Vaatteiden ompeleminen itse: plussat ja miinukset?
Turhauttaa, kun en löydä kaupoista sopivaa vaatetta ja laatu on mitä on. Pohdin tässä, että kannattaisikohan alkaa ompelemaan itse omat vaatteet?
Ajatuksena olisi ratkoa olemassa olevia, aikansa eläneitä, mutta sopivan mallisia vaatteita ja niiden avulla sitten tehdä kaavoja.
Olen ihan näppärä käsistäni, mutta ompelukonetta en ole käyttänyt sitten kouluaikojen.
Kannattaako vaatteiden tekeminen itse? Tuleeko kalliimmaksi, onko opetteleminen tuskaa? Kuulisin mielelläni plussat ja miinukset!
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin kankaan ja muut tarvikkeet kaksiin valkoisiin lastenhousuihin. Meni melkein satanen rahaa.
Kotimatkalla kävin halpakaupassa ja siellä oli tarjouksena valkoisia lastenhousuja eurolla. Ostin monet eri kokoa ja suututti. En tehnyt kankaista mitään.
(Valkoiset punkkien vuoksi, jotta näkyvät paremmin vaatteessa.eä En ollut aiemmin löytänyt valkoisia housuja lasten koossa)
Miten hemmetissä sait menemään noin paljon rahaa johonkin perus lasten housujen kankaisiin? Siis sellaisiin että samanlaiset voi ostaa eurolla.
Vetoketjut, ompelulangat, napit, kankaat 20-50 €/m helposti saa 50€ housujen tarvikkeet eli 2 satasella
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa ei opeteta tekstiilityössä enää tekemään itse hiemankaan hankalampia vaatteita.
Mun aikaan tehtiin esim tyköistuva kauluspaita, tyköistuvat shortsit jne. Mun lapsella oli käsityö valinnaisena ja siellä tehtiin vain helppoja vaatteita. Siis oloasun housut kumivyötäröllä ja huppari yms. Siis yläkoulussa. Itse tein neljännellä luokalla vastaavia. Kuten hameen kuminauhavyötäröllä.
Tein aikanaan ala-asteella paitapuseron ja hameen. Yläasteella ompelin villakangastakin vuorella, pleisserin, paitapuseron, housut prässillä ja upslaakilla, mekon, kolitsipaidan ja pari kynähametta. Kaikki nuo tuli tehtyä käsityön tunneilla.
Kirppareilta voi löytää paloina laadukkaita kankaita sekä nappeja, vetskareita ja muita ompelutarvikkeita.
Kirppareilta voi myös löytää valmiita liian isoja/sopimattomia valmiita vaatteita mitkä on tehty vielä hyvälaatuisista kankaista ja niistä voi tuunata itselleen sopivia. Ainakin niistä saa harjoituskankaita.
Sen säädettävän sovitusnuken jos löydät kirpparilta tms helpottaa kyllä ompelua, kun nuken voit säätää omille mitoillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa ei opeteta tekstiilityössä enää tekemään itse hiemankaan hankalampia vaatteita.
Mun aikaan tehtiin esim tyköistuva kauluspaita, tyköistuvat shortsit jne. Mun lapsella oli käsityö valinnaisena ja siellä tehtiin vain helppoja vaatteita. Siis oloasun housut kumivyötäröllä ja huppari yms. Siis yläkoulussa. Itse tein neljännellä luokalla vastaavia. Kuten hameen kuminauhavyötäröllä.
Tein aikanaan ala-asteella paitapuseron ja hameen. Yläasteella ompelin villakangastakin vuorella, pleisserin, paitapuseron, housut prässillä ja upslaakilla, mekon, kolitsipaidan ja pari kynähametta. Kaikki nuo tuli tehtyä käsityön tunneilla.
Aikamoinen vauhti. Meillä ei välttämättä ehtinyt edes päästä ompelukoneelle kässätunnin aikana. Yksi muodoton hame lukukauden aikana oli nipin napin mahdollinen.
Mitä se auttaa, jos kankaiden laatu on myös kehnoa? Paitsi jos onnistut jostain löytämään hyviä kankaita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se auttaa, jos kankaiden laatu on myös kehnoa? Paitsi jos onnistut jostain löytämään hyviä kankaita.
Hyviä kankaita on kyllä myynnissä. Halvalla niitä ei yleensä saa.
Ota huomioon että kaavojen tekeminen ja kankaiden leikkaaminen vaatii tilaa. Ne kansalaisopiston kurssit voivat olla kalliita mutta siellä on yleensä hyvät työtilat (pöydät ja koneet). Itse ompelu on yllättävän pieni osa vaatteen tekemistä.
Suosittelen muuten panostamaan ompelukoneen neuloihin. Oma koneeni nyrpistää nenäänsä Lidlin neuloille eikä suostu hommaansa jos yritän tarjota niitä...
