Lue keskustelun säännöt.
Olen 50-v lääkäri - ajattelin lopettaa lääkärin työt - miksikö?
15.03.2025 |
Siksi, että potilaat / ihmiset ovat muuttuneet. Muutamassa kymmenessä vuodessa ihmisten persoonat ovat muuttuneet jotenkin ikävämpään suuntaan. Ei tietenkään kaikilla, mutta riittävän monella, että oma kuppi alkaa olla täynnä. Kyky suhtautua omiin vaivoihin, sairauksiin ja keinot itse vaikuttaa omaan terveyteen ovat monella hävinneet. Ja samalla syytetään terveydenhuoltoa ja siellä työtä tekeviä kaikesta.
Erilaiset mielenterveys tai oikeastaan persoonallisuushäiriöt tuntuvat lisääntyneen. Jos ei saada omaa tahtoa ja mielenmukaista diagnoosia tai lisätutkimuksia läpi lääkärillä asioinnin yhteydessä, käyttäydytään kuin kiukutteleva teini. Suututaan, itketään, uhkaillaan, kirjoitetaan valituskirjeitä. Osa aikuisista on muuttunut aivan käsittämättömiksi. Todella psyykkisesti epästabiileja. Ei siis mitään kenellekkään vaarallista, mutta koko heidän persoonansa ja moninaiset epämääräiset somaattiset vaivansa ovat selkeästi ja vahvasti psyykkeeseen linkittyneitä. Mutta jos erehdytkään heille ottamaan puheeksi mielen vaikutuksen pitkittyneisiin epämääräisiin oireisiin, siitähän se draama vasta alkaakin. Ja näiden psykosomaattisesti oireilevien osuus on kyllä lisääntynyt.
En siis syytä ketään tai varsinkaan potilaita. Mutta itselle tämä nykymeno riittää. Olen taloudellisesti riippumaton ja mulla on mahdollisuus tehdä kokonaan toisentyyppistä työtä.
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties psyykeen liittyvästä osaamisesta
Sellainen psyykeen osaamistaso kun somaattisen alan lääkärillä on. Ihminen tosin on kokonaisuus. Et voi erottaa aivoista soomaa ja psyykettä. Et anatomisesti, et fysiologisesti, et toiminnallisesti, et mitenkään. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, mutta joillain ihmisiltä psyykeen / persoonallisuuden piirteiden osuus myös somaattiseksi määritellyssä oireilussa on varsin dominoiva.
Kylläpä tuo psyyke nyt tuntuu vaikealta sanalta.
Ihan pakko vielä laittaa tämä ap:lle ja muillekin: psyyke, psyyken (gen.)
Tai psyykkeen. Jos nyt kuitenkin ymmärtää mitä kirjoitetaan niin sehän on pääasia. Keskittymällä olennaiseen pääsemme
Enhän minä mitään valehtele. Kerroin vain teille dorkille lisää tietoa.
On se nyt kummallista jos vuonna 2025 Suomessa ei ymmärretä kulttuuriasioita eikä minkäänlaisia kielellisiä asioita, ei ymmärretä ihmisestä, elämästä eikä edes alkeellisista käytöstavoista. Ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin juuri todella kovissa kivuissa sairaalassa. Sanoin monta kertaa, että todella sattuu ja kyllä varmasti näki naamasta. Lääkäri päästi tilanteen siihen pisteeseen, että huutoitkua anelin sikiöasennossa jotain apua ennen kuin hän pitkin hampain suostui antamaan vähän vahvemman lääkkeen. Koko siipi varmasti kuuli huutoni. Jos kivunhoito on tässä pisteessä, niin en ihmettele potilaiden kiukkua. Buranalla olisi pitänyt selvitä.
yleensä, jos on hyvin kovat kivut, niin potilas ei huutoitke tai edes kilju (koska sekin tuottaa enemmän kipua, tai siihen ei yksinkertaisesti ole enää voimia). Potilas on vain poissolevan oloinen ja ehkä puhuu vain yhden sanan lauseilla ja nekin vaivalloisesti. Ihan vinkiksi seuraavaa kipukertaasi varten, kun menet lääkäriin feikkaamaan kovia kipuja.
Vierailija kirjoitti:
Vielä sivusta: ap:n aloituksessa ei ole kyse kirjoitusvirheistä, joita joku täällä puolustelee lääkärin tekeminä, vaan kielioppivirheistä, joita lääkäriksi kouluttautunut henkilö ei vahingossakaan tee.
