä läheisellä ei ja hän on vapaahtoisesti lapseton. Kun ikämme on välillä 40-50 vuotta, hänestä on tullut entistä enemmän kärsimätöntä seuraa, jos ympäristössä on jotain lapsiin viittaavaa.  

Hän ei tahdo puhua lasten asioista koskaan. Lapsia sivuavat keskustelut hän ohittaa aivan täysin, sulkee korvansa niiltä. Hänelle lapsi on ihminen vasta vartuttuaan. Ikävä kyllä näin. Välillä on vaikeaa olla hänen seurassaan. Hän katsoo elämää yksilö-, korostuneesti parisuhde- ja myös urakeskeisestä perspektiivistään. Hän jopa nostaa esille sen, että on melkein rikos tuottaa uusia ihmisyksilöitä tähän maailmaan. Lemmikit ja muu runsas kuluttaminen ovat silti sallittuja. Häntä ei saisi rajoittaa

Sinähän se v***tun itsekäs tuossa olet, kun katsot asiaksesi määritellä, mistä ystäväsi saa olla kiinnostunut tai mistä puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Naisena ajattelen, että elämänkokemus tai sen puute voi altistaa itsekkyydelle. Osa vapaaehtoisesti lapsettomista on siis itsekkäitä, mutta osa nauttii toisten lapsista ja on myös epäitsekkäitä.

Minulla on lapsia, mutta yhdellä läheisellä ei ja hän on vapaahtoisesti lapseton. Kun ikämme on välillä 40-50 vuotta, hänestä on tullut entistä enemmän kärsimätöntä seuraa, jos ympäristössä on jotain lapsiin viittaavaa.  

Hän ei tahdo puhua lasten asioista koskaan. Lapsia sivuavat keskustelut hän ohittaa aivan täysin, sulkee korvansa niiltä. Hänelle lapsi on ihminen vasta vartuttuaan. Ikävä kyllä näin. Välillä on vaikeaa olla hänen seurassaan. Hän katsoo elämää yksilö-, korostuneesti parisuhde- ja myös urakeskeisestä perspektiivistään. Hän jopa nostaa esille sen, että on melkein rikos tuottaa uusia ihmisyksilöitä tähän maailmaan. Lemmikit ja muu runsas kuluttaminen ovat silti sallittuja. Häntä ei saisi rajoittaa

Sinulla on näköjään paljon puutetta elämänkokemuksessa. Täysin dille kommentti, mene kotiis kasvamaan aikuiseksi.

Tottakai se on itsekkyyttä. Kuten on lasten hankkiminenkin. Kyseinen valinta on ihan syystä juuri sellainen, missä on hyväksyttävää, oikeastaan suotavaa, tehdä nimenomaan itsekäs valinta, eikä sitä valintaa saa myöskään kenenkään toisen puolesta tehdä, vaan antaa heidänkin tehdä omat itsekkäät valintansa. Ainoa ero on se, että lasta haluaville se valinta ei välttämättä syystä tai toisesta kuitenkaan realisoidu, ja jos realisoituu, niin sitten sen itsekkyyden on väistyttävä sen lapsen edun tieltä.