Miksi niin moni nykyisin epäonnistuu aikuisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kovat odotukset sekä itsellä että muilla. Kun kaiken pitäisi onnistua aina huippuhyvin niin käykin niin että ei saavuteta enää mitään. Luovutetaan.

Ennen riitti että oli ihan tavallinen. Ei tarvinnut saavuttaa mitään kummaa vaan riitti sama kuin naapureilla joka sekään ei niin ihmeellistä ollut. Suurin osa kykeni tähän. Nykyisiin vaatimuksiin pääsee vain se pieni joukko ihan huippuja ja hekin usein uupuvat.

Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä: töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.

Kyllä tuokin ajatus voi johtua kovista odotuksista.

Ei ole omistusasuntoa, autoa, säästöjä tms.

T. 50+

Aikuisuus on sitä että ymmärtää ettei pysty ihan kaikkeen ja voi nauttia hetkestä

Noista vain työ ja koti, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni yksinkertaisemmalle sopiva työpaikka on jäänyt historiaan. Osalle väestöstä ei löydy kykyprofiilia, tasaisen matalaa, vastaavaa työtä. 

 

Totta myös, että osa kasvaa aikuisuuden kynnykselle oppimatta käsittelemään pettymyksiä. Osaltaan stressiä lisää se, että opiskelualan vaihtamista on vaikeutettu ja ensikertalaisia suositaan haussa kohtuuttomasti. 

Paremmin noita yksinkertaisia hommia on nykyään tarjolla.

Suomalainen käy mielummin fattalla, kuin tekee paskaduuneja. 

Mutta edelleenkään tämä ei ollut aloituksen pointti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään noista et saa hautaan mukaan.

Eli voi ottaa sen asenteen ettei tarvitse tehdä mitään? 

Teen enemmän kuin sinä, joka heräät äitisi pilde naamalla joka päivä.

Heko heko ku olet hauska.

Jokainen puhuu siitä, minkä parhaiten tuntee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni yksinkertaisemmalle sopiva työpaikka on jäänyt historiaan. Osalle väestöstä ei löydy kykyprofiilia, tasaisen matalaa, vastaavaa työtä. 

 

Totta myös, että osa kasvaa aikuisuuden kynnykselle oppimatta käsittelemään pettymyksiä. Osaltaan stressiä lisää se, että opiskelualan vaihtamista on vaikeutettu ja ensikertalaisia suositaan haussa kohtuuttomasti. 

Paremmin noita yksinkertaisia hommia on nykyään tarjolla.

Missä? Kahvila-apulaiseksikin on nykyään monivaiheinen haku ja videohaastattelut. 

Vai niin. En kyllä tunne yhtä ainutta ihmistä, jolla olisi tällainen kohtalo. 

Monelta jää puuttumaan jotain, mutta kaikilla on myös jotain. Eikä kaikki voi saada kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Liian kovat odotukset sekä itsellä että muilla. Kun kaiken pitäisi onnistua aina huippuhyvin niin käykin niin että ei saavuteta enää mitään. Luovutetaan.

Ennen riitti että oli ihan tavallinen. Ei tarvinnut saavuttaa mitään kummaa vaan riitti sama kuin naapureilla joka sekään ei niin ihmeellistä ollut. Suurin osa kykeni tähän. Nykyisiin vaatimuksiin pääsee vain se pieni joukko ihan huippuja ja hekin usein uupuvat.

Niinpä, työpaikkoihinkin haetaan supersankaria. Älä vaan hiisku kenellekkään, että haluat vaan yksinkertaisesti töitä tai että oot vaan töissä täällä.

Kaupan hyllyttäjäksikin halutaan nykyään itseohjautuva ja jatkuvasti ylöspäin pyrkivä henkilö. Koskaan ei saa olla tyytyväinen siihen nykyiseen työnkuvaan. Ymmärrän, mitä tällä haetaan, mutta on mennyt ihan liian pitkälle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei omaisuutta kaikilla vanhemmillakaan ihmisillä.

Ihmetyttää myös tämä omistamisen normalisointi. Ennenkin osa väestöstä asui vuokralla, ja se on ihan okei. Hyvää, ehkä parempaakin, elämää voi elää niinkin. Nollakorkojen aikaa ei enää hetkeen tulla näkemään. Monelle vuokra-asuminen voi olla stressittömämpää, ja elämän merkitys löytyy ihan muualta. 

 

Useimmat kuitenkin ajattelevat niin, että eivät elä missään kuplassa, vaan sukupolvien ketjussa ja jokainen sukupolvi on velvollinen rakentamaan seuraavalla mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Omistaminen on siinä oleellinen osa. Omaisuutta peritään, sitä kasvatetaan ja se jälleen jää seuraavalle perinnöksi. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisuus on sitä että ymmärtää ettei pysty ihan kaikkeen ja voi nauttia hetkestä

Aikuisuus on juurikin vastuuta. Minulla ei ole esim lasta, kun tiedän etten pysty hänestä vastaamaan. Ja tapailen ihan vain ajankuluksi, koska ahdistaa ajatuskin siitä, että täällä kotona pitäisi aloittaa toinen päivätyö, jossa pitäisi huomioida toisen tunteet, jne. 

Asuntoni olen ostanut 90-luvun lamassa pilkka hintaan, mutta juuri muuta en omista, koska haluan elää varojeni mukaan, enkä ylikuluttaa. 

Vierailija kirjoitti:

En pidä noita asioita aikuisuuteen liittyvinä. 

Joo, ei ainakaan omaisuuden haaliminen mitään aikuista kenestäkään tee. Nykypäivänä työllistyminenkään ei ole helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni yksinkertaisemmalle sopiva työpaikka on jäänyt historiaan. Osalle väestöstä ei löydy kykyprofiilia, tasaisen matalaa, vastaavaa työtä. 