Samaa mieltä siitä, että voi tehdä aloituksen hyvästä aiheesta, mutta ei tarvitse esiintyä lääkärinä.
lääkärit ovat lääkäreitä, ei kielenhuollon tohtoreita
Sillä lailla, ap! Noin puhuu lääkäri! Not.
Menehän jonnekin työväenopiston näyttelijäntyön kurssille ja käy samalla peruskoulun äidinkielen tunnit uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin lääkärissä käynnin 5 vuotta sitten, verenpaine ja kolesteroli lääkettä tyrkyttää, turhia kuvauksia ja labroja, rahastaa osataan, mutta ei hoitaa. Korjasin lääkärin liikunnalla, kuntosali kortilla ja sokerittomalla ja kasvispainotteisella ravinnolla
Miksi et toiminut noin jo ennen ongelmien alkamista? Ei lääkäri voi jättää hoitamatta, jos asiakas vastaanotolle tulee. Ruokavalio- ja liikuntaohjeet kuuluvat nykyään myös hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin juuri todella kovissa kivuissa sairaalassa. Sanoin monta kertaa, että todella sattuu ja kyllä varmasti näki naamasta. Lääkäri päästi tilanteen siihen pisteeseen, että huutoitkua anelin sikiöasennossa jotain apua ennen kuin hän pitkin hampain suostui antamaan vähän vahvemman lääkkeen. Koko siipi varmasti kuuli huutoni. Jos kivunhoito on tässä pisteessä, niin en ihmettele potilaiden kiukkua. Buranalla olisi pitänyt selvitä.
yleensä, jos on hyvin kovat kivut, niin potilas ei huutoitke tai edes kilju (koska sekin tuottaa enemmän kipua, tai siihen ei yksinkertaisesti ole enää voimia). Potilas on vain poissolevan oloinen ja ehkä puhuu vain yhden sanan lauseilla ja nekin vaivalloisesti. Ihan vinkiksi seuraavaa kipukertaasi varten, kun menet lääkäriin feikkaamaan kovia kipuja.
Tämän lisäksi ovat ne nopeat kovat kivut jotka saavat sitten äännehtimäänkin ja vaikka huutamaan tms.
Tilannetaju on monelta hukassa ja johtuu ihan ymmärryksestä.
Liian yksioikoisiakaan ohjeita ei tulisi luoda.
Lisäksi meillä ihmisillä on tarkoituksella taito puhua ja kysyä vaikka kysymyksiä. Opiskelemme asioita jotta oppisimme niitä.
Aloituksen perusteella lääkäriä tarvitaan enemmän kuin ennen, joten jatka hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä, jos on hyvin kovat kivut, niin potilas ei huutoitke tai edes kilju (koska sekin tuottaa enemmän kipua, tai siihen ei yksinkertaisesti ole enää voimia)
Oikeastaan tuo johtuu siitä ettei tarvitse huutaa tai kiljua eikä siis välttämättä olisi voimiakaan siihen. Voihan kipukin joskus kyllä voimistua jos alkaa puhumaan tai esimerkiksi liikkumaan enemmän.
Kipuja on hyvin paljon erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin lääkärissä käynnin 5 vuotta sitten, verenpaine ja kolesteroli lääkettä tyrkyttää, turhia kuvauksia ja labroja, rahastaa osataan, mutta ei hoitaa. Korjasin lääkärin liikunnalla, kuntosali kortilla ja sokerittomalla ja kasvispainotteisella ravinnolla
Miksi et toiminut noin jo ennen ongelmien alkamista? Ei lääkäri voi jättää hoitamatta, jos asiakas vastaanotolle tulee. Ruokavalio- ja liikuntaohjeet kuuluvat nykyään myös hoitoon.