Ompelu on kivaa. Vaatteiden hinnan takia ei kannata tehdä itse, kaavat ja kankaat maksavat. Mutta itse tehden saa sopivaa ja mieluista.
Suosittelen kansalaisopiston ompelukursseja, niin ei tule turhia mokia. Aloittaisin harjottelun simppeleistä malleista, joissa ei ole kaarrokkeita, muotolaskoksia jnpp. tarkkoja yksityiskohtia tai saumoihin istutettavia taskuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin kankaan ja muut tarvikkeet kaksiin valkoisiin lastenhousuihin. Meni melkein satanen rahaa.
Kotimatkalla kävin halpakaupassa ja siellä oli tarjouksena valkoisia lastenhousuja eurolla. Ostin monet eri kokoa ja suututti. En tehnyt kankaista mitään.
(Valkoiset punkkien vuoksi, jotta näkyvät paremmin vaatteessa. En ollut aiemmin löytänyt valkoisia housuja lasten koossa)
Miten hemmetissä sait menemään noin paljon rahaa johonkin perus lasten housujen kankaisiin? Siis sellaisiin että samanlaiset voi ostaa eurolla.
En tiedä. Hinnassa on mukana napit, vetskarit, langat ja mitä vielä.
Ne euron housut oli valkoisia farkkuja monine taskuineen. Eli työläämpiä, mitä itsellä oli aikomus tehdä.
Löysit siis sattumalta erän housuja, joista haluttiin päästä eroon vaikka sitten euron kappalehinnalla. Ei tuosta voi mitään yleistyksiä tehdä. Voit kierrellä halpakauppoja vaikka loppuikäsi törmäämättä samanlaiseen apajaan.
Edullisia ja hyvälaatuisia kankaita olen ostanut Virosta Abakhan fabriks -kangaskaupoista. Myymälöitä on eri puolilla Viroa. En ole tosin käynyt viimeisten parin vuoden aikana, joten hinnat ovat voineet nousta. Virossa ommellaan paljon itse, joten maan kangaskaupat kannattaa tsekata, jos käy Virossa.
Kankaat ja tarvikkeet on kalliita. On myös kova homma tehdä vaate hyvin, vaatii aikaa. Kannattaa ostaa peruskaavat ja versioida niistä.
Itse olen puoliammattilainen mutta teen vain erikoisjuttuja. Perusvaatteet ostan, nykyään saa niin halvalla hyviäkin vaatteita. 80-luvulla oli juuri toisinpäin.
Jos ottaa harrastuksena johon saa mennä rahaa niin sitten siitä vaan.
Olen ommellut paljon vaatteita, mutta ainoa täysin käyttämätön vaate valmistui ompelukurssilla. Äitini ehdotti tuota kurssia, että oppisin tekemään hyviä vaatteita, mutta se oli lähinnä avustettua ompelua.
Tällä opastuksella kävi näin: Ylipitkästä kankaasta ei jäänyt hameen vyötärökaistaletta lainkaan, joten opastaja ehdotti sitten ripsinauhan ostamista. Lopputulos oli huonosti istuva hame, jonka kahdesta muotolaskoksesta opettaja poisti keskimmäiset, jolloin sivusauman viereen jäi pieni muotolaskos. Se kaavahan tietenkin valittiin persuksen ympärysmitan perusteella ja sitten sovitusvaiheessa sivusaumasta sisennettiin reippaasti ja loput rypytettiin ripsinauhalle. Toista vaatetta en ommellut, mutta opastuksen mukaisesti tein jakun kaavan, johon otettiin hihakaava toisesta jakkumallista.... kaavaa en koskaan käyttänyt.
Jos ymmärtää lukemansa, niin parhaiten oppii kun tekee vaatteita käsityölehtien opastuksen perusteella. Eri asia on tietenkin ne kurssit, joilla todellakin opetetaan ensin tekemään oikeankokoinen kaava.
Vierailija kirjoitti:
Kankaat ja tarvikkeet on kalliita. On myös kova homma tehdä vaate hyvin, vaatii aikaa. Kannattaa ostaa peruskaavat ja versioida niistä.
Itse olen puoliammattilainen mutta teen vain erikoisjuttuja. Perusvaatteet ostan, nykyään saa niin halvalla hyviäkin vaatteita. 80-luvulla oli juuri toisinpäin.
Jos ottaa harrastuksena johon saa mennä rahaa niin sitten siitä vaan.
Mistä saa halvalla hyviä vaatteita nykyään?
Etkö ole ollut kouluaikana tekstiilityön tunneilla? Aika yksinkertaista se on varsinkin silloin, kun ommellaan joustamatonta kangasta ja malli on yksinkertainen. Kannattaa hankkiutua ensin jollekin kansalaisopiston ompelukurssille, jos aloittaa täysin nollasta. Tavallisissa käsityölehdissäkin on helppoja malleja ja ohjeita.
