Hyväosaisten on vaikea ymmärtää kuormaa, missä huonompiosaiset usein lisää
Kun pitää aina huolehtia rahasta ja sen puutteesta.
Kun pitää murehtia sairauksista.
Kun ei ole tukiverkkoja, ei välttämättä ketään joka voisi auttaa.
Kun ei opi asioita yhtä helposti kuin muut.
Kun on paljon huonoja ihmissuhdekokemuksia.
Kaikki vaikuttaa negatiivisesti psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen, sekä sosiaalisiin suhteisiin. Huono-osainen kantaa harteillaan usein paljon raskaampaa kuormaa, kuin se hyväosainen. Usein hän kantaa niitä raskaampia kuormia myös pidempään, siinä missä hyväosainen pystyy hyödyntämään esim. rahaa tai sosiaalisia kontakteja kuormaa vähentääkseen, jos sellaista osuu kohdalle.
Nykyinen hallitus lisää juuri näiden riskiryhmien kuormaa, heidän, jotka ovat jo valmiiksi vaikeassa asemassa. Työttömät, sairaat, yksinhuoltajat, opiskelijat Ei ole reilua, että kannettavaa lisätään heille, joilla on sitä jo valmiiksi enemmän kuin muilla.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä minun nyt sitten pitäisi tehdä?
Olen takuulla tehnyt oman osani olemalla töissä 12-vuotiaasta lähtien vanhemmilleni, läpi koulun, läpi ylioppilaskirjoitusten ja opiskelujen, sitten suoraan virkaan, josta seuraavaan työpaikkaan ilman taukoja. En ole kuluttanut yhteiskunnan varoja työttömyydellä, asumistuilla tai lasten tekemiseen liittyvillä kuluilla.
Minun olisi pitänyt 12-vuotiaani tajuta olevani hyväosainen ja jättää oma osani tekemättä, että yhteiskunta olisi tasapäistynyt? Jos kaikista haluttaisiin mahdollisimman tasa-arvoisia, kaikkien lapset pitäisi ottaa huostaan viimeistään kaksivuotiaana.
Ja ymmärtäkö sinä sitä 12-vuotiasta joka teki töitä omille vanhemmilleen? Kuinka paljon luulet, että siinä kyseltiin haluisitko, voisitko?
Mitä tarkoitat tuolla, että sinun kengissäsi? Koetko siis, että olet elänyt poikkeuksellisen huonoissa oloissa, kun terveyttä ja henkistä kapasiteettia on riittänyt siihen, että on voinut tehdä töitä ja opiskella ja on saanut vielä vakiviran heti opiskeluiden jälkeen? Kun itse olin 12-vuotias, elin mielenterveytensä menettäneen päihdeongelmaisen kanssa ja huolehdin pikkusisaruksistani. Meillä nähtiin nälkää ja koimme kotona todella traumaattisia asioita. Kykenin opiskelemaan vasta yli kolmikymppisenä. Kokopäivätyöhön kykenin myöhemmin. Nyt tienaan todennäköisesti enemmän kuin sinä ja asemani töissä on korkealla. Kaikillahan meillä ristimme on, mutta tästä lähtökohdasta näen elämäsi hyvin onnekkaana ja ennen kaikkea turvattuna.
Huomaan hyvin että sinulla jäänyt lapsuuden eri kehitystasot välistä.
Juha Sipilän hallituksen aikana eri etuuksiin tehtiin "indeksijarrut", eli käytännössä niitä leikattiin. Marinin hallituksen aikana etuudet kasvoivat vastaamaan kasvaneita kustannuksia. Se olikin järkevää, sillä etuudet menevät yleensä suoraan kulutukseen ja hyödyttävät valtion taloutta. Toki etuuksien tasoa olisi voinut nostaa entisestään, sillä Euroopan neuvoston mukaan Suomen etuustaso oli liian matala. Kokoomuksen ajatukset tulevan kauden leikkauksista ovatkin pelottavia.
Etuuksista eläkkeiden ohella muun muassa toimeentulotuki, työttömyysetuudet ja asumisen tuet sekä sairausajan etuudet kasvoivat, hyödyttäen valtaosaa suomalaisia ja mahdollistaen heille inhimillisemmän elämisen.
Mutta purran mukaan empatia ei kuulu suomalaisille. Elämme liian hyvää elämää.😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaan kun se huono-osaisuus ei ole mikään ylhäältä määrättty kohtalo.