Mistä lähtien olemme siis osanneet aavistaa jo ennalta että sairastumme jos emme toimi tietyllä tavalla tai että nyt täytyykin alkaa tekemään näin jotta vältän lääkärissä asioimisen? Eivät kaikki ongelmat tarkoita sitä että emme ole osanneet huolehtia itsestämme. Hyvin yksioikoinen ajatusmaailma sinulla. Tuon perusteella ihan jokaisen ihmisen tulisi noudattaa syntymästään lähtien täysin samaa kaavaa mutta ikäväksesi on todettava ettei se mene niin. Lääkärien tulisi ymmärtää että turhia tutkimuksia ei pidä suotta tehdä mutta tulisi ymmärtää myöskin tehdä niitä tutkimuksia ja kuunnella potilasta. Toisaalta taas, miksi edes mennä lääkäriin kun voisi vain itsekin miettiä ja kokeilla erilaisia asioita? No, joskus huolettaa ja haluaa sitä mielenrauhaa joten potilaskin voisi taas ymmärtää sitäkin puolta että lääkäri tekee parhaansa eikä se suinkaan tarkoita aina sitä että lääkäristä löytyy ihmeratkaisu kaikkeen kertarysäyksellä, ymmärtää tutkimusten merkityksen ja hyväksyä elämän joka on joskus arvaamaton. Omasta mielipahasta on potilaankin helppo näköjään syyttää lääkäriä, onhan näitä nyt ennenkin nähty. Kun jokainen toimisi vastuullisesti, välttyisimme turhilta valheellisilta kertomuksilta. Nykyisin trendinä on valittaa ja vaatia, silläkin on hintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen törmännyt potilaana siihen, että jos on tarve mennä lääkäriin, niin hämmästellään sitä kun en ole jo valmiiksi kaivanut netistä syytä
minä kerron oireet ja lääkärinhän pitäisi se asiantuntija olla joka kysyy sitten tarkentavia kysymyksiä ja tekee niitä diagnooseja.
Mihin tarvitsen lääkäriä, jos oletus on se, että googlaan itse mikä vaivaa ja menen kertomaan sen lääkärille? Luojan kiitos itselläni mitään oireita on hyvin harvoin joita ylipäätään selvittää pitäisi.
Nykyään lääkärikoulussa nimenomaan opetetaan tiedustelemaan potilaalta hänen omaa käsitystään vaivansa syystä. Mutta meitä on joka junaan ja teki miten vaan niin aina joku pahoittaa mielensä.
Itseäni ei yhtään häiritse, jos potilas tulee oman diagnoosiehdotuksen kanssa vastaanotolle. Sehän on hyvä pohja keskustelulle. Onpa käynyt niinkin, että matkalla vastaanotolle taksikuski oli ehdottanut potilaalle diagnoosia, joka sitten osoittautui oikeaksi.
Koen kaikista raskaimmiksi potilaat, jotka vaativat jotain tiettyä asiaa, jota en voi heille antaa. Esim. pameja, eläkettä, ajolupaa tai lisää kalliita ja tarpeettomia tutkimuksia saman vanhan vaivan selvittämiseksi, jonka syy on jo selvä, mutta potilas ei sitä hyväksy. Tuo viimeinen tietysti julkisella sektorilla muiden veronmaksajien piikkiin, yksityisellä omalla kustannuksella toki tutkitaan mitä vaan. Sitten jälkikäteen tehdään valitus, kun lääkäri ei kuunnellut. Kyllä kuunteli, ja perusteli ihan yliajalle asti, miksi ei voi tehdä niin kuin vaadittiin.
Toiseksi eniten häiritsee liian tiukka aikataulu poliklinikalla. Ihmiset ovat alihoidettuja ja odottavat kuukausia vastaanotolle pääsyä. Sitten pitäisi kolmessa vartissa perehtyä aiemmin tehtyihin tutkimuksiin, selvittää käytössä oleva lääkitys, ottaa anamneesi, tutkia potilas, suunnitella hoito tai jatkotutkimukset, selostaa ne potilaalle ja tehdä omankin selustan turvaamiseksi riittävän perusteelliset kirjaukset. Yksityisellä on helpompaa, kun potilaat ovat terveempiä ja saa itse tehdä aikataulunsa. Ansiotasokin on aivan eri luokkaa. Ideologisista syistä ja ammattitaidon säilyttämiseksi haluan kuitenkin hoitaa myös kaikista sairaimpia, en vain varakkaimpia.
Suurin osa potilaskohtaamisista on henkisestikin erittäin palkitsevia enkä ole koskaan muuta työtä harkinnutkaan. Virasta irtisanoutuminen ja kokonaan yksityiselle siirtyminen kyllä käy välillä mielessä. Ehkä sitten kun en enää jaksa yöpäivystyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen törmännyt potilaana siihen, että jos on tarve mennä lääkäriin, niin hämmästellään sitä kun en ole jo valmiiksi kaivanut netistä syytä
minä kerron oireet ja lääkärinhän pitäisi se asiantuntija olla joka kysyy sitten tarkentavia kysymyksiä ja tekee niitä diagnooseja.
Mihin tarvitsen lääkäriä, jos oletus on se, että googlaan itse mikä vaivaa ja menen kertomaan sen lääkärille? Luojan kiitos itselläni mitään oireita on hyvin harvoin joita ylipäätään selvittää pitäisi.
