Ystäväpiirissäni lähes kaikki syövät nykyään masennuslääkkeitä

Kuulostaa todella tervehenkiseltä ystäväporukalta. Vedetään nappia vaan naamariin kun olisi karkkia. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella tervehenkiseltä ystäväporukalta. Vedetään nappia vaan naamariin kun olisi karkkia. 

Miksi mielenterveyssairaus on sellainen, että sen lääkitseminen on jotain nappailua, joka ylenkatsotaan turhana? Onko migreenilääke nappailua? Reumakipulääke? Verenpainelääke?

Vierailija kirjoitti:

Huumeiden voimin, siis toisin sanoen. Tämmöistä tämä kapitalismi on.

Masennuslääkkeitä ei nyt ihan voi sanoa huumeiksi. Ei ne tee hyvää oloa. Voivat vain estää yölliset ahdistuskohtaukset ja helpottaa nukahtamista. Masennulääkkeet estävät ihmistä lääkitsemästä itseään viinalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luopukaa älypuhelimesta ja hankkikaa oikea elämä.

Masennus oli silloin kun ei ollut älypuhelinta ja on oikea elämä.

no ennen ei ollut moista. 6080 luvulla normi sakkia. jotain mätää on sinisessä valossa, säteilyillä,  yms pelit, ruuuutua vaan. ei ruokailla kunnolla, aivot saa järkkyä stimulaatiota. hormonit. ukotkin akoittuu kun e pillerihormoneja saavat,kuten linnutkin

Yhteisöllisyyden romuttuminen on romahduttanut oksitosiini- ja dopamiinitasot. Liian stressaava elämä syö noradrenaliinit. Ja varmaan sitten se serotoniinikin tuohon päälle. 

Sie oot jiljillä, mahdollisesti juurikin noin. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi masennuslääkkeen käyttäjä. Lääkitys vuodesta 2022 ja nyt puran sitä pois. Kuntoudun vaikeasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Taustalla burnout ja elämänkriisi. Jossain kohtaa tuntui että sekoan ja häviän olemasta kun olin niin kaukana omasta itsestäni. Arjen asioista selviäminen oli lopulta tosi vaikeaa. Yhteensä olin sairauslomalla töistä noin vuoden. Olin jatkuvasti tosi lähellä paniikinomaista ahdistuneisuutta ja joka päivä oli paha olla. Tuli outoja pelkoja ja turvattomuutta. Olin osastohoidossa muutaman viikon, sieltä lähtien toivuin vähitellen kun sain toimivan lääkityksen pohjalle, psykoterapia ei mun kohdalla olisi yksinään riittänyt.

Tänä päivänä kiitollinen monelle ammattilaiselle, lääkitykselle, läheisille, työterveydelle, terapeutilleni jne.

Olin samantapaisessa tilanteessa v. 2022. Työuupumuksen vuoksi sain lääkityksen, jota olen nyt ajanut alas pari kuukautta. Terapiassa kävin myös. Kesään mennessä lopetan lääkkeet kokonaan.

Tunnolliset ihmiset sairastuvat helpommin, mutta paraneminenkin heiltä onnistuu, koska ovat pedantteja ja heillä on motivaatio.

No syö sinäkin.

Millaisissa kalluporukoissa oikein liikut?!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mömmöjen käyttäjän  tunnistaa helposti.

Jos mömmöillä tarkoitat huumeita, niin tottakai tunnistaa.

Jos tarkoitat mielialalääkkeitä, niin takuulla et tunnista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huumeiden voimin, siis toisin sanoen. Tämmöistä tämä kapitalismi on.

Masennuslääkkeitä ei nyt ihan voi sanoa huumeiksi. Ei ne tee hyvää oloa. Voivat vain estää yölliset ahdistuskohtaukset ja helpottaa nukahtamista. Masennulääkkeet estävät ihmistä lääkitsemästä itseään viinalla.

Masennulääkkeet estävät ihmistä lääkitsemästä itseään viinalla.

 

Eli siis luusereille tarkoitettuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luopukaa älypuhelimesta ja hankkikaa oikea elämä.

