Ystäväpiirissäni lähes kaikki syövät nykyään masennuslääkkeitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kunnes masennuksen aiheuttaja on poistunut. Sitten voi lopettaa lääkityksen.

Aivot ne pikku hiljaa tuhoaa. Joillain aika nopsaankin.

Sisareni on syönyt 45 vuotta masennuslääkkeitä, eikä hänen aivonsa ole vielä tuhoutuneet. Viettää aivan normaalia elämää. Hänellä on aviomies, jonka kanssa yksi aikuinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nää mun ystävät ovat sosiaalialan töissä (myös johtotehtävissä) jokainen.

Kahdella kaverillani on ollut lääkkeet jo joitakin vuosia, nyt muutamalla on aloitettu parin vuoden sisällä lääkkeet ja nyt viimeisimpänä yksi ystävä aloitti myös, olin yllättynyt kun kertoi uupumuksestaan ja lääkkeestä.

Työuupumukseen on lääkkeinä vain lepo ja työtehtävien muutokset tai osa-aikaistaminen siksi aikaa että parantunut. Ei noilla lääkkeillä ikinä parannu pikemminkin päinvastoin eli huonommaksi vaan tilanne menee.

Työuupumukseen ei saa sairauslomaa, jollei ota koko pakettia eli lääkkeitä ja terapiaa. Toki voi sen reseptin ottaa ja lääkkeet hakea apteekista. Ei kukaan valvo syökö ne.

Itse söin lääkkeet ja suostuin osa-aikaistamiseen, mikä oli virhe. Työuupumukseni paheni, koska minun oli yritettävä ehtiä tehdä samat työt kuin kokoaikaisena työntekijänä.

Jaksaa paremmin kun on la välillä porukalla illanistujaisia: kuperkeikka öljyä, pokerin peluuta, röhö naurua, härskejä vitsejä ja välillä poiketaan paikallisessa baarissa

Vierailija kirjoitti:

Niitähän määrätään joka vaivaan jos lääkäri ei muuta keksi.

  Joo pysyy kansa hiljaisena eikä rakentele esteitä hallinnon kyykytystoimille. Voisi räjähtää ilman puudutuslääkkeitä, eikä leikkaukset onnistuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ne on ainoita mitä enää saa. Jos on stressiä ja työelämän paineita, masennuslääke. Jos on ahdistusta, masennuslääke. Surua ja menetystä, masennuslääke. Unettomuutta, masennuslääke. Joka vaivaan masennuslääke. 

Sinänsä hassua, sillä suurimmalla osalla ne eivät edes auta mitään. Silti niitä pidetään ihmepillerinä vaivaan kuin vaivaan. 

Sinänsä hassua, että joku hakee tuollaisiin asioihin apua lääkäriltä. Eihän noille kukaan ulkopuolinen mitään voi! Sinun pitää itse poistaa elämästäsi stressin, paineen, ahdistuksen tai unettomuuden aiheuttajat. Sinun pitää itse surra surusi ja menetyksesi. Ei noita kukaan muu voi tehdä puolestasi.

Jos kuitenkin apua haetaan lääkäriltä, vaikka hän ei noille mitään voi, on hänellä heinot vähissä. Kun asiakas kuitenkin siinä on apua vaatimassa, niin määrätään ne masennuslääkkeet, jotta asiakas kokee tulleensa autetuksi. Etenkin yksityisellä tuo asiakkaan tyytyväisenä pitäminen on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on ainoita mitä enää saa. Jos on stressiä ja työelämän paineita, masennuslääke. Jos on ahdistusta, masennuslääke. Surua ja menetystä, masennuslääke. Unettomuutta, masennuslääke. Joka vaivaan masennuslääke. 

Sinänsä hassua, sillä suurimmalla osalla ne eivät edes auta mitään. Silti niitä pidetään ihmepillerinä vaivaan kuin vaivaan. 

Sinänsä hassua, että joku hakee tuollaisiin asioihin apua lääkäriltä. Eihän noille kukaan ulkopuolinen mitään voi! Sinun pitää itse poistaa elämästäsi stressin, paineen, ahdistuksen tai unettomuuden aiheuttajat. Sinun pitää itse surra surusi ja menetyksesi. Ei noita kukaan muu voi tehdä puolestasi.

Jos kuitenkin apua haetaan lääkäriltä, vaikka hän ei noille mitään voi, on hänellä heinot vähissä. Kun asiakas kuitenkin siinä on apua vaatimassa, niin määrätään ne masennuslääkkeet, jotta

Mä olen hakenut apua unettomuuteen lääkäriltä. Tavallaan ymmärrän ja allekirjoitan mitä sanot, mutta ehkä voisi huomioida että ihmiset usein menee lääkäriin viimeisenä keinona, kun hätä on jo kova. Itse ajattelin että mitä vain kunhan saa nukuttua. Olen iloinen että menin, vaikka bentsoja en yhden illan lisäksi enempää syönytkään. Löysin hyvän melatoniinin ja stressin aiheuttajan vaikutus elämässä väheni. Silti viime yönäkin, vuosi lääkärissä käynnistä, valvoin. 