Nykyään lääkärikoulussa nimenomaan opetetaan tiedustelemaan potilaalta hänen omaa käsitystään vaivansa syystä. Mutta meitä on joka junaan ja teki miten vaan niin aina joku pahoittaa mielensä.
Itseäni ei yhtään häiritse, jos potilas tulee oman diagnoosiehdotuksen kanssa vastaanotolle. Sehän on hyvä pohja keskustelulle. Onpa käynyt niinkin, että
Muuten erinomainen kommentti, siihen asti kunnes aloit vertailemaan asiakkaita keskenään sen perusteella missä he käyvät asioimassa vaikka ymmärrän tätäkin asiaa kuitenkin.
Pieni asenteellisuus vain jonka koen ikäväksi vaikkakin oikeushan jokaisella on olla mitä mieltä on.
Olin kuitenkin hyvilläni siitä että opetetaan kysymään potilaalta itseltään tietoa koska useasti sitä potilaalta itseltään löytyy yllättävänkin paljon. Tämä pätee myös niihin psyykkisiin ongelmiin josta niin paljon vaietaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen törmännyt potilaana siihen, että jos on tarve mennä lääkäriin, niin hämmästellään sitä kun en ole jo valmiiksi kaivanut netistä syytä
minä kerron oireet ja lääkärinhän pitäisi se asiantuntija olla joka kysyy sitten tarkentavia kysymyksiä ja tekee niitä diagnooseja.
Mihin tarvitsen lääkäriä, jos oletus on se, että googlaan itse mikä vaivaa ja menen kertomaan sen lääkärille? Luojan kiitos itselläni mitään oireita on hyvin harvoin joita ylipäätään selvittää pitäisi.
Nykyään lääkärikoulussa nimenomaan opetetaan tiedustelemaan potilaalta hänen omaa käsitystään vaivansa syystä. Mutta meitä on joka junaan ja teki miten vaan niin aina joku pahoittaa mielensä.
Itseäni ei yhtään häiritse, jos potilas tulee oman diagnoosiehdotuksen kanssa vastaanotolle. Sehän on hy
Siis joista vaietaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin juuri todella kovissa kivuissa sairaalassa. Sanoin monta kertaa, että todella sattuu ja kyllä varmasti näki naamasta. Lääkäri päästi tilanteen siihen pisteeseen, että huutoitkua anelin sikiöasennossa jotain apua ennen kuin hän pitkin hampain suostui antamaan vähän vahvemman lääkkeen. Koko siipi varmasti kuuli huutoni. Jos kivunhoito on tässä pisteessä, niin en ihmettele potilaiden kiukkua. Buranalla olisi pitänyt selvitä.
yleensä, jos on hyvin kovat kivut, niin potilas ei huutoitke tai edes kilju (koska sekin tuottaa enemmän kipua, tai siihen ei yksinkertaisesti ole enää voimia). Potilas on vain poissolevan oloinen ja ehkä puhuu vain yhden sanan lauseilla ja nekin vaivalloisesti. Ihan vinkiksi seuraavaa kipukertaasi varten, kun menet lääkäriin feikkaamaan kovia kipuja.
Tiedätkös mitä? Seuraavaksi olisin hiljennyt ja taju mennyt. Siinä vaiheessa kohdallani tulee huolestua todella, jos vaikenen totaalisesti. Siinä mennään jo tietyn rajan yli. Tahtoisin nähdä sinut samoissa kivuissa kuin itse olin. Elämääni on kipua mahtunut enemmän kuin tarpeeksi. Todella monenlaista kipua. Tahdotko vaihtaa osia? Kuulostaa, että olet päässyt pienillä kivuilla, kun lähdet vähättelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykosomaattisetko asiat teitä vaivaavat? Kerron omasta kokemuksesta ja ymmärryksestä käsin sen että tällöin ei ole kyse omista psyykkisistä ongelmista.
Omat psyykkiset ongelmat ovat erilaisia mutta valitettavasti niitä ei haluta kertoa ja niitä selitellään miten milloinkin ja syytellään kaikkea mahdollista.
Kuka tahansa voi uupua mutta aina kyse ei ole siitä että olisi itse aiheuttanut sen uupumuksen. Tästäkin on omaa kokemusta.
Täytyy vain tunnistaa asioita ja hyväksyä kaikki se mikä kuuluu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on parempikin että lopetat nuo hommat. Pahin moka jonka lääkäri voi tehdä on pitää potilasta niin idioottina että tämä kuvittelee omat oireensa. Tulee kalliiksi hyvinvointialueille ja yhteiskunnalle.
