Lue keskustelun säännöt.
Olen 50-v lääkäri - ajattelin lopettaa lääkärin työt - miksikö?
15.03.2025 |
Siksi, että potilaat / ihmiset ovat muuttuneet. Muutamassa kymmenessä vuodessa ihmisten persoonat ovat muuttuneet jotenkin ikävämpään suuntaan. Ei tietenkään kaikilla, mutta riittävän monella, että oma kuppi alkaa olla täynnä. Kyky suhtautua omiin vaivoihin, sairauksiin ja keinot itse vaikuttaa omaan terveyteen ovat monella hävinneet. Ja samalla syytetään terveydenhuoltoa ja siellä työtä tekeviä kaikesta.
Erilaiset mielenterveys tai oikeastaan persoonallisuushäiriöt tuntuvat lisääntyneen. Jos ei saada omaa tahtoa ja mielenmukaista diagnoosia tai lisätutkimuksia läpi lääkärillä asioinnin yhteydessä, käyttäydytään kuin kiukutteleva teini. Suututaan, itketään, uhkaillaan, kirjoitetaan valituskirjeitä. Osa aikuisista on muuttunut aivan käsittämättömiksi. Todella psyykkisesti epästabiileja. Ei siis mitään kenellekkään vaarallista, mutta koko heidän persoonansa ja moninaiset epämääräiset somaattiset vaivansa ovat selkeästi ja vahvasti psyykkeeseen linkittyneitä. Mutta jos erehdytkään heille ottamaan puheeksi mielen vaikutuksen pitkittyneisiin epämääräisiin oireisiin, siitähän se draama vasta alkaakin. Ja näiden psykosomaattisesti oireilevien osuus on kyllä lisääntynyt.
En siis syytä ketään tai varsinkaan potilaita. Mutta itselle tämä nykymeno riittää. Olen taloudellisesti riippumaton ja mulla on mahdollisuus tehdä kokonaan toisentyyppistä työtä.
Kommentit (261)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi sh erikoissairaanhoidon puolelta. Pidän aloittajan kirjoitusta ihan uskottavana ja monessa asiassa olen samaa mieltä.
Sairaanhoidossa on nykyisin uskomattoman raskasta ja potilaat ovat kyllä muuttuneet viimeisen 20 vuoden aikana valtavasti. Samoin itse työ, potilastyö ei enää tunnu olevan kaiken keskiössä, vaan kirjaaminen, erilaiset arvioinnit ja laatumittarit. Työstä on tullut sekavaa sälää. Digitalisaatioon on menty innosta kiljuen tajuamatta oikein, että mitä tehdään ja mitä siitä seuraa.
Potilaat taas pitävät itseään asiakkaina ja sairaalaa hotellina tai ravintolana. Ja kun totuus paljastuu, ettei haluamaansa diagnoosia/toimenpidettä/lääkettä/iltapalaa/you name it, saakaan alkaa valitus, huono käytös, tehtaillaan kirjelmiä sinne ja tänne. Ihmisten rajattomuus näkyy myös siinä, ettei lääkärien ja hoitajien aikaa kunnioiteta lainkaan, eikä ymmärretä, että osastolla on se 20 muutakin ihan yhtä sairasta potilasta. Omaa asiaa jauhetaan loputtomiin ja kysymyksiin vastataan esim kierroilla asian vierestä ja juurta jaksaen. Pahastutaan kun pyydetään tarkennusta.
Täälläkin vaaditaan kirjoituksissa, että samalla kun ollaan lääkärin puheilla hoidettaisiin samalla kaikki vaivat varpaan kutinasta ihomuutoksiin ja masennukseen. Akuutilla osastolla, jonne tullaan suoraan päivystyksestä ei ole aikaa eikä resursseja tutkia ja hoitaa kaikkea. Akuutti sairastuminen hoidetaan ensin ja sitten vasta mietitään muita vaivoja. Lisäksi totuus on, ettei kaikkeen ole hoitoa, mitään ihmelääkkeitä ei ole, eikä maailman omistautuneinkaan lääkäri tai hoitaja ole ihmeiden tekijä tai omnipotentti. Tämä elämän rajallisuuden ymmärtäminen on kadonnut.