Masennus oli silloin kun ei ollut älypuhelinta ja on oikea elämä.

no ennen ei ollut moista. 6080 luvulla normi sakkia. jotain mätää on sinisessä valossa, säteilyillä,  yms pelit, ruuuutua vaan. ei ruokailla kunnolla, aivot saa järkkyä stimulaatiota. hormonit. ukotkin akoittuu kun e pillerihormoneja saavat,kuten linnutkin

Yhteisöllisyyden romuttuminen on romahduttanut oksitosiini- ja dopamiinitasot. Liian stressaava elämä syö noradrenaliinit. Ja varmaan sitten se serotoniinikin tuohon päälle. 

Digitalisaatio, globalismi sekä sen myötä kiristynyt työttömyys tai työtahti, monikulttuuri, vasemmiston kulttuurisota, islamisaatio, lännen pirstaloituminen, ahdistavat kasvukeskukset betonikuutioineen jne jne ovat tuhonneet kaikenlaisen yhteisöllisyyden lopullisesti länsimaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mömmöjen käyttäjän  tunnistaa helposti.

Jos mömmöillä tarkoitat huumeita, niin tottakai tunnistaa.

Jos tarkoitat mielialalääkkeitä, niin takuulla et tunnista!

Kyllä muuten tunnistan. Ja niin moni muukin.

Vierailija kirjoitti:

Jaksetaan, kunnes on jäljellä vain haittavaikutukset, jos mitään hyötyä koskaan olikaan. Mielialalääkkeiden käyttöä on tutkittu niin että niitä käytetään maksimissaan kuusi kuukautta, silti ihmiset jäävät syömään niitä vuosiksi. Eihän se auta vaan todella usein kroonistaa tilanteen. 

Itse käytin 18 vuotiaasta asti masennuslääkkeitä. Nykyään minun genitaalini on tunnottomat vaikken ole enää lääkityksellä. Haitat olivat moninkertaisesti pahemmat kuin saavutettu hyöty. Tulkitsin hyödyksi vieroitusoireiden välttämisen ottamalla lääke säännöllisesti loppupeleissä. Pitemmän tähtäimen hyöty on kyseenalaista,ja uskon että nuo lääkkeet on enemmänkin turruttavia masennusta aiheuttavia aineita pitemmän päälle mitkä tuhoaa jotain ihmisyydestä. Elämme elämää mikä ei ole meille hyvää tai luontaista ja lääkitsemme itseämme lääkkeillä kestääksemme kovia paineita

Ja sinäkin vietät aikaasi keskustelupalstalla. Fiksumpaa tekemistä niin mieli pysyy virkeänä

Pahoinvoinnin syitä:

Paskat elintavat: Liikunnan puute, ultraprosessoitu ruoka, älylaitteiden aiheuttama ylistimulaatio aivoissa, valot mm sinivalo mitkä sotkee unen, jatkuva ylivireydessä eläminen, liikaa aivotyöskentelyä fyysisyyden sijaan, päihteet,

Yhteiskunta:Kova stressi, individualismi, yksinäisyys vaikka kovan väestötiheyden alueella jossa eletään itsemurhayksiöissä, normaalin fyysisen aktiviteetin ja yhteisöllisyyden korvaa ruudut, kilpailukeskeisyys, yhä monimutkaistuva yhteiskunta missä ihmisen tarvii olla kokoajan vähemmän fyysinen, yhteiskunta jossa äideillekin asetetaan erittäin kovat paineet uraa ajatellen, suorituskeskeisyys, pitkälle mennyt kapitalismi osta osta konsumerismi, jatkuva ajatus loputtomista vaihtoehdoista elämässä, jatkuva vertailu ja tyytymättömyys omaan elämään. Ts. Luonnoton tapa elää. Poltamme itseämme tunnetasolla loppuun, ja lopulta fyysisestikin

On aika kuvaavaa, että ihmiskunta löytää ratkaisuksi tällaisessa maailmassa vielä jonkun pillerin että jaksaa. Ikäänkuin vika olisi yksilön aivokemioissa

Itse olen ollut nuoresta asti autistisia piirteitä omaava, herkkä, perfektionisti jolla on huono itsetunto. Sosiaaliseen ahdistukseen taipuvainen. Toisaalta pärjännyt hyvinkin opinnoissa toisinaan. Mulle määrättiin lääkkeitä nuorena kun olin hukassa elämästä sen jälkeen kun mun toinen vanhempi kuoli. Olin tosi yksinäinen niihin aikoihin. Elämänhallinta tuntui vaikealta. Halusin kuolla kun jouduin elämässä pisteeseen etten tiennyt miten siitä mennään eteenpäin. Opinnot oli katkolla kun en jaksanut surun ja stressin kanssa ja olin yksinäinen ja liikaa yksin. Söin suruun. Halusin jotain muuta kuin sitä. En ollut toivoton siis. En vain tiennyt miten saada elämää paremmaksi. Olen jälkikäteen miettinyt että uskon että elämäni olisi mennyt eteempäin ilman lääkkeitäkin oikealla tuella.

