Hyväosaisten on vaikea ymmärtää kuormaa, missä huonompiosaiset usein lisää

Vierailija kirjoitti:

Vaan kun se huono-osaisuus ei ole mikään ylhäältä määrättty kohtalo.

Jokainen on huono-osainen, jos tekee elämässään huonoja valintoja ja on laiska. Huonot kortitkin saanut nousee, jos ei jää tuleen makaamaan. Harva meistä on syntynyt rikkaaksi tai kauniiksi. Kaikki on lopulta omissa käsissä. Itse se tie on kuljettava ja esteet raivattava.

Yhteiskunnan tehtävä ei ole huolehtia kansalaisen toimeentulosta, vaan ainoastaan satunnaisesti tukea, hetkisen, kunnes ihminen nousee omille jaloilleen hoitamaan omaa osuuttaan.

Kiva ajatus, mutta todella naiivi. On meitä, jotka olemme syntyneet huonoihin oloihin. Ei me valita esimerkiksi vanhempiamme ja traumaattinen lapsuus jättää todella suuret haavat. Ei kukaan halua olla traumatisoitunut, mutta sieltä ei todellakaan nousta vaan sillä, että päättää, ettei jää tuleen makaamaan. Hyväosaiset kuvittelee, että huono-osaisuus pitää sisällään vaan taloudellisen puolen, vaikka se on erittäin paljon laajempi kokonaisuus. Vaikka ihminen haluaisi itse nousta, siihen ei useinkaan pelkkä halu riitä. 

Kirjoitin tänne jo aiemmin, että olen itse entinen huono-osainen. Minulla kävi myös älyttömän hyvä tuuri, koska olen saanut esimerkiksi terapiaa, löytänyt äärimmäisen hyvän terapeutin ja saanut muun muassa sairaalahoitoa. Lisäksi siinä mielessä sattui myös hyvät kortit, että olen normaaliälyinen eikä minulla ole esimerkiksi oppimisvaikeuksia. Eilen viimeksi uutisoitiin, että nuorten psykiatriseen hoitoon on jopa vuosien jonot. Siihen aikaan tilanne oli parempi, kun minä tarvitsin apua. Siihen nousemiseen kun tarvitaan yleensä myös yhteiskuntaa ja muuta tukiverkostoa ja palveluja on karsittu valtavan paljon. 

Kun kotiuduin, opiskelin töiden ohella monta vuotta. Olen edennyt urallani poikkeuksellisen nopeasti ja vaikka työelämä on erittäin kuormittavaa välillä niin voin kertoa, että opiskelu ja työelämä on ollut naurettavan helppoa sen rinnalla, miten paljon vaati työtä päästä henkisesti ja fyysisesti tähän tilanteeseen, jossa nyt olen. Toivon, etten koskaan unohda lähtökohtiani vaan pysyn nöyränä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaan kun se huono-osaisuus ei ole mikään ylhäältä määrättty kohtalo.

Jokainen on huono-osainen, jos tekee elämässään huonoja valintoja ja on laiska. Huonot kortitkin saanut nousee, jos ei jää tuleen makaamaan. Harva meistä on syntynyt rikkaaksi tai kauniiksi. Kaikki on lopulta omissa käsissä. Itse se tie on kuljettava ja esteet raivattava.

Yhteiskunnan tehtävä ei ole huolehtia kansalaisen toimeentulosta, vaan ainoastaan satunnaisesti tukea, hetkisen, kunnes ihminen nousee omille jaloilleen hoitamaan omaa osuuttaan.

 

Kiva ajatus, mutta todella naiivi. On meitä, jotka olemme syntyneet huonoihin oloihin. Ei me valita esimerkiksi vanhempiamme ja traumaattinen lapsuus jättää todella suuret haavat. Ei kukaan halua olla traumatisoitunut, mutta sieltä ei todellakaan nousta vaan sillä, että päättää, ettei jää tuleen makaamaan. Hyväosaiset kuvittele

Kotiuduin=kuntouduin.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun pidä tehdä mitään, paitsi opetella empatiaa. Mistä kumpuaa tuollainen katkeruus huono-osaisia kohtaan? Jos olisit tehnyt nuo samat asiat, mutta kärsinyt koko ajan terveysongelmista, heikkolahjaisuudesta tai joutunut yllättäen onnettomuuteen ja sen vuoksi noiden asioiden toteuttaminen olisi ollut yhtä taistelua, et välttämättä olisi saavuttanut sitä mitä nyt. Ei sinun tarvitse kuitenkaan tuntea häpeää siitä, että olet hyväosainen ja tehnyt paljon elintasosi eteen, vaan kiitollisuutta, että olet voinut hyödyntää lahjojasi ilman suurempia vastoinkäymisiä. 