Vierailija kirjoitti:

Muistutan, että ns. "masennuslääkkeet" on voitu määrätä muuhunkin kun masennukseen. Ja tuolla nimikkeellä löytyy eri lääkkeitä eri sairauksien hoitoon.

Minäkin olen syönyt kohta 20 vuotta masennuslääkkeitä vaikken ole päivääkään ollut virallisesti masentunut.

Minulle määrättiin ns. masennuslääkkeitä mm. ocd:hen sekä paniikkikohtauksiin. 

 

Sama täällä ja auttavat kyllä tosi tehokkaasti noihin sekä ahdistuneisuushäiriöön. Voisi jopa sanoa että itselleni ollut aivan uskomaton apu ssristä noihin ongelmiin 

Ja lääkevastaisille; miksi ei söisi lääkkeitä ongelmiin joihin on niistä jopa mieletön apu ? Itselläni ainakin selvästi ongelma on yksinkertaisesti vain se että aivot tuottavat liian vähän serotoniinia ja siksi olen kärsinyt koko elämäni ajan näistä vaivoista ja ne katoavat kun syön ssri-lääkettä. Aivoissa on välittäjäaineen puute -> se korjaantuu lääkkeellä. Simple, mikä pakko siitä on ihmisillä tehä joku hirveä ongelma ? 

Vissiin porukalla joku kumma asenne että elämä nyt pitää vaan kärsiä läpi. Itse ainakin haluan nauttia elämästä täysillä ilman elämää vaivaavia mielenongelmia. 

Mulla tuollainen aivojen välittäjäainepuute on ja samoin tyttärelläni. Ihanaa, että siihen on lääke keksitty ja voimme elää normaalia elämää. Kai tähän sairauteen on vahvasti olemassa perinnöllinen taipumus. Lääkkeet ovat onneksi halpoja. Yhteistä tyttärelleni ja minulle on että emme käytä päihteitä. 

Mielenkiintoista faktaa: mitä enemmän masennuslääkkeitä syödään, sitä enemmän on masentuneita. Vaikka masennuslääkkeiden NNT (Number Needed to Treat) on 10, eli pitää hoitaa 10 potilasta, jotta 1 saa hyödyn verrattuna lumelääkkeeseen. Ehkä ihmisillä on hieman väärä usko lääkkeiden voimaan?

Vierailija kirjoitti:

No nää mun ystävät ovat sosiaalialan töissä (myös johtotehtävissä) jokainen.

Kahdella kaverillani on ollut lääkkeet jo joitakin vuosia, nyt muutamalla on aloitettu parin vuoden sisällä lääkkeet ja nyt viimeisimpänä yksi ystävä aloitti myös, olin yllättynyt kun kertoi uupumuksestaan ja lääkkeestä.

Kerta kaikkiaan sairasta..

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuollainen aivojen välittäjäainepuute on ja samoin tyttärelläni. Ihanaa, että siihen on lääke keksitty ja voimme elää normaalia elämää. Kai tähän sairauteen on vahvasti olemassa perinnöllinen taipumus. Lääkkeet ovat onneksi halpoja. Yhteistä tyttärelleni ja minulle on että emme käytä päihteitä. 

Tiede ei edelleenkään tiedä mistä masennus johtuu. Kannattaa opiskella aihetta, vaikka kirja Psykiatria. Autoreseptoreiden muokkaaminen lääkkeillä voi auttaa noin 1 potilaalle kymmenestä (NNT = 10), muu on placeboa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan, että ns. "masennuslääkkeet" on voitu määrätä muuhunkin kun masennukseen. Ja tuolla nimikkeellä löytyy eri lääkkeitä eri sairauksien hoitoon.

Minäkin olen syönyt kohta 20 vuotta masennuslääkkeitä vaikken ole päivääkään ollut virallisesti masentunut.

Minulle määrättiin ns. masennuslääkkeitä mm. ocd:hen sekä paniikkikohtauksiin. 

