Ystäväpiirissäni lähes kaikki syövät nykyään masennuslääkkeitä

Olen töissä matalan tason duunarihommissa. Tässä vuosien mittaan on selvinnyt, että varmaan puolet työkavereista popsii mielialalääkkeitä. Siis ihan normaaleilta ja jopa positiivisilta vaikuttavat ihmiset käyttää niitä. Ei sitä aina ulkoapäin näe mitä jonkun pään sisässä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan harkinnut masennuslääkkeiden ottamista, vaikka olen masentuneisuuteen taipuvainen aina ollut. Nähdäkseni masennus on oire siitä, että jokin on pielessä elämässä. Siinä vaiheessa pitää selvittää syy ja tehdä asialle jotain. Pillerit vain naamioivat pahan olon ja usein tosiasiallisesti pahentaa sitä. 

Riippuu lääkkeestä. Stimulantista saa voimaa tehdä asialle jotain tilanteessa, kun ei muuten jaksaisi. 

Luopukaa älypuhelimesta ja hankkikaa oikea elämä.

Kamalaa olla mömmöissään olevien työkaveri. 

Outoja tunteenpurkauksia, äänekästä kiroilua, mielialat vaihtelevat jatkuvasti.. Älyttömiä naurukohtauksia aivan tyhjästä, kiljahtelua jne.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa olla mömmöissään olevien työkaveri. 

Outoja tunteenpurkauksia, äänekästä kiroilua, mielialat vaihtelevat jatkuvasti.. Älyttömiä naurukohtauksia aivan tyhjästä, kiljahtelua jne.

Tuohan pikemmin kertoo siitä, että lääkitystä voisi tarvita. Tai ihan vaan siitä, että ihminen on elossa. 

Söisin tosi mielelläni masennuslääkettä, jos löytyisi sellainen, mistä on apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa olla mömmöissään olevien työkaveri. 

Outoja tunteenpurkauksia, äänekästä kiroilua, mielialat vaihtelevat jatkuvasti.. Älyttömiä naurukohtauksia aivan tyhjästä, kiljahtelua jne.

Tuohan pikemmin kertoo siitä, että lääkitystä voisi tarvita. Tai ihan vaan siitä, että ihminen on elossa. 

 

Heillä on omien puheidensa mukaan lääkitykset.

Millaisia olisivatkaan ilman lääkityksiään sitten ? Varmaan seinille hyppisivät!

Häiriintynyt käytöskö mielestäsi kertoo elossaolosta:::)))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa olla mömmöissään olevien työkaveri. 

Outoja tunteenpurkauksia, äänekästä kiroilua, mielialat vaihtelevat jatkuvasti.. Älyttömiä naurukohtauksia aivan tyhjästä, kiljahtelua jne.

Tuohan pikemmin kertoo siitä, että lääkitystä voisi tarvita. Tai ihan vaan siitä, että ihminen on elossa. 

 

Heillä on omien puheidensa mukaan lääkitykset.

Millaisia olisivatkaan ilman lääkityksiään sitten ? Varmaan seinille hyppisivät!

Häiriintynyt käytöskö mielestäsi kertoo elossaolosta:::)))

Täältähän käsin ei voi tietää, onko käytös häiriintynyttä objektiivisesti vai ainoastaan sinun mielestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kunnes masennuksen aiheuttaja on poistunut. Sitten voi lopettaa lääkityksen.

 

Masennuin siksi että kaverini kuoli. Pitäisikö syödä loppuelämä lääkkeitä.

Jos pitää niin sitten pitää? Mikä ero masennuslääkkeellä on muuhun lääkkeeseen, JOS/KUN se toimii? Jos se ei toimi niin ei kannata syödä. Itseni ei ainakaan tarvitse kahdesti mietiä, kumman tekisin: olla loppuelämäni masentunut vai olla loppuelämäni lääkityksellä. 

 

Minusta olisi outoa, jos olisin masentunut jonkun kuolemasta ja lääkkeet veisivät sen masennuksen pois. Ihan kuin se ihminen ei olisikaan enää kuollut, vaikka onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin ehdotettiin lääkäriin menoa ja masennuslääkkeitä. En halunnut kuitenkaan syödä lääkkeitä ja vuoden kuluessa työkykyni palasi normaaliksi. En sanoisi, etten enää ole masentunut, koska kaikki masennuksen oireet eivät ole kadonneet. Silti olen varma, ettei lääkäri enää diagnosoisi masennusta, jos nyt menisin lääkäriin. Itse asiassa jotkut oireistani ovat niin erikoisia, etten ole koskaan edes kuullut kenelläkään muulla olleen sellaisia. Lääkäri ei varmaan tietäisi mitä ajatella niistä.

Mitä erikoiset oireesi ovat?

En halua kertoa, koska minut tunnistaa niistä helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa olla mömmöissään olevien työkaveri. 

Outoja tunteenpurkauksia, äänekästä kiroilua, mielialat vaihtelevat jatkuvasti.. Älyttömiä naurukohtauksia aivan tyhjästä, kiljahtelua jne.

Tuohan pikemmin kertoo siitä, että lääkitystä voisi tarvita. Tai ihan vaan siitä, että ihminen on elossa. 

 

Heillä on omien puheidensa mukaan lääkitykset.

Millaisia olisivatkaan ilman lääkityksiään sitten ? Varmaan seinille hyppisivät!

Häiriintynyt käytöskö mielestäsi kertoo elossaolosta:::)))

Täältähän käsin ei voi tietää, onko käytös häiriintynyttä objektiivisesti vai ainoastaan sinun mielestäsi. 

 

No sinun ei sitä tarvitsekaan tietää!