Jokainen on huono-osainen, jos tekee elämässään huonoja valintoja ja on laiska. Huonot kortitkin saanut nousee, jos ei jää tuleen makaamaan. Harva meistä on syntynyt rikkaaksi tai kauniiksi. Kaikki on lopulta omissa käsissä. Itse se tie on kuljettava ja esteet raivattava.
Yhteiskunnan tehtävä ei ole huolehtia kansalaisen toimeentulosta, vaan ainoastaan satunnaisesti tukea, hetkisen, kunnes ihminen nousee omille jaloilleen hoitamaan omaa osuuttaan.
Kiva ajatus, mutta todella naiivi. On meitä, jotka olemme syntyneet huonoihin oloihin. Ei me valita esimerkiksi vanhempiamme ja traumaattinen lapsuus jättää todella suuret haavat. Ei kukaan halua olla traumatisoitunut, mutta sieltä ei todellakaan nousta vaan sillä, että päättää, ettei jää tuleen makaamaan. Hyväosaiset kuvittele
Tuollaista ymmärrystä, empatiaa ja nöyryyttä toivoisi kaikille ihmisille. Ne, jotka saavat liian paljon liian nopeasti ja helposti, ovat niitä kylmimpiä ihmisiä.
Onnittelut sinulle että olet päässyt köyhyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaan kun se huono-osaisuus ei ole mikään ylhäältä määrättty kohtalo.
Jokainen on huono-osainen, jos tekee elämässään huonoja valintoja ja on laiska. Huonot kortitkin saanut nousee, jos ei jää tuleen makaamaan. Harva meistä on syntynyt rikkaaksi tai kauniiksi. Kaikki on lopulta omissa käsissä. Itse se tie on kuljettava ja esteet raivattava.
Yhteiskunnan tehtävä ei ole huolehtia kansalaisen toimeentulosta, vaan ainoastaan satunnaisesti tukea, hetkisen, kunnes ihminen nousee omille jaloilleen hoitamaan omaa osuuttaan.
Kiva ajatus, mutta todella naiivi. On meitä, jotka olemme syntyneet huonoihin oloihin. Ei me valita esimerkiksi vanhempiamme ja traumaattinen lapsuus jättää todella suuret haavat. Ei kukaan halua olla traumatisoitunut, mutta sieltä ei
En tiedä tarkoititko tuota minulle, mutta jos tarkoitit niin luitko sitä viestiä loppuun? En olisi tässä asemassa ilman niitä omia valintoja, mutta on myös todella hyvä tiedostaa ne omat etuoikeudet, kuten syntymälahjana saadut luonteenpiirteet. Tai lähipiiriltä saatu tuki. Tai yhteiskunnalta saatu tuki. Vaikka uskottelisi itselleen mitä vaan niin elämässä moni asia on tuurista kiinni. Hyvin moni asia, vaikka tietenkin samaan aikaan ajattelen, että ei kukaan opiskellut minun puolesta tai hakeutunut terapiaan minun puolesta jne.
Kukaan ei voi tietää mihin sinä nyt viittaat. Jos et osaa kopioida aiempaa tekstiä samaan ketjuun, kopioi se vaikka tyhjään kommentti kenttään.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kaikki nykyisin hyväosaiset kuitenkaan ovat sellaisia aina olleet, joten olettaisin kuitenkin varsin monen ymmärtävän asioita. Itse olen nykyisin hyväosainen, mutta takana köyhä lapsuus, opiskelu, työttömyys joten en aina ole ollut hyväosainen. Kaltaisiani on monia.
Niin, sehän tässä myös ärsyttää, että stereotypisointiin syyllistyvät kaikki. Myös huono-osaisilla tuntuu olevan vallalla ajatus, että hyvä-osainen on ollut hyvä-osainen aina, saanut kaiken jotenkin helposti eli on vaan maattu sohvalla suu auki ja odotettu, miten mannaa sataa taivaasta suoraan suuhun.
Olen itse köyhistä oloista, kasvanut 80-luvulla lapsuuteni. Kotoa ei opiskelemaan kannustettu, päinvastoin silloin vallalla oli ajatus että töihin mennään heti, kun vaan ikää tulee tarpeeksi. 10-vuotiaana toinen vanhemmistani menehtyi ja jäin elämään YH-perheeseen aikuisuuteen asti, vielä köyhempänä kuin aiemmin, kun perheen "pääelättäjä" oli se, joka menehtyi. Päihteet maistuivat minulle 14-vuotiaasta eteenpäin oikein mukavasti, useampana viikonloppuna vedin ns. överit.
Sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ennenkuin elämä lähti täysi lapasesta. Selvitin lukion jotenkuten, mutta parasta oli että selvitin rimaa hipoen itseni yliopistoon.