 

Sama täällä ja auttavat kyllä tosi tehokkaasti noihin sekä ahdistuneisuushäiriöön. Voisi jopa sanoa että itselleni ollut aivan uskomaton apu ssristä noihin ongelmiin 

Ja lääkevastaisille; miksi ei söisi lääkkeitä ongelmiin joihin on niistä jopa mieletön apu ? Itselläni ainakin selvästi ongelma on yksinkertaisesti vain se että aivot tuottavat liian vähän serotoniinia ja siksi olen kärsinyt koko elämäni ajan näistä vaivoista ja ne katoavat kun syön ssri-lääkett

Jos kehosi ei toimi optimaalisesti, siihen on jokin syy. Esimerkiksi serotoniini muodostuu pääosin suolessa, eli ongelma voi olla ruokavaliossasi. Mutta lähtökohtaisestikaan elämää ei saisi katsoa lääketeollisen viitekehyksen kautta vaan tulkita laajemmin, miettiä mitä haluaa ja mistä ottaa mallia, sen sijaan että spekuloi ja arpoo heidän jargoninsa perusteella. Tuolla alalla ei ole yhtäkään jargonia tai sepitettä, joka ei olisi olemassa jonkin tuotteen myymiseksi. Vähän sama kuin menisit selittämään ikävystymistäsi kosmetelogille, joka sitten myy sinulle sinisävyistä puuteria punasävyisen sijaan. Ymmärrätkös? Ei hänellä ole kuin se oma viitekehyksensä, joka ei kata koko todellisuutta, vaan pikkiriikkisen osan siitä ja se nimenomainen jargon on luotu myyntikieleksi.

Kyllä, huimausaineet tuntuvat kivoilta. Mutta vielä kivemmalta tuntuu terve keho, täysipainoinen elämä ja luonnonmukaisuus. Ai ei jaksa parisuhdetta ilman sedatiiveja ja steroideja? No mitäpä jos kokeilisi elämää ilman parisuhdetta. Ai se onkin kivaa? Ai itse asiassa kaikki muukin elämässä parani, kun lakkasi pakottamasta sitä itselle vahingollista normia? Pelkkää voittoahan tuo on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuollainen aivojen välittäjäainepuute on ja samoin tyttärelläni. Ihanaa, että siihen on lääke keksitty ja voimme elää normaalia elämää. Kai tähän sairauteen on vahvasti olemassa perinnöllinen taipumus. Lääkkeet ovat onneksi halpoja. Yhteistä tyttärelleni ja minulle on että emme käytä päihteitä. 

Tiede ei edelleenkään tiedä mistä masennus johtuu. Kannattaa opiskella aihetta, vaikka kirja Psykiatria. Autoreseptoreiden muokkaaminen lääkkeillä voi auttaa noin 1 potilaalle kymmenestä (NNT = 10), muu on placeboa.

Evoluutiopsykologi markus rantalalla on aika hyvä näkemys aiheesta. Masennus on luonnollista apatiaa, joka ei ole pitkäaikaista, vaan osa pettymyksen käsittelyä. Jos se kroonistuu, kyse on epäluonnollisista olosuhteista.

Psykologia on bro-tiedettä ja melkeinpä pelkkää noseboa. 

Onpa AP:lla erikoinen ystäväpiiri jos lähes kaikki syö mt lääkkeitä.

Aika etsiä uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan, että ns. "masennuslääkkeet" on voitu määrätä muuhunkin kun masennukseen. Ja tuolla nimikkeellä löytyy eri lääkkeitä eri sairauksien hoitoon.

Minäkin olen syönyt kohta 20 vuotta masennuslääkkeitä vaikken ole päivääkään ollut virallisesti masentunut.

Minulle määrättiin ns. masennuslääkkeitä mm. ocd:hen sekä paniikkikohtauksiin. 

 

Sama täällä ja auttavat kyllä tosi tehokkaasti noihin sekä ahdistuneisuushäiriöön. Voisi jopa sanoa että itselleni ollut aivan uskomaton apu ssristä noihin ongelmiin 

Ja lääkevastaisille; miksi ei söisi lääkkeitä ongelmiin joihin on niistä jopa mieletön apu ? Itselläni ainakin selvästi ongelma on yksinkertaisesti vain se että aivot tuottavat liian vähän serotoniinia ja siksi olen kärsinyt koko elämäni ajan näist

Ruokavaliolla on merkitystä, niin kuin totesit. Serotoniinin määrästä 95% on suolistoperäistä. Tryptofaani on serotoniinin esiaste. Niillä, jotka välttelee ruokavaliossaan lihaa/eivät syö lihaa, tryptofaanin saanti on hyvin puutteellista.

Auringonvalo lisää serotoniinin tuotantoa. Ihmiset tosin ei ulkoile nykyään kovin paljoa.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan, että ns. "masennuslääkkeet" on voitu määrätä muuhunkin kun masennukseen. Ja tuolla nimikkeellä löytyy eri lääkkeitä eri sairauksien hoitoon.

Minäkin olen syönyt kohta 20 vuotta masennuslääkkeitä vaikken ole päivääkään ollut virallisesti masentunut.

Minulle määrättiin ns. masennuslääkkeitä mm. ocd:hen sekä paniikkikohtauksiin. 