 

Miksi pitäisi tuntea empatiaa, jotain heikkolahjaista kohtaan? Ymmärtäähän sen jokainen, että jos on täysi saapas, tuskin menestyy ihan hirveän hyvin, mutta pitääkö? 

Niin, harmi, ettet ole menestynyt, mutta huomauttaisin, että huono-osaisuus ei tarkoita heikkolahjaisuutta. Tosin heikkolahjaiselle tämän kertominen on aika turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vali vali. Tämä on hyvä hallitus ja leikkauksia on pakko tehdä.

Minäkin rikkaana ansaitsen tukeni, kyllä 50 € kelatuki on ansaittu tuki kun menen pörriäiselle

"Jokainen tietää, että keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta kuin todella olemaan empaattisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia ja menemme heti sekaisin, kun joku ei näyttele Oscarin arvoisesti. Oikeasti empatia tarkoittaa juuri sitä, että pitää kuunnella ja ymmärtää kuinka kaikki aina tuntuu jonkun mielestä väärältä. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu uhriasemastaan sitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus."

Pätee ehkä sinuun ja hyväosaisesta keskiluokkaisesta taustasta ponnistaviin, joille tärkeämpää on hyveposeeraus ja oman edun tavoittelu. Työväenluokkaisessa kulttuurissa arvot ovat usein toisenlaiset ja toisista välittäminen sekä toisten huomioiminen on aidosti tärkeää. Voi tuntea empatiaa toista kohtaan, vaikkei sitä äänen sanoisikaan ja vaikkei toinen puhuisi ongelmistaan mitään. Eikä ratkaisuehdotus ongelmiin ole mikään loukkaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minun nyt sitten pitäisi tehdä?

Olen takuulla tehnyt oman osani olemalla töissä 12-vuotiaasta lähtien vanhemmilleni, läpi koulun, läpi ylioppilaskirjoitusten ja opiskelujen, sitten suoraan virkaan, josta seuraavaan työpaikkaan ilman taukoja. En ole kuluttanut yhteiskunnan varoja työttömyydellä, asumistuilla tai lasten tekemiseen liittyvillä kuluilla. 

Minun olisi pitänyt 12-vuotiaani tajuta olevani hyväosainen ja jättää oma osani tekemättä, että yhteiskunta olisi tasapäistynyt? Jos kaikista haluttaisiin mahdollisimman tasa-arvoisia, kaikkien lapset pitäisi ottaa huostaan viimeistään kaksivuotiaana. 

Ja ymmärtäkö sinä sitä 12-vuotiasta joka teki töitä omille vanhemmilleen? Kuinka paljon luulet, että siinä kyseltiin haluisitko, voisitko? 

Ei sinun pidä tehdä mitään, paitsi

Mitä tarkoitat tuolla, että sinun kengissäsi? Koetko siis, että olet elänyt poikkeuksellisen huonoissa oloissa, kun terveyttä ja henkistä kapasiteettia on riittänyt siihen, että on voinut tehdä töitä ja opiskella ja on saanut vielä vakiviran heti opiskeluiden jälkeen? Kun itse olin 12-vuotias, elin mielenterveytensä menettäneen päihdeongelmaisen kanssa ja huolehdin pikkusisaruksistani. Meillä nähtiin nälkää ja koimme kotona todella traumaattisia asioita. Kykenin opiskelemaan vasta yli kolmikymppisenä. Kokopäivätyöhön kykenin myöhemmin. Nyt tienaan todennäköisesti enemmän kuin sinä ja asemani töissä on korkealla. Kaikillahan meillä ristimme on, mutta tästä lähtökohdasta näen elämäsi hyvin onnekkaana ja ennen kaikkea turvattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaan kun se huono-osaisuus ei ole mikään ylhäältä määrättty kohtalo.

Jokainen on huono-osainen, jos tekee elämässään huonoja valintoja ja on laiska. Huonot kortitkin saanut nousee, jos ei jää tuleen makaamaan. Harva meistä on syntynyt rikkaaksi tai kauniiksi. Kaikki on lopulta omissa käsissä. Itse se tie on kuljettava ja esteet raivattava.

Yhteiskunnan tehtävä ei ole huolehtia kansalaisen toimeentulosta, vaan ainoastaan satunnaisesti tukea, hetkisen, kunnes ihminen nousee omille jaloilleen hoitamaan omaa osuuttaan.