Se on sitten toinen juttu, kannattaako rahallisesti. Kun oppii tekemään, saa täsmälleen sellaisia mieleisiään vaatteita, joita ei ole kaupoissa. Halvaksi tulee, jos on käytettävissä edullisia kankaita. Kannattaa huomata, että napit, nauhat ja muut tarvikkeet voivat maksaa enemmän kuin kangas. Siksi poistoon menevistä vaatteista kannattaa ottaa talteen hyvät napit.
Vierailija kirjoitti:
Kirppareilta voi löytää paloina laadukkaita kankaita sekä nappeja, vetskareita ja muita ompelutarvikkeita.
Kirppareilta voi myös löytää valmiita liian isoja/sopimattomia valmiita vaatteita mitkä on tehty vielä hyvälaatuisista kankaista ja niistä voi tuunata itselleen sopivia. Ainakin niistä saa harjoituskankaita.
Sen säädettävän sovitusnuken jos löydät kirpparilta tms helpottaa kyllä ompelua, kun nuken voit säätää omille mitoillesi.
Pitkistä vähän käytetyistä yöpaidoista sai paljon vaatteita lapsille. Yhdestä yöpaidasta saattoi ommella monta paitaa ja housuja pienille lapsille. Saumuria se vaati, mutta sen käytön oppi siinä missä ompelukoneenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ommellut paljon vaatteita, mutta ainoa täysin käyttämätön vaate valmistui ompelukurssilla. Äitini ehdotti tuota kurssia, että oppisin tekemään hyviä vaatteita, mutta se oli lähinnä avustettua ompelua.
Tällä opastuksella kävi näin: Ylipitkästä kankaasta ei jäänyt hameen vyötärökaistaletta lainkaan, joten opastaja ehdotti sitten ripsinauhan ostamista. Lopputulos oli huonosti istuva hame, jonka kahdesta muotolaskoksesta opettaja poisti keskimmäiset, jolloin sivusauman viereen jäi pieni muotolaskos. Se kaavahan tietenkin valittiin persuksen ympärysmitan perusteella ja sitten sovitusvaiheessa sivusaumasta sisennettiin reippaasti ja loput rypytettiin ripsinauhalle. Toista vaatetta en ommellut, mutta opastuksen mukaisesti tein jakun kaavan, johon otettiin hihakaava toisesta jakkumallista.... kaavaa en koskaan käyttänyt.
Jos ymmärtää lukemansa, niin parhaiten oppii kun tekee vaatteita käsityölehtien opastuksen perusteella. Eri
Tällaisiakin ompelukursseja valitettavasti on nähty. Eräälle 180-senttiselle opettaja oli ehdottanut saman kaavan muokkaamista housuja varten, joka oli ollut sopiva 160-senttiselle. On hyvä ajatus tehdä kaavat puretusta vaatteesta, niin tulee taatusti sekä sopiva että oikean mallinen.
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa ei opeteta tekstiilityössä enää tekemään itse hiemankaan hankalampia vaatteita.
Mun aikaan tehtiin esim tyköistuva kauluspaita, tyköistuvat shortsit jne. Mun lapsella oli käsityö valinnaisena ja siellä tehtiin vain helppoja vaatteita. Siis oloasun housut kumivyötäröllä ja huppari yms. Siis yläkoulussa. Itse tein neljännellä luokalla vastaavia. Kuten hameen kuminauhavyötäröllä.
Mun yläkouluajoista on yli 20 vuotta eikä siellä tosiaan mitään vaativaa tehty eikä määrärahat riittäneet kuin johonkin yhteen juttuun, kun oli nopea tekijä niin loppuajan sai istua toimettomana tai auttaa tumpelompia kavereita.
Siis itse muutan ostamiani vaatteita nykyään. Ostin yhden aivan liian säkkimäisen tunikan. Kavensin sen ja jämäpaloista lisäsin kunnon kauluskaitaleen. Tuli todella kiva. Pikkuhiljaa tein.
Eli tuunauskin kannattaa.
Kannattaa ostaa valmiskaava, ja yksiväristä kangasta aluksi paitapuseroon. Jossain kohtaa hyvä tehdä kunnon pitkät housut joissa muotoon ommeltu vyötärökaitale ja vyönlenkit.
Villasekoitekankaiset pitkät housut maksavat taatusti enemmän valmisvaatteena kuin itse tehden vaikka kangas olisi miten kallis.
Jos saat halvalla hyvää kangasta tai jopa ilmaiseksi niin kannattaahan tuo. Jos haluaa ostaa kaupasta niin sitten ei tais sitten joo jos et halua vaatteiden kestävän. Mutta jos haluat vaatteiden kestävän melkein koko loppuelämäsi niin luulisin että kannattaa. Riippuen tietysti vaatteesta.
Takit kestää vetskarit ei välttämättä. Aito farkku tai nahka. vahvasta materiaalista tehdyt housut kestävät. Tämä asia kiinnostaa itseänikin.