Tässä avauduin nyt, pian alkaa iltavuoro ja teen parhaani. En kuitenkaan ole töissä hotellissa, minulla on rajallisesti aikaa, enkä voi luvata tai tehdä mahdottomia. Silti pidän työstäni ja toivon, ettei tämä sairaanhoitotyö enää hullummaksi muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksi sh erikoissairaanhoidon puolelta. Pidän aloittajan kirjoitusta ihan uskottavana ja monessa asiassa olen samaa mieltä.
Sairaanhoidossa on nykyisin uskomattoman raskasta ja potilaat ovat kyllä muuttuneet viimeisen 20 vuoden aikana valtavasti. Samoin itse työ, potilastyö ei enää tunnu olevan kaiken keskiössä, vaan kirjaaminen, erilaiset arvioinnit ja laatumittarit. Työstä on tullut sekavaa sälää. Digitalisaatioon on menty innosta kiljuen tajuamatta oikein, että mitä tehdään ja mitä siitä seuraa.
Potilaat taas pitävät itseään asiakkaina ja sairaalaa hotellina tai ravintolana. Ja kun totuus paljastuu, ettei haluamaansa diagnoosia/toimenpidettä/lääkettä/iltapalaa/you name it, saakaan alkaa valitus, huono käytös, tehtaillaan kirjelmiä sinne ja tänne. Ihmisten rajattomuus näkyy myös siinä, ettei lääkärien ja hoitajien aikaa kunnioiteta lainkaan, eikä ymmärretä, että osastolla on se 20 muutakin ihan y
Potilaat pitäisivät itseään potilaina, mutta joku valopää sieltä sote-puolelta keksi että pitää käyttää sanaa asiakas.
Sairaala ei ole hotelli eikä ravintola, mutta jos joutuu olemaan diabeetikkona päivystyksessä yli 12 tuntia olisi oletettavaa että jostain saisi ruokaa, jos ei kukaan hoitaja ehdi, niin olisi edes joku automaatti, mistä saisi itse.
Toivottavasti sinä itse joudut joskus päivystykseen tai sairaalaan asiakkaaksi niin kasvaa ymmärrys sinunkin päähäsi.
Niin lääkärihän kuuntelee vain sitä yhtä vaivaa 15 minuuttia ja toisen vaivan takia on tultava uudelleen. Olisi hyvä jos lääkärit ymmärtäisivät että samaan tautiin tai syndroomaan kuuluu useitakin vaivoja. Jos ei jaksa kuunnella potilasta, jää monesta informaatiosta paitsi ja diagnoosi menee pielee. Sitten tulee niitä valituksia. Pitäisi ymmärtää että tekemättä jättämisellä on seuraukset ja että kukaan muu ei tee sinun työtäsi kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee, että terveydenhuollon työntekijää voi syyttää kaikesta itse aiheutetusta pahasta olosta ja vaivasta. Jos vaan nuo aikuiset tajuaisivat katsoa peiliin, että siellä on todellinen syy ongelmiin, niin olisi mahdollisuus hyötyä tarjotusta avusta, hoidosta ja kuntoutuksesta.
Toki tietty infantiili riippuvainen asenne on yleistynyt, mutta sama koskee myös henkilökuntaa. Potilaat/asiakkaat eivät välttämättä ole muuttuneet niin paljon kuin luulisi. Sen sijaan ihminen lukee lääkäriksi ymmärtämättä missään kohtaa, että sairas ihminen on reaktiivinen ja pelokas. Nykyisin lääkäri katsoo asiakseen kiukutella siitä. Ammatillisuuteen verhoudutaan kuin haarniskaan, ja sen takaa pistellään vastapuoleksi koettua olentoa milloin milläkin tikarilla tai peitsellä. Sitä innokkaammin, mitä huonommin tämä reagoi.
