Ystäväpiirissäni lähes kaikki syövät nykyään masennuslääkkeitä

Vierailija kirjoitti:

Huumeiden voimin, siis toisin sanoen. Tämmöistä tämä kapitalismi on.

Ei helvetti miten tyhmä kommentti😂

Vierailija kirjoitti:

Itse en huomannut masennuslääkkeistä mitään vaikutusta masennukseeni.

Lopettaessa sain kyllä outoja fyysisiä oireita, kuten pahoinvointia ja sähköiskutuntemuksia, jotka menivät onneksi ohi.

Orgasmia en ole koskaan saanut ennen tai jälkeen lääkkeiden (söin lääkkeitä muutaman kuukauden 22-vuotiaana ja lopetin, koska en kokenut hyötyä).

Olen nyt 23v.

Onko sinulla ihmisiä, jotka paijaavat ja hellivät sinua? Elimistö tarvitsee oksitosiinia orgasmiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en uskalla kellekään kertoa syöväni mt-lääkkeitä 🥹 raskas taakka 

2025 ja vieläkin tilanne on tuo. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kunnes masennuksen aiheuttaja on poistunut. Sitten voi lopettaa lääkityksen.

 

Masennuin siksi että kaverini kuoli. Pitäisikö syödä loppuelämä lääkkeitä.

Minusta tuntuu, että lääkkeillä monesti yritetään korvata empatiaa ja myötätuntoa. Jokaiselle vain kylmästi pilleripurkki käteen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma on siinä, jos käyttää lääkkeitä?

Niistä lääkkeistä pitäisi olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Jos noin on, niin sitten ok.

Muistatko joku elokuvan/sarjan missä oltiin tulevaisuudessa ja kaikki käytti lääkkeitä? 

Mun ystävistä ei kukaan, mutta minulla onkin normaalit kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on ainoita mitä enää saa. Jos on stressiä ja työelämän paineita, masennuslääke. Jos on ahdistusta, masennuslääke. Surua ja menetystä, masennuslääke. Unettomuutta, masennuslääke. Joka vaivaan masennuslääke. 

Sinänsä hassua, sillä suurimmalla osalla ne eivät edes auta mitään. Silti niitä pidetään ihmepillerinä vaivaan kuin vaivaan. 

Tässä keskustelussa pitäisi määritellä, mikä on masennuslääke. Puhutaanko tässä SSRI/ SNRI-lääkkeistä vai koko mielenterveyteen liittyvästä lääkepaletista. 

Ja kuka pitää ihmepillereinä vaivaan kuin vaivaan? En ainakaan minä. 

Koska erikseen ei määritelty, oletan ap:n tarkoittavan kaikkia lääkkeitä, joita määrätään masennukseen (ja niitä samoja lääkkeitä käytetään moneen muuhunkin sairauteen toki).

Muistutan, että ns. "masennuslääkkeet" on voitu määrätä muuhunkin kun masennukseen. Ja tuolla nimikkeellä löytyy eri lääkkeitä eri sairauksien hoitoon.

Minäkin olen syönyt kohta 20 vuotta masennuslääkkeitä vaikken ole päivääkään ollut virallisesti masentunut.

Minulle määrättiin ns. masennuslääkkeitä mm. ocd:hen sekä paniikkikohtauksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut nuoresta asti autistisia piirteitä omaava, herkkä, perfektionisti jolla on huono itsetunto. Sosiaaliseen ahdistukseen taipuvainen. Toisaalta pärjännyt hyvinkin opinnoissa toisinaan. Mulle määrättiin lääkkeitä nuorena kun olin hukassa elämästä sen jälkeen kun mun toinen vanhempi kuoli. Olin tosi yksinäinen niihin aikoihin. Elämänhallinta tuntui vaikealta. Halusin kuolla kun jouduin elämässä pisteeseen etten tiennyt miten siitä mennään eteenpäin. Opinnot oli katkolla kun en jaksanut surun ja stressin kanssa ja olin yksinäinen ja liikaa yksin. Söin suruun. Halusin jotain muuta kuin sitä. En ollut toivoton siis. En vain tiennyt miten saada elämää paremmaksi. Olen jälkikäteen miettinyt että uskon että elämäni olisi mennyt eteempäin ilman lääkkeitäkin oikealla tuella.

