Miksi niin moni nykyisin epäonnistuu aikuisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jäävät piehtaroimaan ongelmissaan ja traumoissaan. Terapeutit kiihdyttävät rahanhimoissaan tätä. Mitä, jos alettaisiin vaatia ryhtiliikettä? On tietysti oikeasti mieleltään sairaitakin.

Nykyihmiseltä edellytetään edistyneempiä tunteiden hallinnan taitoja, siksi täytyy yrittää valmentautua terapiassa jotta pärjää missään. Ennen ihan keskiluokassa käytettiin enemmän päihteitä ja väkivaltaa, nykyisin tämä ei enää ole hyvä vaihtoehto ja johtaa syrjäytymiseen. Harva jaksaa ryypätä töiden lomassa, valvonta on tiukempaa. Lapsia ja muita ihmisiä pitäisi kunnioittaa, tai voi tulla seurauksia. Kaikki jokamiehen "helpot" keinot säädellä ja kestää stressiä on viety. Urheilu ja some jää jäljelle, mutta kummatkin vie aikaa eikä aina palauta kuten vanhat kunnon pettymysten ulkoistaminen läheisiin tai hilpeä hiprakka.

Useimmat kuitenkin ajattelevat niin, että eivät elä missään kuplassa, vaan sukupolvien ketjussa ja jokainen sukupolvi on velvollinen rakentamaan seuraavalla mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Omistaminen on siinä oleellinen osa. Omaisuutta peritään, sitä kasvatetaan ja se jälleen jää seuraavalle perinnöksi. 

 

Hohhoijaa. Mitään seuraavaa sukupolvea ei automaattisesti tule. Kaikki eivät halua tai saa lapsia. 

Lapsettomuus on aina tragedia. Normaali aikuisuuden kehitystehtävät suorittanut ihminen haluaa lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Liian kovat odotukset sekä itsellä että muilla. Kun kaiken pitäisi onnistua aina huippuhyvin niin käykin niin että ei saavuteta enää mitään. Luovutetaan.

Ennen riitti että oli ihan tavallinen. Ei tarvinnut saavuttaa mitään kummaa vaan riitti sama kuin naapureilla joka sekään ei niin ihmeellistä ollut. Suurin osa kykeni tähän. Nykyisiin vaatimuksiin pääsee vain se pieni joukko ihan huippuja ja hekin usein uupuvat.

Ennen "kaikilla" oli töitä! Nykyään puoli Suomea kortistossa ja ihmetellään, miksei ne lisäänny, vaikka potentiaalisilla vanhemmilla ole varaa edes omaan ruokaan! Vastuullista on jättää lisääntymättä tuossa tilanteessa. 

Noiden asioiden saaminen on nykyään ihan pahuksen vaikeaa monelle vaikka olisi fiksu ja sinnikäs. Muutaman asian voi saada mutta harvemmin kaikkia. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmat kuitenkin ajattelevat niin, että eivät elä missään kuplassa, vaan sukupolvien ketjussa ja jokainen sukupolvi on velvollinen rakentamaan seuraavalla mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Omistaminen on siinä oleellinen osa. Omaisuutta peritään, sitä kasvatetaan ja se jälleen jää seuraavalle perinnöksi. 

 

Hohhoijaa. Mitään seuraavaa sukupolvea ei automaattisesti tule. Kaikki eivät halua tai saa lapsia. 

Lapsettomuus on aina tragedia. Normaali aikuisuuden kehitystehtävät suorittanut ihminen haluaa lapsia. 

Voi olla, että lapsettomuutta usein edeltää jokin tragediaksi luokiteltava asia, kuten sairaus, resurssien puute tai vastaava. Näistä asioista selviäminen tai niiden kanssa toimeen tuleminen ei tietenkään tarkoita, että kehitystehtävät olisivat jääneet toteutumatta. Eli kehitystehtävänä on silloin ollut vain oman tilanteen hyväksyminen, siihen sopeutuminen. Mikäli kyseessä on olosuhteisiin liittymätön itsenäinen valinta, on yksi kehitystehtävä oman identiteetin ja itsellisyyden kehittyminen suhteessa muihin. Jollakin jää tämä lapsista huolimatta vaiheeseen ja voi vaikuttaa sitten perintönäkin.

Kehitystehtävät myös määrittyvät vallitsevan kulttuurin mukaan, eli määrittävät ihmistä vain suhteessa niihin odotuksiin, ei kokonaisuudessaan tai muussa kontekstissa. Eli ne eivät ole sidottu ihmisarvon tai vastaavaan. Jos teknisin termein etsitään vaikuttavuutta, on hyvä huomioida myös ennakkoluulojen ja uskomusten osuus keskustelussa.

Toisin sanoen, olet väärässä.

Mennään yhteiskunnan ohjauksessa, tullaan kykenemättämäksi itse päättää omista asioistaan.

"Joulukuun lopussa korkeakoulutettuja työttömiä oli noin 58500."

https://www.hs.fi/talous/art-2000011001705.html

Kuntiin ja kaupunkeihin on tulossa irtisanomisia. 

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011108669.html

Lapsuudessa opetettu, että juuri hänen tunteet ja olotilat on hirveän tärkeitä. Työelämässä tulee yllätyksenä, ettei ne kiinnosta ketään. Sitten väsytään ja uuvutaan.

mee töihi