 

Totta myös, että osa kasvaa aikuisuuden kynnykselle oppimatta käsittelemään pettymyksiä. Osaltaan stressiä lisää se, että opiskelualan vaihtamista on vaikeutettu ja ensikertalaisia suositaan haussa kohtuuttomasti. 

Paremmin noita yksinkertaisia hommia on nykyään tarjolla.

Missä? Kahvila-apulaiseksikin on nykyään monivaiheinen haku ja videohaastattelut. 

En ymmärrä tätä asiakaspalveluammatin rekrytointi prosessin tarpeen väheksyntään. Joo, työ on ehkä yksinkertaista, mutta vaatii kuitenkin ihmisen joka soveltuu toimimaan ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vai niin. En kyllä tunne yhtä ainutta ihmistä, jolla olisi tällainen kohtalo. 

Monelta jää puuttumaan jotain, mutta kaikilla on myös jotain. Eikä kaikki voi saada kaikkea.

Heh, kun sinä et tunne ilmiötä ei ole? Minun kokemus on tämä se kumoaa kaikki tilastolliset faktat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni yksinkertaisemmalle sopiva työpaikka on jäänyt historiaan. Osalle väestöstä ei löydy kykyprofiilia, tasaisen matalaa, vastaavaa työtä. 

 

Totta myös, että osa kasvaa aikuisuuden kynnykselle oppimatta käsittelemään pettymyksiä. Osaltaan stressiä lisää se, että opiskelualan vaihtamista on vaikeutettu ja ensikertalaisia suositaan haussa kohtuuttomasti. 

Paremmin noita yksinkertaisia hommia on nykyään tarjolla.

Missä? Kahvila-apulaiseksikin on nykyään monivaiheinen haku ja videohaastattelut. 

En ymmärrä tätä asiakaspalveluammatin rekrytointi prosessin tarpeen väheksyntään. Joo, työ on ehkä yksinkertaista, mutta vaatii kuitenkin ihmisen joka soveltuu toimimaan ihmisten kanssa. 

 

Pitää olla kokemusta asioinnista kahviloista, jotta osaa siellä työskennellä. 

Vierailija kirjoitti:

Moni hankkii ammatin, mutta siihen se sitten tyssää. Vuosien panostus menee hukkaan kun töitä ei saa, ei ainakaan omalta alalta. Hyvällä tuurilla jotain viikonloppukeikkaa saa jostain kaupan kassalta. Että hanki siinä sitten oma asunto ja perusta perhe. 

Koska ihmiset ei halua enää tehä kunnon töitä niinku vanginvartija ja mennä töihin armeijaan, vaan opiskella tradenomiks ja tehdä siistiä sisäetätyötä

Aikuisuus ei ole sitä, että on päätynyt mersun rattiin kuskaamaan lapsiaan harrastuksiin. 

Miksi niin moni nykyisin epäonnistuu aikuisuudessa?

Ei saada ammattia, työtä, kotia, puolisoa, lapsia tai omaisuutta. Monella jää puuttumaan näistä ihan kaikki. Miten voi kutsua edes itseään aikuiseksi?

Oletko hölmö. Ihminen vanhenee ja aikuistuu. Monet vastoinkäymiset ja kokemukset kasvattavat ja opettavat ihmistä parhaiten. Kaikki ihmisen kokema ei näy päälle päin. Älä oleta kenestäkään ihmisestä mitään sillä et välttämättä tiedä mitä hän kätkee sisälleen. Vaikuttaa siltä että sinä et ole kunnolla kasvanut aikuiseksi ja olet kaikki saanut elämässäsi valmiina. Oletko kokenut yhtä ainoata vastoinkäymistä? Kaikki asiat maailmassa ei ole aina omissa käsissä ja päätettävissä niin et voi niihin vaikuttaa. Parempi on että et vaivaa päätäsi asialla ja keskityt omaan elämääsi. 

Kuka väittää, että nuo ovat aikuisuutta? Elämänsä voi käyttää myös sikiämisen ja bkt:n kasvattamisen sijaan esimerkiksi tieteen ja kulttuurin kehittämiseen, joka parantaa koko ihmisyhteisön hyvinvointia

Elikkäs, sikiävä aikuislapsi suusaippuapesulle ja sitten tutti suukkuun, ettei tule möläyteltyä muita typeryyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kovat odotukset sekä itsellä että muilla. Kun kaiken pitäisi onnistua aina huippuhyvin niin käykin niin että ei saavuteta enää mitään. Luovutetaan.

Ennen riitti että oli ihan tavallinen. Ei tarvinnut saavuttaa mitään kummaa vaan riitti sama kuin naapureilla joka sekään ei niin ihmeellistä ollut. Suurin osa kykeni tähän. Nykyisiin vaatimuksiin pääsee vain se pieni joukko ihan huippuja ja hekin usein uupuvat.

Niinpä, työpaikkoihinkin haetaan supersankaria. Älä vaan hiisku kenellekkään, että haluat vaan yksinkertaisesti töitä tai että oot vaan töissä täällä.

Kaupan hyllyttäjäksikin halutaan nykyään itseohjautuva ja jatkuvasti ylöspäin pyrkivä henkilö. Koskaan ei saa olla tyytyväinen siihen nykyiseen työnkuvaan. Ymmärrän, mitä tällä haetaan, mutta on mennyt ihan liian pitkälle..

Nykyisenlaisessa palkkatyöjärjestelmässä on pakko vaatia vuosikausien koulutus sellaisiinkin hommiin, jotka todellisuudessa oppisi parissa viikossa.