Kelataan n. 30 vuotta elämää eteenpäin. Nyt olen n. 5-kymppinen, toimin suuressa korporaatiossa ylemmän keskijohdon tehtävissä, peruspalkan puolesta kuulun nykyisin Suomen parhaiten tienaavaan 2%:iin, minulla on perheonnea ja omaisuuttakin sen verran kertynyt, että pystyn elämään mukavasti. Varmastikin joku, joka ei historiaani tiedä, olettaa helposti että olen vain neppaillut läpi elämäni huoletta ja sillä on "millä mällätä". Mutta totuus taustalla on paljon, paljon kipeämpi.
Joo, sen kyllä näkee, että et ole oppinut asioita, ainakaan kirjoittamista. En tajunnut tuosta otsikosta yhtään mitään, mitä lie halusit sanoa...
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus ei ole toivelista siitä, kuinka muut kohtelevat juuri minua. Aikuisuus on vastuuta. Omien traumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa ihan pärjätäkin. Esim markkinataloudessa rikastuu toisten tarpeiden täyttämisestä. Ei sillä, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.
Tämän päivän trendi numero yksi on uhriutuminen. Ihmisiä on historian saatossa noussut vaikka minkälaisista oloista, kun he eivät ole suostuneet uhrin rooliin. Nykyään uhrina olemisesta on kuitenkin tullut lähestulkoon tavoiteltava ominaisuus. Hyvin harvassa ovat ne ihmiskohtalot Suomessa joilla ei aidosti olisi mahdollisuutta nousta uhrin asemasta. Näin ollen huono osaisuus on Suomessa todellakin lähes tulkoon aina oma valinta.
Mutta vaikeaahan ihmisten on tätä ymmärtää. Omien lasteni kautta olen oppinut, että uhriutuminen opetellaan / opetetaan jo päiväkotitasolla. Kuka eniten itkee ja valittaa oikealla tavalla, saa aikuisten huomion ja lohdutusta eli palkinnoista suurimman. Ei mikään ihme, että nuoret ja nuoret aikuiset ovat aivan hajalla. Kaikki vat uhreja ja aina asiat on jonkin itsestä ulkopuolisen tahon syytä. Lapsesta saakka ollaan oikein karsimalla karsittu pois kaikki mahdollinen resilienssi, paremmin pärjää uhriutumalla. Sillä eivät lapset mitää tyhmiä ole.
Vierailija kirjoitti:
Juha Sipilän hallituksen aikana eri etuuksiin tehtiin "indeksijarrut", eli käytännössä niitä leikattiin. Marinin hallituksen aikana etuudet kasvoivat vastaamaan kasvaneita kustannuksia. Se olikin järkevää, sillä etuudet menevät yleensä suoraan kulutukseen ja hyödyttävät valtion taloutta. Toki etuuksien tasoa olisi voinut nostaa entisestään, sillä Euroopan neuvoston mukaan Suomen etuustaso oli liian matala. Kokoomuksen ajatukset tulevan kauden leikkauksista ovatkin pelottavia.
Etuuksista eläkkeiden ohella muun muassa toimeentulotuki, työttömyysetuudet ja asumisen tuet sekä sairausajan etuudet kasvoivat, hyödyttäen valtaosaa suomalaisia ja mahdollistaen heille inhimillisemmän elämisen.
Mutta purran mukaan empatia ei kuulu suomalaisille. Elämme liian hyvää elämää.😂😂😂
Hih hih, Empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi = empatia ei kuulu suomalaisille.
Vasemmistopiireissä kuulee tuon tuosta, että on aika luopua länsimaisen ajattelun binäärisistä jaoista ja siirtyä korostamaan tunteita järjen kustannuksella. Empatia keskittyy usein vain henkisesti ja fyysisesti samankaltaisiin ja lähellä oleviin yksilöihin ja tämä voi johtaa nurkkapatriotismiin ja pahimmillaan suoranaiseenrasismiin.
Eniten minua ihmetyttää tuo ymmärtämisen ja empatian vaatiminen. Ikään kuin tässä maassa päätöksiä tehtäisi ymmärtämättä mitä ne oikeasti tarkoittavat. Kun ei niitä päätöksiä tehdä millään tunneperusteella, empatialla tai lämpimällä ymmärryksellä. Meillä on tässä maassa liian vähän rahaa ja liian paljon ihmisiä, jotka katsovat tarvitsevansa ja olevansa oikeutettuja toisten ihmisten tukeen. Pitää tehdä valintoja. Siellä pitää miettiä, että saako syöpälapsi hoitoa Suomessa tai tehdäänko hampaiden oikomishoitoja julkisella. Entä maksetaanko Martalle hoivakotiin kuinka monta vaippaa päivässä vai korkeampi vuokra pitkäaikaistyötön Villelle. Se käytettävissä oleva raha ei koskaan riitä kaikille, niin, että jokainen olisi tyytyväinen, että kiitos nyt riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kaikki nykyisin hyväosaiset kuitenkaan ovat sellaisia aina olleet, joten olettaisin kuitenkin varsin monen ymmärtävän asioita. Itse olen nykyisin hyväosainen, mutta takana köyhä lapsuus, opiskelu, työttömyys joten en aina ole ollut hyväosainen. Kaltaisiani on monia.