 

Kiva ajatus, mutta todella naiivi. On meitä, jotka olemme syntyneet huonoihin oloihin. Ei me valita esimerkiksi vanhempiamme ja traumaattinen lapsuus jättää todella suuret haavat. Ei kukaan halua olla traumatisoitunut, mutta sieltä ei todellakaan nousta vaan sillä, että päättää, ettei jää tuleen makaamaan. Hyväosaiset kuvittele

Ratkaisujen etsimisen sijaan tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

Itse tulen päihde-, väkivalta- ja mielenterveysongelmaperheestä ja pystyn myöntämään MYÖS sen, että elämässäni on ollut mukana ihan helvetisti myös sitä tuuria. Osalta suomalaisia sopii odottaa enemmän sisua, tahtoa viedä asioita eteenpäin ja uskoa tulevaisuuteen, mutta se ei aina vaan riitä ja sitä tuuriakin tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta nyt on ollut hyvä hallitus. Parempi kuin edellinen. Näin niin kuin huonompiosaisen mielestä. Marinin hallitus teki kaiken niin väärin kuin vain voi ja irroitti ainakin minut varmaan ikuisiksi ajoiksi vasemmiston äänestämisestä. Lähes traumat jäi.

Ei ole pakko olla samaa mieltä mutta vassarit vie senkin mitä oikeisto köyhälle vielä jättää.

Sanna Marinin hallitus paransi merkittävästi pienituloisten tilannetta eri uudistuksilla. Uudistukset kohdistuivat esimerkiksi etuuksien korottamiseen ja maksuttomaan toisen asteen koulutukseen. Ero Sipilän hallitukseen oli merkittävä, sillä kyseinen hallitus leikkasi valtavasti hyvinvointivaltiosta ja pienituloisilta.

Peräti 9/10 ihmistä köyhtyikin Sipilän oikeistohallituksen aikana ja orpon aikana vielä enemmän.

Olen nähnyt molemmat puolet, mutta viimeisimmän pudotuksen jälkeen totesin, että en enää yritä nousta vaan sopeudun sellaiseen elämään, että pudotus on hyvin vähäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa ihmistä pidät paremmassa ruuassa, sitä joka vetää kärryä vai sitä joka makaa kyydissä?

Hmmm...työntekijä vetää kärryä ja työnantaja maksaa kärryssä 🤔 nyt on kyllä vaikee kysymys...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa ihmistä pidät paremmassa ruuassa, sitä joka vetää kärryä vai sitä joka makaa kyydissä?

Hmmm...työntekijä vetää kärryä ja työnantaja maksaa kärryssä 🤔 nyt on kyllä vaikee kysymys...

Työssäkäyvä kiskoo kärryä ja sosiaalietuuksilla makoileva makoilee kyydissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa ihmistä pidät paremmassa ruuassa, sitä joka vetää kärryä vai sitä joka makaa kyydissä?

Hmmm...työntekijä vetää kärryä ja työnantaja maksaa kärryssä 🤔 nyt on kyllä vaikee kysymys...

**Siis työnantaja makaa kärryssä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nyt on ollut hyvä hallitus. Parempi kuin edellinen. Näin niin kuin huonompiosaisen mielestä. Marinin hallitus teki kaiken niin väärin kuin vain voi ja irroitti ainakin minut varmaan ikuisiksi ajoiksi vasemmiston äänestämisestä. Lähes traumat jäi.

Ei ole pakko olla samaa mieltä mutta vassarit vie senkin mitä oikeisto köyhälle vielä jättää.

 

Sanna Marinin hallitus paransi merkittävästi pienituloisten tilannetta eri uudistuksilla. Uudistukset kohdistuivat esimerkiksi etuuksien korottamiseen ja maksuttomaan toisen asteen koulutukseen. Ero Sipilän hallitukseen oli merkittävä, sillä kyseinen hallitus leikkasi valtavasti hyvinvointivaltiosta ja pienituloisilta.

Peräti 9/10 ihmistä köyhtyikin Sipilän oikeistohallituksen aikana ja orpon aikana vielä enemmän.

 

Ja pas.kat! Marinin hallitus riisti, masensi ja köyhdytti. Sipilän hallitus oli vielä ihan ok Marinin hallitukseen verrattuna. Ikinä en enää demareita enkä vihervasemmistoa äänestä. Se oppi meni kyllä nyt hyvin perille.

Minä olen entinen köyhä ja melkein syrjäytynyt, nykyään vakavaraista keskiluokkaa. Lapsuudenperheeni oli köyhä (ei päihdeongelmia tai muuta, mutta vanhempani saivat huonot eväät elämään ja tekivät nuorena taloudellisesti typerän ratkaisun alkamalla pienviljelijöiksi) ja olin itsekin pienituloinen aina kolmikymppiseksi asti. 