Toisen kerran päädyin lääkkeisiin kun tuntui että en taaskaan edennyt elämäni kanssa. Koulun ja työpaikan ovet ei auenneet. Ahdisti sosiaalisesti. 

Kolmannella kerralla uskon että päädyin lääkkeisiin koska koin ongelmia lääkevieroituksesta. Silloin oloni oli tähän asti kurjin mitä olen ikänäni kokenut. Ja oli pitkään. Tajusin että se laita mitä kohden lääkkeissä olen menossa on tunteettomuus. En halua sitä. Se on se mitä ne loppuviimein tekee, mitä isompia määriä sen enemmän se korostuu. 

Luovuin lääkkeistä. Ja olen katunut niiden käyttöä enemmän kuin mitään elämässäni. 

Vierailija kirjoitti:

Pahoinvoinnin syitä:

Paskat elintavat: Liikunnan puute, ultraprosessoitu ruoka, älylaitteiden aiheuttama ylistimulaatio aivoissa, valot mm sinivalo mitkä sotkee unen, jatkuva ylivireydessä eläminen, liikaa aivotyöskentelyä fyysisyyden sijaan, päihteet,

Yhteiskunta:Kova stressi, individualismi, yksinäisyys vaikka kovan väestötiheyden alueella jossa eletään itsemurhayksiöissä, normaalin fyysisen aktiviteetin ja yhteisöllisyyden korvaa ruudut, kilpailukeskeisyys, yhä monimutkaistuva yhteiskunta missä ihmisen tarvii olla kokoajan vähemmän fyysinen, yhteiskunta jossa äideillekin asetetaan erittäin kovat paineet uraa ajatellen, suorituskeskeisyys, pitkälle mennyt kapitalismi osta osta konsumerismi, jatkuva ajatus loputtomista vaihtoehdoista elämässä, jatkuva vertailu ja tyytymättömyys omaan elämään. Ts. Luonnoton tapa elää. Poltamme itseämme tunnetasolla loppuun, ja lopulta fyysisestikin

On aika kuvaavaa, että ihmiskunta lö

No. Sinänsä silti otan ihan kiitollisena sen dopamiinin edes purkista, jos oma elämäni ei sitä tuota. Ja sen voimin voin sitten lähteä rakentamaan elämää, joka tukee hyvinvointiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella tervehenkiseltä ystäväporukalta. Vedetään nappia vaan naamariin kun olisi karkkia. 

Miksi mielenterveyssairaus on sellainen, että sen lääkitseminen on jotain nappailua, joka ylenkatsotaan turhana? Onko migreenilääke nappailua? Reumakipulääke? Verenpainelääke?

 

Mun mielestä kaikki alkaisi terveemmältä pohjalta jos psyykenlääkkeet ennenkaikkea ymmärrettäisiin psykoaktiivisina aineina, joista voi olla hyötyä oireisiin ainakin jonkin aikaa mutta ne ei varsinaisesti korjaa aivoissa biologisesti mitään etenkään pitemmän päälle. Ne voi myös aiheuttaa henkisen puolen oireita jotka ei aina ole hyödyllisiä esim pahaa oloa seksuaalisuuden leikkautumisesta tai tunne elämän leikkautumista. Aiheuttavat fyysistä riippuvuutta mistä seuraa vieroitusoireita.