Toisen kerran päädyin lääkkeisiin kun tuntui että en taaskaan edennyt elämäni kanssa. Koulun ja työpaikan ovet ei auenneet. Ahdisti sosiaalisesti.&nbs

Minunkin oli vaikea päästä eroon lääkkeistä. Kukaan ei varoittanut, että niistä voisi tulla riippuvaiseksi. Olo oli pahempi kuin koskaan masentuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kunnes masennuksen aiheuttaja on poistunut. Sitten voi lopettaa lääkityksen.

 

Masennuin siksi että kaverini kuoli. Pitäisikö syödä loppuelämä lääkkeitä.

Minusta tuntuu, että lääkkeillä monesti yritetään korvata empatiaa ja myötätuntoa. Jokaiselle vain kylmästi pilleripurkki käteen.

Mistä se lääkäri taikoo ihmiselle empatiaa ja myötätuntoa jokaiseen päivään?

Vierailija kirjoitti:

Niitähän määrätään joka vaivaan jos lääkäri ei muuta keksi.

Tämän takia just sinnittelen äärirajoilla, enkä mene lääkärille valittamaan kun tiedän että määrää pään sekoittavia lääkkeitä. Kun juurisyy on pas ka työ joka vie henkiset voimat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitähän määrätään joka vaivaan jos lääkäri ei muuta keksi.

Tämän takia just sinnittelen äärirajoilla, enkä mene lääkärille valittamaan kun tiedän että määrää pään sekoittavia lääkkeitä. Kun juurisyy on pas ka työ joka vie henkiset voimat.

Kaikki lääkkeet eivät sekoita päätä. Kannattaisi mennä kysymään, olisiko jotain muuta hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Eräs ystäväni joutui käymään terapiassa ja sai masennuslääkityksen, paljon murheita hänellä, niin sieltä vastattiin, että lähes 60 % työssä käyvistä suomalaisista syö jonkinasteisia masennuslääkkeitä edes jaksaakseen mennä töihin. JOS TÄMÄ ON TOTTA, EIKÄ KUKAAN TEE YHTÄÄN MITÄÄN, MITÄ TAPAHTUU KOHTA ?

No ainakaan ei seuraa hyvää, jos ihmiset lopettavat niiden lääkkeiden syömisen. 

Miksi töihin mennessä pitää olla doupattu, mielestäni silloin häiriötekijät kuuluu irtisanoa.

Jos ei ole ketään ympärillä, kenet voisi irtisanoa tai jättää, kun ongelmat johtuvat siitä, ettei ole ketään eikä mitään. 

Orgasmiin ei tarvitse toista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kunnes masennuksen aiheuttaja on poistunut. Sitten voi lopettaa lääkityksen.

 

Masennuin siksi että kaverini kuoli. Pitäisikö syödä loppuelämä lääkkeitä.

Minusta tuntuu, että lääkkeillä monesti yritetään korvata empatiaa ja myötätuntoa. Jokaiselle vain kylmästi pilleripurkki käteen.

Mistä se lääkäri taikoo ihmiselle empatiaa ja myötätuntoa jokaiseen päivään?

Ei tietenkään mistään. Ehkä tuossa näkyy yksilökeskeisemmäksi muuttunut kulttuuri ja suomalainen yksin pärjäämisen eetos. Yhteisöllisemmissä kulttuureissa on vähemmän masennusta.

Oli. Tässä juuri työkkärikurssilla jossa oli paljon nuoria ja fiksun oloisia ihmisiä ensivaikutelma..

Puolet porukasta napsi jotain pillereitä ahdistukseen tai olo näitä ahdl tapauksia jotka kärsi masennuksesta ja muusta ahdistuksesta johon oli lääkitys

Vierailija kirjoitti:

Oli. Tässä juuri työkkärikurssilla jossa oli paljon nuoria ja fiksun oloisia ihmisiä ensivaikutelma..

 

Puolet porukasta napsi jotain pillereitä ahdistukseen tai olo näitä ahdl tapauksia jotka kärsi masennuksesta ja muusta ahdistuksesta johon oli lääkitys

Sinulta jäi viesti kesken vai mikä sen pointti oli?

Yöllä on hyvä käydä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävistä ei kukaan, mutta minulla onkin normaalit kaverit.

 

Et voi tietää. Vaikuta mielipiteiltäsi sellaiselta, että jos joku ystävistäsi söisi masennuslääkkeitä, hän ei takuulla sitä sinulle kertoisi.