Niin, sehän tässä myös ärsyttää, että stereotypisointiin syyllistyvät kaikki. Myös huono-osaisilla tuntuu olevan vallalla ajatus, että hyvä-osainen on ollut hyvä-osainen aina, saanut kaiken jotenkin helposti eli on vaan maattu sohvalla suu auki ja odotettu, miten mannaa sataa taivaasta suoraan suuhun.
Olen itse köyhistä oloista, kasvanut 80-luvulla lapsuuteni. Kotoa ei opiskelemaan kannustettu, päinvastoin silloin vallalla oli ajatus että töihin mennään heti, kun vaan ikää tulee tarpeeksi. 10-vuotiaana toinen vanhemmistani menehtyi ja jäin elämään YH-perheeseen aikuisuuteen asti, vielä köyhe
Mitä ajattelet ihmisistä, jotka ovat samanlaisesta taustasta kuin sinä, mutta yrityksistä huolimatta eivät päässeet yliopistoon tai muuallekaan opiskelemaan tai joiden työuraa on vaivannut sairaudet tai konkurssit/irtisanomiset lamassa tms?
Koetko, että menestykseksi on ollut vain omaa ansiotasi vai että tuurilla tai omilla synnyinlahjoillasi, kuten älykkyydelläsi (yliopistosta päätellen) on ollut merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on täysin oikeassa!
Putosin yllättäen pois hyväosaisten porukasta. Ei ole säästöjä eikä varakkaita vanhempia eikä puolisoa tai muuta tukiverkkoa. Tämä rahan vähyys ja epävarmuus on todella rankkaa. En ymmärtänyt aikaisemmin ollessani turvassa.
Eikä se Sanni Grahnlapsosen 600 miljoonan koulutus leikkaus aikoinaan asiaa auttanut.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000932545.html
Millä tavalla ihminen on hyväosainen, jos ei ole edes omaisuutta eli säästöjä tai perintöjä? Jos elää kädestä suuhun seuraavaa palkkaa odotellen, niin nippa nappa pärjää, mutta ei ole kyllä hyväosaista nähnytkään.
Sanni Grahnin takinkäännös ja koulutuksesta leikkaaminen ei ollut oikein.
Hyväosaisissa on se ongelma, että uskovat saaneensa kaiken omalla erinomaisuudellaan ja Jumalan armosta/siunauksessa, ja olevansa täten siihen oikeutettuja. Tiedostavat eriarvoisuuden, mutta eivät välitä pennin vertaa niin kauan kuin itse ovat saamapuolella kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kaikki nykyisin hyväosaiset kuitenkaan ovat sellaisia aina olleet, joten olettaisin kuitenkin varsin monen ymmärtävän asioita. Itse olen nykyisin hyväosainen, mutta takana köyhä lapsuus, opiskelu, työttömyys joten en aina ole ollut hyväosainen. Kaltaisiani on monia.
Mutta jos on ollut aikuisena kuitenkin hyvä tuuri ja päässyt nousemaan köyhyydestä pois opiskellen ja töitä tehden niin sitä hyväosaisuutta pidetään täysin omana ansiona vaikka käytännössähän sekin on pelkkää hyvää tuuria. Sitten ylimielisenä neuvotaan köyhää opiskelemaan ja tekemään töitä. Ihan kuin noin voisi vain itse päättää tehdä eikä molemmat olisi täysin muista ihmisistä kiinni. Kaikille ei koulut ja työpaikat aukea noin vain.
Noin eltaantuneelle vastuunvälttelijälle ei varmasti aukea yksikään ovi. Syy si
Huhhuh, melkoinen pahanolon oksennus sinulta. Hae apua.
Minä olen opiskellut montaa eri alaa ja työskennellyt monella eri alalla. Johtanut kahta eri yritystäkin. Olen ollut onnekas. Nyt en enää kun eläkeiän kynnyksellä tapaturma vei työkyvyn ja pakotti käyttämään säästöt. Onneksi niitäkin on vielä.
