Muita, joilta juoksu ei luonnistu, vaikka olisi hyvässä kunnossa?

Juoksuun tarvii yllättävän hyvät pohjelihakset ja vakaat nilkat, kannattaa vahvistaa niitä myös. Ja aloittaa rauhallisesti! :) 

Jos hyväkuntoisella ihmisellä sujuu kaikki muut kestävyyslajit, mutta juoksu ei, on joko rakenteellisesti juoksun kannalta huonot lähtökohdat tai huono juoksutekniikka.

Ei kaikille sovi kaikki lajit.

Vanha ketju mutta pakko vastata, jos tästä olisi jollekin apua. Nimittäin minä luulin aina, että oon vaan huonossa kunnossa kun juoksu ei maita vaan on kamalaa. Mutta kun vaan päätin silti juosta niin nyttemmin olen todennut, että juoksu on alkumatkasta aina kamalaa, eikä se riipu kunnosta. Monella maratoonarillakin kuulema on näin. Juoksu alkaa kulkemaan vasta monen kilometrin päästä. Moni sanoo, että puolen tunnin päästä. Näin myös itselläni. Vasta kun kroppa on kunnolla lämmin ja on oikein hiki päällä, juoksu alkaa kulkemaan eikä ole ihan hirveää. Eli on aika yleistä juoksijoillakin että alkumatka on tervan juontia. Mistä lie johtuu sitten että he jaksavat aina käydä sen alun taistelun. Minä menen alkumatkasta hyvin hiljaa, koska reipas vauhti on kamalaa. Hiljainenkin vauhti on vähän kamalaa mutta sietokyvyn rajoissa.

Olen tehnyt työtä sen eteen, kovaa työtä kuten huomaat.

Juoksu on vaan niin helvetin tylsää. Toiseksi teen seisomatyötä, niin juoksu ei ole paras vaihtoehto vapaa-ajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju mutta pakko vastata, jos tästä olisi jollekin apua. Nimittäin minä luulin aina, että oon vaan huonossa kunnossa kun juoksu ei maita vaan on kamalaa. Mutta kun vaan päätin silti juosta niin nyttemmin olen todennut, että juoksu on alkumatkasta aina kamalaa, eikä se riipu kunnosta. Monella maratoonarillakin kuulema on näin. Juoksu alkaa kulkemaan vasta monen kilometrin päästä. Moni sanoo, että puolen tunnin päästä. Näin myös itselläni. Vasta kun kroppa on kunnolla lämmin ja on oikein hiki päällä, juoksu alkaa kulkemaan eikä ole ihan hirveää. Eli on aika yleistä juoksijoillakin että alkumatka on tervan juontia. Mistä lie johtuu sitten että he jaksavat aina käydä sen alun taistelun. Minä menen alkumatkasta hyvin hiljaa, koska reipas vauhti on kamalaa. Hiljainenkin vauhti on vähän kamalaa mutta sietokyvyn rajoissa.

Tuo sama on minulla kyllä pyöräilyssäkin. Kun pääsee tietyn rajan yli niin menee kuin vettä vaan, vaikka alku tökkisi pahasti.

Mä hiihdän, pyöräilen ja uin paljon, mutta juoksulenkki on vastenmielinen ajatus. Juokseminen ei jostain syystä kiinnosta tippaakaan. Olen aina toisinaan kokeillut, ja kyllä se ihan hyvin sujuu, mutta on tosiaan sitä tervanjuontia.