Aivovaikutukset voinee olla myös harmillisia. Sitähän ei tiedetä pitemmän päälle. Ja sanon tämän niitä vuosia vetäneenä plus vieroituksen läpi rämpineenä 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut nuoresta asti autistisia piirteitä omaava, herkkä, perfektionisti jolla on huono itsetunto. Sosiaaliseen ahdistukseen taipuvainen. Toisaalta pärjännyt hyvinkin opinnoissa toisinaan. Mulle määrättiin lääkkeitä nuorena kun olin hukassa elämästä sen jälkeen kun mun toinen vanhempi kuoli. Olin tosi yksinäinen niihin aikoihin. Elämänhallinta tuntui vaikealta. Halusin kuolla kun jouduin elämässä pisteeseen etten tiennyt miten siitä mennään eteenpäin. Opinnot oli katkolla kun en jaksanut surun ja stressin kanssa ja olin yksinäinen ja liikaa yksin. Söin suruun. Halusin jotain muuta kuin sitä. En ollut toivoton siis. En vain tiennyt miten saada elämää paremmaksi. Olen jälkikäteen miettinyt että uskon että elämäni olisi mennyt eteempäin ilman lääkkeitäkin oikealla tuella.

Toisen kerran päädyin lääkkeisiin kun tuntui että en taaskaan edennyt elämäni kanssa. Koulun ja työpaikan ovet ei auenneet. Ahdisti sosiaalisesti.&nbs

Jos on autismiin kallellaan SSRI saattaa vain pahentaa. Ongelma on dopamiinissa ja oksitosiinissa ja SSRI romauttaa dopamiinia ennestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoinvoinnin syitä:

Paskat elintavat: Liikunnan puute, ultraprosessoitu ruoka, älylaitteiden aiheuttama ylistimulaatio aivoissa, valot mm sinivalo mitkä sotkee unen, jatkuva ylivireydessä eläminen, liikaa aivotyöskentelyä fyysisyyden sijaan, päihteet,

Yhteiskunta:Kova stressi, individualismi, yksinäisyys vaikka kovan väestötiheyden alueella jossa eletään itsemurhayksiöissä, normaalin fyysisen aktiviteetin ja yhteisöllisyyden korvaa ruudut, kilpailukeskeisyys, yhä monimutkaistuva yhteiskunta missä ihmisen tarvii olla kokoajan vähemmän fyysinen, yhteiskunta jossa äideillekin asetetaan erittäin kovat paineet uraa ajatellen, suorituskeskeisyys, pitkälle mennyt kapitalismi osta osta konsumerismi, jatkuva ajatus loputtomista vaihtoehdoista elämässä, jatkuva vertailu ja tyytymättömyys omaan elämään. Ts. Luonnoton tapa elää. Poltamme itseämme tunnetasolla loppuun, ja lopulta fyysisesti

Jos yrittää buustata jotain välittäjäainetta, usein seurauksena on että aivot kompensoi asiaa esim harventamalla reseptoritiheyttä että mitään ei ole liikaa koska liikaa jotain on aina huono kehossa. Tällöin tilanteena on lopetuksessa kemiallinen epätasapaino. Ei sinänsä uskoakseni täysin kestävällä pohjalla oleva ratkaisu ja onkin kyseenalaista hataralla tutkimusnäytällä kuinka toimiva tapa tämä on pitemmäm päälle

Autistisia piirteitä omaava vastaa:

Muutuin ssri lääkkeissä hieman estottomammaksi ja oli helpompi olla sosiaalisesti. Toisaalta kadotin itseäni, esim empatiakykyni muuttui huonolla tavalla,olin ennen ollut jotenkin tosi herkkä toisten tunteille, yhtäkkiä muutuin sokeammaksi. Olin enemmän adhd ja hajallaan, jotenkin levoton ja sätky. Oli mielialabuusteja alkuun mutta lääkkeen vaikutus muuttui aina apatisoivaksi ajan saatossa siihen pisteeseen että ekan kerran loprtin lääkkeen huomattuani että olen tosi flegmaattinen, en oma itseni. Pitemmällä aikavälillä koin nämä lääkkeet heittelyä aiheuttavaksi kun vieroitus ja kaikki lääkkeen annossäädöt lasketaan mukaan. 

Nyt kun lopetin lääkkeet ymmärrän itseäni enemmän nuorena. Tuntuu kuin jatkaisin siitä mihin jäin. Se on outoa. Itseään lääkittynä osaa parhaiten analysoida lääkitsemättömänä. 

Olen käynyt myös traumaterapiaa traumataustan vuoksi ja hermoston tasaaminen on auttanut. 

Olen nykyään lääkekriittinen etenkin pitemmän ajan lääkitysten ja sitä koskevan näytön osalta. Minulla lääkitys oli tosi pitkä, ja hoidettiin vääriä asioita kun kaikki niputettiin masennukseen. Se on vain oire minulle nykyään en identifioidu siihen