Muita, joilta juoksu ei luonnistu, vaikka olisi hyvässä kunnossa?

Mä kyllä pystyn juosta, ja tekniikka on hyvä, mutta se on vaan tylsä laji itelle. :) ei kaikki tykkää kaikesta.

Mulla on tiimalasikroppa, ja ainakin yksi mies kerran sanoi että mun kroppatyyppi ei oo optimaali juoksuun :D 

En pidä juoksemisesta, en edes kävelystäkään juurikaan. Pyöräilystä ja tanssista esim pidän.

Ei ole mun kehoa varten. En tiedä miksi, mutta ei sovi mulle, eikä ole kivaa. Esim 1,5 h potkunyrkkeilyä meni kepeästi 2x vkossa, mutta juokseminen ei onnistunut hyvässä kunnossa.

Juokseminen on yksinkertaisesti niin hemmetin tylsää.

Ei sitä jaksa vaikka kuinka yrittäs.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä pystyn juosta, ja tekniikka on hyvä, mutta se on vaan tylsä laji itelle. :) ei kaikki tykkää kaikesta.

Mulla on tiimalasikroppa, ja ainakin yksi mies kerran sanoi että mun kroppatyyppi ei oo optimaali juoksuun :D 

Mulla on uimarin vartalo eli kapea lantio, ei tule juoksemisesta mitään. En usko, että tiimalasi on se syy.

Juoksussa pitää olla myös lihaksia jaloissa hapenottokyvyn lisäksi. Itellä on vahvat jalat, mutta keskimääräinen hapenottokyky. Joten hengästyminen ja liian korkea syke nousee ekaksi ongelmaksi. Eli mun pitää malttaa mennä hiljaa ja kävellä välillä. 

Kun urheilin vielä enemmän ja kävin joskus juoksumattotunneilla koska en pidä juoksusta, jaksoin hyvin mutta en pitänyt siitä pahemmin.. 

Minulla on hyvä aerobinen kunto ja jaksan pyöräillä ja uida vaikka kuinka pitkään, mutta juoksu ei onnistu fibromyalgian takia. Se on kuitenkin ilmeisesti sen verran kuormittavampaa ja niin monotonista, ettei kroppa vain kestä. Olen monta kertaa aloittanut ja alku menee aina hyvin, jaksan kunnon puolesta hölkätä pitkiäkin matkoja, mutta muutaman viikon sisällä alkaa aina paha kipujakso. Viimeisin yritys oli viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen olin niin kipeä, etten pystynyt lähes kahteen vuoteen edes kävelemään yhtään pidempää matkaa. Täytyy siis kai vain uskoa, ettei juokseminen ole minua varten, ja pysytellä muissa lajeissa. 

Mä jaksoin nuorena rääkkispinningiä, stepaerobickiä, bodycombatttia yms. Ihan uskomattoman pitkiä settejä. Juoksua en viittä minuuttia pitempään. Lantioni on vino ja juoksu tuntui aina pahalta. Nykyään uin ja kävelen. On ikää ja kiloja, mutta nuorena olin huipputikissä.

Vierailija kirjoitti:

Minulta ei sujunut. Sitten tajusin, että juoksu aiheuttaa rytmihäiriöitä ja päädyin kardiologille, joka kielsi juoksun. 

Mun suvussa useampikin on saanut juoksusta nivelvaivoja. Meillä on tosin reumaa ja parkinsoniakin suvussa. Itse lopetin juoksun 34-vuotiaana kun se ei enää sopinut nivelille, ei enää mitenkään päin. 

Minulla on hyvä kestävyyskunto ja hapenottokyky, mutta juoksu ei onnistu tasapainoelimen häoriön vuoksi ilman, että tulisi autopahoinvointia vastaava olotila ja alan oksentaa. Silmät kiinni juostessa ei tule sitä oloa, mutta silmät kiinni juoksu onnistuu vain juoksumatolla, ei ulkona. 

Olin hyvässä kunnossa, kävin kuntosalilla ja kävelin paljon, mutta en pystynyt juoksemaan, enkä tykännyt pyörällä ajamisesta. Kuntopyörää käytin ja kävelymattoa, mutta sekin alkoi myöhemmin olla vaikeaa. Nyt jälkiviisaana ymmärrän, että nämä vaikeudet johtuivat etenevästä taudista, jolla ei ole mitään tekemistä kunnon tai jaksamisen kanssa. 

Mäkin luulin joskus että juoksu pistää aina vatsaan. Ja kyllä se pistääkin jos on hiljattain syönyt. Mutta jos viimeisimmästä ateriasta vähintään 5 tuntia niin ongelmaa ei enää ilmene. Eli tyhjää vatsaa ei minulla pistele.