Ihmisten on helppo olla aikuisia, jos heitä kohdellaan asiallisesti, ymmärtäväisesti ja hyväksyen heidän tunteensa. Voi olla tehokas ja nopea ilman, että aiheuttaa potilaassa tunteen, että hän on tiellä ja muutenkin väärässä paikassa. Katsokaa noita tlc-lääkäreitä. En näe mitään syytä, miksi potilas kiukuttelisi heille, koska he kohtaavat ihmisen. Toki he tekevät sen henkilökohtaisten kykyjensä auttamana erittäin taitavasti, mutta suomalaisella ongelmaksi tulee asenne, vaikka taitoa voisi ollakin. Milloin lääkäri kertoo täällä vaivojen psykosomaattisuudesta aloittaen, että you're gonna hate this but... ja sitten perustellen tarkkaan, miksi on päätynyt tulokseen. Sun ihottumaa ei ole selässä, koska on ainoa kohta josta et yletä raapimaan. Ja sitten annetaan joku lääke, joka luultavasti rauhoittaa tilannetta. Kysytään, paljonko tila potilasta vaivaa ja etenkin näin, jos hän pettyy kovin. Ihminen kokee saaneensa apua, vaikka se ei olisi kovin mittavaakaan.
Kaikkien työmäärä kevenee siitä, kun työ tehdään alun perin asiallisesti. Vittuilematta, paheksumatta, sivuuttamatta. Lämpimästi. Jos tämä on kiireen ja paineen takia totaalimahdotonta, ei sitten myöskään tarvitse valittaa siitä, että ihmiset ovat aiempaa enemmän hädissään ja alttiita riehaantumaan.
Missään nimessä korjaus ei voi lähteä siitä, että potilaat opetetaan kohtelemaan lääkäreitä ja hoitajia oikein. Kyllä homma menee toisin päin.
Hoitajana näkisin, että olet liian arvokas menetettäväksi työelämästä. Voisit teoriassa vielä 20 vuotta toimia työssäsi ja pelastaa ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen arvostan enemmän sitä kylmän viileää lääkäriä joka näkee ja hoitaa kroppaa koneistona, jota se asiallisesti ottaen on. Kunhan siinä toteuttaa asiantuntemustaan hyvin. Psyykepuolen pehmoinen hoito pitää hakea muualta. Ja tosiaan tuo ns. asiakkuus tekee ihmisistä röyhkeämpiä, vaikka eivät osaisi yhtään mitään siitä mihin ovat apua hakemassa.
Vierailija kirjoitti:
Hoitajana näkisin, että olet liian arvokas menetettäväksi työelämästä. Voisit teoriassa vielä 20 vuotta toimia työssäsi ja pelastaa ihmisiä.
Jos näkee kaikkien vaivat psykosomaattisina niin parempi etsiä muuta työtä.
Jos joku päivä lääkäri tajuaisi kirjoittaa kaikki oireet vaikka lääkäreille räätälöityyn tekoälyyn ja löytää heti esim. geenivian joka aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä oireita ilman että asiakas itse joutuu selaamaan nettiä vuositolkulla sattumalta löytäen ehkä ulkomaisilta sivuilta syyn kaikille oireilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja heräsit päiväuniltas, oletkin pena hitsaaja, etkä pääse eläkkeelle ennenkuin 70v.
Kirjoitusvirheisiin takertujille sanoisin, että lääkäri on lääkäri, ei suomen kielen asiantuntija. Mielestäni ap:n kirjoitus on uskottava. Olen lukenut paljon lääkäreiden tekstejä, ja moni kirjoittaa paljon kehnommin kuin ap.
Sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, sama asiakkaan näkökulmasta. Moni lääkäri ei tutki psyykeen ongelmia vaan laittaa diagnoosiarpakoneen päälle ja arpoo kuin lottonumerot konsanaan sun diagnoosi rivistön. Ei edes psykologin laajat tutkimukset edesauta ymmärtämään lääkärin virheitä. Onneksi psykoterapeuttini ymmärtää mua.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle kysymys.
Mitä olet lääkärinä mieltä selvänäkijöistä tai muista näkijöistä tai kuulijoista tms.?
Heitä arvostellaan hyvin paljon varsinkin mielenterveyden osalta. Olen huolissani tästä asiasta.
M1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilokseni ketjun loppupuolella kirjoittaneet sairaanhoitajat vaikuttavat ymmärtävän paljonkin lääkärin näkökulmaa.
Tavallinen lääkärin vastaanottoaika on 30 min. Se sisältää kaiken esitietojen lukemisesta (joiden määrä vaihtelee huomattavasti) kirjauksen päättymiseen ja toki sen vastaanoton mahdollisine toimenpiteineen vielä siinä välissä. Keskustelulle jäävä aika on valitettavan rajallinen tuollaisessa yhtälössä, ja keskusteluun kuuluvalla ajalla pitäisi myös itse ehtiä puhua ja selittää potilaalle mikä on kyseessä ja ohjata hoito tai kertoa ettei sellaista ole tai mitä lisätutkimuksia vielä tarvitaan (ja ohjelmoida ne). Lisäksi tavallisesti tarvittavan tiedon saa potilaalta hyvästä yhteenvedosta, jossa hän kertoo oireistaan. Harvemmin yksityiskohtainen jonkin oireen kuvailu on olennaista, ja jos sellaista koen tarvitsevani, kysyn sitä.
Tämä esh:n lääkärin näkökulmasta kirjoitettuna, mutta pitämäni tavallinen vastaanotto oli tk:ssa saman pituinen - ja jos niitä vaivoja oli useampi niin potilaita pyydettiin kertomaan se vastaanottoa, jotta voitaisiin varata pidempi aika (tiedän, että tämä ei joka paikassa ole mahdollista ja paljon on myös lyhyempiä ns. kiirevastaanottoja). Kiva jos kertoivat. Kun ajaksi en valittavasti voi(nut) muuttua, edes vaikka potilas ei olisi käynyt lääkärillä viimeiseen kymmeneen vuoteen ja nyt pitäisi kaikki vaivat hoitaa kerralla kuntoon kun hän kerran nyt meni lääkäriin!
Työ täytyy myös tehdä jonkinlaisella laadulla, en voi vähän aloitella sekalaisten vaivojen hoitoa sinnepäin puutteellisin tutkimuksin.
Tämän tekstin on kirjoittanut erikoislääkäri, joka pyrkii välttämään kirjoitusvirheitä, mutta on tottunut kiireeseen ja pitää tärkeänä erottaa oleelliset asiat epäoleellisista.
50senä ja aina asiallisena potilaana sanoisin, että on ne lääkäritkin muuttuneet. En tiedä johtuuko se koulutuksen muuttumisesta vai mistä, mutta kyllä se on niin että harvaa lääkäriä kiinnostaa potilaan kokonaiskuva. Ja yksityiselläkin on tullut tunne että heitetään vastaanotolta ulos vaikka käynti on ollut kyseisen lääkärin itsensä määräämä kontrolli, että en nyt tiedä saako yksityisellä sen parempaa kohtelua.
Olen joutunut käymään lääkärissä viimeisen parin vuoden aikana enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Sen perusteella väitän, että lääkäri välittää potilaasta korkeintaan sen verran, että näkee toimiiko määrätty lääke. Mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska ammatti on varmasti sellainen että psyyke kuormittuu muutenkin. Ongelma on kuitenkin siinä, että kun sitä (erikois)lääkäriä ei kiinnosta kokonaiskuva, niin sitten unohtuu sellaisetkin perusasiat kuin muiden käytössä olevien lääkkeiden kysyminen. Kun lisätään siihen päälle vielä se kustannustehokkuusajatus että vaivoja hoidetaan tilastollisen todennäköisyyden perusteella, niin hengenlähtö on ollut lähellä.