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kunnes masennuksen aiheuttaja on poistunut. Sitten voi lopettaa lääkityksen.

 

Masennuin siksi että kaverini kuoli. Pitäisikö syödä loppuelämä lääkkeitä.

Jos pitää niin sitten pitää? Mikä ero masennuslääkkeellä on muuhun lääkkeeseen, JOS/KUN se toimii? Jos se ei toimi niin ei kannata syödä. Itseni ei ainakaan tarvitse kahdesti mietiä, kumman tekisin: olla loppuelämäni masentunut vai olla loppuelämäni lääkityksellä. 

 

Minusta olisi outoa, jos olisin masentunut jonkun kuolemasta ja lääkkeet veisivät sen masennuksen pois. Ihan kuin se ihminen ei olisikaan enää kuollut, vaikka onkin.

Ei se ihan noin mene. 

Surin läheisen kuolemaa. Se toimintakyvyttömyys jatkui vuosia. Silloin se ei enää ole surua vaan masennusta. Lääkitys palautti välittäjäaineita kohdilleen ja toimintakykyä palasi. Eihän se mitään surua tai menehtyneen merkitystä muuta, mutta palauttaa omaa kehoa ja mieltä tapahtuman aiheuttamasta masennuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin ehdotettiin lääkäriin menoa ja masennuslääkkeitä. En halunnut kuitenkaan syödä lääkkeitä ja vuoden kuluessa työkykyni palasi normaaliksi. En sanoisi, etten enää ole masentunut, koska kaikki masennuksen oireet eivät ole kadonneet. Silti olen varma, ettei lääkäri enää diagnosoisi masennusta, jos nyt menisin lääkäriin. Itse asiassa jotkut oireistani ovat niin erikoisia, etten ole koskaan edes kuullut kenelläkään muulla olleen sellaisia. Lääkäri ei varmaan tietäisi mitä ajatella niistä.

Mitä erikoiset oireesi ovat?

 

En halua kertoa, koska minut tunnistaa niistä helposti.

Ok.Olisit voinut saada vaikka vertaistukea. 

Kyllä mömmöjen käyttäjän  tunnistaa helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kunnes masennuksen aiheuttaja on poistunut. Sitten voi lopettaa lääkityksen.

 

Masennuin siksi että kaverini kuoli. Pitäisikö syödä loppuelämä lääkkeitä.

Jos pitää niin sitten pitää? Mikä ero masennuslääkkeellä on muuhun lääkkeeseen, JOS/KUN se toimii? Jos se ei toimi niin ei kannata syödä. Itseni ei ainakaan tarvitse kahdesti mietiä, kumman tekisin: olla loppuelämäni masentunut vai olla loppuelämäni lääkityksellä. 

 

Minusta olisi outoa, jos olisin masentunut jonkun kuolemasta ja lääkkeet veisivät sen masennuksen pois. Ihan kuin se ihminen ei olisikaan enää kuollut, vaikka onkin.

Ei se ihan noin men

Masentunut voi olla, vaikka ei olisi toimintakyvytön.

AP:llä on outo ystäväpiiri. Ilmeisesti hän elää jonkun punaviherkuplan sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kunnes masennuksen aiheuttaja on poistunut. Sitten voi lopettaa lääkityksen.

 

Masennuin siksi että kaverini kuoli. Pitäisikö syödä loppuelämä lääkkeitä.

Jos pitää niin sitten pitää? Mikä ero masennuslääkkeellä on muuhun lääkkeeseen, JOS/KUN se toimii? Jos se ei toimi niin ei kannata syödä. Itseni ei ainakaan tarvitse kahdesti mietiä, kumman tekisin: olla loppuelämäni masentunut vai olla loppuelämäni lääkityksellä. 

 

Minusta olisi outoa, jos olisin masentunut jonkun kuolemasta ja lääkkeet veisivät sen masennuksen pois. Ihan kuin se ihminen ei olisikaan enää kuollut, vaikka

Masentunut voi olla, vaikka ei olisi toimintakyvytön.

Jos masennus ei parane itsestään, se usein johtaa toimintakyvyttömyyteen sekä fyysisiin sairauksiin. Elämänlaatua se laskee koko ajan. 

Ja joo, olen itse kroonisesti masentunut siinä mielessä, että masennusjaksoja tulee. Tosiaankin taistelen niitä vastaan, on niiden aiheuttaja mikä suru tai luopuminen tahansa (yleensä on laukaiseva tekijä).

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen vain pari, jotka syövät lääkkeitä masennukseen. ADHD lääkkeitä myös pari syö.

Itse söin masennuslääkkeitä ikävuodet 10-20. Ensimmäisen orgasmin sain vasta 21 vuotiaana ja epäilen vahvasti, että se liittyy syömiini lääkkeisiin.

Mistä lääkkeestä tulee orgasmi?

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset ystävät ja pian ap syö itsekin jotain pillereitä.

Myös osa sinun ystävistäsi syö masennuslääkkeitä. Sinä et vaan ole sitä tyyppiä, jolle kukaan haluaa avautua. Empatian puute näkyy kauas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen vain pari, jotka syövät lääkkeitä masennukseen. ADHD lääkkeitä myös pari syö.

Itse söin masennuslääkkeitä ikävuodet 10-20. Ensimmäisen orgasmin sain vasta 21 vuotiaana ja epäilen vahvasti, että se liittyy syömiini lääkkeisiin.

Mistä lääkkeestä tulee orgasmi?

Tuo nyt oli varmaan vitt*ilua tuo kysymys, mutta Voxra on masennuslääke, joka nostaa libidoa, ei tuhoa sitä.