Minä. En tykkää juoksusta :D tylsää ja monotonisra. Tanssimisesta tykkään. :), on satakertaa monipuolisempaa ja kehittää paljon laajemmin eri osa-alueita sekä vaatii paljon "enemmän".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju mutta pakko vastata, jos tästä olisi jollekin apua. Nimittäin minä luulin aina, että oon vaan huonossa kunnossa kun juoksu ei maita vaan on kamalaa. Mutta kun vaan päätin silti juosta niin nyttemmin olen todennut, että juoksu on alkumatkasta aina kamalaa, eikä se riipu kunnosta. Monella maratoonarillakin kuulema on näin. Juoksu alkaa kulkemaan vasta monen kilometrin päästä. Moni sanoo, että puolen tunnin päästä. Näin myös itselläni. Vasta kun kroppa on kunnolla lämmin ja on oikein hiki päällä, juoksu alkaa kulkemaan eikä ole ihan hirveää. Eli on aika yleistä juoksijoillakin että alkumatka on tervan juontia. Mistä lie johtuu sitten että he jaksavat aina käydä sen alun taistelun. Minä menen alkumatkasta hyvin hiljaa, koska reipas vauhti on kamalaa. Hiljainenkin vauhti on vähän kamalaa mutta sietokyvyn rajoissa.

Tuo sama on minulla kyllä pyöräilyssäkin. Kun pääsee tietyn rajan yli niin menee kuin vettä vaan, vaikka alku tökkisi pahasti.

Näin keski-ikäisenä itse joudun ainakin ottamaan alun aina rauhallisesti, jotta kroppa "vertyy". Vaikka olisi oikein hyvässä kunnossa, niin turha yrittääkään nostaa tempoa liian aikaisin, muuten tuntuu karsealle ja stoppi tulee, 

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju mutta pakko vastata, jos tästä olisi jollekin apua. Nimittäin minä luulin aina, että oon vaan huonossa kunnossa kun juoksu ei maita vaan on kamalaa. Mutta kun vaan päätin silti juosta niin nyttemmin olen todennut, että juoksu on alkumatkasta aina kamalaa, eikä se riipu kunnosta. Monella maratoonarillakin kuulema on näin. Juoksu alkaa kulkemaan vasta monen kilometrin päästä. Moni sanoo, että puolen tunnin päästä. Näin myös itselläni. Vasta kun kroppa on kunnolla lämmin ja on oikein hiki päällä, juoksu alkaa kulkemaan eikä ole ihan hirveää. Eli on aika yleistä juoksijoillakin että alkumatka on tervan juontia. Mistä lie johtuu sitten että he jaksavat aina käydä sen alun taistelun. Minä menen alkumatkasta hyvin hiljaa, koska reipas vauhti on kamalaa. Hiljainenkin vauhti on vähän kamalaa mutta sietokyvyn rajoissa.

Puolituntia pitäisi lämmitellä ja 10min dynaamisia heilutuksiA  ennen varsinaista juoksua. Kai te lämmittelette ja pyörittelette nivelet ennen juoksua?

Mitä painavampi on niin sitä nopeammin ja lyhyempiä matkoja pitäisi juosta hyvällä tekniikalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä. En tykkää juoksusta :D tylsää ja monotonisra. Tanssimisesta tykkään. :), on satakertaa monipuolisempaa ja kehittää paljon laajemmin eri osa-alueita sekä vaatii paljon "enemmän".

Tanssiakin voi niin monella tavalla, ettei voi sanoa sen vaativan enemmän kuin juokseminen.

Selkäydinruhje vei meikän juoksutaidon. Jalat koittavat lähettää aivoille viestiä, mutta koska datapolku on vioittunut, ei juoksu onnistu kaatumatta.

Painonpudotus- ja kunnonkohotusprojektin aloitetin reippaalla kävelyllä. Sellaisella että hengästyy. Hengästyminen oli aluksi aika helppoa kun ylimääräistä painoa oli 40kg enkä ollut juurikaan liikkunut vuosiin. Kun olin ensimmäiset 20kg pudottanut eikä kävelemällä enää saanut itseään hengästymään niin aloin juosta pieniä pätkiä. Kävelin ylä- ja alamäet, juoksin (hitaasti) tasaiset. Minulla oli yksi 8km lenkki jonka kävin pari kertaa viikossa näin. Sitä reipasta kävelyä muina päivinä.  Aluksi jaksoin vain pari alle kilometrin pätkää ja kävelin loput, mutta parin kuukauden päästä meni jo koko lenkki juosten.   Toiset pari kuukautta niin se alkoi olla jo ihan mukavaakin eikä hirveä ponnistus. 