Ihmiset joilla on keskiluokkainen ja taloudellisesti vakaa lapsuus ja nuoruus ja ns. suora putki työelämään eivät kokemukseni mukaan ymmärrä mitä taloudellinen stressi on. Nyt kun korot nousivat, niin osalla oli ensimmäistä kertaa elämässään tilanne, jossa rahasta on oikeasti tiukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minun nyt sitten pitäisi tehdä?

Olen takuulla tehnyt oman osani olemalla töissä 12-vuotiaasta lähtien vanhemmilleni, läpi koulun, läpi ylioppilaskirjoitusten ja opiskelujen, sitten suoraan virkaan, josta seuraavaan työpaikkaan ilman taukoja. En ole kuluttanut yhteiskunnan varoja työttömyydellä, asumistuilla tai lasten tekemiseen liittyvillä kuluilla. 

Minun olisi pitänyt 12-vuotiaani tajuta olevani hyväosainen ja jättää oma osani tekemättä, että yhteiskunta olisi tasapäistynyt? Jos kaikista haluttaisiin mahdollisimman tasa-arvoisia, kaikkien lapset pitäisi ottaa huostaan viimeistään kaksivuotiaana. 

Ja ymmärtäkö sinä sitä 12-vuotiasta joka teki töitä omille vanhemmilleen? Kuinka paljon luulet, että siinä kyseltiin haluisitko, voisitko? 

 

Mitä tarkoitat tuolla, että sinun kengissäsi? Koetko siis, että olet elänyt poikkeuksellisen huonoissa oloissa, kun terveyttä ja henkistä kapasiteettia on riittänyt siihen, että on voinut tehdä töitä ja opiskella ja on saanut vielä vakiviran heti opiskeluiden jälkeen? Kun itse olin 12-vuotias, elin mielenterveytensä menettäneen päihdeongelmaisen kanssa ja huolehdin pikkusisaruksistani. Meillä nähtiin nälkää ja koimme kotona todella traumaattisia asioita. Kykenin opiskelemaan vasta yli kolmikymppisenä. Kokopäivätyöhön kykenin myöhemmin. Nyt tienaan todennäköisesti enemmän kuin sinä ja asemani töissä on korkealla. Kaikillahan meillä ristimme on, mutta tästä lähtökohdasta näen elämäsi hyvin onnekkaana ja ennen kaikkea turvattuna. 

Empatian tuntemisen etäisyyden ongelma. Me tunnemme vähemmän empatiaa meille tavalla tai toisella kaukaisia ihmisiä kohtaan. Sinulle on kaukainen ajatus, että lapsuus, joka ei ole päättynyt mielenterveysongelmiin voisi olla ollut huono. 

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen tietää, että keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta kuin todella olemaan empaattisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia ja menemme heti sekaisin, kun joku ei näyttele Oscarin arvoisesti. Oikeasti empatia tarkoittaa juuri sitä, että pitää kuunnella ja ymmärtää kuinka kaikki aina tuntuu jonkun mielestä väärältä. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu uhriasemastaan sitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus."

 

Pätee ehkä sinuun ja hyväosaisesta keskiluokkaisesta taustasta ponnistaviin, joille tärkeämpää on hyveposeeraus ja oman edun tavoittelu. Työväenluokkaisessa kulttuurissa arvot ovat usein toisenlaiset ja toisista välittäminen sekä toisten huomioiminen on aidosti tärkeää. Voi tuntea empatiaa toista kohtaan, vaikkei sitä äänen sanoisikaan ja vaikkei toinen puhui

Mitä sinäkin luulet tietäväsi millaisista taustoista kukin on ponnistanut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nyt on ollut hyvä hallitus. Parempi kuin edellinen. Näin niin kuin huonompiosaisen mielestä. Marinin hallitus teki kaiken niin väärin kuin vain voi ja irroitti ainakin minut varmaan ikuisiksi ajoiksi vasemmiston äänestämisestä. Lähes traumat jäi.

Ei ole pakko olla samaa mieltä mutta vassarit vie senkin mitä oikeisto köyhälle vielä jättää.

 

Sanna Marinin hallitus paransi merkittävästi pienituloisten tilannetta eri uudistuksilla. Uudistukset kohdistuivat esimerkiksi etuuksien korottamiseen ja maksuttomaan toisen asteen koulutukseen. Ero Sipilän hallitukseen oli merkittävä, sillä kyseinen hallitus leikkasi valtavasti hyvinvointivaltiosta ja pienituloisilta.