Voiko vaihdevuosi ikäinen aloittaa juoksun? Olen kokeillut 20 sekuntia 1min. Ja toistanut kolme kertaa. Olisi niin kivaa. Mutta  mistä saan lihaksia, kun tässä iässä ne vähenee. Olen aina tykännyt silloin tällöin tehdä spurtteja kun olen kävelyllä, mutta muuten en ole juossut.

Monet tekevät sen virheen että yrittävät mennä liian kovaa ja into loppuu siihen, 8min/km on hyvä vauhti aloittelijoille ja matka 3-5km, eihän se toki edes näytä miltään juoksemiselta vaan taapertamiselta mutta se on vaan hyväksyttävä. Tuollatavalla saattaa tulla kehitystä tai sitten ei.

aloin treenata pakaroita ja ylensäkkin jalkoja niin juoksukin alkoi sujumaan

Pitää kärsiä muutama viikko säännöllistä lenkkeilyä ja sen jälkeen alkaa sujumaan. Kuten moni on jo todennut, yleensä hapenottokyvystä kiinni. Toki hieman eri lihaksetkin ovat käytössä, joten niiden pitää tottua uuteen liikuntamuotoon. Ja taukoa ei saisi tulla ainakaan muutamaa viikkoa enempää tai homma alkaa alusta.

Kannattaa pyytää talonmiestä piikittämään anabolisia steroideja (eikä siis itseensä vaan sinuun) niin kyllähän alkaa juoksuaskellus kulkea kuin hirvellä. 

En ole juoksija luonnostaan. Nyt olen taas aloittanut juoksulenkit, kun ilmat lämpenee. Kierrän yleensä kahta eri lenkkiä. Toinen on kuntorata, mäkinen maasto, noin 4 km. Siinä saa sykettä ylös, mutta jyrkimmän nousun kävelen. Toinen vakiolenkki on 5 km. Se on pääosin hiekkatietä, vain muutama sata metriä asfalttia. Ei isoja mäkiä. Yleensä laitan kuulokkeet korviin ja yritän ajatella jotain muuta kuin juoksemista. Vauhtini ei ole kova eikä ole koskaan ollut. Juoksen pelkästään kunnon takia. Nuorempana kävin tanssitunneilla monia, monia vuosia. Kun tuli perhe, totesin, että se on liian stressaavaa. Tiedätte varkaan tunteen, että on työpäivä alla ja kiire laittaa ruokaa, että ehtii kaahata autolla klo 18 alkavalle tanssitunnille. Tai sitten vaihtoehtoisesti aikuisten tunti klo 21-22 ja sen jälkeen pitäisi jaksaa suihkuun ja saada unen päästä kiinni ennen puolta yötä, että jaksaa herätä klo 6.30 uuteen aamuun. Totesin, että se kaikki kiirehtiminen ja ryntäily söi omia voimia, ja sitten vielä kun lapsillekin tuli harrastuksia, heidänkin menot sovittaa aikatauluun. 

Juoksemisessa on se helppous, että voi laittaa kengät jalkaan ja lähteä silloin kun on sopiva hetki ja sää. Esim. lauantaina kävin viime viikon toisen juoksulenkki, lähdin noin klo 14 ja palasin tuntia myöhemmin. Kun ei ole juuri tiettyyn aikaan sidottu, voi juosta silloin kun on rentoa eikö pakottaa itseään kiireisimpänäkin aikana. 

En juokse talvella enkö vesisateessa. Viime syksynä vedin yhden pitkän lenkin kovassa sateessa ja sen jälkeen tuli keuhkot kipeäksi, hartiat ja niska jumittui moneksi päiväksi ja jalat rakoilla. Ajattelin, että ei ole enää tämän ikäiselle sopiva homma nuo vesisateessa tai pakkasessa juoksemiset. Kun ollaan kesämökillä, juoksen sellaista mökkitietå 1,2 km ja sama takaisin. Siellä on jotenkin iso kynnys lähteä puuskuttamaan isommalle pikatielle, joten ne on pikkupyrähdykdiä esim. ennen saunaan menoa. Toisaalta olen parina kesänä tehnyt sitäkin, että juoksen sen noin 2,5 km, sitten saunaan ja saunasta käsin juoksuvyön kanssa vesijuoksua järvessä varttitunti ja sitten saunaan. Se vesijuoksu on myös ihan kivaa vaihtelua.

Vierailija kirjoitti:

Juoksussa pitää olla myös lihaksia jaloissa hapenottokyvyn lisäksi. Itellä on vahvat jalat, mutta keskimääräinen hapenottokyky. Joten hengästyminen ja liian korkea syke nousee ekaksi ongelmaksi. Eli mun pitää malttaa mennä hiljaa ja kävellä välillä. 

Keskimääräinen hapenottokyky kyllä riittää juoksuun, vauhti ratkaisee, yrität mennä liian kovaa.