 

Sama täällä ja auttavat kyllä tosi tehokkaasti noihin sekä ahdistuneisuushäiriöön. Voisi jopa sanoa että itselleni ollut aivan uskomaton apu ssristä noihin ongelmiin 

Ja lääkevastaisille; miksi ei söisi lääkkeitä ongelmiin joihin on niistä jopa mieletön apu ? Itselläni ainakin selvästi ongelma on yksinkertaisesti vain se että aivot tuottavat liian vähän serotoniinia ja siksi olen kärsinyt koko elämäni ajan näistä vaivoista ja ne katoavat kun syön ssri-lääkett

Aivot ei pääasiassa tuota sitä serotoniinia, vaikka se hermosolujen välittäjäaine onkin. Suolistossa muodostuu 95% serotoniinista. Pistä ruokavaliosi kuntoon, niin se auttaa pitkälle. SSRI-lääkkeet on serotoniiniplokkareita. Ne siis estää serotoniinin takaisinottoa. Ja ihmiset jotenkin kummallisesti luulee, että kun lääke estää hermosolujen viestintää, niin sillä ei olisi neurokemiallisesti haitallisia vaikutuksia???!!! On, ja isoja. Ne vaikuttaa jopa neurokytkentöjen määrään, eli fyysisiin rakenteisiin. Neuronien viestintää blokataan, niin niiden välille ei muodostu "linkkiä" (=haarake). Ja tämä on se mekanismi, joka vaikuttaa, kun puhutaan siitä, että vaikuttaa kognitiiviseen kyvykkyyteen. Heikentämällä. Ja muistin heikkeneminen on vain yksi osa. Lyhytaikaisesta muistista siirtyy kyllä muistiainesta pitkäkestoiseen, mutta se ei tallennu heikentyneiden neuraalisten yhteyksien takia. Eli oppiminenkin vaikeutuu, niin kuin tiedonkäsittely kokonaisuudessaan. Neuroverkko jää harvemmaksi, ja osa jo kytkeytyneistä yhteyksistä katkeaa, kun niiden vahvistumisprosessi on heikennetty. 

Mielenkiintoinen detalji on se, että hyvin monilla SSRI lääkkeet aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta. Siksi mielenkiintoinen, että liika serotoniini kierrossa aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta. Neurokemia on hienostunutta. Sitä ei monen kannattaisi lääkkein manipuloida. Vaan ymmärtää, että alakulo, suru ja harmi on ihmisen normaaleja tunteita. Ja ymmärtää sekin, että tunteiden säätely on oppimisprosessi. Aivot on hyvin plastinen elin. Ne säätyy kyllä oppiessaan. Elimelliset viat/poikkeamat on eri asia. Riittävän kauan lääkkeillä doupatut aivot ei ehkä enää opi, ja perusteluna sille on juuri se, että on aiheutunut rakenteellisia muutoksia. Ja se, että ihminen on muuttunut psyykkisellä tasolla riippuvaiseksi "lääkkeestä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan, että ns. "masennuslääkkeet" on voitu määrätä muuhunkin kun masennukseen. Ja tuolla nimikkeellä löytyy eri lääkkeitä eri sairauksien hoitoon.

Minäkin olen syönyt kohta 20 vuotta masennuslääkkeitä vaikken ole päivääkään ollut virallisesti masentunut.

Minulle määrättiin ns. masennuslääkkeitä mm. ocd:hen sekä paniikkikohtauksiin. 

 

Sama täällä ja auttavat kyllä tosi tehokkaasti noihin sekä ahdistuneisuushäiriöön. Voisi jopa sanoa että itselleni ollut aivan uskomaton apu ssristä noihin ongelmiin 

Ja lääkevastaisille; miksi ei söisi lääkkeitä ongelmiin joihin on niistä jopa mieletön apu ? Itselläni ainakin selvästi ongelma on yksinkertaisesti vain se että aivot tuottavat liian vähän serotoniinia ja siksi olen kärsinyt koko elämäni ajan näist

Kun ja jos suolistossa on jotain vialla, sen korjaaminen ei olekaan aivan yksinkertainen juttu. Toki ruokavalio on aa ja oo, mutta kukapa sen räätälöisi potilaalle, jos itse ei osaa. 

Vierailija kirjoitti:

No jos tarvitset vitamiineja, syöt ravitsevaa ruokaa tai purkkivitamiineja. Jos välittäjäaineet eivät ole kunnossa, etkä saa niitä omin avuin kohdilleen, purkista otettu apu on seuraava kokeilu.

 

FWIW, 52-tasoisella arvosteluasteikolla(?) antidepressanttien teho on noin 10 vs. plasebon teho, 8. Käytännössä niillä ei siis ole juuri mitään eroa, eikä antidepressanttien vaikutuksella ole mitään tekemistä esim. serotoniinitasojen kaa!

https://tinyurl.com/yc2ekk2a

Kyllä ihmiset on heikkoja mieleltään tänä päivänä.