Peräti 9/10 ihmistä köyhtyikin Sipilän oikeistohallituksen aikana ja orpon aikana vielä enemmän.

 

Suomi kaipaa kipeästi oikeistohallitusten ajamia uudistuksia yritysverotuksen, jotta ihmiset haluavat alkaa yrittäjiksi nykyistä enemmän ja luoda lisää työpaikkoja. Köyhän tilannetta auttaa parhaiten se, että hän saa työpaikan. Ei se, että työttömyystukea nostetaan. Duunarin asiaa auttaisi eniten se, että hänelle jäisi palkastaan sitä enemmän käteen, mitä enemmän hän työskentelee. SDP ei ole duunarin asialla, kun haluaa viedä duunarin tienaamista rahoista aina suuremman osuuden ja antaa ne työttömille. 

Vierailija kirjoitti:

Ap on täysin oikeassa!

Putosin yllättäen pois hyväosaisten porukasta. Ei ole säästöjä eikä varakkaita vanhempia eikä puolisoa tai muuta tukiverkkoa. Tämä rahan vähyys ja epävarmuus on todella rankkaa. En ymmärtänyt aikaisemmin ollessani turvassa.

Eikä se Sanni Grahnlapsosen 600 miljoonan koulutus leikkaus aikoinaan asiaa auttanut.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000932545.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minun nyt sitten pitäisi tehdä?

Olen takuulla tehnyt oman osani olemalla töissä 12-vuotiaasta lähtien vanhemmilleni, läpi koulun, läpi ylioppilaskirjoitusten ja opiskelujen, sitten suoraan virkaan, josta seuraavaan työpaikkaan ilman taukoja. En ole kuluttanut yhteiskunnan varoja työttömyydellä, asumistuilla tai lasten tekemiseen liittyvillä kuluilla. 

Minun olisi pitänyt 12-vuotiaani tajuta olevani hyväosainen ja jättää oma osani tekemättä, että yhteiskunta olisi tasapäistynyt? Jos kaikista haluttaisiin mahdollisimman tasa-arvoisia, kaikkien lapset pitäisi ottaa huostaan viimeistään kaksivuotiaana. 

Ja ymmärtäkö sinä sitä 12-vuotiasta joka teki töitä omille vanhemmilleen? Kuinka paljon luulet, että siin

 

Empatian tuntemisen etäisyyden ongelma. Me tunnemme vähemmän empatiaa meille tavalla tai toisella kaukaisia ihmisiä kohtaan. Sinulle on kaukainen ajatus, että lapsuus, joka ei ole päättynyt mielenterveysongelmiin voisi olla ollut huono. 

Minäkin olen ollut koko ikäni hyvä osainen. Ensin isän luomana 17 - vuotiaaseen asti kunnes hän ampui aivonsa pellolle ja siitä lähtien olen itse tehnyt töitä sen eteen. En minäkään varmaan ymmärrä mitään kuormittavasta elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaan kun se huono-osaisuus ei ole mikään ylhäältä määrättty kohtalo.

Jokainen on huono-osainen, jos tekee elämässään huonoja valintoja ja on laiska. Huonot kortitkin saanut nousee, jos ei jää tuleen makaamaan. Harva meistä on syntynyt rikkaaksi tai kauniiksi. Kaikki on lopulta omissa käsissä. Itse se tie on kuljettava ja esteet raivattava.

Yhteiskunnan tehtävä ei ole huolehtia kansalaisen toimeentulosta, vaan ainoastaan satunnaisesti tukea, hetkisen, kunnes ihminen nousee omille jaloilleen hoitamaan omaa osuuttaan.

 

Kiva ajatus, mutta todella naiivi. On meitä, jotka olemme syntyneet huonoihin oloihin. Ei me valita esimerkiksi vanhempiamme ja traumaattinen lapsuus jättää todella suuret haavat. Ei kukaan halua olla traumatisoitunut, mutta sieltä ei todellakaan nousta vaan sillä, että päättää,

En tiedä tarkoititko tuota minulle, mutta jos tarkoitit niin luitko sitä viestiä loppuun? En olisi tässä asemassa ilman niitä omia valintoja, mutta on myös todella hyvä tiedostaa ne omat etuoikeudet, kuten syntymälahjana saadut luonteenpiirteet. Tai lähipiiriltä saatu tuki. Tai yhteiskunnalta saatu tuki. Vaikka uskottelisi itselleen mitä vaan niin elämässä moni asia on tuurista kiinni. Hyvin moni asia, vaikka tietenkin samaan aikaan ajattelen, että ei kukaan opiskellut minun puolesta tai hakeutunut terapiaan minun puolesta jne.