Perusta firma ja lakkaa syyttämästä hallitusta joka asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua ihmetyttää tuo ymmärtämisen ja empatian vaatiminen. Ikään kuin tässä maassa päätöksiä tehtäisi ymmärtämättä mitä ne oikeasti tarkoittavat. Kun ei niitä päätöksiä tehdä millään tunneperusteella, empatialla tai lämpimällä ymmärryksellä. Meillä on tässä maassa liian vähän rahaa ja liian paljon ihmisiä, jotka katsovat tarvitsevansa ja olevansa oikeutettuja toisten ihmisten tukeen. Pitää tehdä valintoja. Siellä pitää miettiä, että saako syöpälapsi hoitoa Suomessa tai tehdäänko hampaiden oikomishoitoja julkisella. Entä maksetaanko Martalle hoivakotiin kuinka monta vaippaa päivässä vai korkeampi vuokra pitkäaikaistyötön Villelle. Se käytettävissä oleva raha ei koskaan riitä kaikille, niin, että jokainen olisi tyytyväinen, että kiitos nyt riittää.
Kun tehdään päätöksiä miljoonien ihmisten puolesta, empatia on kelvoton työväline. Ihmisellä on enemmän toiveita maailmalle, kuin maailmalla on resursseja.
Itse haluan, että äänestämäni poliitikko epäkohdasta kuullessaan alkaa miettiä korjaavia toimenpiteitä sen sijaan, että päivittelee tapahtumaa ja kääntää huomion omiin tunteisiinsa. Tai somettaa omista fiiliksistään. Ylipäätään toivon myös kunnon järkiperustelut tuleville päätöksille, vaikkeivat nämä syyt tuntuisikaan minusta kivoilta.
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisissa on se ongelma, että uskovat saaneensa kaiken omalla erinomaisuudellaan ja Jumalan armosta/siunauksessa, ja olevansa täten siihen oikeutettuja. Tiedostavat eriarvoisuuden, mutta eivät välitä pennin vertaa niin kauan kuin itse ovat saamapuolella kaikin tavoin.
Synnyin itse köyhään työläisperheeseen. Isällä on aina ollut mielenterveysongelmia ja alkoholikin on maittanut. Olin kuitenkin lahjakas ja älykäs, joten opillinen menestys ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Aikuisiälläkin on vastenkäymisiä ollut. Jäin leskeksi nuorena ja itsellänikin on ollut ongelmaa alkoholista. Nyt iäkkäämpänä olen varakas ja hyvissä töissä. Hyväosaiseksikin voisi kutsua. Oletko oikeasti sitä mieltä, että se mitä minulla nyt on, ei ole minulle oikeutettua? Pitäisikö minulta ottaa jotain jollekin ehkä heikommin älykkäälle?
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisissa on se ongelma, että uskovat saaneensa kaiken omalla erinomaisuudellaan ja Jumalan armosta/siunauksessa, ja olevansa täten siihen oikeutettuja. Tiedostavat eriarvoisuuden, mutta eivät välitä pennin vertaa niin kauan kuin itse ovat saamapuolella kaikin tavoin.
Huono osaisissa on se ongelma, että uskovat koko maailman olevan vain heitä ja vain heitä vastaan. He vatuloivat tekosyitä sille, miksi eivät menesty.
Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olette itse sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiin.
Olen tällä hetkellä hyväosainen kaikin tavoin. Olen kuitenkin aiemmin ollut hyvin huono-osainen köyhä, työtön, huumeiden käyttäjä ja mielenterveysongelmista kärsivä. Yksi merkittävä asia jonka vuoksi olen nyt hyväosainen on se, että sain oikea-aikaisesti apua.
Tiedän kyllä edelleen mitä huono-osaisen elämä on ja sen kuinka vaikea sieltä voi olla nousta jaloilleen.
Tästä syystä ääni menee tulevissakin vaaleissa vasemmalla vaikka olen hyvällä alueella omakotitalossa asuva melko kovapalkkainen perheenäiti.
Kertaalleen on hyvinvointi yhteiskunta luotu mutta nyt nousukkaat ja muut hyödylliset idiootit aikoo "keksiä pyörän uudelleen" romuttamalla sen ja siirtymällä kehitymaalaisten viidakonlait järjestelmään.
Millä tavalla ihminen on hyväosainen, jos ei ole edes omaisuutta eli säästöjä tai perintöjä? Jos elää kädestä suuhun seuraavaa palkkaa odotellen, niin nippa nappa pärjää, mutta ei ole kyllä hyväosaista nähnytkään.