Ystäväpiirissäni lähes kaikki syövät nykyään masennuslääkkeitä

Jaa, että semmoisia ystäviä...

Eipä ne lääkärit nykyään oikein muuta osaa tarjota kuin pillereitä,niillekin jotka eivät niitä välttämättä tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne lääkärit nykyään oikein muuta osaa tarjota kuin pillereitä,niillekin jotka eivät niitä välttämättä tarvitsisi.

Oletko itse lääkäri vaiko kokemusasiantuntija?

Vierailija kirjoitti:

Minullekin on lekuri yrittänyt tyrkyttää näitä pillereitä. Ei kait oikein tykkää hyvää kun en tarvitse mitään lääkkeitä. 

Mulle on myös tyrkytetty mielialalääkkeitä. Meni aika hyvin hermot kun olin jo aikaisemmin sanonut etten halua mitään pillereitä. Lopetin koko mielenterveydessä käymisen kun siitä ei ollut mitään apua.

Minullekin ehdotettiin lääkäriin menoa ja masennuslääkkeitä. En halunnut kuitenkaan syödä lääkkeitä ja vuoden kuluessa työkykyni palasi normaaliksi. En sanoisi, etten enää ole masentunut, koska kaikki masennuksen oireet eivät ole kadonneet. Silti olen varma, ettei lääkäri enää diagnosoisi masennusta, jos nyt menisin lääkäriin. Itse asiassa jotkut oireistani ovat niin erikoisia, etten ole koskaan edes kuullut kenelläkään muulla olleen sellaisia. Lääkäri ei varmaan tietäisi mitä ajatella niistä.

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kunnes masennuksen aiheuttaja on poistunut. Sitten voi lopettaa lääkityksen.

Masennuin siksi että kaverini kuoli. Pitäisikö syödä loppuelämä lääkkeitä.

No se on sitä kun syövät epäterveellisesti kaupoista eineksiä ja saavat niistä oireita. Niitä lääkitään sitten vielä lääkebisneksellä. Ensin sairastutetaan ihminen vääränlaisella ruoalla ja sitten nyhdetään vielä lisää "lääkkeillä". ;)

Mikä ongelma on siinä, jos käyttää lääkkeitä?

Siitä ei varmaan ollut apua, koska et ottanut niitä lääkkeitä. Oma vikasi.

Ne on ainoita mitä enää saa. Jos on stressiä ja työelämän paineita, masennuslääke. Jos on ahdistusta, masennuslääke. Surua ja menetystä, masennuslääke. Unettomuutta, masennuslääke. Joka vaivaan masennuslääke. 

Sinänsä hassua, sillä suurimmalla osalla ne eivät edes auta mitään. Silti niitä pidetään ihmepillerinä vaivaan kuin vaivaan. 

En ole koskaan harkinnut masennuslääkkeiden ottamista, vaikka olen masentuneisuuteen taipuvainen aina ollut. Nähdäkseni masennus on oire siitä, että jokin on pielessä elämässä. Siinä vaiheessa pitää selvittää syy ja tehdä asialle jotain. Pillerit vain naamioivat pahan olon ja usein tosiasiallisesti pahentaa sitä. 

Nykyajan työelämä ja some.

Kannattaisi ottaa huomioon että masennus ja ahdistus on kaksi eri asiaa

Vierailija kirjoitti:

Eihän tässä olekaan mitään järkeä mutta niin kauan kun yhteiskunta ja maailma on tällainen niin ihmiset voivat huonosti. Jos maailma muuttuisi ja ihmiset alkaisivat voimaan paremmin niin sitten tämä 1% ihmisistä eli eliitti alkaisi voimaan huonosti kun ei enää omistaisi puolta maailman varallisuudesta niin eihän se käy että rikkaat voisivat pahoin.

Mitähän oikein kuvittelet. Jokaisessa aikakaudessa voi syyttää maailmaa, jos ei itse halua vastuuta asioistaan ottaa. Tosiasia on se, että kaikissa yhteiskuntaluokissa syödään masennuslääkkeitä ja käytetään lääkkeitä väärin. Onni ei ole rahakysymys. Tästä syystä jokaisen olisi kannettava vastuu omasta onnesta niillä korteilla, jotka on jaettu, koska märehtimällä ja keskittymällä siihen mitä ole, kuka tahansa masentuu.

74 jatkaa... Siis keskittymällä siihen mitä EI ole, kuka tahansa masentuu.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeitä tarjotaan myös heille ketkä eivät niitä tarvitsisi. Itselleni ehdotettiin näitä kroonisiin kipuihin, mutta en välittänyt alkaa turhaan käyttämään,  koska en ole alakuloinen lainkaan. Työkaverille tarjottiin näitä uupumuksen takia vaikka syy oli raudanpuute ja suolistoloiset. 

Kivun kokeminen kuluttaa kehon serotoniinivarastot. Siksi nykyään tarjotaan SSRI-lääkitystä kipupotilaille. 

Vierailija kirjoitti:

Minullekin ehdotettiin lääkäriin menoa ja masennuslääkkeitä. En halunnut kuitenkaan syödä lääkkeitä ja vuoden kuluessa työkykyni palasi normaaliksi. En sanoisi, etten enää ole masentunut, koska kaikki masennuksen oireet eivät ole kadonneet. Silti olen varma, ettei lääkäri enää diagnosoisi masennusta, jos nyt menisin lääkäriin. Itse asiassa jotkut oireistani ovat niin erikoisia, etten ole koskaan edes kuullut kenelläkään muulla olleen sellaisia. Lääkäri ei varmaan tietäisi mitä ajatella niistä.

Mitä erikoiset oireesi ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kunnes masennuksen aiheuttaja on poistunut. Sitten voi lopettaa lääkityksen.

 

Masennuin siksi että kaverini kuoli. Pitäisikö syödä loppuelämä lääkkeitä.

Jos pitää niin sitten pitää? Mikä ero masennuslääkkeellä on muuhun lääkkeeseen, JOS/KUN se toimii? Jos se ei toimi niin ei kannata syödä. Itseni ei ainakaan tarvitse kahdesti mietiä, kumman tekisin: olla loppuelämäni masentunut vai olla loppuelämäni lääkityksellä. 

Vierailija kirjoitti:

No se on sitä kun syövät epäterveellisesti kaupoista eineksiä ja saavat niistä oireita. Niitä lääkitään sitten vielä lääkebisneksellä. Ensin sairastutetaan ihminen vääränlaisella ruoalla ja sitten nyhdetään vielä lisää "lääkkeillä". ;)

On vähän ylenkatseista niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat menettäneet traagisesti läheisiään, elävät yksinäisyydessä tai kiusattuina tai ovat tulleet rais***tuksi tms. 

Vierailija kirjoitti:

Ne on ainoita mitä enää saa. Jos on stressiä ja työelämän paineita, masennuslääke. Jos on ahdistusta, masennuslääke. Surua ja menetystä, masennuslääke. Unettomuutta, masennuslääke. Joka vaivaan masennuslääke. 

Sinänsä hassua, sillä suurimmalla osalla ne eivät edes auta mitään. Silti niitä pidetään ihmepillerinä vaivaan kuin vaivaan. 

Tässä keskustelussa pitäisi määritellä, mikä on masennuslääke. Puhutaanko tässä SSRI/ SNRI-lääkkeistä vai koko mielenterveyteen liittyvästä lääkepaletista. 

Ja kuka pitää ihmepillereinä vaivaan kuin vaivaan? En ainakaan minä.