Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilta juoksu ei luonnistu, vaikka olisi hyvässä kunnossa?
13.03.2025 |
Olin nuorena superhyvässä kunnossa ja kokeilin lenkkeilyä. Ei. Pystyin tietenkin juoksemaan, mutta se oli tervanjuontia.
Nyt olen keski-ikäinen, ja vasta palailemassa salille muutaman vuoden tauon jälkeen. Lämmittelyksi soudan tai teen crosstraineriä. Juoksumatolla en ikinä menisi. Katson ihmetellen himojuoksijoita.
Juoksijat, onko juoksu ollut teille luontaista aina, vai oletteko tehneet jotain sen eteen?
Kommentit (84)
Kuntosali ja jopa juoksumatto antaa ihan väärän kunnon todellisesta kunnosta.
Juoksu on siitä armoton laji, että sitä kunnolla harrastakseen pitää olla oikeasti hyvässä tikissä. Esim. pienikin ylipaino vaikuttaa kuntoon eli liikkumiskykyyn yllättävän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole juoksija luonnostaan. Nyt olen taas aloittanut juoksulenkit, kun ilmat lämpenee. Kierrän yleensä kahta eri lenkkiä. Toinen on kuntorata, mäkinen maasto, noin 4 km. Siinä saa sykettä ylös, mutta jyrkimmän nousun kävelen. Toinen vakiolenkki on 5 km. Se on pääosin hiekkatietä, vain muutama sata metriä asfalttia. Ei isoja mäkiä. Yleensä laitan kuulokkeet korviin ja yritän ajatella jotain muuta kuin juoksemista. Vauhtini ei ole kova eikä ole koskaan ollut. Juoksen pelkästään kunnon takia. Nuorempana kävin tanssitunneilla monia, monia vuosia. Kun tuli perhe, totesin, että se on liian stressaavaa. Tiedätte varkaan tunteen, että on työpäivä alla ja kiire laittaa ruokaa, että ehtii kaahata autolla klo 18 alkavalle tanssitunnille. Tai sitten vaihtoehtoisesti aikuisten tunti klo 21-22 ja sen jälkeen pitäisi jaksaa suihkuun ja saada unen päästä kiinni ennen puolta yötä, että jaksaa herätä klo 6.30 uuteen aamuun. Totesin, että se kaikki kiirehtiminen ja ryntäily söi omia voimia, ja sitten vielä kun lapsillekin tuli harrastuksia, heidänkin menot sovittaa aikatauluun.
Juoksemisessa on se helppous, että voi laittaa kengät jalkaan ja lähteä silloin kun on sopiva hetki ja sää. Esim. lauantaina kävin viime viikon toisen juoksulenkki, lähdin noin klo 14 ja palasin tuntia myöhemmin. Kun ei ole juuri tiettyyn aikaan sidottu, voi juosta silloin kun on rentoa eikö pakottaa itseään kiireisimpänäkin aikana.
En juokse talvella enkö vesisateessa. Viime syksynä vedin yhden pitkän lenkin kovassa sateessa ja sen jälkeen tuli keuhkot kipeäksi, hartiat ja niska jumittui moneksi päiväksi ja jalat rakoilla. Ajattelin, että ei ole enää tämän ikäiselle sopiva homma nuo vesisateessa tai pakkasessa juoksemiset. Kun ollaan kesämökillä, juoksen sellaista mökkitietå 1,2 km ja sama takaisin. Siellä on jotenkin iso kynnys lähteä puuskuttamaan isommalle pikatielle, joten ne on pikkupyrähdykdiä esim. ennen saunaan menoa. Toisaalta olen parina kesänä tehnyt sitäkin, että juoksen sen noin 2,5 km, sitten saunaan ja saunasta käsin juoksuvyön kanssa vesijuoksua järvessä varttitunti ja sitten saunaan. Se vesijuoksu on myös ihan kivaa vaihtelua.
Noin pienellä juoksumäärällä kunto pysyy aina niin huonona, että noinkin pienet juoksumäärät tuntuvat raskailta.
Ja opettele hyvä ihminen juoksemaan sateessa ja pakkasella ei ei enää tarvitse säästä välittää.
Voihan harjoitella alamäkeen juoksemalla, kyllä sekin hyödyttää.
Mulla oli hyvä kunto, mutta juoksu tuotti vaikeuksia ja palautuminen oli heikkoa. Myöhemmin paljastui raudanpuute (ferritiini 30 tai alle). Sen korjaamisen jälkeen keveni askelkin kummasti.
Mulla oli myös ongelmia jalkojen/penikoiden kanssa. Jalka-analyysi Intersportissa paljasti ylipronaation. Ostin Gel-Kayanot ja ongelmat loppui siihen. Tarvitsin myös tukipohjalliset sali-/jumppakenkiin sekä pyöräilykenkiin, niin jalkakivut loppui.