Helvettiin joutuminen tulee monelle lääkärille vielä yllätyksenä..
Miten hoidetaan vaivaa, josta ei näy minkäänlaisia viitteitä tutkimuksissa? Muutoin kuin psyykelääkkeillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on parempikin että lopetat nuo hommat. Pahin moka jonka lääkäri voi tehdä on pitää potilasta niin idioottina että tämä kuvittelee omat oireensa. Tulee kalliiksi hyvinvointialueille ja yhteiskunnalle.
Helvettiin joutuminen tulee monelle lääkärille vielä yllätyksenä..
Miten hoidetaan vaivaa, josta ei näy minkäänlaisia viitteitä tutkimuksissa? Muutoin kuin psyykelääkkeillä?
Erikoinen kommentti. Mihin asiaan näitä psyykelääkkeitä määrätään? Ei niitä ennenkään määrätty eikä niitä tulisi määrätä kaikille huvin vuoksi eikä ainakaan siksi että jotakin on määrättävä koska mitään syytä ei löydy.
IBS on hyvä esimerkki siitä että kun mitään elimellistä syytä ei löydy niin on vain kärsittävä. Monet tietysti kokeilevat niitä ruokavalioasioita. Kun keho oireilee niin siihen ei minkäänlaiset toimet auta. On vain huolehdittava pärjäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen törmännyt potilaana siihen, että jos on tarve mennä lääkäriin, niin hämmästellään sitä kun en ole jo valmiiksi kaivanut netistä syytä
minä kerron oireet ja lääkärinhän pitäisi se asiantuntija olla joka kysyy sitten tarkentavia kysymyksiä ja tekee niitä diagnooseja.
Mihin tarvitsen lääkäriä, jos oletus on se, että googlaan itse mikä vaivaa ja menen kertomaan sen lääkärille? Luojan kiitos itselläni mitään oireita on hyvin harvoin joita ylipäätään selvittää pitäisi.
Nykyään lääkärikoulussa nimenomaan opetetaan tiedustelemaan potilaalta hänen omaa käsitystään vaivansa syystä. Mutta meitä on joka junaan ja teki miten vaan niin aina joku pahoittaa mielensä.
Itseäni ei yhtään häiritse, jos potilas tulee oman diagnoosiehdotuksen kanssa vastaanotolle. Sehän on hy
Kiitos kommentista! Anonyymisti voi vapaasti esitellä omia asenteellisuuksiaan. =) Kun nyt päästiin vertailun makuun, niin yksityispuolella potilaat keskimääräistä helpommin uskovat lääkärin perustelut ja ovat yleisesti kiitollisempia vaikka maksavatkin aika paljon käynnistä. Julkisella saa enemmän kuunnella tyytymättömyyden ilmauksia, vaikka käyntimaksut ovat murto-osan eivätkä tutkimukset maksa potilaalle mitään. Siitä on tehty tutkimuskin, että psyykkisesti terveet uskovat helpommin kun lääkäri perustelee, ettei lisätutkimuksia tarvita. Jos mieli on hauraassa tilassa, niin tarvitaan herkemmin kuvantamisia ym. sitä rauhoittelemaan. Jälkimmäisiä kasaantuu enemmän julkiselle, eli kuuluu ikään kuin asiaan ja sen kanssa kyllä pärjätään. Minulla ei ylipäätään ole vaikeuksia tuntea empatiaa ketä tahansa potilasta kohtaan. Pikemminkin välillä täytyy ponnistella liiallista samaistumista vastaan, jotta pystyy painamaan eteenpäin eikä kuormitu liikaa.
Tunnen sympatiaa, hoitoalalla itsekin. Suosittelen lukemaan Nina Lykken Kohonnut riski. Nauratti niin hoitoalan ammattilaisena kuin myös potilaana
Vierailija kirjoitti:
Komppaan aloittajaa. Sama ammatti, samat ajatukset ja aikomukset. Ihmisten käytös on muuttunut. Ehkä heijastelee koko tätä nyky-yhteiskuntaa. Asiantuntemus on jäänyt taka-alalle ja nettipalstojen suuriäänisimmät viisastelijat vieneet voiton.
Suomessa lääkärit ei osaa diagnosoida tauteja. Tosi moni sairastaa lipödeemaa mutta joutuvat menemään saksaan hakemaan hoitoa omalla kustannuksella.
Älä viitsi valehdella. Olet jo hävinnyt tämän pelin.