Itsellä kipeytyy penikat ja juoksu on tylsää. Olen ajatellut, että ehkä pitäisi kokeilla polkujuoksua metsässä. Kivempi ympäristö ja pehmeämpi alusta.

En ole keksinyt, miksi minun pitäisi juosta, kun se ei koskaan ole tuntunut omalta. Juoksijat painavat menemään mitään näkemättä, mitään kuulematta tai onhan niillä nykyään napit korvissa ja kuuntelevat jotain. Kävellen ehtii näkemään paljon enemmän, ensimmäiset kevätmuuttajat, ensimmäiset kevätkukat.

Kun iskias iski, niin kului puoli vuotta, etten yksinkertaisesti saanut otettua yhtäkään juokuaskelta, vaikka saikin tuimalla harjoittelulla  veltoksi muuttuneen jalan kävelemään normaalisti ja jopa aika  reippaastikin, kikä oli tarkeen koiraa kehässä esitettäessä. Juoksemaan en pystynyt, vaikka tuomari käski. Lopulta,  usean kuukauden yritysten jälkeen hölkkä alkoi sujua.

Ikinä en ole jaksanut juosta juuri yhtään vaikka olen ollut hoikka, ei siitä kiinni. Cooperissa meni 2500-2800m työllä ja tuskalla. Ei vain jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. En tykkää juoksusta :D tylsää ja monotonisra. Tanssimisesta tykkään. :), on satakertaa monipuolisempaa ja kehittää paljon laajemmin eri osa-alueita sekä vaatii paljon "enemmän".

Tanssiakin voi niin monella tavalla, ettei voi sanoa sen vaativan enemmän kuin juokseminen.

Niinpä. Tuo tanssijan kommentti on jokseenkin ylimielinen. Tanssihan ON monipuolinen laji, ja siinä yhdistyy fyysinen aktiivisuus rytmitajuun, musiikkiin ja sosiaalisuuteen, ja se vaatii aivoilta erityyppistä aktiviteettia kuin juoksu, joka on tanssiin verrattuna suoraviivaisempaa. Mutta väite, että tanssi "vaatii paljon enemmän", ei tunnu oikealta. Tanssi vaatii eri asioita kuin juoksu. 

Jos tanssia voi monella tavalla, niin kyllä voi juostakin monella tavalla. Maastojuoksu, jota nykyään trendikkääksi polkujuoksuksi kutsutaan, on kropalle monipuolisempaa kuin juoksu tasaisella.

Itse en tanssi. Enkä oikeastaan juoksekaan. Talvella on "pakko" juosta, kun pyöräily on tauolla (joo, tiedän, talvellakin voi pyöräillä, mutta itse en sitä tee). On totta, mitä täällä on sanottu, että kun puoli tuntia on takana, juoksu alkaa tuntua kevyemmältä. Niin se on, alku on aina ihan hirveää. En tykkää juoksemisesta. Kunnioitan niitä, jotka juoksevat. Myös niitä, jotka tanssivat. Mutta en niitä, jotka luulevat olevansa parempia siksi, koska juoksevat tai tanssivat. 

Vierailija kirjoitti:

Minunkaan hapenottokykyni ei ole riittävä juoksuun. Käyn salilla, kävelen pitkiä matkoja mutta en jaksa juosta. Mistä suunnasta tätä ongelmaa pitäisi lähestyä jos tämä edes on ongelma? 

N59

Ala juoksemaan. Ei se sen kummempaa ole. Ihmiskroppa on rakennettu juoksemaan, kaikki muu on epänormaalia.