Valitettavasti oma luotto on karissut. Ei länsimaiseen lääketieteeseen yleensä, vaan siihen että tietääkö ne lääkärin takin alla toimivat mitä yleensä ovat tekemässä. Sen takia minusta on tullut terveydenhuollon mallioppilas ja elämäntaparemontti on tehtynä. Tiedän, että joudun elämäni aikana vielä lääkärin pakeille, mutta tulen lykkäämään sitä niin pitkälle kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole lääkäri, lääkäri ei kirjoita _kenellekkään_. Valituksen teen, koska perusterveydenhuollosta sain lähetteen erikoissairaanhoitoon, johon pääsin vasta 11 kuukauden kuluttua. Se on oikeuteni ja suosittelen samaa muille, alkaa näkymään kuinka hoitotakuu paukkuu yli.
Jotkut lääkärit kirjoittaa miten sattuu. Ollaan näitä naurettu esim kolleeka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole lääkäri, lääkäri ei kirjoita _kenellekkään_. Valituksen teen, koska perusterveydenhuollosta sain lähetteen erikoissairaanhoitoon, johon pääsin vasta 11 kuukauden kuluttua. Se on oikeuteni ja suosittelen samaa muille, alkaa näkymään kuinka hoitotakuu paukkuu yli.
Jotkut lääkärit kirjoittaa miten sattuu. Ollaan näitä naurettu esim kolleeka.
Olen minäkin nähnyt lääkäreiltä kirjoitusvirheitä, mutta tuota kolleekaa en usko.
En luota länsimaiseen lääketieteeseen juurikaan. Läheiseni on lääkäri, hyvä sellainen, mutta koulutus on täysin medikalisoitunutta. Pilleri joka vaivaan, resepti kädessä ulos.
Ymmärrän hyvin tuon ap:n väitteen siitä, että "asiakkaat" eli potilaat ovat muuttuneet.
Ihmisten elintavat ovat surkeita ja töissä on aivan liian kiireistä. Täytyy olla todella vahva ihminen, että selviytyy tuosta yhdistelmästä sairastumatta.
Olen itse valinnut erittäin terveelliset elintavat (ravitsemus & liikunta, uni tulee sitten mukana) ja säästämisen pahan päivän varalle. Näin pysyn terveenä, kunnes sairastun ja voin myös jäädä pois oravanpyörästä, jos oikein oravaa alkaa vit...aan.
Itse olen ruotsinkielinen lääkäri ja varsinkaan kirjoitettu suomenkieli ei ole vahvuuteni. Se ei kuitenkaan poista ammattitaitoani.
Yksi syy kirjoitusvirheisiin on myös puheentunnistus, joka tekee jatkuvasti kirjoitusvirheitä, vaikka miten selkeästi satelisi. Menee kauan, jos/kun niitä alkaa korjaamaan. Tekstinkäsittelijät tekevät vähemmän virheitä. Mutta aikapaine ihan oikeasti pakottaa priorisoimaan ja sietämään jonkinlaisia kirjoitusvirheitä. Muuten ajaa itsensä loppuun jo siitä.
Sellaista mietin, että voisivatko lääkärit vähitellen hyväksyä, että emme elä pimeällä keskiajalla tai 80-luvulla. Nykyään potilaat pääsevät käsiksi valtavaan määrään tietoa netissä, ja se ei tule muuksi muuttumaan. Potilaat siis jatkossakin googlaavat oireitaan, ja lääkärien pitäisi vain oppia suhtautumaan siihen muuten kuin lapsellisesti kiukutellen.
Taitaa niitä häiriintyneitä persoonia löytyä sieltä lääkärien joukosta ihan samalla prosenttiosuudella kuin potilaistakin.
Lääkärien alan kirjallisuus on nykyisin enimmäkseen englantia.